25.2.2019

Raksapäivitys: yhtäkkiä terassi


Ja yhtäkkiä noin vuorokaudessa talomme eteen ilmestyi siihen piirretty terassi! Talotehtaan timpurit olivat työssään riemastuttavan nopeita ja tarkkoja - vähän nauratti kun mietin omia menneitä terassinrakennushankkeitamme ja sitä miten kauan niihin on tuhraantunut. Kylläpä tuntui juhlavalta astua terassin/keittiön ovesta valmiille patiolle. Koko raksa-ajan meillä on ollut tuohon ovelle viriteltynä styroxlevyistä askarrellut askelmat ja nyt tuo iso patio tuntuu NIIN ylelliseltä. Ensin se tuntui valtamerilaivan kokoiselta. Mutta kun silmä hiukan tottui ja kauempaa katsoi, on koko aivan loistavan hyvä. Tai siis ei kai terassi koskaan liian iso ole, jos sen käytännöllisyyttä miettii - aina voisi olla hiukan lisääkin tilaa. Alemmassa kuvassa toinen talon tulevista asukkaista mittailee patiota ensimmäistä kertaa.


Talon ulkopuolelta ei enää paljon palasia puutu, Designtalo viimeistelee vielä vihoviimeisiä juttuja. Minä odottelen vimosista viilauksista erityisesti parvekkeelle tulevia metallikaiteita, jännittää jo miltä ne näyttävät sitten paikallaan. Kunhan partsi lopullisesti valmistuu, laitamme tilaukseen sen alle tulevan lasituksen. Ja saatiinpa idea parista markiisistakin. Niitä pitää alkaa pian tutkia myös.

Yritän taas kuvitella mielessäni miltä tämäkin näkymä näyttää sitten kun talo on lopullisessa värityksessään. Talostahan tulee tummanharmaa ja terassilautaakin varmaan sävyttelen kunhan se tuossa kuivahtaa ensin tarvittavan ajan. 

Alkaa olla jo kovasti keväiset terassiaamukahvit mielessä.


22.2.2019

Raksapäivitys: kaakelirakkautta

Kaupallinen yhteistyö: Temal & Partners


Niin ne vain alkavat pinnat talolla pikkuhiljaa valmistua. Ensimmäisten joukossa kylpyhuoneiden kaakeloinnit, jotka lähtivät etenemään vauhdilla kun saatiin lattiavalun kosteusmittausten jälkeen lupa aloittaa. Valkkasin Temal & Partnersin valikoimasta kylppäreihin ja kodinhoitohuoneisiin kaikkiin samat Pukkilan klassikkokaakelit. Seiniin tuli Harmony Arquitectos koossa 15 x 15 cm sävyssä Broken White. Se ei ole aivan vitivalkoinen vaan taittaa hiukan kellertävään. Lopputulos sillä laatoittaessa on kuitenkin yleisilmeeltään tosi valkoinen, muttei kalsea vaan lämmin.

Lattiaan laitettiin Natura-sarjan kuusikulmainen laatta värissä Valkoinen. Tuo Natura-sarjan valkoinen ei siis ole millään muotoa vitivalkoinen sekään, vaan kaunis lämmin harmahtava luonnonvalkoinen. Hypistelin tätä väriä moneen otteeseen Temal & Partnersin Kylpyhuonekeskuksessa Helsingin keskustassa Runeberginkadulla ja mietin olisiko järkevää valita valkoinen lattialaatta ja lopulta päätin elää reunalla. Eikä se ole yhtään liian valkoinen vaan just hyvä! Kontrasti seinälaatan värin kanssa on harmoninen ja kaunis.

Natura-sarja on siitä huippu että siihen on saatavilla kaikenlaisia superhienoja erikoiskappaleita kuten listoja, holkkalaattoja ja nurkkapaloja. Niitä halusin ehdottomasti käyttää meidän kylppäreissä - niistä tulee juuri sellainen ihana kauniin vanhan yleisen saunan tai kansankylpylän fiilis. Lattianrajaan laitettiin siis holkkalaattaa ja nurkat viimeisteltiin ulko- ja sisäkulmilla.
 

