20.7.2017

Kattauksia, osa 5



Viime postauksen mysteerikarahvi pääsi heti tositoimiin ja osaksi huoletonta kahden hengen mökkikattausta. Nämä ovat viime päivinä olleet lempiastioita ja löytäneet tiensä ruokapöytään melkein joka käänteessä. Vähän sinistä ja vähän ametistia. Kaikki ruoka näyttää muuten superkauniilta noilla Arabian 24h Avec-lautasilla. Harmi ettei tuota sinistä väriä enää valmisteta.

Sininen karahvi: mysteeri
Viinilasit: Nanny Stillin Sulttaani, Nuutajärvi
Lautaset: Heikki Orvolan 24h Kati Tuominen-Niittylän Avec-kuviolla, Arabia
Aterimet: Sorsakoski

Servetit: Pirkka talouspapru

Ja sitten vielä nopea oodi sesongin antimille: miten voikin ihan simppeli salaatti olla näin hyvää kuin nyt! Kypsiä makeita tomaatteja, ihanaa kurkkua jossa on makua, tuoretta chiliä, kesäsipulia, korianteria ja vihreää salaattia omasta yrttipenkistä mökin pihasta. Eikä tarvitse mausteeksi mitään muuta kuin suolaa. Suola se tekee ihmeitä salaatille, kaikki kasvikset maistuvat sen kanssa jotenkin vielä moninkertaisesti paremmilta.

19.7.2017

Kirppislöytö --- mysteerikaadin, ehkä Kaj Franck


Kirppiksiä kierrellessä joistakin esineistä vain tietää että niissä on jotain erityistä. Sellainen laadun tai käsityön fiilis kyllä erottuu, vaikka esine itsessään ei olisi tuttu. Tällaisen fiiliksen perusteella ostin aika halvalla tämän sinisen lasiesineen männä päivänä. Tekijästä ei mitään tietoa, sen kummemmin kuin suunnittelijastakaan. Mutta kun tuntui hyppysissä niin hyvältä. Sen verran ounastelin että voisi olla jotakin sukua Kaj Franckin 1621 -kaatimelle, ehkä sen uudistuotantoversiolle jota tehtiin 90-luvulla. Lukaisin tuon Jani Käsmän mainion postauksen tuosta kaatimesta ja ounasteluni vain vahvistui. Muuten tämä kaadin (maljakko?) onkin muodoltaan jetsulleen samanlainen kuin tuo uudempi versio, kaatonokka vain puuttuu. Mutta 1621:sta ei ole kai valmistettu nokattomana. Eikä tällainen värikään ole kai tuotannossa ollut. Ihmeellinen sininen vivahtaa illan valossa violettiin. Väri on tosi heleä, niinkuin ultramatiini tai koboltti.

Vaikka kaatonokka puuttuukin, kaataa tuo esine vettä tosi kauniisti. Siispä päätin että vaikka en varmaksi tiedä mikä/kuka/mistä se on, käytän sitä karahvina. Tätä pitää ilolla käsissä, lasi on ohutta ja hienostunutta ja väri on kaunis kuin mikä.

Jos joku siellä hoksaa mikä voisi olla tuon sinisen ehkä-franck-kaatimeni tarina, laittakoon ihmeessä kommenttilootaan tietoa tulemaan! Tätä jo Instagramin puolella hiukan spekuloitiinkin.

Ja jos suomalainen vintage design kiinnostaa niin tässäpä parit tosi mainiot design-keräilijöiden Instagram-tilit joita ihailla. Kaikissa kolmessa erityisen paljon hienoa kotimaista lasia!

Jani Käsmä
Comicasan
Finvint

12.7.2017

Kirppislöytö --- Valinten lamppu



Mökin lähellä on nyt muutamana kesänä ollut autotallikirppis josta olen tehnyt kivoja lamppulöytöjä. Esimerkiksi tämä mun yöpöytäni kaunistus on sieltä. Tän kesän autotallilamppulöytö on kotimaisen Valinten, niinkuin tuo edellinenkin. Seinävalaisin on messinkiä, tehty kukan muotoon ja maksoi vaivaiset 15 euroa. Jalomuotoinen messinkikukka etsii vielä paikkaansa, mutta jossakin pelkistetyssä ympäristössä se on minusta parhaimmillaan. Ei mene liian koristeelliseksi homma.

Tuumailin tässä jo että messinkikukka voisi olla vieläkin kauniimpi vanhalla värillisellä lasikuvulla, vaikka vaaleanpunaisella tai -sinisellä. Sellaisia on välillä näkynyt kirppiksillä muutamalla eurolla, mutta en ole ostanut kun ei ole ollut käyttötarkoitusta. Nytpä pidän taas kupujen suhteen silmät auki. Kiirus tai löytöpakko ei ole - tuo lamppu on kyllä tuolla valkoisellakin kuvulla aivan älyttömän hieno. Mutta voisi olla myös upea vähän tuon Paavo Tynellin lampun tyyliin hiukan värillä maustettuna...



