30.4.2017

30.4.2017



Vappu. Mökin sisällä on lämmin ja tuli rätisee hellassa. Perheestä suurin osa on vielä unten mailla aamulla ja minä kaatelen kyökissä sumppia mukiin. Maisemat ikkunan takana ovat vertaansa vailla, kuin täydellisin joulu olis. On hiljaista kuin huopatossutehtaalla.

Iltapäivällä jo räystäät tiputtavat komeasti loristen, linnut huutelevat ja tuulen puiden oksilta irroittama raskas lumi tömähtelee tantereeseen. Tulossa on tosi hyvä kevät ja vielä parempi kesä, tunnen sen luissani.

26.4.2017

Kurkkaus pinnasänkyyn ja petivaatevinkkejä vauvalle

Kaupallinen yhteistyö: Familon


Perheen pienelle nukkatukalle löytyi mökkipinnasänky Ikean poistonurkasta kakskymppisellä. Sen pintaan sipaisin kauniin harmaan sävyn, jotta se paremmin maastoutui talon moniin väriympäristöihin. Alakerran siniseen makuuhuoneeseen tehtiin nyt väliaikaisesti nukkumapaikat koko porukalle. Iso sänky töräytettiin siis keskelle huonetta, ikkunan alle. Pinnasänky laitettiin seinän viereen, lähelle tapetin monia kiurun ja kellon kuvia. Pinnasängyn viereen ripustin yölampun, laitoin lastutuolin nukuttajaa ajatellen ja ripustin kattoon hyttysverkon. Sillä ei kylläkään varsinaisesti torjuta hyttysiä, tehtiin vain tuosta nukkumasopesta kotoisampi.

Vauvan uni se tuntuu olevan mystinen ja alati muuttuva asia. Tähänastisella kokemuksella jo tiedän että erilaisia vaiheita tulee ja menee, monenlaiset asiat valvottavat ja monet asiat laittavat nukkumaan kuin tukki. Hampaita putkahtelee kutinan ja jomotuksen saattelemana, liikkumaan oppiminen tekee öistä aerobicciä. Unet ilmaantuvat mukaan nukkumakuvioon ja saattavat itkettää joskus - ketäpä eivät. Ja sitten toisinaan ei pinnasängystä koko yönä kuulu muuta kuin tasaista tuhinaa.

Arvoituksellisuutta tässä hommassa siis piisaa reilusti luonnostaan. Päätettiin että jos vain jollakin voi vauvan hyvää unta edesauttaa, niin toimitaan. Yksi tekijä on tietty se mitä on sängyssä ihoa vasten ja selän alla. Jos pinnasänky onkin monissa käsissä kulunut mallikappale niin petivaatteet ovat nyt hygieenisesti tuliterät. Nytpä kirjottelen niistä tarkemmin mukavassa yhteistyössä Familonin kanssa. Jos siellä ruudun takana on pienten ihmisten vanhempia ja vauvan nukkuma-asiat kiinnostavat niin tästä eteenpäin luvassa hyvää infoa:

Vaikuttaisi siltä että kaiken kaikkiaan lapsonen nukkuu maalla paremmin kuin kaupungissa. Liekö osin syynä hengittävä vanha rintamamiestalo, jonka raitis sisäilma nukuttaa helposti pitkään ja sikeään yöuneen isommankin ihmisen. Osuutensa kuitenkin varmasti on nyt noilla hyvillä sänkykamppeillakin: ergonomisella patjalla, nukkumismukavuutta lisäävällä petarilla, lämpöä tasaiseksi jakavalla peitolla ja ihoa vasten huippupehmeillä lakanoilla.

Tuossa vauvanpatjassa on sellainen painoon ja lämpöön mukautuva älypehmuste. (Nukun älypehmusteella itekin kaupungissa ja se on ollut aivan huippu.) Nukkatukan patjan päälle sujautin vielä erillisen patjansuojuksen monenkirjavien kosteusvahinkojen varalta. Se on hengittävä ja ainakin mun hyppysiini tuntuu aika paljon huomaamattomalta ja mukavammalta kuin sellainen muovitettu froteesuoja joka kaupunkipinnasängyssä on. Tarttee varmaan hankkia siis kaupunkiinkin tämä. Patjasta päällisen ja kaikki muut vuodevaatteet petaria, peittoa ja tyynyä myöten voi pestä kuudessakympissä ilman että ne siitä miksikään kulahtavat tai nyppyyntyvät - välttämätön ominaisuus, sanoisin.