Nyt lattian sävy nousee tuon holkkalaatan verran seinälle ja tekee kokonaisuudesta tosi kivan ja viimeistellyn mun silmääni. Vietin tänään tovin jos toisenkin kylppärin ovella ihastelemassa laatoittajan kädenjälkeä. Mikä huolellisuus! Noita hunajakennolaattoja ei saa verkotettuna vaan ne on ladottava yksi kerrallaan. Ja kattokaa nyt tuota tarkkuutta millä koko tuo laatoitustyö on tehty - aivan mieletöntä. Ei millinkään heittoa missään vaan jälkeä jossa silmä lepää.

(Jos joku kaipaa aivan huippusärmää ja mukavaa laatoittajaa pääkaupunkiseudulla niin minä voin mielelläni antaa vaikka sähköpostitse suosituksen Makkosen Arista!)

Lattiat ovat nyt kuivumassa ja ensi viikolla saumataan. Sauman väriksi tulee sama Weberin Medium Grey kuin seinissäkin. Ja enpä malta odottaa että allaskaluste ja saunan lasiseinäkin saapuvat. Niistä lisää tuonnempana, palaan asiaan kun kylppärihommat taas etenevät.


Ja sitten vielä kurkkaus pieneen kodinhoitotilaan jonka laatoitus myös tänään eteni lattian osalta. Tai siis oikeastaan pesutupaan, sellainen siitä on nyt tunnelmaltaan muodostumassa. Tilaan ei tule siis muuta kuin pesukone ja kuivuri, jokin kaunis kuivausteline ja pyykkikorit tai kaksi.

Ja sitten loppuun vielä nopsa kurkistus yhteen toiseen laattavalintaan, nimittäin eteisen lattiaan. Sinnekin tulee Kylpyhuonekeskuksesta löytynyttä Pukkilan Natura-laattaa. Mutta vähän erilaisessa koossa ja aika herkussa värissä... Eteisen lattian tekoon on vielä hetki aikaa mutta en malttanut olla ottamatta muutamaa kaakelia jo laatikostaan ja mallaamatta niitä tulevaan ladontaan.




21.2.2019

Raksapäivitys: lattia kuiva, eikun eteenpäin


Siellä sitä maailman kauneinta turkoosia taas on! Lattiavalut ovat nyt kyllin kuivat ja saatiin lupa aloittaa kylppäreiden lattioidenkin vesieristykset ja sen jälkeen kaakeloinnit. Enpä malta odottaa että tulee laatoituksen osalta valmista - ihan pian näette kuvia miltä ne valkkaamani kaakelit näyttävät paikallaan.

Tämä viikko on ollut raksaan liittyvissä hommissa tukka putkella juoksemista. Päätöksiä on taas pitänyt tehdä päätösten perään, lähtien lattiakaivojen kansien mallista, edeten kosteiden tilojen tulvakynnyksiin, päättyen viimeisiin maalisävyjen pähkäilyihin. Ja lisää päätettävää on edessä vielä. Jaksaa, jaksaa.

16.2.2019

Raksapäivitys: partsia ja pohjamaalia


Tilanne talotyömaalla näyttää valoisalta. Ulkopuolen viimeistelyjä on aloitettu. Ulkoverhous nurkkalistoineen alkaa olla kokonaan paikoillaan ja parveke hahmottuu. Aivan mahtavaa! Kun astuu ulos terassin ovesta, voi jo hahmottaa minkä kokoinen ja oloinen tuleva lasikuisti mahdollisesti on. Samoin yläkerran puolelta makkarin ovesta voi jo kuikuilla parvekkeen ulottuvuuksia.



Tein jo sävytestejä huoneiden tulevista väreistä kahdessa ensimmäisessä pohjamaalatussa makkarissa. Näistä myöhemmin tarkemmin lisää, mutta sanonpa vaan että kyllä testimaalaus vain kannattaa. Ostin aluksi kaksi kokeiltavaa väriä per huone, mutta päädyinkin maalaamaan ne kaikki molempiin huoneisiin. Eli samalla iskulla neljä testisävyä kumpaankin makkariin, jotta kunnolla näkee miltä mikäkin missäkin näyttää. Lisää on tulossa, että on kunnolla mistä valita. Tähän mennessä kaikki näyttävät niin herkuilta että valinnasta tuleekin vaikeaa.


