31.8.2018

Huoleton ilo - Tony Vaccaron Marimekko-kuvat

 

Aika harvoin äidyn täällä blogissa julkaisemaan jonkun muun ottamia kuvia. Mutta nämä valokuvaaja Tony Vaccaron 60-luvulla ottamat Marimekko-arkistokuvat ovat NIIN hienoja. En tiedä mitä tapahtui, mutta alkoi vähän itkettää kun avasin Marimekolta tiedotteena saapuneen sähköpostin kuvapankkilinkin. Olen nähnyt nämä vuosien varrella moneen kertaan. Mutta nyt kuvien kreisi tunnelma, ilo, värit ja alkavan syksyn selvä läsnäolo saivat mut mystiseen tunnekuohuun. Ihania. Noissa on jotakin menetettyä huoletonta maailmaa jonka haluaisin ihan todella kovasti takaisin! Avasin kuvat nyt vielä uudestaan kun istun mökin keittiön pöydän ääressä hipihiljaisuudessa, aurinko laskee ja vielä puimaton kaurapelto hehkuu oljenkeltaisena ikkunan ulkopuolella. Eipä vähennä näiden kuvien katseluun yhdistettynä tunnekuohua se.

Tony Vaccaro saapui suomeen 1964 Life lehden lähettämänä. Visiitin tuloksena ovat nämä ikoniset Marimekko-kuvat. Marimekko julkaisi aika vasta tuon alimman otoksen Instagram-tilillään ja kuvatekstissä kertoi että Vaccaro tapasi noissa kuvauksissa myös tulevan vaimonsa Anjan. Valokuvaaja itse kommentoi kuvaan: "Anja is the one in yellow and I loved her very much - Tony".

Kuvat: Tony Vaccaro / Marimekko

27.8.2018

Löytöjä --- tulevan talon kalustusta


Rakennuslupaa odotellessa on hyvää aikaa pikkuhiljaa etsiskellä tulevaan taloon sopivia kalusteita. Aikaa siihen onkin varattava - sopivat käytetyt tavarat eivät löydy sormia napsauttamalla vaan niitä joutuu vähän metsästelemään ja odottelemaan että sopivia osuu kiikariin. Artekin tuolimalli 45 pellavanvärisillä satulavöillä on ollut mulla tähtäimessä jo pitkään. Nyt napsahti haaviin muutama tosi hyväkuntoinen kappale sopivaan hintaan. Kahdelle niistä on paikka tulevassa työhuoneessa. Meidän nykyinen Artekin ruokapöytä jää pieneksi ja siitä tuleekin talossa sitten mulle työpöytä. Tämä malli sopii sen ääreen hyvin. Näissä tuoleissa on tosi hyvät mittasuhteet ja mukava istua. Istuessa on mukava juoksuttaa sormia käsinojien rottinkipunoksia pitkin.

Asuinneliöt tuplaantuvat talon myötä, ja ylikin. Kaikille meillä olemassaoleville kalusteille on talossa jo paikkansa ja Vihreästä talostakin sinne jotakin siirretään, mutta lisääkin tarvitaan. Joitakin uudenkarheitakin hankintoja varmaankin tullaan taloa varten tekemään. Olen iskenyt silmäni yhteen kauniiseen isompaan ruokapöytään ja yhteen hienoon valaisimeen olohuonetta ajatellen, esimerkiksi. Mutta enin osa tarvittavista kalusteostoksista tehtänee kuitenkin käytettynä. Näidenkin tuolien kaunis ikääntyneen kalusteen patina tekee tuliterän talon hengelle vain hyvää. Seuraavaksi lapsen huoneen sisustusta miettimään!

20.8.2018

Puuteria, puuteria


Se oli rakkautta ensi silmäyksellä, kun näin Teema-astioiden uuden värin Puuterin. Voiskohan joku sävy enää enempää mun mieleeni olla kuin tuollainen persikkainen hailukka vaaleanpunainen? Ensin ajattelin että hankin parit puuteriset kahvimukit, niin voin aamuisin hörppiä sumppini utuista nudea sävyä hypistellen. Mutta sitten osui paikallisessa Citymarketissa silmiini -30% plussatarjous kaikista Teema-astioista, mukaan lukien tuo vasta hyllyille ilmestynyt kaunis väri. Nappasin sitten alehurmiossa mukien lisäksi ostoskärryyn lautasiakin - niille taisi jäädä hintaa enää alle 9 euroa kappale.

