14.11.2018

Raksapäivitys: pystytyspäivä - meillä on talo!


Ja niin tuli päivä jolloin talopaketti toimitettiin Designtalolta ja pystytettiin tontille kaupungissa. Se oli todellakin vain yksi päivä ja yhtäkkiä perustusten päällä olikin ihan oikea TALO. Kaksi isoa rekkaa saapui tontin tuntumaan sunnuntai-illan pimeydessä odottamaan hiljaa aamun valkenemista. Ja sitten puoli kahdeksan aikaan maanantaiaamuna nostouriauto ajettiin asemiinsa ja kuhina alkoi. Rekan perävaunuista purettiin tarkan koreografian tahdittamana elementtejä. Niiden sijoitteleminen paikoilleen sujui mielettömällä vauhdilla ja tarkkuudella, oli selvää että kuviota oli harjoiteltu lukemattomia kertoja aiemminkin.

Tuossa on se ikkuna jonka korkeuden tarkoin mietin, tuossa tila johon sitten ripustetaan takit. Tuolta näyttää tulevan terassin leveys käytännössä, tuolta keittiölle varattu tila. Näin asettuvat olkkarin ja keittiön ikkunat sisältäpäin katsoessa, tältä tuntuu olkkariin sommittelemani suojaisa nurkka. Riemu suunnitelmien muuttumisesta konkretiaksi kupli.

Alkuillasta kuhina hiljeni ja talo oli harjakorkeudessa. Oli epätodellinen olo, hymyilytti. Päivällä alkanut tihkusade tiheni rankemmaksi, satoi koko ehtoon ja pitkälle seuraavaan päivään. Makasin illalla kaupungin toisella laidalla pitkään hereillä sängyssä peiton alla ja mietin miten meidän talo pärjää ensimmäisen yönsä läpi.

10.11.2018

Raksapäivitys: täytellään, täytellään


Ajelin pikkumussukan kanssa tontille katsastamaan miten siellä homma on edennyt. Ja olihan se taas edennyt, täyttöjä on tehty kuin viimeistä päivää. Nyt kun tuota sokkelia on maaperä noustua näkyvissä vähemmän, alkaa talon pohjakin jo näyttää vähän suuremmalta. Jospa se siitä vielä seinein saapumisen myötä entisestään suurenee!

Vähän alkaa jo jännittää millainen keli on pystytyspäivänä. Varmaankin tätä samaa lonkeronharmaata. Mutta pidetään peukkua ettei vallan myrskyä.

8.11.2018

Raksapäivitys: valut valmiit


Tulevan kaupunkikodin tontilla viimepäivinä: valumuotit on nyt poistettu ja ontelolaatat laitettu paikalleen. Niin tuli nättiä betonipintaa! Alapohjasta tulee koneellisesti tuulettuva. Vielä täytetään perustusten vierustat soralla ja sitten alkaisi kaiketi olla pääosin valmista talopaketin tulla.

Kylläpä talon pohja näyttää nyt pikkuiselta. Hetken jo mietittiin että olisiko sittenkin pitänyt tehdä vähän kookkaampi tönö - nythän ei käytetty rakennusoikeudesta kuin sen verran kun oli aivan pakko. Tontilla ahertaneet perustusten rakentajat lohduttivat että melkein kaikki rakennuttajat sanovat samaa pelkkien perustusten äärellä; pieneltä näyttää. Kunhan seinät nousevat, alkaa mittakaava kuulemma hahmottua paremmin. Ensi viikolla siis jo nähdään miltä kokoluokka oikeasti käytännössä näyttää.

5.11.2018

Kuoppapäivitys: perustukset valettu


Tulevan kaupunkikodin tontilla tapahtunutta: perustuksen valut on tehty ja ne ovat kuivumassa. Seuraavaksi tehdään taas maahommia; sokkelin sisäosa ja vierustat täytetään soralla niin että siitä jää näkymään maan päälle vain osa. Sitten vissiinkin ruvetaan jo sommittelemaan ontelolaattoja paikalleen.

Talopaketin tuloon on viikko. Tönö nousee jo toimituspäivänä koko korkeuteensa. Jännittää!

(Upeita nämä raksakuvat... Mutta näillä nyt mennään. Yritän rajailla niin etteivät naapurit kovin näy - eipä olisi kovin kohteliasta heidän tonttejaan tänne dokumentoida.)

31.10.2018

Tontilla tapahtuu





Niin edistyy homma tontilla. Parissa päivässä on pohja tasoiteltu paalutuksen jälkeen, valumuotit viritelty paikalleen ja sokkelin raudoitus aloitettu. Tallentuipa valumuottikuvaan Helsingin ensilumikin. Kohta loiskuu betoni. Ylemmässä kuvassa näkyy paalujen päiden piirtämä vähän talon muotoa ja sijoittelua. Vasemmassa yläkulmassa oleva uloke on ulkovarasto, vasemmassa reunassa keskellä pääsisäänkäynnin kuisti.

Talopaketti toimitetaan tontille vajaan kahden viikon päästä. Tänään tuli viesti että saammekin jo aivan pian tulevan talomme avaimet. Mahtavaa, niitä voi sitten hypistellä kun odottelee että tönö valmistuu!

