18.9.2019

Eteisessä


Palataanpa Sunnuntai-tunnelmista kaupunkiin. Tältä näyttää eteisnäkymä kun astuu uuden talon ovesta sisään. Eteisen sisustus koostuu yksinkertaisesti naulakosta ja penkistä, molemmat vaaleaa puuta. Muuta ei oikeastaan tarvitakaan kun tilan pintamateriaaleissa itsessään on väriä ja struktuuria: lattian punaruskea laatta ja seinän sormipaneeli tekevät eteiseen luonnetta eikä se näytä tyhjänäkään autiolta. Värimaailma elää sitten sen mukaan mitä rytkyä milloinkin naulakossa roikotetaan. Nyt äidyin ottamaan kuvan kun tämä farkkujen, lippisten, lenkkareiden, laukkujen ynnä muun sattumanvarainen väriyhdistelmä rimmasi niin kivasti.

Simppelit naulakot (niitä on tuossa vierekkäin kaksi) löytyivät Granitista ja Artekin ritiläpenkki tilattiin Finnish Design Shopista*.

*penkistä saatu alennusta

8.9.2019

Sunnuntai vihreässä talossa - arvonta!

Kaupallinen yhteistyö: Arabia


Birger Kaipiainen on ollut alusta asti mukana Vihreän talon tarinassa. Jo ennen kuin ostin mökin, oli selvää että huikean sininen Kiurujen yö -tapetti koristaisi jotakin huonetta. Nyt Birgerin suunnittelemat kiurut kelloineen ovat lennelleet makkarin seinässä jo yli kymmenen kesää. Kaipiaisen sadunomainen, Karjalasta ja bysantin runsaudesta insiproitunut tyyli ja rakkaus juhliin sopivat mun mökki-ideologiaani kuin nenä päähän.

Toinen Kaipiainen jonka piti saapua taloon jo aiemmin, on tuo ihana keltakuvioinen Sunnuntai-astiasarja. Minä olen ollut koko ajan sitä mieltä että tämä astiasto on tälle mökille kuin tarkoitettu. Kaipiainen suunnitteli astiasarjan Arabialle ja sitä valmistettiin lyhyen aikaa 70-luvulla, kauppojen hyllyillä sitä ei ollut sen jälkeen näkynyt. Aloin heti mökin hankkimisen jälkeen katsastella kirppiksiltä Sunnuntain osia, mutta saalista ei vuosien etsimisenkään tuloksena tullut. Sunnuntai on ollut todella harvinaista herkkua ja erittäin haluttua keräilijöiden keskuudessa.

(Kerran erään lohjalaisen kirpputorin astiavitriinissä loisti Sunnuntai-keräilijöiden yksisarvinen, hienokuntoinen kannellinen keltakuvioinen liemikulho. Tästä kohtaamisesta on jo vuosia mutta mietin vieläkin toisinaan miksen silloin tarttunut tilaisuuteen ja ostanut kulhoa omakseni. Sen hinta tuntui silloin tyyriiltä, mutta jälkeenpäin ajan kuluessa hoksasin että hinta oli aivan kohdallaan ja mahdollisuus aika ainutlaatuinen.)




Mutta nyt Sunnuntaita taas saa!  Kaipiaisen toinen klassikkosarja Paratiisi täyttää tänä vuonna 50 vuotta. Sen myötä Arabia otti uudelleen tuotantoon Sunnuntainkin ja se palasi kauppoihin. Oi onnea! Nyt se aurinkoinen viimein tuli tähänkin taloon ja tuntui heti siltä kuin olisi ollut täällä aina. Sunnuntaista on nyt saatavilla seitsemää erilaista osaa: kahvikuppi ja -tassi, muki, leipälautanen, syvä lautanen ja iso ruokalautanen, sekä Kaipiaisen itsensä suunnittelema kaunis ovaali lautasmuoto.  Tuossa kuvassa yllä on näkyvillä kaikki nuo osat.

Ja alla lautasten ensimmäinen koeajo: vadelmavispipuuroa maitokylvyssä.



Sunnuntai ja Paratiisi passaavat kauniisti yhteen. Hartaudella keräilemäni Paratiisi-astiat majailevat yleensä meillä kotona kaupungissa, mutta kuskasin kaatimen ja liemimaljan maalle tekemään Sunnuntain kanssa tuttavuutta. Sinne ne solahtivat keittiön nurkan astiakomeron hyllyille sulassa sovussa, sen seinien vanhojen pinkopahvien turvalliseen syliin. Paratiisi myös täydentää Sunnuntaita nyt sillä tavalla kivasti, että runsaampikuvioisia tarjoiluastioita voi yhdistellä keltaisiin lautasiin ja kuppeihin.

