20.7.2017

Kattauksia, osa 5



Viime postauksen mysteerikarahvi pääsi heti tositoimiin ja osaksi huoletonta kahden hengen mökkikattausta. Nämä ovat viime päivinä olleet lempiastioita ja löytäneet tiensä ruokapöytään melkein joka käänteessä. Vähän sinistä ja vähän ametistia. Kaikki ruoka näyttää muuten superkauniilta noilla Arabian 24h Avec-lautasilla. Harmi ettei tuota sinistä väriä enää valmisteta.

Sininen karahvi: mysteeri
Viinilasit: Nanny Stillin Sulttaani, Nuutajärvi
Lautaset: Heikki Orvolan 24h Kati Tuominen-Niittylän Avec-kuviolla, Arabia
Aterimet: Sorsakoski

Servetit: Pirkka talouspapru

Ja sitten vielä nopea oodi sesongin antimille: miten voikin ihan simppeli salaatti olla näin hyvää kuin nyt! Kypsiä makeita tomaatteja, ihanaa kurkkua jossa on makua, tuoretta chiliä, kesäsipulia, korianteria ja vihreää salaattia omasta yrttipenkistä mökin pihasta. Eikä tarvitse mausteeksi mitään muuta kuin suolaa. Suola se tekee ihmeitä salaatille, kaikki kasvikset maistuvat sen kanssa jotenkin vielä moninkertaisesti paremmilta.

19.7.2017

Kirppislöytö --- mysteerikaadin, ehkä Kaj Franck


Kirppiksiä kierrellessä joistakin esineistä vain tietää että niissä on jotain erityistä. Sellainen laadun tai käsityön fiilis kyllä erottuu, vaikka esine itsessään ei olisi tuttu. Tällaisen fiiliksen perusteella ostin aika halvalla tämän sinisen lasiesineen männä päivänä. Tekijästä ei mitään tietoa, sen kummemmin kuin suunnittelijastakaan. Mutta kun tuntui hyppysissä niin hyvältä. Sen verran ounastelin että voisi olla jotakin sukua Kaj Franckin 1621 -kaatimelle, ehkä sen uudistuotantoversiolle jota tehtiin 90-luvulla. Lukaisin tuon Jani Käsmän mainion postauksen tuosta kaatimesta ja ounasteluni vain vahvistui. Muuten tämä kaadin (maljakko?) onkin muodoltaan jetsulleen samanlainen kuin tuo uudempi versio, kaatonokka vain puuttuu. Mutta 1621:sta ei ole kai valmistettu nokattomana. Eikä tällainen värikään ole kai tuotannossa ollut. Ihmeellinen sininen vivahtaa illan valossa violettiin. Väri on tosi heleä, niinkuin ultramatiini tai koboltti.

Vaikka kaatonokka puuttuukin, kaataa tuo esine vettä tosi kauniisti. Siispä päätin että vaikka en varmaksi tiedä mikä/kuka/mistä se on, käytän sitä karahvina. Tätä pitää ilolla käsissä, lasi on ohutta ja hienostunutta ja väri on kaunis kuin mikä.

Jos joku siellä hoksaa mikä voisi olla tuon sinisen ehkä-franck-kaatimeni tarina, laittakoon ihmeessä kommenttilootaan tietoa tulemaan! Tätä jo Instagramin puolella hiukan spekuloitiinkin.

Ja jos suomalainen vintage design kiinnostaa niin tässäpä parit tosi mainiot design-keräilijöiden Instagram-tilit joita ihailla. Kaikissa kolmessa erityisen paljon hienoa kotimaista lasia!

Jani Käsmä
Comicasan
Finvint

12.7.2017

Kirppislöytö --- Valinten lamppu



Mökin lähellä on nyt muutamana kesänä ollut autotallikirppis josta olen tehnyt kivoja lamppulöytöjä. Esimerkiksi tämä mun yöpöytäni kaunistus on sieltä. Tän kesän autotallilamppulöytö on kotimaisen Valinten, niinkuin tuo edellinenkin. Seinävalaisin on messinkiä, tehty kukan muotoon ja maksoi vaivaiset 15 euroa. Jalomuotoinen messinkikukka etsii vielä paikkaansa, mutta jossakin pelkistetyssä ympäristössä se on minusta parhaimmillaan. Ei mene liian koristeelliseksi homma.