Alakerran tasoitukset ovat myös alkaneet ja edenneetkin kovaa kyytiä. Ensi viikolla on iso olkkari-keittiökin varmasti jo pohjamaalissa. Ensi viikolla pitää myös jo olla päätettynä ne kaikki pintamaalien sävytkin, niitä nyt viikonloppuna koemaalalailen lisää ja tuumailen. Myös kylppäreiden lattiakaakelit on ennustettu saapuvaksi ja laatoitukset alkava ottaa isoja harppauksia kohti valmista. Eteisen lattiakaakelit on samassa lähetyksessä, niitä odotan erityisellä jännityksellä ja innolla.

Ja siivottavaa riittää aina kun työvaiheet etenevät, se on meidän nakki. Minäpä lähdenkin tästä nyt talolle laittamaan taas paikat ojennukseen ensi viikon hommia varten.

10.2.2019

Raksapäivitys: kylppärit etenevät ja sauna hahmottuu


Etenee, etenee. Saunankin seinärakenteet on saatu valmiiksi ja ne on kaakeloitu ja saumattu. Sauna jää tässä kuvassa nurkan taa oikealle.


Rakentaneet ja remontoineet varmaan tunnistavat sen ilmiön, että joku pieni asia kaiken keskellä saa oman pään sisällä tarpeettoman suuret mittasuhteet. Otin pienet välihermostumiset kun hetken verran näytti siltä että kylppäreihin valkkaamani sauman sävy (Weberin Medium Grey) olisikin kuivuttuaan tummempi kuin ajattelin. Mutta se johtuikin vain värin hitaasta asettumisesta - kaksi päivää saumauksesta ja harmaa oli vaalentunut juuri oikeaksi. Pienen valöörieron näkee tuossa kuvassa yllä, saunan ja pesuhuoneen seinien välisen liikuntasauman kohdalla. Vasemmalla täysin kuivunutta saumaa, oikealla vielä kosteaa. Saattoipa sekin vaikuttaa että olin ajatellut että sauma NÄYTTÄISI vaaleammalta.

Varmasti olisi asteen verran tummempaankin silmä tottunut. Että eipä olisi ollut näin jälkeenpäin ajatellen mikään katastrofi. (Mehän saadaan sitäpaitsi kuitenkin talo, viis jostain saumoista!) Pitää muistaa nukkua parin yön yli ja hengitellä jos joku asia alkaa vaivata. Ja pitää muistaa syödä, nälkäisenä saattaa tulla sauman kokoisesta nyanssiasiastakin härkänen.


Kurkataanpa sunaan. Sekin on jo hyvin mallillaan, vielä puuttuu panelointi, lauteet ja tietty kiuas. Saunaan tulee siis kaakeloidut sivuseinät ja paneelia vain takaseinään. Tämä ratkaisu vaati kiukaalta tavallista enemmän potkua, "kylmää" seinää tulee niin paljon. Käytännössä sitten nähdään tuleeko kaakeliseinäisessä saunassa yhtä hyvät löylyt kuin kauttaaltaan paneloidussa - lupaan raportoida. Ainakin se näyttää nyt ihan todella kivalta, siinä on vähän sellaista vanhan yleisen saunan tunnelmaa jota tavoiteltiin.


Kylppärin kattoon tulee kauttaaltaan 5-sorminen sormipaneeli. Samalla paneelilla paneloidaan saunan takaseinäkin, niin että se jatkuu katosta samansuuntaisena. Laudematskuksi olen kaavaillut kauniin kalpeaa haapaa. Sormipaneeli otetaan varmaankin oksatonta mäntyä, sen värissä on kaunis pieni lämpö josta tykätään. (Kuvan vasemmassa reunassa tuo mänty, muut haapaa.)

Kävin hypistelemässä näitä puumateriaaleja Malmin erikoishöyläyksessä ja sain sieltä nämä mallipalat mukaan. Suosittelen lämpimästi piipahtamaan jos olet puutavaraa vailla. Ihana paikka, ihana menneen ajan tunnelma, iso valikoima ja todella asiantuntevaa palvelua.



Ja lopuksi vielä pikavilkaisu alakerran kylpyhuoneeseen - sielläkin on jo seinät kaakeloitu ja saumattu! Tähän kohtaan taas tyytyväistä hyrinää.

