30.9.2017

Ilmaisia leikkokukkia



Tienvarret, nuo lempikukkakauppani! Valikoima vaihtelee vuodenajan mukaan mutta hinnat pysyvät aina samana: kaikki on ilmaista. Kesällä oli toki valittavana enemmän väriloistoa, mutta kyllä vielä poimittavaa riittää vaikka syksy on ehtinyt pitkälle. Nyt on tarjolla hienoja marjapuuron ja ruskean sävyjä, kaikenlaista hienoa kortta ja vartta jotka ovat jo kukintansa lopettaneet. Mitähän lajia lie tämäkin punertava kaunotar, jota poimin nipun maljakkoon. Se taitaa olla jo elämänsä ehtoopuolella, mutta minusta silti tosi kaunista. Roosa sävy rimmaa kauniisti meidän kaupunkikodin ikkunassa roikkuvan petroolinsinisen samettiverhon kanssa.

Mulla on useampiakin noita Riihimäen lasin vanhoja narupurkkeja, ne ovat paksua kestävää lasia ja aivan loistavia monikäyttömaljakoita. Sen lisäksi että asettelen niihin mieluusti kukkia, toimivat ne tarvittaessa tarjoiluastioina, boolimaljoina, hedelmäkulhoina, kynttilälyhtyinä, ja niin edelleen. Kokoelma kasvoi vastikään kun sisko löysi mulle kirppikseltä tuollaisen mittasuhteiltaan vähän harvinaisemman narupurkin. Laakea ja korkea on tällaisiin pöyheisiin kukkapuskiin just hyvä.

24.9.2017

Mihinkäs sitten muutettaisiin?


Tämä kaupunkikoti on tuntunut alusta asti kodilta - enemmän kodilta kuin ehkä yksikään aikaisemmista asunnoista joissa olen asunut.


Mutta sen tietää kun tulee taas aika muuttaa. Into laittaa ja sisustaa laantuu, mielessä alkaa muhia suunnitelmia jostakin uudesta. Vuosi sitten en olisi uskonut että muuttomieli tulee jo nyt, mutta sitten tuli elämäämme pieni ihminen ja niin moni asia muuttui. Emme ole ehtineet asua tässä kodissa ihan kahta vuottakaan. Tämä asunto sijainteineen oli kahdelle aikuiselle enemmän kuin täydellinen; Juuri sopivasti neliöitä ja säilytystilaa, pieni kylppäri ja kompakti keittiö. Kaupat, ravintolat, kahvilat ja kaupungin tohinat heti alaovella. Asunto itsessään on kaunis kuin karkki, taloyhtiö hyvin hoidettu ja rapussa mukavat naapurit. Remppasimme tämän justiinsa omannäköiseksi. Mutta kolmistaan hoksaamme että asiat voisivat olla toimivamminkin. Että se eniten kodilta tuntuva onkin taas jossakin odottamassa. Meillä molemmilla on yhtäkkiä sellainen olo että tästä voisi lähteä kohta eteenpäin.




Mihin ja millaiseen sitten seuraavaksi? Hyviä vaihtoehtoja risteilee ilmassa monia. Se on hyvä, tykkäämmekin pitää ilmassa useampaa vaihtoehtoa ja antaa sattumankin osaltaan ratkaista peliä. Yksi vaihtoehto olisi pysyä täällä keskustan alueella. Se olisikin aika ihanaa, nautimme aivan älyttömän paljon asua täällä. Silloin tulisi ehkä kyseeseen laittaa tämä meidän kaksio vuokralle ja muuttaa itse vuokralle kolmioon. Kolmion ostamiseen näiltä seuduilta ei budjetti veny, ne ovat kovin haluttuja ja siksikin melkoisen tyyriitä. Mutta vuokraamalla saattaisi onnistuakin.

Toinen pyöritelty vaihtoehto olisi muuttaa ytimestä hiukan loitommalle, mutta pysyä silti kantakaupungissa. Se tarkoittaisi varmaankin kerrostalokolmion ostamista. Pysyttäisi ratikkareiteillä ja lyhyen matkan päässä ytimen hulinoista.

Kolmas optio voisi olla laajentaa asumisaluetta esikaupunkialueisiin ja katsastella sieltä rivarinpätkää, erillistaloa tai vanhaa omakotitaloa. Etäisyys keskustaan kasvaisi reilusti, mutta vaihtokaupassa saisi reilummin neliöitä ja ehkä omaa pihanplänttiäkin. Toisaalta tätä asumismuotoa on jo elelty ennen keskustaan muuttamista, ja jotakin uutta tekisi aina ennemmin mieli kokeilla. Mutta sitten toisaalta voisi löytyäkin vaikka joku huppuhieno 50-60 -luvun rempattava helmi...