Lakanat ovat puuvillasatiinia ja melkein yhtä pehmeät kuin pikkumussukan itsensä iho. Erityiskiitos Familonille tuosta simppelistä valko- ja harmaapohjaisesta kuosista; ovatpa vaan vauvan lakanoiksi kivan tyylikkäät ja monensorttiseen ympäristöön yhdisteltävissä. Kuljin tuon kuosin kanssa ympäri taloa ja koklasin, se sopii ihan jokaiseen tapettiin jota meiltä löytyy. Ja niitähän löytyy. Nuo kaikki lastenkamppeet, patjat, peitot, lakanat ja muut löydät Familonin sivuilta tuolta - siellä on nyt lastenpatjat ja petarit sopivasti alennuksessakin!

Äitienpäivä on ihan kohta. Mulle se on ihka ensimmäinen ja siksi varmasti kummemmitta seremonioittakin ikimuistoinen. Lahjaksi en toivo sen suurempaa kuin ruokakunnan kaikkiin sänkyihin oikein paljon makeita ja pitkiä unia. 


24.4.2017

Sattuma sisustaa


Joskus nää sisustusratkaisut todella syntyy sattumalta. Siivotessa siirrettiin mökin alakerran makkarissa sänky keskelle huonetta että saatiin sen alta huoneen nurkasta kaikki pölyt pois. No kah, kun sänky tönötti siinä kaiken keskellä ikkunan eessä, todettiin että sehän ei ole tossa nyt lainkaan hassumpi. Ja pikkumussukan pinnasänkykin mahtuu mukavasti seinän viereen niin että sieltä käsin voi tuijotella sinistä kiurutapettia. Laitetaas tän huoneen järjestys vaihteeksi näin ja nukutaan täällä yläkerran sijaan. Vaihtelu se vain virkistää!

Ensin ajattelin että sänky tolviisiin ikkunan alla on ihan pöllö idea. Mutta ei se olekaan, päinvastoin siinä on nyt ihana loikoilla ja lueskella päiväsaikaan. Päädyn vierestä mahtuu vielä avaamaan akkunaluukunkin, jos tulee sitten kesäyönä nukkuessa kuuma. Sänkyyn pedattiin jo reilusti vuosikymmenen vanhat Marimekon punapinkit Tantsu-lakanat. Noihin se ei vain ole kyllästyminen iskenyt, ovat kauniit aina vaan.

Tuonne pinnasänkyyn kurkataan tarkemmin pian myös.



21.4.2017

Fenkolinen avokado-artisokkasalaatti



Fenkoli on alkanut maistumaan oikein olan takaa. Aiemmin sitä on tässä taloudessa laitettu jo ainakin uuniin ja leivän päälle. Pääsiäisenä tehtiin tosi hyvä fenkolinen salaatti, tässä tulis siihen nyt ohjetta.

Ohje on peräisin Jonna Vormalan Jäävuoren huippu -salaattikirjasta. Huippu kirja, sanon minä. Yksi parhaista kirppislöydöistä viime aikoina, nappasin sen ystävän kotikirppiskasasta. Muutama salaatti on siitä nyt testattu ja ne ovat kaikki olleet hyviä. Tykkään kekseliäiden salaatti-ideoiden lisäksi erityisesti siitä että kirjan reseptit on järkätty sesongeittain. Kun katsoo ohjeen vuodenajan kohdalta, tietää että aineksia saa taatusti kaupasta parhaimmillaan.

Tätä salaattia landella tehdessä unohtui kirja kaupunkiin, joten ohje on mun oma versio - ei se kuitenkaan paljon alkuperäisestä poikkea ja on superhelppo. Ainekset ovat suurin piirtein kirjan ohjeesta suoraan. Oli aivan älyttömän hyvää pääsiäislampaan kaverina ja näkisin että tuota voisi rouskutella sellaisenaankin, vaikka alkupalana.

Fenkolinen avokado-artisokkasalaatti

200g artisokan sydämiä (esim. Pirkka Parhaat)
2-3 avokadoa
2 isoa fenkolia
1/2 sitruunan mehu
reilu loraus oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
1 dl lehtipersiljaa silputtuna

Leikkaa fenkolit ohuiksi siivuiksi. Lorauta päälle sitruunamehu ja oliiviöljy, ripottele hiukan suolaa ja mustapippuria. Sekoittele ja anna marinoitua hetki. Pilko avokadot kuutioiksi ja artisokan sydämet pitkittäin kuuteen osaan. Silppua lehtipersilja. Kokoa fenkoli, avokadot ja artisokat salaatiksi vadille. Ripottele päälle lehtipersilja.

Tämä salaatti ei tarvitse sen kummemmin kastiketta, on ihanan mehukas tuollaisenaan. 