(Kaakeleista ja kylppärisuunnitelmasta laajemmin tuossa postauksessa.)

9.2.2019

Raksapäivitys: tässähän täytyy alkaa jo tuumailla muuttoa


Raksalla on taas homma edennyt siihen tahtiin että tukka vain hulmuaa. Maalausurakoitsija aloitti tiistaina ja koko yläkerta on pian tasoitettu ja hiottu pohjamaalia varten. Heti kun pohjamaali on paikallaan, aloitan pintamaalien värien testimaalauksen ja lopullisen valinnan. Kuumottavaa valita ne nyt kerralla kaikki, mutta olen kyllä toisaalta ehtinyt pitkän aikaa niitä jo fiilistellä ja tuumailla. Yhtään valkoista seinää ei siis ole tulossa, kaikkiin seiniin maalataan joku sävy.


Yksi suosikkinäkymä lisää: yläkerran aulasta kurkkaus pieneen kodinhoitohuoneeseen. Olen niin tyytyväinen että tässä tuli tehtyä viime metreillä sisustuksellinen u-käännös. Alunperin tilan seinät piti maalata ja tasoittaa, lattia kaakeloida ja koppero koneiden lisäksi täyttää komeroilla.  Mutta sitten se alkoikin tuntua epäinnostavalta ratkaisulta. Viime hetkellä hoksasin että jospa kaakeloidaankin seinät, jätetään komerot pois ja tehdään tilasta minipieni pesutupa. Innostus palasi ja nyt tuo alunperin sivuseikkana mukana kulkenut tila onkin yhtäkkiä ihan todella kiva.

Kaakeloija on tehnyt niin jämptiä ja hienoa jälkeä että hyrisemme tyytyväisyyttämme. Siksikin oli ilo lisätä kaakeloitujen pintojen alaa.


Meidän makkari vastatasoitettuna tänään. Tajusin muuten että kunhan maalaustyöt parin viikon sisään valmistuvat, poistetaan suojaukset ikkunoistakin lopullisesti. Yhden sortin lahjapaketin avaaminen sekin - emmehän ole vielä lainkaan kunnolla nähneet millaisia maisemapostikortteja kustakin akkunasta avautuu. No tuskin postikortteja sittenkään, tiiviisti rakennetulla pientaloalueella ovat näkymätkin niukat. Mutta näkymiä kuitenkin!


Ensimmäinen pohjamaalattu huone, vierashuone yläkerrassa. Kissa vieköön, täytyy ruveta funtsaamaan millainen sänky tänne laitetaan jotta huone pääse mahdollisimman pian valmistuttuaan sitten majoittamaan jonkun. Muutenkin totesin tänään että täytyy varmaankin alkaa jo vähän tuumata milloin mahdollisesti muutettaisiin ja henkisesti vähän valmistautua siihen. Nyt aletaan olla melkoisen lähellä valmistumista emmekä ole suoneet vuokra-asunnon irtisanomiselle emmekä pakkaamiselle vielä ajatustakaan. Rakentamisen alkaessa laskeskelimme muuton mahdollisesti osuvan kesälle, mutta ei tässä kyllä taida enää niin kauan nokka tuhista. Hetki menee vielä, mutta ei ehkä niin pitkä hetki.

On toki vielä tekemistä ennen sitä muuttoa, valintojen ja päätösten urakka jatkuu. Seuraavaksi alan syventyä väliovien ihmeelliseen maailmaan. Jätän listoituspäätökset tuonnemmaksi.

7.2.2019

Raksapäivitys: kylppärisuunnitelmat ja kaakelia näkyvissä!

Kaupallinen yhteistyö: Temal & Partners 


Ah kattokaa, talon yläkerran kylppärin seinissä on jo kaakelia! Meidän urakoitsija on tehnyt huippua työtä, hyrisen onnesta. Nyt näette muutenkin millaiset suunnitelmat kylppäreiden suhteen on tehty ja mitä tuleman pitää.