29.10.2018

Talon rakennus alkaa kuopasta - edistysaskelia


Kuopalla on tapahtunut. Tontilla on paukautettu maahan monimetrisiä paaluja ja monenkirjavat letkut alkavat luikerrella kohti talon tulevaa teknistä tilaa. Perustusten valu alkaa pian. Tää on nyt tämmöstä soramonttupäivitystä tämä rakennusprojektin eteneminen vielä hetken aikaa. Kohta alkaa kuviin kuitenkin ilmestyä valumuottia ja betonia - ja sitten kai hetken päästä pystysuoraa seinääkin. Kovaa kyytiä hommia nyt tehdään!

Noiden paalujen sijoittelusta alkoi jo hahmottaa minkä kokoinen talon pohjasta tulee ja miten se lomittuu naapuritalojen väliin. Kyllähän se vatsanpohjasta ottaa kun miettii että ihan kohta se alkaa nousta.

27.10.2018

Vaihdan farkut verkkarihousuun



Tuntui hankalalta lähteä kaupungista, kaukolämmön ja juoksevan veden ääreltä. Tiesin että määränpäässä on talven lepoon kylmillään valmistautuva talo, säätiedotuksen lupailemia hiljalleen laskeutuvia pieniä lumihiutaleita ja tuulta niiden kyytimieheksi. Puin jo autoon reilusti villaa päälle ja hytisin etukäteen.

Mutta kun pääsin perille ei tuntunutkaan enää yhtään ankealta, vaan ihanalta. Niin pitkästä aikaa pellonreunassa! Levottomuus valui jalkojen kautta hyhmäiseen pihamaahan, seisoin siinä ja kuuntelin peuralauman suhinaa metsässä jossakin saunan takana. Kannoin kassini kylmään keittiöön ja laitoin tulen hellaan. Lämpö alkoi nousta ensin ujona hehkuna valuraudan pinnasta, pian se alkoi puhallella henkeä keskusmuurin joka soppeen. Lakaisin henkensä heittäneet kärpäset lattialta, tuuletin nopsasti, napsautin patterin päälle.  Kyllä se vaan niin on että onni on täällä.

15.10.2018

Tulevan talon tarkastuskuvien äärellä - ja se pohjaratkaisu

Kaupallinen yhteistyö: Designtalo


Nyt on siis jo kuoppa tontilla ja kohta lähdetään nousemaan siitä korkeussuuntaankin - seuraavaksi kuitenkin vielä joitakin metrejä maan alle kun perustuksia paalutetaan. Mutta palataanpa sitä ennen hiukan ajassa taaksepäin ja puhutaan tarkastuskuvavaiheesta. Tuumasin että tästä voisi olla mielenkiintoista kertoa etenkin jos siellä ruudun toisella puolella on valmistaloa rakennuttavia tai sellaisen ostamista harkitsevia. Ja vilautanpa samalla tosiaan millainen siitä meidän talon pohjaratkaisuta kehittyi!

Pian talokauppojen jälkeen Designtalo lähetti meille talon tarkastuskuvat. Niiden läpikäyminen vasta jännää ja hikistä hommaa olikin. Tarkastuskuviin tehtiin viimeiset taloon haluamamme muutokset ennen lopullisia lupakuvia ja rakennuslupahakemuksen jättämistä. Ne käytiin myös näyttämässä rakennusvalvonnassa ennen luvan hakemista.

Ensin rakennusvalvontaan: Meidän talon kohdalla ei tarkastuskuviin tullut siellä juurikaan muutettavaa/korjattavaa, lupakäsittelijä näytti hankkeen etenemiselle aikalailla sellaisenaan vihreää valoa. Tähän vaikutti varmasti paljon se että talotoimittajalla oli jo kokemusta samalle alueelle rakentamisesta: alueen rakennusmääräysten tulkinnoista oli valmiiksi hyvä käsitys ja ne otettiin jo ennen kaupantekoa pitkälti huomioon. Lisäksi olin itse käynyt ennen koko talopaketin ostohommaan ryhtymistä lupakäsittelijän luona "neuvontakäynnillä" selvittämässä alueen yleisiä reunaehtoja - emme alunperinkään lähteneet suunnittelemaan mitään minkä hyväksyminen olisi epävarmaa. Tarkentavaa kysyttävää meillä oli mm. palo-osastointivaatimuksista, julkisivun värin merkkaamistavasta ja talon sijoittamisesta tontille. Näihin kaikkiin yksityiskohtiin saatiin tuolla visiitillä vastaukset ja saatiin piirrätettyä ne valmiiksi kuviin RaVan toivomalla tavalla. Tuossa istunnossa olivat läsnä lupakäsittelijän lisäksi meidän pääsuunnittelija ja vastaava mestari ja minä. Rakennuttajan itsensä ei liene pakko olla tässä tapaamisessa paikalla, mutta minä halusin olla jotta olen varmasti kaikesta muutoksiin vaikuttavasta kärryllä.