Kauniisti se vain sopii noihin mun keräilemiini Arabian Valenciaan ja Paratiisiin. Vaikka ensin ehkä ajattelisi että Paratiisin keltainen väri ei istu puuteriin, mutta kyllä se vain istuu. Oikeastaan en löytänyt astiakaapista montaakaan asiaa joka ei puuterin kanssa rimmaisi. Päin vastoin se viritteli monet vanhat tutut kipot ja kupit taas kivan freesin näköisiksi.

Tuon värin ainoa huono puoli on se että kaikki ruoat eivät ole sen rinnalla edukseen. Eilisiltainen mannapuuro näytti IHANALTA, mutta tämän aamuinen munakas kyllä kalpeni. Semmosta se on värien vuorovaikutus.

7.8.2018

Valoko sen tekee?


Heinäkuun puolivälissä vielä ajattelen etten enää ikinä halua palata pellonreunasta kaupunkiin, vaikka loma loppuukin pian. Ajatus Vihreästä talosta lähtemisestä sattuu. Ollaan oltu maalla jo yhtäsoittoa melkein kuukausi ja elämä on asettunut helteisiin uomiinsa. Mutta sitten tapahtuu sama kuin joka ikinen kesä tähänkin mennessä, kun heinäkuu vaihtuu elokuuksi ja illat alkavat hämärtyä ja yöt aikaistua. Yhtäkkiä onkin ihan mukava sulkea sunnuntaina mökin ovi ja palata arkipäiviksi kaupunkiin. Ja pian tulee sekin olo että nyt on hyvä jättää talo hengittelemään rauhassa ihan itsekseen ja pysyä kaupungissa viikonloppujakin.

Näihin fiiliksiin yhdistyy aina tietynlainen valo. Sellainen vähän syksynlämpöinen ilta-aurinko joka paistelee aina vain aiemmin ja aiemmin puiden latvojen siivilöimänä keittiöön. Siitä tietää että vanha rintamamiestalo jo odottelee vuodenkierron rauhallisempia aikoja.


1.8.2018

Valmistaloa ostamassa - eli miten räätälöitiin meille tuleva koti

Kaupallinen yhteistyö: Designtalo


Nyt mä muuten näytän teille ekat kunnolliset kuvat meidän tulevasta talosta. Jännittää!

Lähtötilanne oli tämä: Saimme Helsingin kaupungilta vuokratontin johon haluamme rakennuttaa meille kaupunkikodiksi talon. Haluamme tehdä meidän näköisen ja meille sopivan kodin, mutta emme halua hillitöntä stressiä emmekä rakennusprojektin täyttävän elämää kokonaan. Budjetti on napakka ja tarkoitus on siinä pysyä. Visio talosta oli valmiina, olimme aikeissa rakentaa jo joitakin vuosia sitten ja silloin itse talon ominaisuuksia tuli jo monelta kantilta mietittyä. Päädyimme heti alussa valmistalon ostamiseen. Helsinki-pientalomallit viehättivät ja minä halusin suunnitella muokkaukset sellaiseen itse. Näistä lähtökuopista lähdettiin lähestymään talovalmistajia.

Jos siellä vaikka on langoilla valmistalon rakennuttamista harkitsevia (tai muuten vain kiinnostuneita) niin kerronpa nyt miten tuo valmistalopaketin ostaminen meidän kohdalla eteni. Nyt ollaan jo siinä tilanteessa että rakennuslupahakemus on jätetty ja se odottelee käsittelyä. Palataan siis hiukan ajassa taaksepäin.

Kerroinkin jo aiemmin että pitkän kilpailutus- ja vertailuprosessin päätteeksi päädyimme tekemään kaupat Designtalon kanssa. Heidän kotiräätäli-systeeminsä oli tähän meidän kuvioon hansikkaan lailla sopiva konsepti. Avataanpa samalla muutamalta kantilta miksi. (Tämä postaus on muuten ensimmäinen neliosaisesta yhteistyöpostausten sarjasta, jossa kerron Designtalon rakennuttamisen eri vaiheista homman edetessä tulevan vuoden aikana. Aloitetaan siis suunnittelusta ja kaupanteosta.)