Halusin pitää kylppäreiden matskuhankinnan mahdollisimman yksinkertaisena ja etsiskelin paikkaa josta saisin ostettua kaiken kerralla. Talon sisätilojen urakoinnissa riittää muuttujia ja totesin että haluan ehdottomasti niputtaa kylppärihankinnat yhteen liikkeeseen ettei homma mene yhtään enempää silppuiseksi kuin on pakko. Ja se palvelu painoi tietty taas vaakakupissa paljon. Kun on isoista hankinnoista kyse, halusin löytää paikan jossa ollaan liikeellä hyvillä hyrinöillä ja oikealla aaltopitudella.

Törmäsin työkuvioissa Temal & Partnersiin ja kävin visiitillä heidän myymälässään Kylpyhuonekeskuksessa Helsingin Runberginkadulla. Sieltä löytyi sitten mainion palvelun lisäksi yhden katon alta kaikki kylpyhuoneeseen tarvittava mun maun mukaan: Pukkilan kaakelit, Temalin allaskalusteet ja peilit, Hietakarin lasiseinät ja Rej Designin pyyhekuivaimet. Sovimme samalla myös yhteistyökuviosta jonka myötä kirjoittelen tänne blogiin tarkemmin tästä kylpyhuoneiden suunnittelu- ja toteutusprosessista.


Kaakelivalinnoissa päädyin klassikoihin. Aina kun olen astellut kylpyhuoneisiin joissa on kiiltävä valkoinen 15 x 15cm laatta seinissä ja vaalea hunajakenno lattiassa, olen huokaillut kuinka kauniilta ne näyttävät.  Nämä laatat ovat Pukkilan Harmony Arquitectos värissä Broken White ja 6-kulmainen Natura valkoisena. Hunajakenno-lattialaatta ei nimestään huolimatta ole vitivalkoinen vaan hiukan harmahtavan beessihtävän lämmin. Ja seinälaattaankin valittiin hiukan kellertävään taittava valkoinen, että kokonaisuudesta tulisi valkoisuudestaan huolimatta kotoisa. Saumoista tulee seinissä ja lattiassa molemmissa keskiharmaat, jotta laattojen muodot ja ladonta erottuvat. (Yllä olevassa kuvassa saumausta ei ole vielä tehty, mutta toiveissa olisi että valmiiksi saumattuna seinät näyttäisivät suht koht tuollaiselta. Saumaus on tehty eilen ja jännään juuri tulinkohan valkanneeksi asteen verran liian tumman saumaharmaan - katotaas kuin käy. On tää yhtä jännitysnäytelmää näiden omien valintojen valmistumisen seuraaminen!)

Maailmahan on kauniita kaakeleita pullollaan. Kylpyhuonekeskuksessa on nähtävillä Pukkilan kaakeleista aika mukavan kokoinen valikoima, mutta jos haluaa tutkia vaihtoehtoja vielä reilummin niin myös Pukkilan myymälä Vantaan Petikossa on hyvä paikka. Siellä on Temalin kalusteitakin ja yhtälailla mukavia ja  huippuasiantuntevia myyjiä jotka ovat todella perillä kylpyhuoneiden saloista.

Kuva: Kylpyhuonekeskus

Kuva: Kylpyhuonekeskus

Yläkerran kylppäri tulee kalusteiden osalta näyttämään suurin piirtein tältä. Allaskaluste on Temalin Stella koossa 72,5 x 45 cm. Allaskalusteen päälle tulee tummakehyksinen Modula-peili, myös Temalilta. Näissä kuvissa ei näy vielä samassa tilassa oleva sauna. Palataanpa siihen myöhemmin.

Ammeen malli on kuvassa kantikas, mutta olen iskenyt silmäni yhteen pyöreämpimuotoiseen... Kuvasta poiketen ammeenkin päälle on näillä näkymin tulossa korkea suihku. Suihkut ja hanat kuuluvat meillä talopakettiin, ne toimitetaan ja asennetaankin Designtalon toimesta. Teräksen väriä on sieltä suunnalta tulossa.

Kuva:Kylpyhuonekeskus
Kuva: Kylpyhuonekeskus

Alakerran kylppäri on pienempi kuin yläkerrassa, mutta sielläkin on suihkuttelumahdollisuus. Allaskaluste on sama Stella kuin yläkerrassakin, tykkään sen emalialtaan mallista todella paljon. Suihkuseinä on Hietakarin Bläk-sarjaa. Pyyhekuivain on Rej Designin sähkötoiminen Tango. Sen saa tilauksesta missä vain RAL-värissä, vakiovärit taisivat olla kromi ja valkoinen. Mustahan siihenkin valkattiin, vaikka kaikenlaiset herkkuvärit kyllä hetken verran houkuttivat!