Sitten niihin omiin muutoksiin: Kaupanteon jälkeen haluttiin itse vielä aika montaa kohtaa talosta viilata paremmaksi; mm. ikkunoiden kokoa ja sijoittelua muuteltiin vielä tarkastuskuvavaiheessa kun niitä oli ajan kanssa ehtinyt makustella. Kauppakirjan tekohetkellä piirretyt kuvat muuttuivat myös hiukan kun Designtalon rakennusarkkitehti piirsi ne puhtaaksi. Siihen vaikutti rakennusmääräysten huomioiminen ja piirtäjän näkemykset hyvistä ratkaisuista. Jotkut muutokset olivat tosi hyviä ja järkeviä. Joidenkin kohdalla haluttiin sitten palauttaa kuvia lähemmäs omaa alkuperäistä ideaamme, rakennusmääräysten puitteissa tietty. Parhaiten tämä miettiminen minusta sujui piirtäjälle pirauttamalla: yhdessä rakennusarkkitehdin kanssa suoraan juttelemalla oli sujuvinta sumplia omat ideat/toiveet ja käytännön toimivuus ja rakennusmääräykset kohtaamaan. Tästä esimerkkinä meidän yläkerran makuuhuoneiden ikkunat, joiden kokoa ja sijoittelua toivoessani piti huomioida määräykset hätäpoistumisteistä.



Kun oli käyty rakennusvalvonnassa, pääsuunnittelija ja vastaava mestari antaneet oman kommenttinsa, oma miettimistyö oli tehty ja toivomiamme muutoksia/viilauksia mietitty yhdessä talofirman rakennusarkkitehdin kanssa, tartuimme vielä lopuksi tarkastuskuviin konkreettisesti punakynän kanssa ja teimme Designtalolle muutoslistan. Homma toimi käytännössä niin että merkkasimme ja numeroimme tarkastuskuviin muutokset ja kirjoitimme niistä vielä erikseen numeroidun listan. Tämä homma tehtiin erityisellä tarkkuudella - saattoipa välillä vähän hikikin käydä kämmenissä. Designtalo jeesasi jos tuli vielä jotakin kysyttävää esim. mitä mikäkin haluamamme muutos maksaisi.

Lopuksi istuttiin vielä kotiräätäli Villen kanssa alas, käytiin kaikki kohdat vielä kertaalleen läpi ja piirrettiin/kirjoitettiin muutoslista yhdessä puhtaaksi. Samalla tsekattiin että kaikki rakennusvalvonnan kommentit esim. palo-osastoinnista oli varmasti huomioitu oikein. Oli hyvä tehdä tuo läpikäyminen vielä kertaalleen yhdessä talofirman edustajan kanssa, tuli tuplavarma olo siitä että olimme todella muistaneet kaiken - jokaista ikkunan ja oven oikeaa aukeamissuuntaa myöten. Samalla saimme tiedon mitä tekemämme muutokset tulisivat yhteensä maksamaan. Osasta tuli lisäkustannusta kauppahinnan päälle, osa oli sellaisia jotka tekivätkin hiukan säästöä. En tiedä montako kohtaa noissa muutoslistoissa noin keskimäärin on, mutta meillä niitä kertyi kolmisenkymmentä. Pääosa muutoksista oli pohjapiirroksessa, mutta muutamia pieniä viilauksia tehtiin myös julkisivuun ja asemakuvaan.


Muun muassa tällaisia muutoksia meidän talossa tehtiin tarkastuskuvien äärellä:
-vaihdettiin parvekkeen ja kuistin kaidematsku puusta metalliin
-tarkenneltiin kalustesuunnitelmaa, mm. keittiön aamiaiskaapin ja kylppärikalusteiden leveyksiä
-lisättiin kylppäriin pyyhekuivain
-siirrettiin muutamien oviaukkojen sijoittelua, esim. ulko-ovi niin että aukeaa fiksummin, vaatehuoneen ovi niin että sen molemmin puolin mahtuu komerot kivuttomasti
-muutettiin vaatehuoneen koko sellaiseksi että stemmaa kaapistojen standardileveyksien kanssa
-määriteltiin ovien ja ikkunoiden aukeamissuunnat
-suurennettiin terassia
-funtsattiin tilaan mitoiltaan sopiva takkamalli

Ja tämmönen siitä sitten pohjaratkaisultaan kaikkineen tuli. Jokainen nurkka on mietitty nyt todella sellaiseksi että on meitin mieleen.

Pohjakuva: Designtalo

Alakerta:
-iso keittiö+olkkariyhdistelmä, jonka nurkassa ruokakomero
-keittiöstä käynti terassille, josta osa lasitettu
-kylppäri jossa suihku
-vaatehuone ulkovaatteille
-yksi makkari josta tulee työhuone
-pihavarasto johon käynti autopaikalta

Pohjakuva: Designtalo

Yläkerta:
-3 makkaria; yksi aikuisille, yksi pikkumussukalle ja yksi vieraille
-aikuisten makkarista käynti parvekkeelle
-kylppäri ja sauna
-vaatehuone
-pikkuinen kodinhoitohuone




Tämä postaus on osa 2/4 juttusarjasta jossa kerron valmistalon rakennuttamisen vaiheista. Postaussarja toteutetaan yhteistyössä Designtalon kanssa. Osa 1/4 kertoi talopaketin ostamisesta. Tulossa on vielä osat 3 ja 4 talon elementtien kuivaketjusta ja LVIS-töistä.




