29.7.2015

Pörheä puutarha








Kun ostin vihreän talon, ei sen etupiha ollut muuta kuin hiukan viettävä, heinikkoa kasvava aukio. Aukion reunalla kasvoi kriikunapuita ja niiden katveessa olvat jäänteet vanhasta perennapenkistä, siinäpä se. Muutaman vuoden fiilispohjaisen kuoppien kaivamisen ja istuttelemisen seurauksena on aukiolla nyt jo aika paljon kaikenlaista kasvamassa. Ja on pari kivaa istuskelupaikkaakin joissa naatiskella aurinkovarjon alla. Katselin pihaa tässä yhtenä päivänä ja totesin että kun oikeasta näkövinkkelistä tiirailee, on piha jo aika pörheä. Ehkä voisi kohta jopa puutarhaksi alkaa kutsua.

Malvat alkavat ihan justiin kukkia, pari vaaleanpunaista kukkaa on jo. Harmaamalvikkipuskat (Vai myskimalvapuskat? Nyt minä en yhtäkkiä muista kumpia ne on.) ovat tänä vuonna nousseet aivan hervottoman korkeiksi ja odotan innolla että loputkin sadoista nupuista aukeavat. Terassin nurkassa vanhassa terrakottaruukussa asustava jättiverbena antaa sen sijaan vielä odottaa itseään. Sen kukkimista odotan myös vesi kielellä, toivottavasti ehtii tälle kesälle.

It´s starting to look like a garden.

27.7.2015

Patakintaat





Patkinnas oli mennyt karseaan kuntoon. Se oli paahtunut ruskeaksi. Oli reikää, läikkää ja fläkkiä. Ja siis patakinnas yksikössä, jostakin syystä en ollut tullut hankkineeksi kahta, vaikka tarvis olisi ollut. Siispä toisessa kädessä kinnas, toisessa taiteltu pyyhe taikka tiskirätti. Mutta nyt on kinnaspari! Ja on patalappujakin ylellisesti kaksi - niitä ei ollut aiemmin yhden yhtä. Heittäydyin hurjaksi ja törsäsin alennusmyynneissä. Kuosi on kaunista Marimekon Pukettia mustavalkoisena.

Nyt pitäisi enää raskia heittää pois se vanha uunihanska. Hillosin sen jo keittiön laatikkoon "varapatakintaaksi". Ja tietenkin kaivan sen sieltä käyttöön aina kun hansikasta tarvitsen.


Luxury for ordinary days in life: a new set of oven mittens and potholders for the summer house kitchen.
 



26.7.2015

Saunasuosikit: laventelipuska portailla






Saunasuosikit -sarja jatkuu: Tämä alkaa olla jo traditio vihreässä talossa. Saunan rappusilla on melkein joka kesä ollut laventelipuska. Saunalle käydessä ja kuistilla jäähytellessä hypistellään kasvin lehtiä niin että käsiin jää ihanaa tuoksua. Tämä tietysti edellyttää että tykkää laventelin tuoksusta - ja minähän tykkään! Laventeliämpärin viereen on muodostunut myös käsienpesupaikka. Pesuvesisaavit ovat tuosta parin metrin päässä ja muuta ei tarvita kuin saippuaa ja vati. Käsipyyhettä ei ole tarvinnut ripustaa, kesä on kuivannut näpit.

Running your fingers through lavender leafs is a wonderful ritual after sauna.




25.7.2015

Grapponia-pullo ja esinehaaveita







Jotkut esineet ovat olleet haave- ja hankintalistalla pitkään.  Tiedättekö, sellaisia kauniita juttuja joita ei suinkaan välttämättä tarvitsisi, mutta joita ei kuitenkaan lakkaa ihailemasta. Keräilen hissukseen suomalaista 50-70-lukujen lasia ja keramiikkaa ja on muutamia esineitä jotka saavat sydämen tykyttämään erityisesti. Yksi niistä on ollut tämä Nanny Stillin Riihimäen lasille suunnittelema Grapponia -pullo. Ja nimenomaan vielä tällaisessa violetissa sävyssä (neodyymi).  Nyt minä sen nappasin omaksi kun se löytyi kirppikseltä aika edullisesti.