Tuumailin tässä jo että messinkikukka voisi olla vieläkin kauniimpi vanhalla värillisellä lasikuvulla, vaikka vaaleanpunaisella tai -sinisellä. Sellaisia on välillä näkynyt kirppiksillä muutamalla eurolla, mutta en ole ostanut kun ei ole ollut käyttötarkoitusta. Nytpä pidän taas kupujen suhteen silmät auki. Kiirus tai löytöpakko ei ole - tuo lamppu on kyllä tuolla valkoisellakin kuvulla aivan älyttömän hieno. Mutta voisi olla myös upea vähän tuon Paavo Tynellin lampun tyyliin hiukan värillä maustettuna...



11.7.2017

Mökki kukkii


Tienpiennarten kukkakaupat ovat auki ja väärällään kaikkea hienoa. Otan päiväkävelylle sakset mukaan ja napsin paksun nipun samalla kun käyn moikkaamassa lähiniityn lampaita. Ensin ajattelin että asettelenpa näistä napsimistani sitten oikein hienon asetelman - mutta se olikin sellaisenaan  hienompi kimppu kun olisin osannut sommitella. Ojasta kerätty nippu meni siis niine hyvineen suoraan lasipurkkiin kaunistamaan mökin portaikkoa. Mitäpä noita turhaan sen kummemmin stailailemaan. Lupiineissa on jännä tuoksu. Ensin portaikossa tuoksuu joku ihana itämainen suitsuke, sitten pikkuhiljaa aivan kuin sikarihumidori, ehkä seetripuu.

Tienvarresta löytyi myös koiranputkea, kuinkas muuten. Se oli jo kukintansa loppuvaiheessa ja tekemässä kauniita siemenkotia. Pari oksaa sitäkin siis olohuoneen astiakaapin päälle, korpin seuraksi.

Talon pihassa kasvaa kolmessa kohtaa vanhaa kaunista valkoista kerrottua pionia. Tuoksuu jumalaisen hyvältä! Tänä kesänä tuli tosi tosi paljon nuppuja ja kohta ovat viimeisetkin niistä auki. On riittänyt tuoksujia maljakkoihin yöpöydille ihanan pitkään. Sateet painavat jätti-isot pionit helposti lakoon, poimin aina kukkia talteen ennen kuin alkaa ropista. Niin tänäänkin.


3.7.2017

Kirppislöytö --- Union kolmipyörä


Voi tuota meidän lapsiraasua, joutuu tulevina vuosina NIIN vanhempiensa nostalgiannälän uhriksi! On tässä ensimmäisenä elinvuonna muisteltu sitä ja tätä omien lapsuuksien lelua ja kampetta ja eritoten sellaisia jotka ovat itseltä jääneet silloin muinoin haaveeksi. Yksi minulta haaveeksi jäänyt oli umpikumipyöräinen, ketjuvetoinen Union-kolmipyörä. Tämmösen olisin pikkuplikkana niin mielelläni halunnut, mutta unelmaksi jäi - taisin saada vain testailla kaverin omaa. Viikonlopun rompetorireissulla punarenkainen Union-fillari tuli vastaan ja olihan se ostettava kyytiin - noiden superkauniiden lasien lisäksi. Tällä saa pikkumussukka viilettää landella mökkitietä pitkin sitten sydämensä kyllyydestä. Älyttömän hyväkuntoinen yksilö ikäänsä nähden, täytyy vain jostakin hankkia tuohon ohjaustankoon siitä puuttuvat kumihantaakit. Tosi jämäkkätekoinen pyörä, tällä ajaa vielä monta pikkuihmistä.

1.7.2017

Kirppislöytö --- Nanny Stillin Sulttaani -viinilasit



Aah kesä ja rompetorisesonki kuumimillaan! Niitä on nyt pitkin Suomea ja mökin lähiseuduillakin harva se viikonloppu. Pienet rompetoritapahtumat ovat siitä kivoja että paikalliset ihmiset ovat kokoontuneet myymään varastoistaan ylimääräistä pois ja hinnat ovat kohdallaan. Joskus kyllä niissä isommissakin häppeningeissä tärppää.