Hiukan väriä kylppäreihin kuitenkin vielä kaipaan ja ajattelinkin lisätä sitä allaskalusteeseen - ne saa tilauksesta ihan missä vain NCS-värissä. Vakioväreissäkin oli toki useampi vaihtoehto, mutta niistä ei mikään sykähdyttänyt nyt oikealla tavalla. Noissa kuvissa laatikostot on nyt toistaiseksi merkattu mustaksi, mutta mustaa on minusta jo kylliksi lasiseinissä, peilin kehyksissä ja pyyhekuivaimessa. Jotakin pehmeää kaipailen noiden muiden kylppärin materiaalien seuraksi ja tällä hetkellä vahvimpana ehdokkaana pyörii tuo Tikkurilan Angora (Tikkurilan sävyjen NCS:t näkee näpsästi heidän nettisivultaan). Puntaroin vielä jääkö se liian hempeäksi. Peli on siis vielä auki ja kaikki värisävyt mahdollisia. Että jos siellä jollakulla on joku ihana väriehdotus niin kommenttilootaan vain, kaikki sävy-ideat ilolla vastaanotetaan!

Ja palataanpa kylppäreihin taas kunhan hommat raksalla edistyvät.

4.2.2019

Valinnan vaikeudesta ja helppoudesta


Minulta kysytään taloon liittyen ehkä eniten tätä kysymystä: Eikö ole vaikea päättää mitä värejä ja materiaaleja valita kun vaihtoehtoja on niin paljon?

Sanoisin että on ja ei. Hienoja vaihtoehtoja on todellakin paljon ja toisaalta niitä vaihtoehtoja mistä itse pitää on lopulta aika vähän. Ja sitten on vielä se kokonaisuuden miettiminenkin. Yksittäisen huoneen pintamatskuvalinnat saattavat tuntua heti helpoilta ja selkeiltä, mutta miten saa koko talon kokonaisuuden pelaamaan hyvin yhteen?

En lähtenyt talon sisustusta suunnitellessani merta edemmäs kalaan, vaan valkkasin sellaisia juttuja joista olen aina pitänyt. Mietin mielessäni vuosien varrella näkemiäni kauniita ja kotoisia tiloja joissa olen huokaillut niiden kauneutta ja funtsasin mitä materiaaleja siellä oli käytetty. Mielessäni matkasin Villa Maireaan ja Alvar Aallon Riihitien kotiin Munkkiniemeen, käväisin ajatuksissani lapsuudenkodissani 50-luvun kerrostalossa. Funtsasin edellisen kaupunkikotimme valintoja ja poimin sieltä hyväksi havaittuja ratkaisuja uuteen taloon mukaan otettavaksi. Samoin mietin Vihreän talon hyviä tunnelmia ja pohdin mistä ne lopulta koostuvat.

Olen antanut asioiden rauhassa hautua ja muhia. Oikeastaan kokonaisen vuoden verran, siitä asti kun saimme tiedon tontista. Aika on varmistanut että valinnat ovat varmoja - pienten epäröintien jälkeen olen aina palannut takaisin niihin alunperin intuitiolla valkkaamiini materiaaleihin ja väreihin.

Ja sitten olen tosi paljon ryhmitellyt mallikappaleita ja värimalleja yhteen. Niin kuin tässä kuvassa kylppäreiden kaakeleita, eteisen lattian väriä, olkkarin seinäsävyehdokasta, työhuoneen tapettia, keittiön ovien muhevaa mustaa ja nahkapäällysteistä vedintä. Uudestaan ja uudestaan ja aina eri yhdistelmiä sekoitellen. Aika pian huomaa jos joku väri tai pinta ei sulaudukaan joukkoon vaan erottuu väärällä tavalla. Joukossa on hyvä olla kontrastia, mutta niin että peli pysyy kuitenkin harmonisena.