Haavelistalle jää vielä paljon kaikenlaista, pienempää ja suurempaa. Moni tyyris juttu jääkin varmasti vain haaveeksi, mutta haaveinakin ne ovat ihania. Saara Hopean koriin pakattu mehuastiasto kelpaisi, samoin Oiva Toikan jalalliset pöllöt. Kissakannuakin olen yrittänyt tiirailla kirpputoreilla. Arabian Sunnuntai -astiatkin ovat järkkyihania, niitä ei juuri missään näy. Mitäköhän tällä hetkellä valkkaisin omakseni jos saisin valita ihan minkä vaan lasi- tai keramiikkaesineen suomalaisen taideteollisuuden lähihistoriasta hinnasta piittaamatta? Viimeaikoina olen katsellut kaihoisasti himoiten Birger Kaipiaisen uniikkeja isoja vateja, sellaisen varmaankin. Mitä sinä valkkaisit? Olisipa mukavaa jos paljastaisitte omia esinehaaveitanne!


23.7.2015

Oodi marjoille






Mitä luksusta onkaan se että ihan talon vierestä voi nyt poimia marjoja hotkittavaksi kun siltä tuntuu. Hipsin yöpaidassa aamulla pihatien varteen ja kykin noukkimassa metsämansikoita aamiaisjugurttiin. Niitä pukkaa ilmiömäistä tahtia - ei ole tainnut yhtenäkään kesänä mökillä tulla niitä näin paljon. En valita, vaan poimin ja syön. Lirutan happaman jugurtin päälle vaahterasiirappia, jotakin rouskuvaa myslin tapaista ja reilusti marjoja.

Mustikkamettääkin tarttis käydä katsastamassa, ja läheisen hillasuon tilannetta. Ei taida olla tulossa mikään kovin kaksinen vadelmavuosi? Halkovaraston viereinen vattupusikko näyttää aiempiin kesiin verrattuna ujolta ja nuutuneelta.

Wild berries are in season and I´m happy.


22.7.2015

Käyttääkö vaiko eikö käyttää?








Olen pikkuhiljaa keräillyt sieltä täältä Arabia ihanaa sinikuvioista Valencia -astiastoa. Vähän isoja ruokalautasia, vähän syviä lautasia, teekupposia ja niin edelleen. Saanut pari merkkipäivänä silloin ja pari tällöin. Olen pistänyt merkille että myynnissä olevat Valenciat ovat hyvin usein uudenveroisia, vaikka valmistus on loppunut jo aikoja sitten. Tyyriit käsinmaalatut astiat on monesti taidettu keräillä juhlahetkiä ajatellen ja niiden käyttöön ottamista on arasteltu. Joillakin astiat ovat jääneet tyystin käyttämättä vuosikymmeniksi. Niin olen minäkin keräämiäni Valencia-lautasia hillonnut. Aina valinnut kaapista jonkun arkisemman astian käyttöön ja antanut sinisten kaunotarten odottaa.

Miksi mäkin kotona syön ruokani aina valkoisilta peruslautasilta kun kaapeista löytyy sykähdyttävämpääkin astiaosastoa? Ei ole mitään tolkkua siinä että todelliset astiasuosikit odottavat vitriinissä pinottuina jotain erityistä hetkeä joka aniharvoin tulee, totesin ja otin "museosta" Valenciaa päivittäiseen käyttöön. Ne näyttävät huikealta muun käytössä olevan värillisen lasin ja posliinin seurassa. Tulkoon naarmuja, kolhuja ja rikkoutumisriski. En minä näistä käsin sivellyistä koboltinsinisistä kuvioista kaapista käsin pääse nauttimaan.