Ja sitten on vaihtoehto joka fiilistelytasolla kutkuttaisi meitä ehkä kaikkein eniten. Entä jos olisikin mahdollisuus rakennuttaa Helsingin rajojen sisäpuolelle talo, sellainen joka olisikin sellainen omannäköinen eikä kenenkään muun maun mukaan suunniteltu? Tässä on kyllä aika monta mietittävää muuttujaa; mihin, millaisen, missä ajassa, millä budjetilla, millä hermoilla jne. Hommaa olisi paljon ja tontit ovat täällä päin tiukassa. Mutta jos suljen silmät ja alan haaveilla ja kuvitella uutta kotia, mieleeni putkahtelee jostakin syystä nimenomaan näkyjä uudesta talosta. Paperilappusten reunat täyttyvät ajatuksissaan piirrellyistä pohjaratkaisuhahmotelmista ja näpit hakeutuvat tuon tuosta puhelimen karttaohjelmaan kiertelemään potentiaalisia alueita.



Mene ja tiedä mikä näistä visioista lopulta lähtee toteutumaan. Tässä se sattuma astukoon sitten peliin. Putkahtaako eteen ensinnä superhieno vuokra-asunto keskustasta, huippukaunis kerrostalokämppä kantakaupungista, joku rempattava aikakautensa helmi vähän kauempana citystä vai sitten helsinkiläinen harvinaisuus, huokea tai vuokrattava kiva rakennuspaikka. Tykkään tästä kutkuttavasta välitilasta tosi paljon. Monia hyviä vaihtoehtoja leijuu ilmassa, vielä voi haaveilla suunnitella ja unelmoida monenlaista. Sekin on kutkuttavaa että ihan pian voi kopsahtaa eteen jotakin juuri sopivaa ja sitten sen tietää että tämä on nyt menoa.

Lupaan kertoa heti kun kopsahtaa.

19.9.2017

Mökin olohuoneen makeover



Kaupallinen yhteistyö: Tikkurila

Mökin olkkarin makeover on nyt valmis ja päästään kuvien kimppuun! Olohuone oli siis aiemmin siinä asussa johon se yhdeksän vuotta sitten talon ostamisen yhteydessä laitettiin; seinät maalattiin silloin kermanvalkoisiksi ja kalusteet haalittiin kirppiksiltä ja osto- ja myyntiliikkeistä. Nyt teki mieli huoneen ilmettä vähän uudistaa, seinät maalata ja kalusteita osin vähän vaihtaa. Maalaushomma teki tietenkin huoneeseen isoimman muutoksen. Sen puuhasin mukavasti letkeään työtahtiin yhdessä viikonlopussa yhteistyössä Tikkurilan kanssa. Heiltä sain hyvät vinkit maalin ja sävyn valintaan, sekä ohjeet itse maalauksen toteuttamiseen. Hyvillä ohjeilla onnistuikin kerralla, eikä tarvinnut valmiin äärellä jossitella työn laatua.



Olkkariin oli haussa aika neutraali mutta kuitenkin luonteikas seinien sävy. Monia sävyvaihtoehtoja ensin pyöriteltiin, mutta lopulta valkattiin olkkarin seiniin rauhallinen, hiukan vihertävä harmaa. Sopiva sellainen löytyi kun etsittiin huoneen väliovien haaleaa harmaata vastaava sävy hiukan tummempana. Valinnassa apuna oli mainio Deco Grey -värikartta. Siinä oli harmaan sävyjä sopivasti valinnanvaraksi, mutta ei niin montaa että tulisi päättämisen vaikeus.

Sitten seinien puhdistus, tarvittavat teippirajaukset ja siveltimellä siveltävät osuudet. Näihin kaikkiin löytyy älyttömän hyvät ohjeet tuolta Tikkurilan sivuilta. Sieltä myös eväitä mm. maalin ja välineiden valintaan ja muita vinkkejä joilla saa taatusti hyvää jälkeä.



Telaaminen käy kuin tanssi jos käyttää telassa jatkovartta. Se säästää myös selkää tosi paljon. Ja toinen vinkkini sulavaan maalaamiseen on runsas maalin määrä: jos telassa on kunnolla maalia, ei sen levittämisessä tule oikeastaan lainkaan hiki. Yllättävää kyllä, maali myös roiskuu mun kokemukseni mukaan vähemmän jos sitä on telassa runsaasti - voisi kuvitella että olisi justiinsa päinvastoin. Myös maalausjälki on tasaisempaa.


Kahden maalauskerran jälkeen odottelin että maali kuivui ja makustelin miten sävyn valinta onnistui. Harmaathan ovat siitä vekkuleita että elävät tosi paljon valon ja ympäröivien värien mukaan. Niin tämäkin valkkaamani sävy: se vaihtelee valon mukaan lämpimästä "greigestä" viileään sinertävän harmaaseen. Pilvisellä säällä sävy on hiukan erilainen kuin auringonpaisteella. Maalivaihtoehdoista valkattiin täyshimmeä maali, se tekee sävystä vielä samettisemman, rauhallisemman ja "syvemmän".


