29.2.2020

Mökin myynti lähestyy


Tein siis viime vuoden puolella päätöksen myydä Vihreä talo eteenpäin seuraavalle mökkikuumeiselle. Päätin myös etten hötkyile myynnin kanssa, vaan annan itselleni reilusti aikaa tottua ajatukseen. Talven mittaan tuumin että tulevana keväänä voisi olla sopiva hetki päästä paikasta lopulta irti. Olen käynyt viime kuukausina mökillä muutaman kerran katsomassa että talo ja tilukset ovat kunnossa. Samalla olen hissukseen tuumaillut mitä tavaraa talosta haluan pitää ja minkä annan mennä kaupan mukana seuraavalle omistajalle. Tätä tuumailua on ollut tarpeen myös tehdä tosi rauhassa ja kiirehtimättä. Niin monen mökkiesineen mukana kulkee kesämuistoja erilaisilta maaseudun kirppisretkistä, talon omistamisen ensihetkistä, kaikenkarvaisista kesäjuhlista ja sen sellaisesta. Osa tavaroista tuntuu vahvasti kuuluvan Vihreään taloon ja toinen osa on vahvasti sellaisia jota haluan jatkossakin kuljettaa mukanani. Sitten on vielä osa josta en ole varma kumpaan joukkoon se kuuluu ja jota pitää vähän mietiskellä.

Kalusteita tuotiinkin jo tarpeellinen satsi kaupunkiin lapsen huoneeseen. Seuraavaksi katselin Vihreän talon astioita läpi ja tuumin mitä haluaisin ottaa käyttöön meille kaupunkiin. Ensimmäisenä taisin tarttua näihin Nanny Stillin kauniisiin ametistin värisiin Sulttaani-sajan viinilaseihin. Oli ihana lämmin kesäpäivä kun löysin näitä satsin mökin lähiseudun rompetorilta - niiden kiertäminen on ollut yksi rakkaimpia suviharrastuksiani. Muistan sen päivän kuin eilisen.


Nämä lautaset ovat kuin tehdyt kesäkeiton syömiseen. Kuvion nimi on Puketti ja suunnittelija Raija Uosikkinen. Nämä ovat olleet Arabialla tuotannossa ilmaisesti 60-70-lukujen vaihteessa. Nämä nappasin mökille yhdeltä kesäretkeltä Tampereelle. Siellä mun on tapanani käydä aina Vaarin varastossa kurkkaamassa mitä uutta on tullut tarjolle. Hinnat ovat siellä kovin kohtuulliset ja jos jotakin mieluista löytää, kannattaa toimia nopeasti. Niinpä nappasinkin silloin pinon Puketteja kainalooni muitta mutkitta. Näistä on nyt kaupunkiin tuomisen jälkeen tullutkin yhtäkkiä käytetyimpiä kaikista lautasistamme.


Marimekon muhkeat Artturi-olutlasit olivat joitakin vuosia sitten vielä sen verran tuntemattomia, että niitä saattoi löytää kirppiksiltä helposti eurolla-parilla kappale. Olenkin napannut niitä aina mökille kun todella halpoja kirppisyksilöitä on tullut kesäretkillä vastaan.  Tutustuin näihin laseihin ensimmäistä kertaa kun olin Helsingin keskustassa Marimekon myymälässä töissä vuosia vuosia sitten. Takahuoneen keittiössä oli yksi tai kaksi Artturia ja kahvinhimoinen työkaverini - pitkän linjan marimekkolainen - joi niistä aina aamuisin mahtavan kokoisen maitokahvin. Ehdottomasti kaupunkiin tuotavia muistoja.


Ah Finelin tattikulhot. Toisen olen saanut ihanalta ystävältä lahjaksi, toinen on muistaakseni kirppislöytö. Nämä ovat myös sellaista omannäköistä tavaraa jota haluan pitää mukanani - vaikka Vihreään taloon toki kovin hyvin sopivat. Esteri Tomulan tuotantoa on tullut hiukan keräiltyäkin. Kaj Franckin kirkas 1621-kaadin löytyi kympillä kirpputorilta pari kesää takaperin. Tälle klassikolle on ruokaomerossa kaupungissa hyvin tilaa.

Jonkinlaisen pienen mökkiastia- ja keittiötarvikepompsin pakkaan vielä pahvilaatikkoon kaupunkiin varastoon, siltä varalta että joskus vielä tulee joku uusi kesäpaikkaprojekti. Vähän niin kuin pesämunaksi ja uuden haaveen siemeneksi. Vaikka juuri nyt ei uuden mökin hankinta ole heti mielessä eikä suunnitelmissakaan. Tällä tavalla pikkuhiljaa järkkäilen pääni sisällä asioita ja suunnitelmia samalla kun sorttaan tavaroita.

Sitten kun alkaa tuntua siltä että on valmista, alan metsästää sopivaa kiinteistönvälittäjää.

27.2.2020

Pitkäksi venähtäneen marraskuun jälkeen


Tämä talventapainen ei ole päässyt masentamaan kun sen on saanut elää tässä uudessa kodissa. Ja jos pitkäksi venähtänyt marraskuu on ollut enemmän kuin siedettävä, niin miltäköhän mahtaa tuntua tässä talossa kun kevät oikeasti alkaa? Viime syksynä kärräsin puutarhamyymälöiden poistomyynneistä kaksin käsin kasveja meidän keskeneräiseen pihaan ja istuttelin niitä häthätää sinne tänne ennen kuin ilmat kylmenivät. Lähikuukausina on siis tiedossa kukkapenkkien tuijottelua, tuumailua, kasvien siirtelyä ja lisäsuunnittelua. En malttaisi odottaa että pihapuihin puhkeaa lehdet!