Tänään ostin pikkupaikkakunnan rompetorilta itselleni mukavaan hintaan lahjaksi vähän kotimaista designlasia, sitähän mä vähän niinkuin keräilen. Tällä kertaa neodyymin (vai ametistin?) väristä Riihimäen lasia, Nanny Stillin Sulttaani-sarjan viinilaseja. Sulttaania on valmistettu Riihimäellä käsin puhaltamalla 60-luvun lopulla, ovat siis hyvin säilyneet viiskymppiset. Ah kotimainen käsin puhallettu lasi, niin kaunista! Löydöt piti heti mökin kuistilla nostaa pakkauslaatikosta ikkunan karmille kimmeltämään.

Kotimaisista lasiesineistä löytyy pilvin pimein kaikkea hienoa keräiltävää, mutta mä keskityn sellaisiin astioihin joita varmasti tulee käytettyä. Toki värikäs designlasi on vitriinissäkin kaunista, mutta mä tykkään että keräilyn itu on nimenomaan siinä että esineitä saa ihailla ja hypistellä  päivittäisessä käytössä. Nämä Sulttaani-viinilasit ovat juuri sellaiset jotka eksyvät varmasti usein hyllyltä käteen ja kattauksiin. Testattiin jo vesilaseinakin, kauniit kuin mitkä.

Laseja on yhdeksän kappaletta. Pariton määrä on ehkä vähän hupsu, mutta eipä hupsuta enää sitten kun yksi lasi kuitenkin jossakin vaiheessa käytössä rikkoutuu.


27.6.2017

Tikuista asiaa


Kaupallinen yhteistyö: Sampo tulitikut

Ne eivät saa koskaan päästä maalla loppumaan. Ilman tulitikkuja ei syty saunaan pesään valkea eikä lämpene keittiössä hella. Vihreässä talossa vierailleet tietävät että olen tikuistani tarkka. Keittiössä on omansa, saunalla omansa, eikä niitä saa sekoittaa. Kyökin tikkurasiat ovat värikkäitä retromallisia, saunalla luotetaan Sampoon. Kahden erilaisen rasiamallin systeemillä tikkujen paikasta ei ole koskaan epäselvää eivätkä ne jää seilaamaan takkien taskuun. Tikkumerkkien suhteen ei jousteta, näiden rapsakkaan raapaisuvarmuuteen luotetaan.


Saunan Sampot säilytetään mustassa Marimekon Muija-kuvioisessa peltipurkissa pukuhuoneen pienen kaapin päällä. Sinne niitä palautetaan seilaamasta verkkahousujen taskuista ja ties mistä. Välillä  purkin tikkuaskimäärä saattaa hetkeksi huveta mutta pohja ei koskaan näy. Pidän huolta että aina ostetaan puntti jos askien määrä uhkaavasti vähenee.


Jos jokin vetää fiilingin saunanlämmityshommissa mustaksi niin se että joku nurjamielinen laittaa poltetut tikut takaisin rasiaan. Kyllä en semmoista toimintaa ymmärrä enkä hyväksy!


Olen perinteisen tikkukoon naisia. Vaikka joskus olisi tarpeen sytytellä pidemmällä tulitikulla etteivät näpit pala, ostan silti melkein poikkeuksetta Samponi traditionaalisessa pienessä koossa. Tulen tekemisessä on omat kommervenkkinsä ja jokaisessa tulisijassa oma luonteensa. On tämän tee-se-itse -naisen kunnia-asia saada tuli omassa torpassa aikaan ilman vippaskonsteja, vain sytykepaperilla ja mielellään vain yhden tulitikun raapaisulla. Silloin pitää tietää millainen määrä halkoja tarvitaan ja miten ne asetellaan, mihin väliin suikkastaan sanomalehteä, miten saadaan aikaan otollinen veto.