Ja sitten huonekalut. Päätin edetä tässä kalustevalssissa nollabudjetilla. Ajatus oli myös että meille käytettyinä tulleet kalusteet pitäisi ehdottomasti saada edelleen uuteen käyttöön. Vanhoille sohville löytyi ostaja ja niistä saaduilla rahoilla hankittiin käytetyt Ikean Karlstad-sohva, vanha rottinkinen sohvapöytä ja pari rottinkinojatuolia. Niitä haalin Tori.fi:stä ja eräältä Facebook-kirppikseltä. Tarkoitus oli tehdä olkkarista pienillä kalustevaihdoksilla vähän kevyempi ja ilmavampi. Rahaa liikuteltiin parin sadan verran, koko homma toteutui lopulta plus miinus nolla niinkuin pitikin. Kaikkia kalusteita ei suinkaan vaihdettu, vanhat lastutuolit, puujakkarat, kaappi ja musta Mademoiselle-tuoli jatkavat eloa olohuoneessa niinkuin ennenkin. Samoin vanha sienikartta ja täytetty korppikin, niistä ei missään tapauksessa luovuttu.

Seinien maalaaminen harmaalla teki kalusteille kyllä tosi kauniit raamit. Samalla se jotenkin "valmisti" huoneen, teki siitä kaikkinensa huolitellumman oloisen. Ikkunoiden ja ovien listat piirtyvät kauniisti harmaata vasten ja valkoinen lattia ja katto jäsentyvät nyt jämäkämmin. Viereisten huoneiden vihreä ja sininen tapetointi saivat myös harmaasta harmonisen kaverin. Kaikki tiedot maalista ja tuosta ihanasta harmaan sävystä löytyvät näpsäkästi koottuna tuosta Tikkurilan ohjeesta. Siellä myös rinnakkain ennen ja jälkeen -kuvat olkkarista - tulihan siitä vain kovin eri näköinen.

Tuolla Tikkurilan Idea-sivustolla on muuten iso läjä kaikkea muutakin inspiroivaa maalausprojektia ohjeineen, niitä kannattaa ehdottomasti selailla.

Tämä remppaviikonlopun jälkeen en olisi millään halunnut palata maalta kaupunkiin - olisin vain halunnut jäädä uudistettuun olohuoneeseen fiilistelemään ja tunnelmoimaan. Nythän tuli siis ihan kamala himo maalailla ja remppailla talossa vähän lisää. Saas nähdä mitä seuraavaksi, ehkä ensi keväänä jo. Remonttikierros numero 2 pikkuhiljaa alkakoon!

16.9.2017

Sisustuskirja ylitse muiden


Menneenä kesänä tein sen vihdoinkin: hyppäsin ystävän kanssa autoon ja hurautin Noormarkkuun visiitille Villa Maireaan. Olin vieraillut aiemmin Alvar Aallon kotitalossa Helsingin Munkkiniemessä ja se jo teki tosi suuren vaikutuksen. En osannut odottaa että Aallon Harry ja Maire Gullichsenille suunnittelema Villa Mairea olisi vielä monin verroin vaikuttavampi. Pihatietä taloa kohti kävellessä juoksi kylmiä väreitä pitkin ihoa. Olen selaillut eloni aikana satoja ja satoja sivuja isosti ihailemani Aallon töistä kertovia kirjoja ja kerta toisensa jälkeen palannut aina aukeamille joissa on kuvia tästä talosta. Oli mieletöntä kävellä nyt sisään noihin kuviin ja tuntea talon ilmapiiri. Niin hieno, samaan aikaan ylellinen ja vaatimaton, aina vain ajankohtainen ja ajaton. Ja niin kotoisa - sitä en ensimmäiseksi olisi osannut arvata.

Olin lainannut vuosien aikana tämän kirjan kirjastosta niin monta kertaa. Selaillut alusta loppuun ja lopusta alkuun, jumittunut suosikkisivuilleni uudestaan ja uudestaan. Saara Hopean hienot jalalliset lasit, Maire Gullichsenin viherhuone, ihana tilava ja valoisa kylppäri. Matot, astiat, kalusteet. Puu, rottinki, villa, lasi. Piha, sauna, puutarha, uima-allas. Ja se taide, taide, taide. Vierailun päätteeksi otin kirjan Villa Mairean eteisen pieneltä myyntitiskiltä kainalooni ja ostin omaksi. Ja miten hieno kirja se onkaan. Suurella vaivannäöllä ja asiantuntemuksella koottu, kuvattu ja kirjoitettu 312-sivuinen. Täynnä mielettömiä tarinoita talosta ja sen historiasta. Ajan ja ajatuksen kanssa taiten tehty. Ei kertaselaus, vaan käsikirja.