Aika pian myös huomaa jos joku palanen alkaakin kyllästyttää tai tuntua puisevalta. Pikku hiljaa osaset valikoituvat sellaisiksi että joka ikinen tuntuu huokailuttavan ihanalta, yhdessä ja erikseen.

Mutta täytyy kyllä sanoa että ihan varmasti helpottavalta tuntuu sekin kun kaikki on vihdoin valmista eikä yhtään valintaa tarvitse enää tehdä. Vaikka talon sisustuksen suunnittelu on ollut ihana työ, on se samalla ollut todella paljon aikaa ja ajatustilaa vaativaakin.

Pian aletaan nähdäkin talolla hiljalleen valmistuvia pintoja. Ekana kylppärit, niistä kohta lisää.

3.2.2019

Voiko sateessa rakentaa?

Kaupallinen yhteistyö: Designtalo


Valmistalon rakennuttajan jännityksen paikka: mitä jos talopaketin pystytyspäivänä sataa? Kannattaako syksyn ja talven aikaan lainkaan rakentaa kun kelit ovat mitä ovat?  Miten käy kuivissa tiloissa koottujen ja rekan sisällä säältä suojassa tontille kuljetettujen elementtien kun ne nostetaan perustusten päälle suomalaisen sään armoille?

Hyvin siinä käy. Kerronpa omakohtaisen kokemuksen.

Talopaketin pystytyspäivän lähestyessä viime marraskuussa alkoi säätiedotuksia seuraillessa hiki nousta kämmeniin. Olisi todennäköistä ettei pystytyksestä selvittäisi kuivin jaloin. Edellisenä yönä Designtalon pitkät rekat saapuivat tontin tuntumaan talon palaset kyydissään odottamaan hiljaa seuraavan päivän jännitysnäytelmää. Oli vielä kuivaa ja leutoa. Mutta niinhän siinä kävi että seuraavana päivänä marraskuu antoi parastaan ja iltapäivästä alkaen alkoi sataa vettä kiihtyvään tahtiin. Olin lukenut etukäteen Designtalon sivuilta kuivaketjusta ja toistellut itselleni; ei ole hätää, ei ole hätää.


Kaikki tapahtui niinkuin oli etukäteen kuvattukin. Sisätiloissa valmistetut rutikuivat elementit saapuivat pitkien rekkojen kyydissä, eivätkä ne olleet matkalla saaneet pisaraakan vettä ylleen. Näissä kuvissa näkyy kyytiin pakattuja seinäelementtejä ja välipohjia. Elementeissä oli ulkoverhous pitkälti paikallaan ja sisäpuolelta ne oli tarkasti pakattu. Välipohjat ovat kosteuden kestävää materiaalia, niitä ei ollut siksi erikseen mitenkään kääräisty. (Syy kosteudenkestävyydelle löytyi myöhemmästä työvaiheesta; välipohjan matskun päälle kiinniteltiin lattialämmitysputket ja tehtiin suoraan yläkerran lattiavalu.)

Kaikki tähän mennessä siis rekkojen kyydissä kuivaa ja hyvin.


Ja niin alkoi tarkkaan tahditettu nosturivalssi elementtien paikoilleen asettelemiseksi. Se sujui hämmästyttävän nopeasti ja ihailtavalla tarkkuudella. Kaikesta näki että nyt on työssä ammattilaisia jotka ovat tehneet nämä hommat monia monia kertoja ennenkin. Sade se vain ropisi. Seurasin talon pystytyksen edetessä tarkkaan näkyisikö elementeissä eristeiden osalta suojaamattomia kohtia tai suojauksissa repsottavia teippauksia. Ei näkynyt. Sitä mukaa kun elementtejä saatiin paikalleen, suojattiin niitä vielä yläreunojen liistoskohdista lisää.

Tottahan elementtien ja niiden suojausten pinnoille tuossa säässä kosteutta kertyi, se mietitytti koko ajan.


Pystytyspäivä kääntyi iltaan ja kuhin tontilla hiljeni. Sinne vastasyntynyt talo jäi yöksi ja sade jatkoi taukoamattomana. Tässä vaiheessa ei ollut aluskatetta vielä asennettu ja ensikertalaisen rakennuttajan sydänalaan tuntui huolestuttavalta että katoton talo seisoo sateen armoilla. Vaikka järki sanoi että kaikki olennainen on kastumiselta suojassa, valvoin todella pitkään kotona peiton alla ja mietin että meneekö kaikki nyt kuitenkin kertaheitolla pilalle.