Mutta jos sataa monta päivää putkeen, on myönnyttävä. Kosteus tunkeutuu jokaiseen kolkkaan ja sytykepaperit saunan pukuhuoneessa pehmenevät. Uskollinen haapapuinen tulitikkumerkkini syttyy kyllä säässä kuin säässä. Mutta halot tulipesässä vain hiiltyvät ja sytykkeet kytevät kituen. Silloin tartun pitkin hampain douppinkiin. Ässimmät sytytyspalat ovat minusta sellaisia joita ei tarvitse erikseen tikuilla korventaa, vaan ne syttyvät itse kuin stidit konsanaan raapaisemalla askin kylkeen.



Tulen kautta tämä mökki elää ja hengittää. Se lämmittää saunan kiukaan lisäksi rintamamiestalon keskusmuurin joka hönkii sitten hehkuaan kaikkiin huoneisiin. Lämmityksen sivutuotteena keitellään teetä, tehdään ruokaa, kuumennellaan vettä tiskiin ja pesuihin ja pyykätään pyykkejä. Kun tuli on saatu hellaan syttymään, katsellaan sen loimotusta hiljentyen hyvä tovi. Kun tikkuaski on tehnyt tehtävänsä, rahistellaan sitä hetki rytmikkäästi kuin marakassia ja nakataan sitten takaisin peltirasiaansa odottamaan seuraavaa tärkeää sytytystehtävää.

26.6.2017

Maalatako vaiko eikö maalata?


Remonttituumailut jatkuvat. Mökin kyökissä tekisi mieli tehdä jonkinlaista uudistusta ja raikastusta. Yksi raikastuksen kohde voisi olla huoneen nurkan iso läkkipeltikuorinen jötkäle, talon alkuperäinen leivinuuni. Pitkällä tähtäimellä haaveilen sen korvaamisesta sirommalla muuratulla kaakelikuorisella hellalla, tähän tyyliin. Hellan osathan olisi tuossa jo valmiina. Kohta kymmenen vuoden kokemuksella uskalletaan sanoa että leivinuunille meillä ei ole oikein virkaa, puuhellalle sitäkin enemmän. Pieneen keittiöön vapautuisi lisää liikkumatilaakin jos iso möhkäle nurkassa pienentyisi reilusti alle puoleen. Tila olisi tarpeen kun kyökissä kuitenkin talon huoneista eniten lenutaan. Mutta vielä ei budjetti anna myöten ryhtyä asiaa selvittämään ja edistämään.

Isompaa hellaremppaa odotellessa siis mietin olisko mittään jos tuon läkkipeltikuoren maalaisi jollakin kauniilla harmaalla? Tuo laikukas peltikin on toki mun mielestäni aika kaunis, mutta on se tosi nuhjuinen ja pimentää kyökkiä aika tavalla. Ja jos se on joka tapauksessa jossakin vaiheessa lähtouhan alla, ei maalatessa mitään ehkä häviäisi... Tasainen maalipinta siistisi keittiön fiilistä ja jos sävyn valkkaisi hiukan vaaleammaksi, tekisi se huoneeseen myös valoa. Sanokaas mitä tuumaatte, maalatako vaiko eikö maalata?

Ja jos jollakulla on kokemusta tuommosen leivinuunin pienentämisestä niin kommentteja siitäkin ilolla vastaanotetaan!

25.6.2017

Nopsa salaatti grillatuista nektariineista



Lomalla on päästy ihanasti siihen pisteeseen että on aikaa selailla vanhoja lehtiä kesämökin arkistoista! Katselin selatessa Glorian ruoka ja viini -lehden männävuotisen numeron sivuilta houkuttavan näköistä salaattia jossa yhdisteltiin nektariineja (nyt just sesongissa!), parmankinkkua ja mozzarellaa. Kuulosti ihanalta yhdistelmältä makeaa, suolaista ja juuston happamuutta. Tällainen nopsa oma versio kehitettiin mökillä kun kaapista sattui löytymään osa ohjeen aineksista. Oltiin taas käyty Lidlissä jossa ilmakuivattua kinkkua ja puhvelinmaidosta tehtyä mozzarellaa saa tosi edullisesti. Reseptin ulkopuolelta lisättiin chiliviipaleita vähän potkua tuomaan. Tarkoitus oli laittaa jotakin pähkinöitäkin rouskuvaksi osatekijäksi, mutta kyökin laatikossa ollut cashew-pähkinäpussillinen oli mystisesti kadonnut parempiin suihin. Koko herkku syötiin elegantisti pahvilautasilta illan hämärtyessä.

