30.3.2021

Vintage-astiakeräilijän näyttelytilassa tänään


Ruokakomerosta on tullut jatkuvasti muuttuva astianäyttely. Esineet vaihtelevat paikkojaan hyllyillä sen mukaan mitä on kulloinkin käytössä ja mitä kulloinkin lepovuorossa. Nyt komerokomennon saivat esimerkiksi talven yli ruokapöydällä esillä olleet Arabian Valencia -kynttilänjalat. Ne ovat tuo koboltinsinisellä kuvioitu kolmikko kolmanneksi alimmalla hyllyllä. 

Käyttöesineiden seassa on myös muutamia koriste-esineitä, niin kuin Toikan lasilintuja on ylähyllyillä kököttämässä. Siellä ne ovat turvassa 4-vuotiaan näppien ulottumattomissa, mutta samalla näkysällä. Niitä voi tervehtiä aina kun komerossa pyörähtää. Nyt hyllyltä tuijottaa myös mainio Armi Tevan keraaminen Naama (kolmanneksi ylin hylly). Se etsii vielä lopullista paikkaansa talossa ja on väliaikaisesti näytillä ruokakomeronäyttelyssä. 

Keräilijän arkinen näyttelytila. Museo josta voi napata esineitä käyttöön mielensä mukaan milloin vain. Siellä ovat mun rakkaat vintageastia-aarteeni ja kirppislöytöni iloisesti samassa ripustuksessa talouspaprurullien ja kierrätyslootien kanssa.




 

20.3.2021

Terassituumailuja mökille

 

Mökin suunnittelu saatiin siis valmiiksi, mutta kaikenlainen miettiminen ja päätöksenteko sen ympärillä jatkuu. Päätöksiä pitäisi seuraavaksi alkaa puntaroida ainakin seuraavista: mökin väritys, sisätilojen pinnat, kalustus, valaistus ja niin edelleen. Väritys taitaa olla näistä kiireisin, se tarvitaan rakennuslupahakemukseen. Vähiten kiireisten joukossa on terassi - ja tietenkin just sitä tekee nyt jostakin syystä eniten mieli miettiä.

Mökin pystytyksen yhteydessä ajatellusta terassista valmistuu vain tuo "ylin porras". Mahdollinen laajennusosan teemme sitten itse pikkuhiljaa myöhemmin, ehkä vasta seuraavana kesänä. Piirtelin hiukan miltä terassi voisi kokonaisuudessaan näyttää valmiina. Mietinnössä on ollut isokokoinen alue johon mahtuisi mukavasti makoilemaan auringossa ja muutenkin oleskelemaan. Koko systeemi saisi olla mahdollisimman vähäeleinen, korot tuumailtaisiin niin ettei kaiteita tarvita.  Piha jää muuten luonnontilaan metsäiseksi, ajatus on että mökki ja sen yhteydessä oleva terassi ovat selkeä ja linjakas paketti.

Tässä piirustuksessa muuten yksi mökin värivaihtoehdoista, luonnollisesti harmaantunut hirsi - ei lainkaan pöllömpi sekään.

(Maaston ja terassin mallintelin itse, mökkirakennuksen mallinnus on Honkarakenteen.)

7.3.2021

Painavan peiton alla

 

Lapsesta asti sama juttu: en saa hyvin unta jos peitto ei ole painava. Kaikki peitot vertautuvat aina mummolan "tonnitäkkeihin" - tiedättehän ne kiiltäväpintaiset, pumpulitäytteiset täkit jotka painavat kuin synti, joiden alla tulee turvallinen olo ja unen saa sekunnissa? Mummolatäkit ovat muuten loistavia, mutta ne ovat nykypussilakanoihin auttamattomasti liian pieniä. Tarpeeksi paksu ja painava tekokuituinen nykypeitto taas ei tule kyseeseen, koska sen alla ainakin tulee takuukuuma. Aika pitkään käytin kahta peittoa päällekkäin, jotta oli tarpeeksi painoa ja kuuman tullen saatoin töniä toisen syrjään.  