Meidän kotiräätäli on Pakarisen Ville. Kävipä hyvä tuuri että satuin netistä ajan varaamalla juuri hänen puheilleen, tuntui heti kättelyssä että ollaan samalla aaltopituudella. Tämä aaltopituus muodostuikin talotoimittajan valinnassa yllättävän isoksi tekijäksi (toki monen muun muuttujan ohella). Koko homma aloitettiin sillä että Ville KYSELI JA KUUNTELI. Missä ja millainen tontti, mitä toiveita ja tarpeita talon suhteen on, millainen kokonaisbudjetti ja niin edelleen. Ja me kerroimme, hölisimme hölisemästä päästyämme.

Tosi tärkeäksi hommaa helpottavaksi tekijäksi osoittautui se että Villellä ja Designtalolla on KOKEMUSTA SAMALLE ALUEELLE RAKENNETUISTA TALOISTA. Oli siis jo valmiiksi todella paljon tietoa tietoa mm. alueen rakennusmääräyksistä ja maaperän aseettamista haasteista ja siitä miten rakennuttamisprosessi noilla tonteilla on kaikkineen edennyt ja maksanut. Yhdessä ensin selviteltiin että perustukset, maanrakennustyöt ja kunnallistekniikkaan liittyminen meidän tontilla tulisi nielaisemaan noin 20% meidän varaamasta budjetista ja lopulla rahalla voisi alkaa tuumailla itse torppaa. Alusta asti oli tiedossa että perustukset täytyy tehdä paaluttamalla. Nyt kun hommassa ollaan jo aika pitkällä, maaperätutkimukset tehty jne., näyttää siltä että tuo alustava arvio osunee aika nappiin. Ville kävi myös ensimmäisen tapaamisemme jälkeen katsomassa meidän tonttia paikan päällä.

Tässä välissä kävin omien talotuumailujeni kanssa konsultoivalla käynnillä rakennusvalvonnassa. Varasin ajan alueen lupakäsittelijälle ja kävimme läpi paria talomallia ja rakentamisen reunaehtoja juuri noilla nurkilla. Tämä oli ehdottoman hyvä juttu, oli hyvä lähteä etenemään talofirmojen kilpailutuksen kanssa kun tiesi tarkkaan esimerkiksi rakennusvalvonnan suhtautumisen mahdollisiin rakennusalueen ylityksiin, vaatimukset palo-osastoinneista, ja niin edelleen.




Sitten alettiin laittaa ajatuksia Villen kanssa paperille ja muokata paria eri pohjavaihtoehtoa. Ensikertalaisen talon rakentajana janosimme tietoa siitä mitä mikäkin maksaa. Taloa rakennuttaessa budjettiin mahtuu satamäärin muuttujia joilla lopulliseen hintalappuun voi vaikuttaa. Villellä oli todella hyvin hanskassa näiden monien muuttujien hintavaikutukset ja hän osasi myös ehdottaa kustannustehokkaita ratkaisuja silloin kun me esitimme hintavia toiveita. Ihan aluksi hän kysyi mikä meidän budjetti on ja siitä eteenpäin jeesasi kaikin tavoin suunnittelun edetessä niin että kaupantekohetkellä oltiin toivotussa loppusummassa. Teimme yhdessä ankaraa mietintöä siitä mihin satsataan ja missä säästetään. Tämä erottikin oikeastaan selkeimmin Designtalon muista kilpailussa mukana olleista talotoimittajista, heillä oli meidän kokemuksen mukaan eniten aikaa paneutua KUSTANNUSTEN AVAAMISEEN ASIAKKAALLE.

Suurinpiirtein tässä välissä palkkasimme talohankkeelleemme vastaavan mestarin ja pääsuunnittelijan. Joku palkkaisi nämä rautaiset ammattilaiset mukaan projektiin vasta kauppojen jälkeen, minä sanoisin että kannattaa palkata avuksi jo ennen. Helsingissä rakennusvalvonta vaatii että valmistalohankkeessa päässunnittelijana toimii rakennusarkkitehdin tai arkkitehdin koulutuksen saanut henkilö. Vaikka ostaakin valmistalon, on siis hankkeessa mukana rakennussuunnittelun ammattilainen valvomassa ja esim. arvioimassa tulevaa kokonaisuutta kaupunkikuvallisestakin näkökulmasta. Minusta on hyvä että nämä henkilöt ovat kuvioissa ennen kuin on päätetty kuka ja millaisen valmistalon toimittaa.