12.10.2018

Talon rakennus alkaa kuopasta



Tämäpä ei ole kovin kummoinen kuva, se esittää kuoppaa. Mutta se on kuulkaa yhtäkkiä ihan hirveän merkityksellinen kuoppa. Meidän tontilla on nyt alkanut maanrakennus ja ensi viikolla jo paalutetaan perustusta. Tämä laakea tasapohjainen alue on ensimmäinen ihan oikea konkreettinen teko ja merkki siitä että meille todella tulee talo. Mun on pitänyt käydä jo kahteen kertaan sen äärellä hiljentymässä.

Olen mennyt pari viikkoa aivan tuulispäänä. Talon rakentaminen, maailman innostavin projekti etenee ja minulla ei ole ollut hetkeen yhtään aikaa tänne sitä raportoida! Mutta nyt kiire vähän hellittää ja pääsen takaisin blogisorvin äärelle. Tämän kuvan nappasin tänään tontin pihan puolelta. Tuolle tasaiselle alueelle talo tömähtää yllättävän pian, elementit on ajoitettu saapuvaksi jo noin kuukauden päästä. Nyt asiat alkavat tapahtua liukkaasti, napakasti ajoitetut työvaiheet seuraavat sulavasti toisiaan.

Ollaan tosi tyytyväisiä että otettiin maanrakennustyöt ja perustukset myös talotehtaan kautta, eikä tästä aikataulutuksesta ja koreografian laatimisesta tarvitse stressata nyt itse. Säästetään paukkuja ensi vuoden puolella siintävään sisätilojen pintojen urakoinnin järkkäämiseen ja tahdittamiseen.


5.10.2018

Rakennuslupa!



Rakennuslupa tuli ja saman tien päivät lähtivät lentämään eteenpäin. Olen täytellyt valtakirjoja, tarkastanut lvi-kuvia ja tuplatarkastanut sähkösuunnitelmia, miettinyt mitä tehdään ylijäämäbetonille. Vaikka olemmekin ostaneet valmistalopaketin ja perustukset, paalutukset ja maanrakennustyötkin kaikki talofirmalta, on silti paljon nippeliä jota täytyy pyöritellä itse. Asiat etenevät nyt todella vauhdilla ja ihan kohta isketään tontilla kuokka maahan. Talon palaset tömähtävät paikalle jo marraskuun puolivälissä ja sisäpintojen kimppuun pääsemme näillä näkymin ensi maaliskuun alussa. Hetkinen, sehän tarkoittaa että jos kaikki menee hyvin asutaan ensi kesänä jo uudessa kodissa!

Rakennuslupa. Meillä on rakennuslupa.

Nyt kun on kaik on virallista ja hyväksytty, uskaltanen näyttää täällä jo tarkemmin millainen talosta tulee sisältäkin. Siitä siis lisää pian.


23.9.2018

Keittiön tasoa miettimässä


Mietiskelen täällä tulevan talon keittiön materiaaleja - pyörittelen samalla koko talon matskuja ja värejä jotta meininki pysyisi yhtenäisenä. Pikku hiljaa alan mietiskellä jo seinien sävyjäkin. Mutta pysytäänpäs nyt ihan vain keittiön tasossa. Keittiöstä on näillä näkymin tulossa mattamusta, lattiaan lehtikuusiparkettia. Edellinen itse suunniteltu keittiö oli tumman harmaa, nyt tekee mieli mennä oikein kunnolla vielä tummemmaksi.

Olin jo kauan sitten päättänyt että talon keittiöön laitetaan kvartsikomposiittitaso. Meillä oli edellisen vuokra-asunnon keittiössä Silestonea ja se oli mielettömän hyvä. Ei mennyt käytössä yhtään miksikään, ei imenyt tahroja, ei naarmuntunut ja oli megahelppo pitää puhtaana. Luonnonkiveen verrattuna siis todella huoleton ja huoltovapaa. Olinkin iskenyt silmäni ja jo vähän niin kuin päätynyt yhteen Silestonen kauniiseen väriin, tuohon Snowy Ibizaan joka näkyy pienenä palana tuossa alemman kuvan oikeassa alanurkassa. Tosi kaunis ja hillityn vähäeleinen yhdistelmä mustan kanssa. Oikein hyvä.

Mutta sitten törmäsin eräässä pressitapahtumassa niin kauniiseen luonnongraniittiin että sydän alkoikin tykytellä siihen suuntaan. Silestone on puristetta joka sisältää pääasiassa kvartsia. Mutta tuo uusi ehdokas on silkkaa kiveä. No entäs se huolto? Tavallinen graniittihan imaisee tahroja ja värjääntyy helposti. Mut tässäpä olisi pinnassa sellainen käsittely joka estää tuon tahrojen imeytymisen, on jopa 15 vuoden takuu. Ja ai hitto miten kaunis! Se on siis tuo isompi kivipala alemmassa kuvassa, merkki on Cosentino Sensa ja väri Colonial White.

Asiat eivät ole huonosti, on kaksi vaihtoehtoa jotka ovat molemmat tosi hyviä. Kumman vai valitsee niin ei varmaankaan tule ruma tai huono. Kumpaa sinä laittaisit mustaan kyökkiin? Onko siellä jollakin jopa kokemusta puolesta tai vastaan tuosta Sensasta tai Silestonesta?