Visiitiltä jäi hihaan muutakin kuin tämä kirja. Oikeastaan mieleen asettui sellainen ajattoman sisutamisen ajatus, jonka läpi vaihtuvia trendejä ja jatkuvaa tavaratulvaa on turvallista tarkastella. Sen jälkeen olen kaikenlaisten sisustushoukutusten äärellä miettinyt hiljaa mielessäni "Olisiko tällainen Villa Maireassa jos asuisin siellä?". Aika pian tuo kysymys erottaa hetken hurman hötkötykset ja kotkotukset oikeasti ajattomista asioista. Mitä se ajattomuus Villa Mairean tapaan sitten on? Luonnonmateriaaleja. Käsityötä. Laatua määrän sijaan. Satsausta hienoihin yksityiskohtiin. Paikallista osaamista. Kuvataidetta osana kodin sisustusta. Persoonallisia valintoja - itsensä ympäröimistä asioilla joita itse rakastaa, muodeista piittaamatta. Ja näiden kaikkien käyttämistä, huoltamista ja säilyttämistä. Pitkään. Vuosikymmeniä.

Kyllä kiitos.

Jos vain tilaisuus tarjoutuu, käy Villa Maireassa. Ja jos haluat selata tai hankkia omaksi hitokseen hienon, aikaa kestävän sisustuskirjan, katsasta Inside the Villa Mairea. Löytyy ainakin muutamista helsinkiläisistä kirjastoista ja oli ostettavissa myös Aallon talolta Riihitiellä.




12.9.2017

Kirppislöytö --- hiukan lisää rottinkia mökin olohuoneeseen


Alkaa mökin olkkarin uusvanha kalustus hahmottua. Nyt löytyi Tori.fi:stä kaksi hienoa vanhaa rottinkituolia. Mun silmäni jäi kiinni noihin selkänojan kauniisiin kaariin, ne ratkaisivat kaupat. Nojatuolit odottavat nyt kaupunkikodin olkkarissa kyytiä maalle. Saa nähdä menevätkö molemmat sinne olohuoneeseen vai onko siinä jo liikaa rottinkia yhteen tilaan kun on jo tuo pöytäkin - ans kattoo.

Tuolit ovat tosi mukavat istua, mutta jonkinlainen pieni pehmustus/lämmike lienee kyllä varsinkin nyt tulevaa talvea ajatellen paikallaan. Mietin että toimisiko kapea pieni villainen paimentolaismatto selkänojan yli heitettynä... Täytyypä katsella jos löytäisi sopivan jostakin kirppikseltä halvalla. Jos ei passaa tuoliin, löytyisi sellaiselle kyllä paikka lattialtakin.

Pellavalakana-arvonnan voittaja on...


Kiitos kaikille Familon pellavalakana-arvontaan osallistuneille, kommentteja tulikin aivan huikea määrä. Kunpa vain voisin julistaa kaikki voittajiksi, mutta vain yhden kohdalle se arpaonni nyt osui. Hyviä, pitkiä ja rauhallisia unia toivotan kuitenkin ihan jokaikiselle!

Voittajaksi selvisi...

Paljon onnea Riikka! Laitatko mulle osoitetietosi + puhelinnumerosi sähköpostiin
vihreatalo(a)gmail.com niin laitetaan ihanat puuteriset pellavat tulemaan.



8.9.2017

Kirppislöytö --- rottinkipöytä


Aiemmin kirjoittelinkin että mökin olohuonetta teki alkaa mieli vähän uudelleen sisustella. Toimeen on tartuttu, remppahommia on jo huhkittu ja sohvia roudailtu sinne tänne. Kalustustakin siis vähän vaihdetaan. Sen päätin tehdä pikkuisella budjetilla ja kierrätysmeiningillä, vanhoja kalusteita myyden ja samalla rahalla uutta käytettyä ostaen. Hyvin on edennyt!

Tässä yksi mainio olkkariin kirppistelty kalusteostos: klassinen, lasikantinen Lumikenkä-rottinkipöytä. Tämä löytyi eräältä kaupunginosan Facebook-kirppikseltä kolmella kympillä, aivan sopuhinta hienosta pöydästä jolle nyt voi sohvalla istuessaan laskea kahvikupin (tai skumppalasin!) Vaikka pöytä on vanha, se on hämmästyttävän hyvässä kunnossa, rottinkipunokset eivät ole mistään edes löystyneet. Näitä tällaisia pöytiä liikkuukin mun nähdäkseni aika mukavasti live- ja nettikirppiksillä eivätkä hinnat huimaa päätä.

Homma etenee nyt siihen malliin että aika pian näette kuvia valmiista mökkiolkkarin makeoverista!

Blog Design by Get Polished