21.8.2014

Tuoksukynttilä ja peililöytö




Kaupungissa on kaivettu jo ekat kynttilät kaapista. On vähän jo niitä polteltukin. Viimejouluiselta Tukholman reissulta tuotu Malin&Goetzin mojiton tuoksuinen kynttilä on testiajossa. Olen nimennyt tuoksun uudestaan "aviomiehen aamutoimiksi" -  se ei nimittäin niinkään muistuta mojitoa vaan enemmänkin hammastahnan ja partaveden sekoitusta.

Puisen lipaston päällä on toinen tuliainen. Lontoolaiselta antiikkitorilta löytynyt kaunis puinen peili selvisi kuin ihmeen kaupalla ehjänä lentomatkasta matkalaukussa. Myyjä harmitteli että joku on sen kehyksen maalannut harmaaksi ja myi oikein halvalla. Minä hykertelin tyytyväisenä että harmaa on meidän himaan just hyvä.

Two souvenirs in our city home living room: a mojito scented candle by Malin&Goetz from a trip to Stockholm and a wood framed mirror from a London antique market.






12.8.2014

Vihreä talo ennen ja jälkeen

Olohuoneessa





Alakerran makuuhuoneessa




Keittiössä








Eteisessä
 




Kuistilla








Portaikossa





Yläkerran makuuhuoneessa





Tämän blogin kuuden vuoden rajapyykki tulee täyteen huomenna. Sen kunniaksi teki mieli penkoa kuva-arkistoja ja vertailla millaisen muutoksen talo on käsissämme sisäpuolelta kokenut. Aivan samoista kuvakulmista ei löytynyt vanhoja ja uusia kuvia joka huoneesta, mutta aika läheltä liipaten kuitenkin. Vanhat kuvat ovat kauttaaltaan tummanpuhuvampia, mutta jotakin niistä erottaa. Paljon on näemmä maalattu ja paljon vanhaakin säästetty.

Onhan tää ollut aikamoinen homma. Huippu homma.


Some before and after shots from our summerhouse. It´s been a labour of love.



10.8.2014

Omassa talossa



Tämän blogin ensimmäisestä päivityksestä tulee kolmen päivän kuluttua kuluneeksi kuusi vuotta. Aikamoista. Yhtä pitkään olemme asustaneet kesiä vihreässä talossa.

Ensimmäisinä vuosina en mielelläni viettänyt aikaa talossa yksin. Pimeän tultua pelotti. En osaa tarkalleen sanoa mitä pelkäsin. Pelon väreitä saattoi iltaisin aiheuttaa ympärillä synkäksi muuttuva metsä, pellolle noussut läpitunkematon sumu, ajatus rähjäisen kellarin hämärästä tai mystinen risahtelu ruokkoamattomalla vintillä. Sitä mukaa kun taloa kunnostettiin, alkoi pelko karista. Kun kävin omin näpein talossa sisällä läpi jokaisen neliösentin, rapsutin, puunasin, hinkutin ja maalasin, ei ollut enää tuntematonta nurkkaa jota epäillä. 

Saunan takaa alkavaa metsää en pimeän tultua sitäkään enää pelkää. Siellä ovat omin käsin harvennetut muutamat puut lahoamassa, tutut sienipaikat ja vadelmapensaat. Olen oppinut tunnistamaan metsässä kulkevan peuran suhinat enkä enää säikähtele illalla pusikosta lentoon pyrähtäviä lintuja.

Uusia tarkkailtavia ja huomioon otettavia asioitakin on vuosien mittaan tullut, sellaisia joita ei alkuun hoksannut ajatella. Hyväksi havaittuja toimintatapoja ja tervettä varovaisuutta. On tullut taloviisautta. Olen oppinut tietämään että seudulla kulkee kyitä ja heinikot pihassa on hyvä pitää siksi matalina. Osaan varautua kaivoveden hupenemiseen pitkän sateettoman kauden seurauksena. Tiedän mitä kannattaa tehdä valoisaan aikaan ja minkä hommien toimittaminen pimeän tultua on erityisen hankalaa. Hoksaan että halot kannattaa kantaa saunalle ja kyökkiin kun on lähdössä mökiltä pois, silloin seuraavalla visiitillä ei haittaa vaikka olisi perillä lämmitystä aloittamassa vaikka keskellä yötä. 