Aamulla otimme puhelun vastaavalle mestarille joka rauhoitteli että kaikki suojaukset olivat varmasti kunnossa ja rakenteisiin sateessa kertynyt kosteus saataisiin kyllä kuivattua. Hän laittoi vielä viestiä työpäällikölle, joka myös vahvisti huolenaiheen turhaksi. Ontelolaatat, kosteuden kestävä välipohja ja näkyvillä olevat puuosat kuivuvat kyllä kun taloa lämmitetään ja kosteutta poistetaan asianmukaisesti. Sovittiin että tehdään kuitenkin varmuuden vuoksi kosteusmittaukset sitten ennen kuin aletaan laittaa sisäpintoja levyillä umpeen ja varmistetaan eristeistäkin että kaikkialla todella on kuivaa.

Viimeiset kosteusmittaukset tehtiin pari viikkoa sitten. Ja kaikkialla ON todellakin kuivaa.



Seuraavana päivänä sade hiukan hiljeni. Silloin myös asennettiin aluskate ja sen päälle pressut ja talo oli lopulta siltäkin osin vedentulolta suojassa. Olihan talon pystytys ja säältä suojaan saaminen lopulta todella nopeasti tehty, reilussa vuorokaudessa. Sateen aiheuttama ylivilkkaus rakennuttajan aivojen huolestumiskeskuksessa alkoi rauhoittua. Käyskentelin talon sisäpuolella ja vieläkin kuitenkin vähän tykytteli - on kyllä pinnoilta kosteaa, kuivuuhan tämä sitten varmasti? Katselin erittäin tarkalla silmällä vielä uudelleen elementtien suojauksia, olivathan ekovillaeristeet varmasti säilyneet kuivina? Ei reiän reikää eikä aukon aukkoa missään.

(Tuo yllä oleva kuva sisätiloista taitaa olla pystytyspäivältä, mutta seuraavan päivänä näytti sisällä aikalailla samalta.)


Eipä mennyt montaa päivää kun aluskatteen päälle asennettiin peltikattokin. Kun yläpohjan eristykset saatiin pian sen jälkeen paikalleen, alettiin taloa lämmittää ja kuivata sisältä. Nopsasti se lopulta kuivui, kun pinnoilla ollut vesi hiljalleen haihtui pois. Ulko-ovessa hyrräsi kosteudenpoistin ja raksalämmitin pukkasi lämmintä ilmaa päivät pääksytysten. Ensimmäisinä päivinä rillit huurtuivat kun taloon astui sisään, mutta huurtuminen lakkasi aika pian kun kuivuminen tehokkaasti eteni. 

Olisin voinut julkaista tämän sadepystytyspostuksen ja kertoa kuivaketjutarinan heti pystytyksen jälkeen, mutta halusin odottaa kosteusmittaukset ja varmistua että kuivuushomma todella pitääettä tiedän mistä puhun. Nyt on vimosten mittausten myötä ihan satavarmaa ettei sateesta pystytyspäivänä aiheutunut (lievien sydämentykytysten lisäksi) mitään haittaa ja meidän talo on kaikin puolin kuiva. Näin voisin nyt oman kokemuksen perusteella sanoa ettei kannata olla ainakaan Designtalon pystytyspäivän säästä huolissaan. Vaikka kuivassa valmistetut ja kuljetetut elementit kohtasivatkin pystyttäessä vettä, on lopputulos tarkasti mietittyjen suojausten, materiaalivalintojen ja ripeyden ansiosta kuitenkin kuiva. Eihän sadesää toki ihanteellinen pystytykseen varmastikaan ollut, mutta ei se lopulta mitään harmia itse talolle aiheuttanut.

Tämä postaus on osa 3/4 juttusarjasta jossa kerron valmistalon rakennuttamisen vaiheista. Postaussarja toteutetaan yhteistyössä Designtalon kanssa. Osa 1/4 kertoi talopaketin ostamisesta, osa 2/4 tarkastuskuvavaiheesta. Tulossa on vielä osa 4/4 LVIS-töistä.
 



Blog Design by Get Polished