Why do I keep my most precious porcelains in the cupboard? Why not use them and enjoy them every day? (I´m talking about the fabulous cobalt blue Valencia plates by Ulla Procopé for Arabia.)





21.7.2015

Kivijalka maalattu










Kivijalan maalaus valmistui ja talo alkoi näyttää ihan uudelta. Jotenkin niin ryhdikkäältä ja hyväkuntoiselta. Se oli kyllä hetken ajan aika hämmentävää, ihmettelin että mihin se meidän vanha talo katosi. Nyt on jo silmä tottunut ja tumma lämmin harmaa tuntuu passaavan hyvin seinien vihreisiin. Vasta maalatessa hoksattiin että harmaan sävy on aikalailla sama kuin ränneissä, sopii niihinkin hyvin.

Kivijalka maalattiin Uulan petrooliöljymaalilla, niinkuin seinätkin. (Viime kesänä viriteltiin maaleista pieni yhteistyökin, sokkelimaali on siis saatu blogin kautta.) Alle jäänyt vanha maali oli jonkun sortin öljymaalia sekin, joten muuta pohjatyötä ei oikeastaan tehty kuin harjattiin pinta puhtaaksi ja kopsuteltiin muutamat irtoilevat rappaukset pois. Tarkka remontoija olisi tietenkin korjannut nuo rapisseet rappauskohdat, mutta me maalattiin päältä vaan. Tuon pikkuikkunan alla näkyy sellainen rapautunut kohta, ei paha. Kertamaalaus riitti, maali on niin hyvin peittävää.

Sokkelin väriä pähkäiltiin pitkään. Uulan värikartasta ei lopulta löytynyt sopivaa tummaa sävyä, mutta sitten selvisi että maalin voi sävyttää muunkin olemassaolevan värikoodin mukaan. Tämä harmaa löytyi sitten muistaakseni Tikkurilan värikartasta ja sekoitettiin Uulan tehtaanmyymälässä Kauvatsalla kun siellä kävin. Talon seinän väri on Uulan värikartasta Rypäle ja nurkkalaudat vähän tummemman vihreät Oliivit.

Mietin että loppujen lopuksi vaalea harmaa sokkeli olisi voinut tehdä talosta hyvällä tavalla vanhahtavamman näköisen. Että sitten kun joskus taas huoltomaalataan niin saatetaan ehkä valkata vaaleampi lämmin harmaa, joku sellainen kuin Uulan Pouta, Kaste, Helmi tai Jäkälä. Fiilisasioita, joita on hankala värikarttojen pikkuisista ruuduista haistella. Mutta nyt on hyvä näin.



20.7.2015

Kettukarkki SHOP -arvonnan voittaja


Kaupallinen yhteistyö: Kettukarkki SHOP


Kiitos kaikille Kettukarkki SHOP -arvontaan osallistuneille, teitä olikin monta jotka tykkäsitte ihanista hamam-pyyhkeistä! Porukan onnekkain oli tällä kertaa Hanna, joka kommentoi näin:


Mustat pyyhkeet ja laventelisaippuaa saamasi pitää, Hanna! Käyhän kurkkaamassa sähköpostiisi, siellä on sinulle voiton toimittamista koskien jo viesti odottamassa.


19.7.2015

Unikko kyökissä


Kirppislöytö pääsi nyt ensi alkuun mökin keittiöön pöytäliinaksi. Ja hyvinhän se vain siihen passaa! Unikkojen siniset ja keltaiset rimmaavat hienosti kyökin hyllyjen emaliaarteiden kanssa. (Kuvaan tallentui näemmä myös keittiöstä poistuvan pikkukoiran takapuoli.)

Hei vielä on puoleen yöhön asti aikaa osallistua Kettukarkki SHOP -arvontaan! Käyhän huikkaamassa arvontapostaukseen kommentti ja saatat voittaa valitsemasi ihanat hamam-pyyhkeet ja saippuaa.

The thrifted Unikko cloth on the summer house kitchen table.