11.7.2017

Mökki kukkii


Tienpiennarten kukkakaupat ovat auki ja väärällään kaikkea hienoa. Otan päiväkävelylle sakset mukaan ja napsin paksun nipun samalla kun käyn moikkaamassa lähiniityn lampaita. Ensin ajattelin että asettelenpa näistä napsimistani sitten oikein hienon asetelman - mutta se olikin sellaisenaan  hienompi kimppu kun olisin osannut sommitella. Ojasta kerätty nippu meni siis niine hyvineen suoraan lasipurkkiin kaunistamaan mökin portaikkoa. Mitäpä noita turhaan sen kummemmin stailailemaan. Lupiineissa on jännä tuoksu. Ensin portaikossa tuoksuu joku ihana itämainen suitsuke, sitten pikkuhiljaa aivan kuin sikarihumidori, ehkä seetripuu.

Tienvarresta löytyi myös koiranputkea, kuinkas muuten. Se oli jo kukintansa loppuvaiheessa ja tekemässä kauniita siemenkotia. Pari oksaa sitäkin siis olohuoneen astiakaapin päälle, korpin seuraksi.

Talon pihassa kasvaa kolmessa kohtaa vanhaa kaunista valkoista kerrottua pionia. Tuoksuu jumalaisen hyvältä! Tänä kesänä tuli tosi tosi paljon nuppuja ja kohta ovat viimeisetkin niistä auki. On riittänyt tuoksujia maljakkoihin yöpöydille ihanan pitkään. Sateet painavat jätti-isot pionit helposti lakoon, poimin aina kukkia talteen ennen kuin alkaa ropista. Niin tänäänkin.


3.7.2017

Kirppislöytö --- Union kolmipyörä


Voi tuota meidän lapsiraasua, joutuu tulevina vuosina NIIN vanhempiensa nostalgiannälän uhriksi! On tässä ensimmäisenä elinvuonna muisteltu sitä ja tätä omien lapsuuksien lelua ja kampetta ja eritoten sellaisia jotka ovat itseltä jääneet silloin muinoin haaveeksi. Yksi minulta haaveeksi jäänyt oli umpikumipyöräinen, ketjuvetoinen Union-kolmipyörä. Tämmösen olisin pikkuplikkana niin mielelläni halunnut, mutta unelmaksi jäi - taisin saada vain testailla kaverin omaa. Viikonlopun rompetorireissulla punarenkainen Union-fillari tuli vastaan ja olihan se ostettava kyytiin - noiden superkauniiden lasien lisäksi. Tällä saa pikkumussukka viilettää landella mökkitietä pitkin sitten sydämensä kyllyydestä. Älyttömän hyväkuntoinen yksilö ikäänsä nähden, täytyy vain jostakin hankkia tuohon ohjaustankoon siitä puuttuvat kumihantaakit. Tosi jämäkkätekoinen pyörä, tällä ajaa vielä monta pikkuihmistä.

1.7.2017

Kirppislöytö --- Nanny Stillin Sulttaani -viinilasit



Aah kesä ja rompetorisesonki kuumimillaan! Niitä on nyt pitkin Suomea ja mökin lähiseuduillakin harva se viikonloppu. Pienet rompetoritapahtumat ovat siitä kivoja että paikalliset ihmiset ovat kokoontuneet myymään varastoistaan ylimääräistä pois ja hinnat ovat kohdallaan. Joskus kyllä niissä isommissakin häppeningeissä tärppää.

Tänään ostin pikkupaikkakunnan rompetorilta itselleni mukavaan hintaan lahjaksi vähän kotimaista designlasia, sitähän mä vähän niinkuin keräilen. Tällä kertaa neodyymin (vai ametistin?) väristä Riihimäen lasia, Nanny Stillin Sulttaani-sarjan viinilaseja. Sulttaania on valmistettu Riihimäellä käsin puhaltamalla 60-luvun lopulla, ovat siis hyvin säilyneet viiskymppiset. Ah kotimainen käsin puhallettu lasi, niin kaunista! Löydöt piti heti mökin kuistilla nostaa pakkauslaatikosta ikkunan karmille kimmeltämään.

Kotimaisista lasiesineistä löytyy pilvin pimein kaikkea hienoa keräiltävää, mutta mä keskityn sellaisiin astioihin joita varmasti tulee käytettyä. Toki värikäs designlasi on vitriinissäkin kaunista, mutta mä tykkään että keräilyn itu on nimenomaan siinä että esineitä saa ihailla ja hypistellä  päivittäisessä käytössä. Nämä Sulttaani-viinilasit ovat juuri sellaiset jotka eksyvät varmasti usein hyllyltä käteen ja kattauksiin. Testattiin jo vesilaseinakin, kauniit kuin mitkä.

Laseja on yhdeksän kappaletta. Pariton määrä on ehkä vähän hupsu, mutta eipä hupsuta enää sitten kun yksi lasi kuitenkin jossakin vaiheessa käytössä rikkoutuu.


Blog Design by Get Polished