20.9.2018

Vihreä talo -blogi 10 vuotta




Niinhän siinä kävi että pyöreiden vuosien juhlahetki tässä blogissa oli ja meni elokuussa ja bloggaaja huiteli autuaan muistamattomana arkea eteenpäin! Mutta ei kai se niin päivän päälle, olkoon nyt vihdoin merkkipäivän muistamisen hetki. Tuumasin että on paikallaan kertoa tarina talon hankkimisen hetkistä kymmenvuotisen taipaleen juhlistukseksi. Se oli nimittäin kymmenen vuotta sitten juhannuksen alla kun laitettiin nimet kauppakirjaan ja Vihreä talosta tuli minun oma. Mutta itse tarina alkoi jo jonkin verran aiemmin.

Olin muistaakseni puolisen vuotta takaperin loppuvuodesta 2007 saanut vihdoin vakituisen työpaikan myötä pankilta lupauksen pieneen lainaan mökin ostamista varten. Se ei ollut ihan helppo ruljanssi silloin, oli jo valmiiksi asuntolainaa yksiöstä Helsingin Kalliossa eikä säästöjä lainkaan. Lisäksi halusin ehdottomasti ostaa mökin nimenomaan yksin ja vain omiin nimiini. Olimme silloin jo kyllä tavanneet ton mun nykyisen aviomieheni kanssa, mutta ei tullut mieleenkään että mökki olisi hankittu yhdessä. Minä halusin oman tuvan omine lupineen. Lupa on voimassa edelleen, talo on yksin minun vaikka sitä yhdessä laitetaan ja asutetaankin.

Koti Kalliossa vuonna 2008. Kuva: Mikko Rasila


Kallion yksiön arvo oli onneksi kohonnut ostohetkestä juuri sen verran että arvonnousu melkein riitti ostettavan kiinteistön päälle laskettuna mökkilainan vakuudeksi. Taisipa pankki pienen riskinkin siihen päälle ottaa - ei ehkä tänä päivänä enää tulisi kuuloon. Aloin vahdata Oikotietä maanisesti. Hakukriteereinä oli ennen vuotta 1959 rakennettu talo ja hintamaksimi joka ei ollut suuri. Mun budjetilla se tarkoitti silloin noin 100-150 km etäisyyttä Helsingistä.

Muistaakseni tammikuulla löysin oikotieltä söpön vanhan talon, jota lähdin lumen ja loskan halki pian katsomaan. Pihapiirissä oli pienen torpan lisäksi hauska navettarakennus, jonka päädyssä oli autioitunut sauna. Suunnittelin mielessäni jo talon kahteen huoneeseen tapetit ja navettaan kesäjuhlat. Jätin tarjouksen joka oli alle pyyntihinnan - oli varattava rahaa mädän kaivon kunnostamiseen ja talon ulkoverhouksen vaihtamiseen. Olin varma että tarjous menee läpi, talo oli ollut mynnissä pitkään ja pystyin jo niin selvästi näkemään itseni sinne asettuneena.

Mutta toisin kävi, myyjä hylkäsi tarjouksen ja päätti ettei myykään ollenkaan. En meinannut millään uskoa. Odotin pitkään että puhelin kuitenkin soisi ja välittäjä ilmoittaisi myyjän mielen muuttuneen. Talon menettämisen aiheuttama sydänsuru tuntui samalta kuin rukkaset joltain ihanalta pojalta teini-ikäisenä. Soittoa ei koskaan tullut ja oli vain nieltävä pettymys. Tämän blogin nimi olisi tyystin toisenlainen jos tuo talokauppa olisi toteutunut, oltaisi varmaankin nyt Valkoisessa talossa.

Myöhemminkin elämässä olen todennut että kyl se taitaa olla niin että asiat menevät kuitenkin sivu suun syystä. Oli kyse sitten työpaikasta tai asuntokaupasta tai ihmissuhteesta tai jostakin pienemmän tai suuremmankin mittakaavan sydämentykytyksestä, pettymystä seuraa yleensä jotakin vieläkin parempaa. Ajattelin että ei voi koskaan tulla enää vastaan taloa joka kolahtaisi samalla tavalla kuin tuo menetetty valkoinen pieni torppa. Mutta vähänpä silloin tiesin.


Vihreä talo vuonna 2008


Sitten Oikotielle ilmestyi ilmoitus perikunnan myymästä rintamamiestalosta pellon reunassa. Hailakan vihreä talo oli kuvattu pilvisellä kevätsäällä, pihapihlajaan oli juuri puhkeamassa lehdet. Sydän hyppeli rinnassa kuperkeikkaa ja soitin välittäjälle sopiakseni näytöstä.