Lempikuoseja: Unikko (kirppislöytö)




Nyt jatkuu lempikuoseja -sarja. Tämä on samalla kirppislöytöpostaus - kangas löytyi nimittäin pari päivää sitten kun kiertelin mökin lähistöllä kirppistelemässä. Viitisentoista vuotta sitten ehti tulla Marimekon kangastiskin takana melkoinen Unikko-yliannostus, mutta kahteen väritykseen en koskaan kyllästynyt. Toinen on tämä näiden kuvien tummansini-kelta-oranssi. Toinen on sellainen oranssikukkainen, mutta siitä mulla ei ole tilkkuakaan. Muistelen että olisivat olleet punaisen ohella niitä ihan ensimmäisiä värityksiä 60-luvulta. Muistankohan ihan killiin...

No mutta nyt mulla on tätä tummansinistä suosikkia liinan verran! Tai vaikka verhonkin, kangaspala on 2,5m pitkä joten se passaa moneen käyttöön. Osuipa vielä kirpputorilla eteen niin vanha versio, että on sellaista tosi tiivistä puuvillaa ja vähän kapeampaa kuin nykytyykit. Vähän kellastunut mutta muuten aivan älyttömän hyvässä kunnossa!

Found this piece of vintage Marimekko Unikko fabric at a local fleamarket. It´s one of my favourites, and also one of the original colorways from the 60´s.



18.7.2015

Maalari maalasi kivijalkaa




Viime kesänä julkisivuremontti jäi loppukesästä hiukan vaiheeseen. Seinämaali loppui sopivasti kesken ja tuli sade. Tuli myös laiskotus, remonttiallergia ja työtkin alkoivat. Oli palattava viikoiksi kaupunkiin eikä viikonloppuisin enää sutiminen maistunut. Kolmisen metriä seinää ja kivijalka jäivät maalaamatta ja odottamaan seuraavaa kesää. Mutta nyt on taas puhtia ja keskeneräistä on saatettu valmiiksi.

Nämä kuvat näppäsin kun väriä alettiin levittää kivijalkaan. Arvuuteltiin että sopiiko uusi sävy vai ei. Pienestä värinäytteestä on niin hankala nähdä miten kokonaisuus sitten lopulta toimii. Ihan hyvältä alkoi näyttää. Melkein kuin uudelta talolta, mikä minua vähän hätkähdytti. Miten suuri vaikutus kivijalalla voikaan olla? Näissä kuvissa näkee muuten vielä vanhan seinän sävyn, sitä on tuo pieni pätkä jäljellä oikeanpuoleisessa seinässä. Kellertävän vihreän seinän ja ruskean kivijalan yhdistelmä oli peräisin 60-luvun lopulta, arvelisin. Ihan alunperin talo on tainnut olla kitinvalkoinen ja kivijalka vaalean harmaa, jos oikein maalikerroksia tulkitsin. Nyt mennään tämmöisellä viileän vihreän ja tumman harmaan yhdistelmällä sitten jokunen vuosi.

Mutta eipä ole homma enää kesken. Kuvia valmiista seuraa pian.


17.7.2015

Pihan kaunein kohta








Pikkuhiljaa olen innostunut puutarhanhoidosta. Kaivelen pihaan kuopan kerrallaan ja istuttelen kirppiksiltä ostamiani jakotaimia. Joskus homma onnistuu hyvin, joskus kasvit eivät viihdy kuopassaan. Sitten vain tartun lapioon ja siirtelen niitä suotuisammille sijoille. Joka kesä jotakin siirretään, jotakin istutetaan ja johonkin ollaan tyytyväisiä. Tästä se pikkuhiljaa tämä puutarha kehkeytyy ja puutarhurin tietämys kasvaa.