Miten mahtavaa että keramiikan salojen tutkimiseen omistautunut Arabian taideosasto tarjosi aikanaan Kaipaisen luovuudelle kodin. Uniikkikeramiikkan keskittynyt Kaipiainen siirsi siellä koristeensa onneksemme astiasarjoihinkin ja niin saimme Paratiisin ja Sunnuntain.





Alkavatko nämä olla viimeisiä mökkitiskejä, mietin kun tiskasin vispipuurohetken jälkeen. Tiskaaja ei itsekään vielä tiedä. Päätös mökin myymisestä on tehty, mutta ei ole vielä ollenkaan varmaa millä aikataululla se tapahtuu. Päätän kuitenkin elää näitä mökkiaskareita läpi niin kuin ne olisivat niitä viimeisiä, hissukseen ja kaikessa rauhassa pienistä jutuista nauttien. Katselen ilta-auringossa kuivuvia astioita, joidenkin pinnassa on vaahtoa kuin pilvilauttoina.

Täällä nämä kauniit Sunnuntai-astiat nyt ovat. Se tuntuu katkeransuloiselta, taloon kuin tarkoitetut ja kohta on kuitenkin talosta luopumisen aika. Sitten minä pakkaan astiat mukaani ja jään odottamaan mihin elämä ne seuraavaksi heittää. Nautiskelen sitten aurinkoisista Sunnuntai-päivistä kaupungissa ja jännitän mitä tuleman pitää.


Ja nyt arvotaan jollekulle teistä hehkuvan keltaista Sunnuntaita! Tuumasin että siellä teidän joukossa saattaisi olla sillä tavalla samansieluista porukkaa, että Sunnuntain paluu sykähdyttää ja astioita haluaisi hypistellä lähemmin. Niinpä nyt on mahis voittaa alla näkyvä satsi näitä paluun tehneitä kaunottaria. Voittajalle lähtee kuvan kiva astiasetti kahdelle:

-2 kahvikuppia+tassia
-2 leipälautasta
-2 syvää lautasta
-2 ovaalia lautasta



Osallistu arvontaan kommentoimalla tähän postaukseen sunnuntaihin 15.9. klo 15 mennessä. Pelkkä huikkauskin riittää, mutta kerro halutessasi kommentissasi vaikka oma suosikkisi Kaipiaisen tuotannosta.

Jos kommentoit anonyyminä, keksithän itsellesi nimimerkin jolla erotut muista nimettömistä. Jätä halutessasi kommentin mukana sähköpostiosoitteesi, se helpottaa voittajan tavoittamista arvonnan päätyttyä. Ja olehan linjoilla ensi sunnuntaina, julkaisen voittajan silloin täällä klo 21 ja laitan astiat postitse matkaan voittajalle sitten pikimmiten. Onnea arvontaan ja eikun osallistumaan!

(Käytän osallistujien mahdollisesti antamia sähköpostiosoitteita ainoastaan arvonnan suorittamiseksi sekä arvonnan voittajan tavoittamiseksi. Annettuja tietoja ei käytetä suoramarkkinointiin eikä niitä luovuteta eteenpäin kolmansille osapuolille. Poistan arvontaan osallistuneiden kommentit mahdollisine sähköpostiosoitteineen arvonnan päätyttyä ja voittajan selvittyä.)

EDIT: ARVONTA SUORITETTU JA VOITTAJA LÖYTYNYT!

Ja lopuksi vielä PSSST: Instagramin puolella @vihreatalo -tilillä alkaa myöhemmin illalla arvonta jossa palkintona Paratiisin 50-v juhlavuoden kunniaksi tehtyjä lahjapakkauksia, suuntaa siis illemmalla sinnekin jos haluat osallistua niiden arvontaan!


6.9.2019

Tummanharmaa talo


Sellainen uroteko on täällä kaupungissa saatu valmiiksi että tämä meidän uusi talo on nyt lopullisessa maalissaan! Uroteko siksi että tämä oli yksi harvoista hommista jotka tehtiin tässä talonrakennusprojektissa omin voimin - lähestulkoon kaikki muu ulkoistettiinkin ammattilaisille. Rakennuslupahakemukseen merkattiin hanketta aloitellessa talon tulevaksi väriksi tummanharmaa. Se antoi mukavasti liikkumavaraa tuumata tarkkaa sävyä siihen asti kun tönö oli pystyssä. Erilaisia tummanharmaaksi luettavia sävyjä on olemassa aivan todella paljon, valinnanvaraa siis piisasi.