Taloa katsomaan lähdettiin niin isolla delegaatiolla kun autoon mahtui. Mukaan otin asiantuntijoita mm. arvioimaan talon kuntoa (sisko) ja  fiiliksen oikeanlaisuutta (ystäväni Mikko). Ajoimme Vihreän talon pihaan ensimmäistä kertaa poikkeuksellisen lämpimänä toukokuun alun päivänä. Autosta noustessa kuului hyönteisten surinaa ja heinikon havinaa, tuuli lämpimästi. Heti tuntui siltä kuin olisi kotiin tullut. Taloon sisään astuessa tunne vain voimistui. Siellä oli juuri oikeanlainen valo, lämpö ja tuoksu. Ja niin paljon tilaa, monta huonetta! Kauniit alkuperäiset ikkunat ja lautaa kokolattiamattojen alla, pintaremontin tarpeessa mutta juuri sopivan vähän ajan saatossa uudistettu. Ikkunoista aukesi kaunis näkymä pienelle pellolle, talon takana oli mukava pläntti omaa nuorta metsää.




Talosta oli jätetty jo yksi tarjous, mutta se oli reilusti alakanttiin. Minä jätin omani, vain karvan alle pyyntihinnan. Se riitti. Tarjouksen hyväksymisessä kesti melkein kuukauden. Koko sen ajan yritin pysyä housuissani ja olla suunnittelematta liikaa jos vaikka kävisi kuitenkin ohraisesti niin kuin valkoisen taloehdokkaan kanssa. Viimein välittäjä soitti että tarjoukseni on mennyt läpi ja kaupantekopäivä sovittiin juhannuksen alle.

Matkalla kaupantekoon ostettiin siskon kanssa autoon evääksi kermamunkit. Myyjät jo odottivat kun päästiin perille pikkukaupunkiin välitystoimiston konttorille. Kun nimet oli laitettu paperiin, kerroin että olin haaveillut juuri tällaisesta talosta teinistä asti. Minua ja myyjiä molempia itketti ja halattiin. Talon tarinalle oli nyt jatkaja, minusta tuli sen toinen omistaja. Sen vuonna 1948 rakentanut pariskunta oli muuttanut siitä ehkä 80-luvulla kaupunkiin ja siitä pitäen se oli toiminut heille kesäasuntona. Viimeiset vuodet kaunis sotien jälkeen talkoilla pystyyn laitettu vihreä talo odotteli pellonreunassa yksinään. Taisi odottaa juuri minua.



Muistan ensimmäisen yön talossa kuin eilisen. Juhannus 2008 oli viileä ja kostea, niin myös rintamamiestalo johon oltiin juuri tultu miehen kanssa ensimmäistä kertaa omilla avaimilla. Yritimme lämmittää laittamalla tulet keittiön leivinuuniin, mutta se vain tupsautteli paksuja pilviä savua keittiöön. Laitoimme nukkumaan kylmien ja kosteiden lakanoiden väliin hassuun kelloradiosänkyyn ja hytisimme pitkin yötä. Seuraavana päivänä naapuri tuli neuvomaan että pitää polttaa sanomalehteä uunin nuohousluukussa jotta hormi alkaa vetää. Niin alkoi tutustuminen vanhan talon kanssa elämiseen.




Kesä 2008 remontoitiin ankarasti. Talosta kannettiin pois tarpeetonta ja tilalle kaunista ja tarpeellista. Kuvasin pienellä digipokkarillani kaikkia vaiheita tietäen että kuville tulisi pian käyttöä. Olin löytänyt blogit ja blogannut itsekin jo pari vuotta, todennut että se on mielettömän mukavaa puuhaa. Suomalaisia sisustusblogeja ei tainnut olla olemassa kuin kourallinen kun aloitin omani sitten elokuussa. Muistan tuolta sisustusblogien alkutaipaleelta ainakin ihanan (jo kadonneen) blogin jonka nimi oli Nestled in, samoin Jutan Kootut murut. Liiviaakin luin. Mitähän muita oli olemassa vuonna 2008?  Puhuin myös siskon ympäri aloittamaan oman sisustusbloginsa että voitaisiin vouhottaa yhdessä. Ollaan vouhotettu nyt siis jo kymmenen vuotta.




Ensimmäisen postauksen julkaisin 13.8.2008. Siitä tämä kaikki sitten lähti. Digikuvat blogeissa olivat pieniä ja suttuisia, siitä ne pikku hiljaa vuosien varreilla kasvoivat ja muuttuivat valoisammiksi. Talon remontti eteni, tuli monta kesää, monet juhlat, monta iltaa viljan kasvua katsellen. Mentiin naimisiin, hankittiin toinen pikkukoira. Oli iloja ja riehaannuttavaa riemua, oli suruja ja pettymyksiä, oli kuplivaa innostusta ja hyviä ja hölmöjä ideoita pellonreunassa ja elämässä muutenkin. Paiskittiin ankarasti hommia kaikilla rintamilla. Oli höyryäviä jäähdyttelyhetkiä saunan kustilla, oli yöllä pellolla risteilevä puimuri. Oli tuli hellassa ja palavat kynttilät ja valoisat yöt jolloin ei nukuttu. Nurmen niitto, vasarointi, rapsutus ja maalaus. Monta kotia kaupungissa ja aina vain paikallaan pysyvä Vihreä talo. Näistä poimin blogiin harvat mansikat, pienet kuvat ja kauniit hetket. Lukijamäärät kasvoivat, yhteisö suureni, blogeja tuli runsaasti lisää. Alussa ei kai kukaan osannut arvata että blogeista tulisi monelle toimeentulokin. Pisimpään koskaan kestänyt harrastukseni, nykyään myös työ. On ollut ihan hitokseen hienoa!