Mutta kyllä se on niin että ainakin toistaiseksi pihan kauneimmat kohdat ovat luonnon ihan itse sommittelemia. Niinkuin vaikka tuo saunan edustalla oleva minikukkaniitty. Se on koko kesän kukassa. Ensin keväällä aloittavat talviot sinisillä tähtösillään, muut seuraavat sitten vuoroin perässä keltaisine, violetteine ja valkoisine kukkineen. Kukinnot kruunaa loppukesästä niityn perällä suven mittaan hiljalleen kokoa kasvattava röyhytatar. Se lienee ollut paikallaan kauan, ehkä se on istutettu silloin joskus kun suurin piirtein saunan paikalla on ollut hirsinen vanha torppa. Torppa on purettu vuoden 1948 tienoilla.

Vanha pihlaja saunan edessä on tehnyt hidasta kuolemaa. Kevään tuulet katkoivat siitä jo kaksi isoa lahoa oksaa, joista toinen rysähti ruokakatoksen päälle. Oli pakko katkoa loputkin, ettei saunan kuisti saa seuraavassa myrskyssä osumaa. Jätettiin tuommoinen karahka jäljelle ja tuumittiin että siihen voisi laittaa vaikka piippuköynnöksen kiipeämään.

13.7.2015

Ihana kesäkeitto














Kesäkeitto on jossakin vaiheessa lapsuutta traumatisoinut mut. En tiedä onko kyseessä ollut maidossa keitetyt pakastevihannekset vai eikö keitto vain ole sopinut lapsen suuhun. Ei ole tullut edes mieleen aikuisiällä alkaa itse kesäkeiton laatimispuuhiin, muistot ovat olleet niin inhat. Mutta sitten tuli Glorian ruoka ja viini -lehden kesäkeittoresepti joitakin vuosia sitten, joka muistaakseni uhkasi kokemuksen muuttuvan. Minä kokeilin ja muuttuihan se: tämä keitto on ihanaa.

Keiton salaisuus lienee kermainen valkoviinisuuruste, joka lisätään kasvisliemessä kypsyneiden vihannesten seuraksi keiton loppuvaiheilla. Ja varmaan myös se että kasviksia ei keitä läpikypsäksi, vaan jättää niihin hiukan rapsakkuutta. Tietenkin saattaapi vaikuttaa myös se että keiton tekee nimensä mukaisesti kesällä kun porkkanat, potut ja muut ovat sesongissa ja älyttömän hyviä. Tässäpä käyttämääni reseptiä jos joku ruudun siellä puolella innostuu kokeilemaan:



Hirmu hyvä kesäkeitto

reilut 10 uutta perunaa
nippu kesäporkkanoita
pari kesäsipulia
pieni kukkakaali 
pinaattia
1 l hyvää kasvislientä
1-2 dl herneitä

Suuruste:

3 rkl voita
2 rkl vehnäjauhoja
2dl kermaa 
1 dl kuivaa valkoviiniä

Viimeistelyyn:

reilu nokare voita
hiukan valkopippuria, ripaus sokeria ja suolaa
reilusti yrttejä oman maun mukaan; tilliä, persiljaa, ruohosipulia, salviaa


Pilko potut ja kesäporkkanat isoon kattilaan, kaada päälle kasvislientä niin että peittyvät (jätä loppu kasvisliemi suurusteeseen). Keitä n. 5 min. Lisää sitten pilkottu kukkakaali ja kesäsipuli. Keittele n. 10 minuuttia lisää, kunnes kasvikset ovat melkein kypsiä. 

Tee suuruste: sulata voi pienessä kattilassa ja sekoita siihen jauhot. Kypsennä sekoitellen. Kaada sitten sekaan valkoviini ja kerma ja vatkaile tasaiseksi. Lisää loppu kasvisliemi ja sekoita. Anna kypsyä hiljalleen n. 5 minuuttia.

Kaada suuruste keittoon ja sekoittele. Lisää herneet ja kiehauta. Viimeistele keitto voinokareella, valkopippurilla ja ripauksella sokeria. Lisää ripsaus suolaa, jos tarpeen on. Silppua ihan viimeiseksi keittoon reilusti yrttejä. Ja sitten vain lautaselle ja viipale ruisleipää kylkeen!


Blog Design by Get Polished