Osaan asettaa talon huoltotoimenpiteitä tärkeysjärjestykseen. On muodostunut hyvä näppituntuma arvioida mihin korjauksiin on tartuttava heti ettei ongelma lähde laajenemaan. Jotkut ongelmat ratkeavat paremmin sen kummemmin pähkäilemättä ja antamalla ajan kulua. Senkin olen oppinut että aina kannattaa kysyä naapuritaloista neuvoa. Siellä on tiedetty ja taidettu monet asiat jo vuosikymmenten ajan. Sieltä löytyy tietoa minunkin talostani, sen rakentamisesta lähtien.

Aluksi keskityttiin talon remontoimiseen ja vannoin että on aivan sama miltä piha näyttää. Puutarha-asioista en ainakaan ikimaailmassa kiinnostuisi. Nyt pihassa kasvaa yhtä ja toista perennaa ja kaikenlaista syötävää, enkä voisi niiden kasvua seuraillessani olla onnellisempi.

Talokaupan kylkiäisenä on tullut kaikenlaista uutta ajateltavaa. Oikeastaan kokonainen kaupunkikodissa tuntematon elämäntapa joka on viehättävällä tavalla hidas, kiireetön ja yksinkertainen - ja samalla sopivasti haastava. Pieniä asioita kun tekee pikkuhiljaa ja miettii hötkyilemättä niin hyvä tulee.

It´s been six years since I bought the country house. I´ve learned alot during that time. A whole new way of life, really.




7.8.2014

Kukkapylväs







Päätin että kukkapylväät on nyt muotia. Tai olivat muotia tai eivät, semmonen piti hankkia yläkerran makkarin hienohelmalle. Kesällä kirppiksiä kierrellessä pidin koko ajan kukkapylväät kiikarissa ajatellen että valikoimaa varmasti piisaisi. Mutta niitäpä ei näkynytkään kuin tosi harvakseltaan ja silloin harvoin kuin näkyi, olivat malliltaan jotenkin väärällä tavalla klohmoja.

Kukkapylvään tarve täyttyikin sitten ihan kuin itsestään kun sopiva löytyi äiteen olohuoneesta. Siellä olivat pylväät just passelisti menneet muodista pois.

Hienohelma pääsi nyt ikkunan ääreen kirppikseltä ostetun vierassängyn tuntumaan. Sänkyyn pedatuissa puhtaissa lakanoissa nukkuu ihan parhaat salapäikkärit.

Flower stands are the new black, in my opinion.




6.8.2014

Ukkosen katkoma




Ukkospuuska katkoi harmaamalvikin oksista sen pisimmän ja komeimman. Napsin kukat talteen maljakkoon harmitusta lieventääkseni. Malvat ovat puutarhassa ehkä suosikkejani, tekisi mieli täräyttää pelkästään niitä piha täyteen. Syksyllä otan siemenet talteen ja tyrkkään ne keväällä maahan, kartutan malvapeltoa pikkuhiljaa.

I love the mallows in my garden. The tallest stem snapped during a thunder storm, unfortunately. But it continues blooming inside the house.