Kiitos että olet lukenut.

(Postauksen kuvat ovat blogin alkutaipaleelta, vuosilta 2008 ja 2009.)

18.9.2018

Uuteen taloon vanhat kalusteet - makuuhuone

Tulevan talon makkarin sisustussuunnitelma on simppeli: sänky ja vuosia sitten lahtelaisesta osto- ja myyntiliikkeestä löytynyt vanha puinen lipasto. Lipasto sijoitettanee niin että se toimii samalla yöpöytänä, eli laskutilana ja paikkana pienelle lampulle sängyn lähettyvillä. Lisäksi lattialle laitetaan  pieni pörheä villamatto, jotta aamulla noustessa voi upottaa heti varpaat johonkin lämpimään ja pehmeään. Se näkyykin tuossa kuvassa meidän sängyn vieressä.

Kalusteita tulee siis vain nämä kaksi näillä näkymin. Sisustuksen koukku olisikin sitten seinien sävy, jota paraikaa ankarasti pohdin. Joku ihana levollinen väri joka tekee huoneesta valmiin oloisen niukasta kalustuksesta huolimatta.


15.9.2018

Mistä inspiroiduin Habitaressa?


Terveisiä Habitaresta, paljon kaunissta katseltavaa ja hyviä ideoita on siellä tarjolla tänä vuonna. Tuntuu että vuosi vuodelta messuosastoihin panostetaan enemmän ja enemmän ja taitavien suunnittelijoiden ja stailistien kädenjälki näkyy yhä laajemmin. Hyvä kehityksen suunta! Näytteilleasettajat tuntuivat tällä kerralla olevan yksimielisiä siitä että maanläheiset värit ovat nyt sisustuksessa se juttu. Ja ylivoimaisena somistesuosikkina heinät! Monessa blogissa onkin jo ollut raporttia upeimmista messuosastoista, joten minä kirjoittelen messuista enemmän omasta näkökulmastani. Mitä sieltä jäi mielen päälle omaa taloprojektia ajatellen?

Aloitetaan seinien väreistä. Monella osastolla näkyi siis voimakkaitakin maanläheisiä sävyjä, joista minua eniten sykähdyttivät erilaiset sinapit ja hiekat. Marimekon osastolla (alimmat kuvat) yhdistyivät molemmat, kun osa seinistä oli maalattu ja osa päällystetty korkkilevyllä. Tosi kaunis seinäpintana tuo korkki - tekisi huoneeseen varmasti myös ihan pehmeän akustiikan. Ylimmässä kuvassa on Hakolan osaston herkkua väriyhdistelyä. Juuri oikean sävyisenä tuo seinän sinappi yhdistyy itseasiassa hirmu kauniisti tosi moniin väreihin. Oiskohan tässä ideaa lapsen huoneeseen... Ja sitten vielä poiminta vuodevalmistaja Matrin osastolta. Seinät oli maalattu tyylikkäästi kahdella värillä ja rajattu lämpimällä tiilenpunaisella. Tällaista maalaamistapaa näkee monesti ainakin vanhojen kivitalojen rappukäytävissä, mutta miksei voisi soveltaa asunnonkin puolelle?


Mietiskelen kovasti tulevan talon laattaladontoja sekä sisälle että pihalle. Kuvasin messuilta talteen nämä kaksi esimerkkiä siitä että yksinkertainen tyyli voisi olla se juttu. Ylin kuva on valaisinfirma Innoluxin osastolta (kaunis osasto muutenkin, kantsii ilman muuta piipahtaa!). Tiilenmuotoiset betonilaatat näyttävätkin tosi raikkailta kun ne on ladottu mahdollisimman yksinkertaisesti. Ja toinen esimerkki Marimekolta, pöydän pinta oli ladottu terrakotan värisillä kantti kertaa kantti -laatoilla ja taas yksinkertaisimmalla mahdollisella tavalla. Kaunista on. Molemmat näistä esmerkeistä passaisivat hyvin vaikkapa eteisen lattiaan tai pihakiveykseen.



Paneloidut seinät tuntuvat tehneet ryminällä paluun ja kyllä vain näyttivät kauniilta mun silmääni nämäkin esimerkit messuilla. Alimmassa kuvassa Woodnotesin osastolla taitaa olla seinämateriaali Siparilalta ja Asun-lehden (huippuhienolla!) osastolla muistaakseni Timberwiselta. Minä ihastuin eniten Glorian kodin osastolta löytyneeseen Wall+ sisustuslevyyn. Se on tuo kauniin petroolin väriseksi maalattu sormipaneelin näköinen matsku toiseksi alimpana. Materiaali on puukompostiittia, ekologinen ja täysn kierrätettävä. Se on kuulemma vedenkestävä ja sopii myös vaikkapa kylppärin seiniin, keittiön välitilaan - ja tietenkin kaikkiin mahdollisiin kuiviinkin tiloihin seiniksi ja katoiksi. Sillä voisi päällystää vaikka kaapin, mitä vain keksiikin. Aloin funtsata josko tästä saisi jujua portaikon seiniin... Ja kylppäreiden kattopanelointia olen myös miettinyt, tämä sopisi siihenkin.