 

Reilu vuosi sitten löysin vihdoin täydellisen peiton, joka painaa tarpeeksi ja jonka alla ei tule tuhtiudesta huolimatta kesälläkään hiki. Täydellistä. Porin Villa ja Peite valmistaa luomupuuvillasta paksuja peittoja jotka ovat justiinsa oikeanlaisia. Nykyään tuo peitto näköjään kulkeekin näemmä osuvasti nimellä painopeitto, kun ostin omani, taisi nimi olla ihan vain "Luomupuuvillapeitto - vahva".  Peitto oli upouutena vähän jäykkis, mutta pehmeni siitä nopeasti supermukavaksi. Ja nyt en enää vaihtais, aivan loistava. Siispä tästä vilpitön suositus painavien peittojen ystäville! Muu perhe kattoo mua kuin outoa lintua, tykkäävät kevyistä peitoista ja nukkuvat joskus jopa PELKÄLLÄ PUSSILAKANALLA - nähdäkseni täysin käsittämätöntä toimintaa.

(Toinen suosituksen arvoinen tuote Villalta ja Peitteeltä: villatäytteinen patjansuoja. Mun rakas, selälle juuri sopiva, muhkea petauspatjani on tekokuituinen ja ohuella luonnonmatskuista valmistetulla patjansuojalla kuorrutettuna se on vieläkin fantastisempi. Ei hiosta sitten yhtään helteilläkään. )

 



6.3.2021

Kevättä pöytään


Marimekko pyörähti taannoin meillä kaupunkikodissa kuvaamassa kamppiskuvia. Heidän jäljiltään jäi keittiön pöydälle heleä Vihkiruusu-liinakangas* ja mieletön sekoseko-kimppu leinikkejä, mimosaa, gerberoita ja krysanteemeja. (Meniköhän lajit oikein?) Yhtäkkiä olikin kyökissä kevät talven keskellä.

Laitan kuvausten tuloksia tännekin sitten kunhan ilmestyvät. Jännä taas nähdä miltä oman kodin nurkat näyttävät jonkun muun kameran linssin läpi sommiteltuna.
 

*Liina siis saatu, muttei blogiin liittyen.

2.3.2021

Pyykkikorista pulpunnut juttu

Mistä viihtyisyys tilassa syntyy? Ehkä näistä:

Hellalla kiehuvan spagetin tuoksu. Puun tuoksu. Kaappiin viikatun vaatepinon tuoksu. Jäähtyvän saunan tuoksu. Tippuvan kahvin tuoksu. Unen tuoksu lakanoissa. Häikäisemätön valo. Vähän likaisen uunin luukun läpi paistava valo. Verhon raosta paistava aurinko. Oven raosta huoneen lattialle lankeava valo. Tippuneen pikkuaton tekemä kolo lattiassa. Kolot ja poimut joissa tekee mieli juoksuttaa sormia. Pinta johon tekee mieli painaa paljas jalka. Kangas johon tekee mieli painaa poski.  Asia jonka alla on lämmin olla. Asia jonka päällä on pehmeä olla. Väri johon tekee mieli upota. Väri jota tekee mieli maistaa. Väri joka on luonnosta tuttu. Väri joka ei oikein sovi. Hämärän vaimentama väri. Haarukan jättämät naarmut lautasen pohjassa. Läikät leikkuulaudassa. Kosketuksesta tummunut porraskaiteen pinta. Pöydän nurkasta puuttuva pala. Kiireen jäljet eteisen seinässä. Koiran kynsien jäljet parvekkeen ovessa. Jääkaapin hurina. Katolta tippuvan lumen tömähdys. Altaan pohjalle tippuva vesipisara. Ammeesta pois valuva vesi. Hiljaisuus. Puheensorina. Ulko-oven lukon napsahdus. Virhe, puute, keskeneräisyys, sattumanvaraisuus. Sormenjäljet peilissä, ihminen tilassa.

Mikä viihtyisyyden tilassa tappaa? Ehkä nämä: 

Virheettömyys. Täydellisyys. Kiilto. Kaiku. Muiden katseita varten asettelu. Huoltovapaus. Muuttumattomuus, häivytetty ajan kulu. Vieraita varten siivoaminen. Ei tila itse, vaan ihminen joka siellä jännittää.