Keväällä raksan valmistumisen lähestyessä piti tehdä aivan jäätävä määrä päätöksiä ja minä olin niiden jäljiltä melkoisessa suunnitteluähkyssä. Se oireili niin etten oikein enää osannut päättää mitään vedenpitävästi, vaan jäin jahkailemaan melko mitättömiäkin yksityiskohtia päiväkausiksi. Suunnittelu ei enää tuntunut hauskalta ja vaihtoehtojen selvittely mielenkiintoiselta, vaan ennemminkin raskaalta ja vaivalloiselta. Julkisivun maalin sävyn päättämisen kanssa homma tyssäsi juuri tällaiseen loputtomaan jahkailuun ja tuskailuun ja totesin että nyt on pidettävä kaikenlaisesta päätösten tekemisestä hetki täydellistä taukoa. Talon värin valkkasi siis lopulta toi mun mies ja kylläpä hyvin valkkasikin!

Tuo harmaan sävy on NCS S 8000-N, mukavan lämmin ja muheva harmaa joka ei isonakaan pintana ulkotiloissa lähde sinertämään. Tällä koodilla sävyn löytää esmes Virtasen maalitehtaan Saariston Värit -kartasta nimellä Patarauta. Oikein hyvä pari talon mustille oville, ikkunanpielille ja räystäille. Ja nyt talo näyttää juuri siltä kuin mielikuvissamme kuvittelimmekin silloin kun se oli vasta viivoina paperilla.

3.9.2019

Alkaa olla jäähyväisten aika



Nämä kuvat ovat syksyltä 2017

12. kesä vihreässä talossa kääntyy syksyä kohti. Jo kevään aikana mieleen hiipii hitaasti mutta varmasti ajatus, jonka en ajatellut koskaan tulevan. Tulee vahva intuitio siitä että meidän aikamme tässä rakkaassa kesämökissä on pikkuhiljaa tulossa päätökseensä ja ehkä kohta on annettava jonkun muun unelmien täyttää nämä nurkat.

Kun ostin tämän talon vuoden 2008 alkukesällä, ajattelin etten koskaan myy sitä. Olin saanut pankista yksin pienen lainan kesämökin ostoa varten ja kun ostotarjoukseni vihreästä rintamamiestalosta pellon laidassa hyväksyttiin, en olisi voinut onnellisempi olla. Tunsin itseni vahvaksi ja itsenäiseksi - minä pieni nainen ostin itse itselleni talon! Kauppojen tekoa seurasi monta onnellisinta kesää ja sadoittain riemun hetkiä, joita en vaihtaisi mistään hinnasta pois. Ne säilyvät aina, vaikka talo jatkaisikin eloaan jonkun muun rakastavissa käsissä. Samalla tavalla kun niiden ihmisten muistot, jotka ovat asuttaneet taloa ennen minua.

Mistä sen sitten tietää kun on tullut aika luopua? Sen vain tietää. Ajatukset alkavat vaeltaa jossakin seuraavassa, vielä määrittelemättömässä haaveessa. Itsensä sijaan näkee taloa laittamassa jonkun muun, miettii miten onnellinen joku muu voisit siellä olla. Ajatus myymisestä ei purista sydänalaa, vaan tuntuu päinvastoin keveältä. Kävelen huoneiden läpi ja tunnen itseni levottomaksi - pitäisi pakata ja lähteä. Tämä talo OLI minun suurin unelmani ja nyt minulla on varma olo että on aika luopua siitä. Luovuttaa talo tiluksineen eteenpäin sellaiselle, jolle se on suurin unelma juuri NYT.

En kiirehdi mökin myymisen kanssa, valmistelen sitä nyt kaikessa rauhassa. Se tapahtuu sitten kun tarkoitus on, juuri oikeaan aikaan, oikeiden ihmisten kanssa ja myötävaikutuksella. Sitä odotellessa on aikaa totutella rauhassa ajatukseen ja itkeä juuri se määrä haikeita itkuja joka tähän eroon tarvitaan.

Rakas vihreä talo.


Blog Design by Get Polished