Siihen asti auringon liikkeiden vahtaamista huoneiden seinillä ja kevättä maljakossa.

16.2.2020

Yksi parhaita Tori.fi -löytöjä



Yksi parhaita Tori.fi -löytöjäni ovat nämä Svenskt Tennin kauniit terrakottaruukut messinkisillä aluslautasilla. Mulla on liuta hakusanoja joita katsastan Torista säännöllisesti ja yksi niistä on Svenskt Tenn. Toissa keväänä tärppäsi kun nämä kaksi tulivat myyntiin ja satuin olemaan juuri oikeaan aikaan langoilla. Silloin jo suunniteltiin kovaa kyytiä tämän uuden talon rakentamista ja sieluni silmin näin miten nämä hienosti patinoituneet ruukut passaisivat siihen kokonaisuuteen joka mielessäni jo pyöri.

(Toinenkin parhaus-löytö muuten tuossa ylimmässä kuvassa pilkottaa, tuo Artekin raidallinen 401 -nojatuoli on myös Torista muutaman vuoden takaa.)

Talvi on räydyttänyt kilpipiilean. Kaikki lehtensä pudottanut viikunapuu heräsi yhtäkkiä pari viikkoa sitten ja alkoi kiivaasti kasvatella honteloille oksilleen jatkoa. Eivätköhän molemmat tuosta vahvistu kun valo pikkuhiljaa lisääntyy.

12.2.2020

Työhuoneen rauhaa


Työhuone on edelleen ehkä yksi mun suosikkikohtiani tässä meidän uudessa talossa. Se on varmaankin tuo William Morrisin mieletön tapetti Willow Boughs* joka tekee tästä tilasta erityisen rauhoittavan ja kutsuvan. Paitsi että minä teen täällä päivisin paljon töitä ja koulutöitä, on huone iltaisinkin usein valloitettu. Täällä majailee usein hän joka haluaa hetken rauhaa ja hiljaisuutta, tehdä jonkun keskittymistä vaativan homman tai ottaa pienet salanokoset.

Alun alkaen työhuoneessa oli pöytäkin (vanha Artekin ruokapöytä), mutta möin sen eteenpäin kun totesin etten koskaan tee töitä se ääressä. Kun naputan kotona tietokoneella hommia, teen sen useimmiten sohvalla mahdollisimman mukavassa asennossa istuen. Niinpä voisikin sanoa että työpöydän sijaan tuossa on minun työsohvani.

Työhuoneen ikkunat ovat lounaaseen ja luoteeseen, valo täällä on siksi aina hiukan hämärämpi ja viileämpi kuin muualla talossa. Rauhoittava tekijä sekin. Työ- ja lukuvalona sohvan vieressä on Artemiden Tolomeo Lettura, jonka löysin käytettynä Tori.fi:stä.

*tapetti tullut taloon kaupallisen yhteistyön myötä Domus Classicalta

11.2.2020

Lapsen huoneen sisustus hahmottuu




Lapsosen huoneen sisustus alkaa pikkuhiljaa hahmottua. Tähän asti lapsi on oikeastaan käynyt huoneessaan vain nukuskelemassa. Mutta nyt kun muukin puuhailu omassa huoneessa on alkanut iän karttuessa kiinnostaa, oli korkea aika alkaa tehdä tilasta mahdollisimman viihtyisä. Maalta vihreästä talosta tuotiin huoneeseen kaksi uutta kalustetta: vanha puinen sänky jossa on hauskat kaarevat päädyt ja korkea puinen kaappi. Sänky toimittaa nyt vähän niin kuin sohvan virkaa, siihen voi kellahtaa vaikka nokosille tai lueskelemaan. Korkeassa kaapissa säilytetään vauhdikkaasti kasvavaa kirjakokoelmaa.

Huoneessa oli jo aiemmin Muuramen Jolla -lastensänky, Artekin pöytä ja tuolit sekä kauniin hunajaisen värinen 50-luvun liinavaatekaappi. Uudet vanhat tulokkaat solahtivat näiden kanssa mutkattomasti ja löysivät heti paikkansa järjestyksessä. Tummansiniset seinät kokoavat mukavasti erilaiset kalusteet yhteen. Pieniä lystejä esineitä ja tauluja löytyi myös maalta aika monta, poimin niistä mukaan sellaisia jotka voisivat lapsoselle olla mieleen. Samoin nappasin sieltä mukaan tyynyjä päällisineen sohvan pehmukkeeksi. Huone on nyt jo niin mukava ja tunnelmallinen että sinne tekee mieli mennä oleskelemaan koko ajan. Napsauttaa lukuvalo päälle ja tuijotella dinosaurusta silmiin.


Oikeastaan yksi seinän pätkä vain on vielä kalustetta vailla. Se näkyy tuossa kuvassa yllä. Siihen olen tuumannut jonkinlaista laatikostoa vaatteille ja sen sellaiselle. Laatikosto saisi olla suht pitkä ja matala että sen päällä voisi sitten tarvittaessa puuhata, rakennella legoja ja muuta. Vahtailen netissä jos löytyisi käytettynä esimerkiksi Muuramen Mup-sarjaa, taikka sitten Lundian vanhoja mäntylaatikostoja - jotakin sellaista joka menisi monenlaisessa käytössä lapsen kasvaessa. Katsotaan mikä tärppää. Lipaston metsästys ja muutamat kuvat seinille, sitten huone onkin mun nähdäkseni aivan valmis.

Yritin tuossa juuri tuumailla kuinkakohan vanhaksi lapsi tämän henkisessä huoneessa viihtyy. Sen vain aika näyttää.