Kun aloimme olla hintavaikutuksista kärryillä, alkoi pitkään kestänyt talon pohjan konkreettinen hienosäätö. Pohja on siis alunperin Helsinki-pientalomalli ja muutokset siihen suunnittelin osin itse järkeilemällä, osin useampien valmistajien valmiiden talomallien pohjaratkaisuista parhaita paloja poimimalla. Istuimme aina uusien muokattujen pohjakuvien kanssa saman pöydän äärelle Villen kanssa yhdessä ja viilasimme niitä joka istunnolla eteenpäin. Tämä kannattikin tehdä rauhassa, hyvät ideat kehittyivät ja huonot ideat karsiutuivat kun antoi suunnitteluvaiheessa omille ajatuksille aikaa. Näin asiakkaan näkökulmasta tosi tärkeäksi tekijäksi muodostui tässä kohtaa kotiräätälin KÄRSIVÄLLISYYS, asiantuntemuksen lisäksi.

Sanoisin että kilpailutellessa ja suunnitellessa kannattaa myös vierailla jo rakennetuissa pientaloissa niin paljon kuin mahdollista. Käydä siis eri talovalmistajien talonäytöksissä, tehdä visiittejä muihinkin vastavalmistuneisiin taloihin ja jutella rakennuttaneiden ihmisten kanssa PALJON. Kysellä vinkkejä ja neuvoja, poimia hyviä ideoita ja udella mahdollisista sudenkuopista. Kullanarvoista tietoa. Tässä kohtaa isona apuna olivat mm. jo rakentaneet tulevat naapurimme ja superkauniin Designtalon rakennuttanut Kotitalolla. Kiitos huipputyypit!




Tämmönen siitä meidän räätälöinnin tuloksesta tuli, mukavasti hiukan rintamamiestalomainen ja  tiukasti kustannustehokas. Nämä kaksi ekaa näkymää ovat pihan puolelta, jossa on olohuone/keittiön isot maisemaikkunat, makkarit, partsi ja terassi. Tuo pömpeli talon nurkalla on varastorakennus. Ja otetaanpas vielä kadun puoleltakin kaksi kuvaa, sinne sijoittuu vieras- ja työhuone, sauna/kylppärit sekä tekninen tila.


 
Vasta kun meillä oli suunnitelmien äärellä todella sellainen olo että talo on juuri sellainen johon haluamme tehdä kodin (ja pääsuunnittelija/vastaava mestari katsoneet sekä kuvat että tarjouksen tarkasti läpi), laitettiin nimet paperiin ja tehtiin talopaketista kaupat. Tässä vaiheessa kotiräätäli-Villen ensitapaamisesta oli kulunut aikaa hyvinkin nelisen kuukautta ja yhteisiä istuntoja kertynyt iso liuta. Tänä aikana Ville oli myös selvitellyt pyynnöstäni varmaankin kymmeniä pieniä rakennusteknisiä yksityiskohtia soittelemalla talotehtaan asiantuntijoille ja vastaillut monituisiin puheluihini ja viesteihini.

Minut yllätti tässä talopaketin ostamisessa se että hommia paiskitaan puolin ja toisin niin paljon ennen kuin talofirmalla on mitään varmuutta siitä tuleeko kauppoja vai ei. Niin iso työmäärä ja tässä vaiheessa asiakas ei ole maksanut mistään pennin pyörylää. Ja tietenkin asiakkaan kannattaa tehdä tuo tarjouspyyntöprosessi useamman talovalmistajan kanssa mikä tarkoittaa sitä että aina jollekin/joillekin firmoille jää mahdollisesti isonkin työmäärän jälkeen luu kouraan... (Tosin vertailukohdaksi Designtalon kotiräätälipalvelulle mainittakoon eräs toinen talofirma joka käytti samaan prosessiin aikaa kanssani kokonaiset puolitoista tuntia. Eroja siis on.)

Eikä yhteydenpito kotiräätäliin suinkaan loppunut kaupantekoon, vaan Ville on mukana yhtenä yhteyshenkilönä nyt koko tämän tulevan hankkeen ajan. Aina voi soittaa tai viestitellä jos jotakin kysyttävää, ihmeteltävää, kehuttavaa tai nuristavaa ilmenee. Ja minähän soittelen ja viestittelen - viimeksi tänään taas jotakin utelin.

Kaupanteon jälkeen asiat alkoivat edetä liukkaasti tarkastuskuvavaiheeseen ja pikkuhiljaa rakennuslupahakemuksen jättämistä kohti. Niistä lisää seuraavassa jaksossa!

Kuvat talosta: Designtalo