Salaatti grillatuista nektariineista kahdelle

4 nektariinia
muutama viipale ilmakuivattua kinkkua
puhvelimozzarellaa
tuoretta chiliä
oliiviöljyä, suolaa, mustapippuria

Poista nektariineista kivet ja pilko ne neljään osaan. Liruta lohkojen päälle hiukan öljyä.  Grillaa nopeasti niin että saavat väriä ja makeutuvat entisestään. 

Kokoa salaatti lautasille: grillatut nektariinit, kinkkuviipaleet ja suupaloiksi revitty mozzarella. Pilko tuore chili ohuiksi siivuiksi ja levittele joukkoon - siemenineen jos tykkäät poltteesta. Ripsuttele päälle hiukan suolaa, mustapippuria ja oliiviöljyä. Syö joutuin pois kuleksimasta.

24.6.2017

Keskikesä ja muutosmieli



Keskikesän korvalla tuli yhtäkkiä uudistusmieli. Mökki on sisältä siinä asussa mihin se yhdeksän vuotta sitten ensimmäisen suven remontissa laitettiin. Yhdeksän vuotta alkoi tuntua yhtäkkiä pitkältä ajalta katsella samoja seiniä. Kun kerran on tämä värikokeilujen ja sisustuksen leikkikenttä niin miksei laittaisi vähän pintoja pikkuhiljaa uusiksi ja kokeilisi jotakin uutta. Homma on vielä tanakasti miettimisasteella, mutta saattaisi olla että toinen pintaremonttikierros alkaa olohuoneesta. Palataan näihin aatoksiin.

On muutamia asioita joita ei tee mieli uudistaa. Yksi niistä on tämä alakerran makuuhuoneen sininen Kiurujen yö -tapetti. Portaikon alkuperäiseen vaaleanpunaiseen seinän väriin  tuskin myöskään kosketaan. Eikä ehkä eteisen 60-luvun vihreään tapettiinkaan. Mutta olohuone juu, ja ehkä keittiöönkin jotain pientä uutta...



22.6.2017

Kesäeloa pellonreunassa


Elo on asettunut kesäuomiin pellonreunassa. Aamukahvi porisee, tuuli humisee, grilli suhisee, sade ropisee, tuli rätisee hellassa. Linnut laulelevat menemään ja käki kukkuu jossakin. Sauna tuoksuu mäntysuovalta, lauteet on vasta pesty. Ei ole kiire minnekään, kuunnellaan kun nyrkkipyykillä pestyt pienet vaatteet kuivuvat ulkoilmassa.

20.6.2017

Yöpöydällä kesäkuussa


Kesäloman ensipäivien asetelma yöpöydällä. Ensimmäiset syreenit alkavat vedellä pihassa viimeisiään. Nappasin oksan vanhaan Riihimäen lasipurkkiin sängyn viereen, ettei mene hetkeäkään syreenin tuoksua hukkaan. Onneksi pihasta löytyy pariakin eri syreenilajia, kohta aloittavat kukintansa vuorostaan valkoiset tuoksujat.

Muuta yöpöytäsetelman kaunistusta: Esteri Tomulan Arabialle kuvioima pieni seinälautanen, karpalo kukkineen. Autotallikirppikseltä ostettu Valinten hauska kermanvalkoinen pöytävalaisin. Gunvor Olin-Grönqvistin keraaminen valkosipuli jonka hankin itselleni joitakin vuosia sitten vähän niinkuin kouluaikojen muistoksi. Isokokoinen sinivalkokuvioinen Arabian Paju-tarjoiluvati jonka kuvion on suunnitellut Anja Jaatinen-Vinquist - kirppislöytö sekin. Kaikki nämä esineet ovat keskenään kovin erilaisia mutta sitten kuitenkin yhdessä tosi kaunis soppa.



Blog Design by Get Polished