5.8.2014

Matkamuisto Lontoosta



Piipahdettiin tässä kesällä miehen kanssa Lontoossa viettämässä viidettä hääpäivää. Tuli hankittua reissulta epätavallinen matkamuisto - eikö lie yleensä tapana tuoda matkoilta kotiin muistoksi ennemmin jotakin paikallista? Viimeisenä päivänä kaupungissa suunnistimme lounaalle Ottolenghi-ravintolaan Islingtoniin (siellä oli muuten IHANA ruoka!). Matkan varrella heti Angel -metroaseman tuntumasta alkoikin pieni antiikkimyymälöiden ja osto- ja myyntiliikkeiden katu jolla sattui vielä olemaan kauniina lauantaipäivänä markkinahumua. Ja niin paljon kaikkea kaunista kaupan! Siellä yhden myymälän ikkunassa tönötti Antti Nurmesniemen Finelille suunnittelemia Pehtoori -pannuja kaksin kappalein, keltainen ja musta. Molemmat olivat uudenveroisessa kunnossa ja perkolaattoriosat tallessa. Hintaa oli kuntoon nähden kohtuullisesti, mutta kuitenkin sen verran ettei molempia millään raskinut ostaa vaikka mieli teki. Keltaisen pakkasin kuitenkin mukaani reissusta muistoksi.

Montakohan vuotta lie emalipannu viettänyt ulkomailla ennen paluuta kotimaahansa?

A finnish souvenir from a recent trip to London - Pehtoori enamel pot by Antti Nurmesniemi for Finel. A bit funny to take home something so finnish from abroad.

4.8.2014

Puuterinvärinen kaappi








Niin se sai yläkerran makuuhuoneen kaappikin uuden puuterinvärisen maalin pintaansa. Koko huoneen valon väri muuttui jotenkin mukavan puuteriseksi samalla. Aiemmin kaappi oli harmahtavan violetti ja kammarissa kylmempi yleisfiilinki sen mukaan.

Taitaa olla jo tuon kaapin neljäs maalikerros - eikä varmastikaan viimeinen vielä tämäkään. Mutta sen verran kaunis sävy on että kyllä varmaankin jokusen vuoden tuollaisena pysyy.

New nude rose paint on the cupboard in the upstairs bedroom.


3.8.2014

Saunalla



 



Saunan pukuhuoneen pienestä ikkunasta näkyy yksi lempimaisemistani. Ryteikköistä metikköähän se vain on, mutta niin kaunista varsinkin iltaisin auringon laskiessa. Toinen lempiasia saunalla on ehottomasti maaseudun osto- ja myyntiliikkeestä löytynyt metallinen valkoinen naulakko. Sen hattuhyllyllä säilyvät näpsästi pyyhkeet ja peflettikori ja naulakoihin saa saunoessa vaatteet roikkumaan.

A few snapshots from the tiny black sauna.


1.8.2014

Haalea puuterinen väri testijakkarassa



 

Vaihtelu virkistää ja maali on halpa keino hankkia vaihtelua. On tehnyt jo hetken aikaa mieli maalata yläkerran makuuhuoneen kaappi uudestaan jollakin upealla hailakalla, hiukan punertavalla puuterisella mummokalsarisävyllä. Sopivan sävyn etsintä oli hikistä hommaa kunnes hoksasin että hyvä väri onkin koko ajan ollut ihan nenän alla: talon ulko-ovessa.  Sama sävy löytyi parin vuoden takaisesta Tikkurilan vanhan ajan värikartasta, se on 313X.

Koemaalasin ensin yhden jakkaran nähdäkseni miten väri passaa sisätiloihin. Sävy on jännä, se muuttaa olemustaan sen mukaan millaisten värien ympäröimänä on; joissakin tiloissa ja valoissa se on ihan vaaleanpunainen, joissakin enemmän viileän hiekkainen. Ja ketku valokuvattava kaikessa neutraaliudessaan - tuossa alimmassa kuvassahan näyttäisi olevan aikalailla valkoinen jakkara.

Kaunis väri kaikkiaan. Tekisi mieli käyttää sitä ihan joka paikassa. Se kaappikin on jo maalattu, siitä kuvia seuraa pian.

I have been loking for a perfect nude blush paint color for a cupboard upstairs, and I think I found one. Tested it first on a stool to see if it fits.