19.4.2017

Sekopäinen sää ja ajatuksia somesta


Pääsiäisenä sää maalla oli kyllä hauskan sekopäinen. Aurinko paisteli kuin parhaimpana kevätpäivänä, mutta ulos mennessä meinasi ihminen jäätyä pystyyn. Yhtenä hetkenä loppuikin paiste, alkoi sataa rätin kokoisia lumihiutaleita ja maa peittyi valkoiseksi. Mikä ettei. Päätettiin olla piittaamatta kevään ja takatalven kilvoittelusta, hyrskäytettiin pihassa grilli tulille ja tehtiin pinnasängyn maalausprojektin lomassa hampurilaisia.

Viime aikoina on paljon keskusteltu siitä onko sosiaalinen media kulkenut liian epätodelliseen suuntaan. On toivottu että somessa sisältö olisi aidompaa ja inhimillisempää, vimpan päälle kiillotetun täydellisen kiiltokuvamaailman sijaan. Allekirjoitan tämän ja haikailen aikoja jolloin tykkäykset eivät jakautuneet sen mukaan missä on eniten hiottu teknistä tai esteettistä täydellisyyttä. Olikos niin että ennen somen kaupallistumista mentiin sisältö ja tarina edellä? En tiedä onko kuitenkaan kaupallistumista reilua syyttää. Kaupallinen sisältökin voi mun mielestä ilman muuta olla aitoa, rosoista, elävää ja aidosti kertoa sen sijaan että pelkästään esteettisesti esittää.

Tykkäyksillä ja kommenteilla on ihmeellinen voima, ne antavat suuntaa sille millaista sisältöä ihminen someen tuuppaa. Sitä lisää, mihin eniten reagoidaan positiivisesti.

Tuumasin että somenhan teemme me itse, sisällöntuottajina ja sen kuluttajina. Laatustandardit määritämme me itse. Niinpä voimme myös itse tehdä somesta sellaisen kuin haluamme, sekä tekijät että lukijat tahoillamme. Ja kun minä kerran itsekin tänne sisältöä tuotan ja muiden tonteilla sitä käyn lukemassa, totesin että aloitanpa muutoksen heti omalta osaltani - tekijänä ja lukijana. Muutoksen tai paluun juurille, miten sen nyt ottaa. Kun itse kuvaan ja bloggaan, käännänpä katseeni entistä tiukemmin takaisin kuvien SISÄLTÖÖN estetiikan sijaan. Keskityn tarkemmin tarinaan sen sijaan että tekisin ensisijaisesti nättiä. Ja kun käyn kommentoimassa tai tykkäilemässä, katson ensin rauhassa ennenkuin peukutan. Mistä tämä kuva tai teksti oikeasti KERTOO? Kertooko oikeastaan mistään vai toistaako vain tykkäyksiä takuuvarmasti keräävää nättiyskaanonia?

Mitäs te tuumaatte, onko some mielestänne suunnan muutoksen tarpeessa? Vai onko esteettisyyspainotteisuus juuri sitä mitä ihminen tässä hetkessä kaipaa?

13.4.2017

Mökkipääsiäinen



Tänään ei muuta kuin muutaman kuvan verran sekalaisia mökkitunnelmia. Tiskit jäivät viime reissulla keittiön pöydälle kuivumaan, pääsiäinen maalla alkakoon niiden laittamisella kaappiin. Noin muuten pyhien aikaan suunnitelmissa on minipientä järkkäilyä, saunomista, ruokakirjojen selailua, kesäherkuttelujen suunnittelua ja ehkä kevään ensimmäinen pihakylpy. Pikkumussukan tavaroille, vaipoille, pulloille ja sen sellaisille täytyy vielä järkeillä komeroon lisää tilaa. Ja täytyypä ehkä yksi pinnasänkykin maalata. Katsotaan mitä kaikkea mämmin syömiseltä keretään.


1.4.2017

Saunasuosikit: Tuulikello



Tulevan kesän soundtrack: tuulikellon kolketta sekoittuneena puiden huminaan ja lintujen lauluun saunan terassilla. Sisko vouhotti tällaisesta tuulikellosta  ja kun kuulin sen äänen paikanpäällä niin nappasin sitten neljällä eurolla meillekin mökille Ikeareissulta yhden mukaan. Yleensä en ole tuulikellojen kilinästä kovin innostunut, mutta tässä yksilössä on jotenkin tosi tosi rentouttava ääni - enemmänkin semmonen rauhallinen kolke kuin hektinen kilinä. Testailtiin jo mökin mustan saunan terassilla ja hyvin toimii. Niin hyvältä vaikutti ja yhden aurinkoisen kevätpäivän testillä että lisätäänpä tämä samoin tein tuonne mun saunasuosikkeihin. Ja onhan toi vielä kauniskin kivan äänensä lisäksi - sopivan yksinkertaisesti silkkaa bambua ilman mitään turhia koristuksia ja härpäkkeitä.

Blog Design by Get Polished