Annon kauniilta ja harmoniselta osastolta imin fiilistä tulevan olohuoneen sisustuksen tunnelmaan. Erityisesti tuo matalalla roikkuva valaisin miellytti mun silmää, ihan kuin auringonlasku huoneen sisällä. Toisiaan lähellä olevat sävyt yhdisteltyinä ja rauhallinen tunnelma olivat tällä osastolla ne jutut. Ja mittakaavalla leikittely; jättiheinät siron sohvaryhmän parina.


Ja lopuksi pieni japanilainen poiminta. Eri Shimatsukan ja Hamanishi DESIGNin osasto oli minusta kokonaisuudessaan ihastuttava ja kivaa inspiraatiota lapsen huonetta ajatellen. Siellähän on tuo Artekin puolipyöreä pöytäkin jota olen tuumannut... Puukuvioisesta kankaasta tehty seinävaate on hyvä idea. Olen mietiskellyt mitä lapsen huoneeseen laittaisi seinälle - huonetta varten ajattelemani kalusteet ovat kovin pikkuista mittakaavaa ja huoneen fiilis jää helposti tyhjäksi. Kivaa tuolla osastolla oli myös kuosien yhdistely ja hauskat kuviolliset säilytyskorit. Niin ja lämmin fiilis ylipäänsä. Sen teki varmaankin tuo seinien osb-levy - sitä sinapin sävyä taas!

Habitare on täydessä vauhdissa Messukeskuksessa vielä tänään ja huomenna, hyvin siis ehtii vielä käymään. Ja kyllä minusta messutarjonta on tänä vuonna reissun väärti! Lisävinkkinä vintagen ystäville että kannattaa ilman muuta kiertää myös Antiikki-tapahtuman myyntiosastot. Siellä oli tosi paljon hienoja esineitä - vaikka vain katseltavaksikin jos ei ole ostohousut jalassa.

13.9.2018

Uuteen taloon vanhat kalusteet - olohuone

Tässä tulevan olkkarin sisustuksen kulmakiviä. Ei olekaan pääasiassa kalusteita, vaan matto, lamppu ja orvokki! Lamppu on Lisa Johansson-Papen 60-luvulla suunnittelema, sen olen ostanut ystävän varastosta. Paksu villamatto on vanha marokkolainen, se puolestaan tuli meille toiselta ystävältä vaihtokaupalla. Ja Birger Kaipiaisen jättisuuren keraamisen seinätaulu-orvokin ostin jokunen vuosi sitten panttilainaamosta.


Pari kalustettakin olkkaria varten löytyy. Ensin on tämä ihana talonpoikainen astiakaappi jonka hankin Tori.fi:stä ja taannoin tuunasin. ja sen vieressä Eero Aarnion rottinkinen juttujakkara joka löytyi käytettynä Facebook-kirppikseltä.

Meillä on nyt käytettynä ostettu Artekin valkoinen sohva (sen kulma pilkistää tuossa yllä olevassa lamppukuvassa), mutta se on käynyt liian pieneksi. Isompi sohva on etsinnässä. Samoin hankittavaksi tulee jonkinlainen sohvapöytä, sellaista ei ole ollut ollenkaan. Täytyy löytää siis jotakin joka rimmaa noiden kulmakivien kanssa. Olkkari ja keittiö ovat tulevassa talossa yhtä tilaa, joten olkkarin kalustukseen laskettakoon myös ruokaryhmä. Nykyisestä ruokapöydästähän tulee minulle työpöytä, joten isompi pöytäkin täytyy metsästää. Nämä ovatkin varmaan ne suurimmat hankinnat jotka talon sisustusta varten tarttee sitten tehdä.

12.9.2018

Uuteen taloon vanhat kalusteet - lapsen huone

Lapsen (aka Pikkumussukan) huoneeseen löytyy kotoa jo pari kalustetta, molemmat Muuramea. Käytettynä ostetut Jolla-sänky ja TV-tasona palvellut Iso Kaksonen pääsevät siellä hyvään käyttöön. Niiden lisäksi nyysitään Vihreän talon yläkerrasta pari täyspuista 50-luvun kalustetta. Säilytyskalusteeksi tulee vanha loimukoivuinen kaappi ja kirjoille tuo kivan muotoinen seinähylly. Molemmat tuovat vähän lämpöä vitivalkoisten Muuramelaisten rinnalla. Lapsosen huoneen seiniin olen tuumannut jotakin vähän voimakkaampaa väriä joka sitten yhdistäisi kivasti valkoiset ja koivunväriset kalusteet.

Mitä vielä puuttuu; pöytä ja pari tuolia. Etsinnässä on Artekin lasten puolipyöreä pöytä ja pari N65-tuolia valkoisella pinnalla. Katsotaanpa jos jostain vielä löytyisi käytettynä ennen kuin talo valmistuu. Ja jotakin pehmeää ja löhöiltävää kaivataan ehkä myös. En tiedä vielä olisiko se jotakin pehmeää rahia, sohvaa, daybediä vai mitä.

Blog Design by Get Polished