30.5.2017

Arkistojen aarteita mun mieleen


Aina joskus fiilistelen huvikseni ja mietin mitä menneiden aikojen tuotteita ottaisin uudelleen tuotantoon jos saisin muina diktaattoreina päättää. Tämä nousi taas mieleeni kun näin kaupassa Hellä mietoinen -shampoota. Erityisesti tykkään tuumailla mitä vanhoja Arabian astioita haluaisin uudelleen kauppojen hyllyille. Sellaisia ihania harvinaisuuksia joita vielä silloin tällöin näkee, mutta joita ei juuri enää mistään voi ostaa. Jo pitkään olen ollut sitä mieltä että Esteri Tomulan Tatin pitäisi tehdä paluu, ja niin kuin tuossa kolme vuotta vanhassa postauksessa kirjoittelinkin niin edelleen kaipailen erityisesti uunivuokia joillakin ihanilla kuvioilla. Samaten ottaisin hihkuen vastaan kauppoihin Birger Kaipiaisen suunnitteleman auringonkeltaisen Sunnuntai-kuvion vaikka suurempanakin serviisinä.

Kävin taannoin uuden Arabian myymälän avajaisissa ja syksyn uutuuksia katsastamassa Helsingin Pohjois-Esplanadilla. Näin siellä nämä aika kivat arkiston aarteen uudet tulemiset. Esteri Tomulan Arabian 100-vuotisjuhlavuonna 1973 suunnittelema Esteri-kuvio tekee elokuun puolivälissä comebackin astiasarjana, jossa on mm. mukia, kannua ja lautasta. Fanitan Esteri Tomulan töitä erityisesti, siksikin näiden näkeminen ilahdutti paljon. Aika kivaa myös että monena eri versiona tuotannossa vuosien varrella ollut talouslevy-konsepti tekee uuden tulemisen. Minusta tän sorttista arkistojen aarteiden kaivelua voisi tehdä enemmänkin.

Mitä astioita te kaipailisitte uudestaan tuotantoon? Jos saisit päättää valmistukseen yhden kuvion niin minkä valkkaisit?

26.5.2017

Vesiastia mökkikeittiöön


Meillä on mökillä kantovesi ja juomavettä kuskataan kaivon vesitilanteen mukaan toisinaan kaupungistakin. Tähän asti (eli aika monta vuotta) juomavesi on säilytetty muovitonkassa tiskipöydän nurkalla. Eikä ole edes hankittu sellaista hanallista tonkkaa, vaan käytetty ihan niitä kaupan lähdevesitörppöjä joissa tarttee ensin kiertää korkki auki ja sitten kaataa. Mutta nyt! 

Mietin ääneen Parolan aseman Katjalle että olispa hienoa löytää mökin keittiöön sellainen hanallinen lasipurkki jossa ei olisi mitään ylimääräisiä krumeluureja. Sellaisia malleja löytyy paljon joissa on jonkinlaista tekstiä kyljessä ja sellaista en nyt halunnut. Pitäisi vetää ainakin viisi litraa ja halpakin pitäisi olla. No Katjaltahan tuli sitten hanapurkkivinkki kuin apteekin hyllyltä: tällainen hieno yksinkertainen kuusilitrainen malli löytyy Finnmarin myymälästä hintaan 12,90. Sellaisen kävinkin sitten heti ostamassa.

Nyt vettä saa kyökissä lasiin, kahvipannuun ja hammasmukiin YHDELLÄ KÄDELLÄ. Miten ylellistä! En voi kuin ihmetellä miten jaksettiin niin monta vuotta (melkein yhdeksän) niiden korkillisten purkkien kanssa puljata. 


24.5.2017

Muutama tunnelmapala ja murkkuvinkkejä vailla



Edessä on neljä päivää maalla - ihan parasta. Aiotaan tuuletella taloa talven jäljiltä - ikkunoita voi huoletta pitää selällään kun ötökkäkausi ei ole vielä alkanut. Nukutaan vuoroin aamulla pitkään ja juodaan rauhassa aamukahveja. Talon kevätsiivousta tarttis jatkaa pikkuhiljaa, ehkä imuroimalla. Lisäksi tiedossa yksi kolmivaiheinen pihaprojekti josta näette tuloksia ensi viikolla. Sitä valmistellaan saunalla ja tiedossa on ainakin betonilaattoja, kuullotetta, maalia ja öljyä. Ideat on kivat, toivottavasti myös toteutuspuoli rullaa!

Viime viikonloppuna huomasin että talon pihassa kulkee aivan järjetön määrä muurahaisia. Onhan niitä aiemminkin jonkin verran pihassa ollut, mutta nyt taitaa olla sen suhteen ennätysvuosi. Missään ei oikein voi oleskella ilman pitkiä sukkia, muuten on murkku nipistämässä. Löytyiskö joltakulta teistä vinkkiä miten muurahaisia voisi ohjailla pihasta pois? Merisuolaa taidettiin jo viime kesänä kokeilla saunan kuistin tuntumassa mutta sillä ei kyllä tuntunut olevan sen suurempaa vaikutusta. Tai sitten ei osattu sirotella sitä oikeisiin kohtiin. Lähietäisyydellä on muutamakin iso muurahaispesä ja meidän piha taitaa nyt osua kaikkien niiden välisen yhdysliikenteen risteykseen. Tehokkaita ja hyväksi havaittuja vinkkejä murkkureittien muuttamiseen ilolla vastaanotetaan!



22.5.2017

Millaisilla patjoilla mökillä nukutaan?


Kaupallinen yhteistyö: Familon

Millaisilla patjoilla mökillä nukutaan? No ainakin meidän mökillä tilanne on tämä: patjoja on haalittu sieltä täältä. Kaupungissa vuosia käytetyt patjat ovat löytäneet maalta loppusijoituspaikan. Joitakin on ostettu poistopisteen alesta sillä perusteella mitä siellä on sattunut olemaan. Patjoille yhteistä on se että niitä ei ole valittu nukkujansa mukaan, vaan niiden päätyminen taloon on ollut sattuman sanelemaa. Osa niistä on ollut käytössä jo reilusti yli kymmenen vuotta ja ovat käyttöikänsä päässä. Sitä-sun-tätä -patjojen haaliminen landelle on ollut taloudellinenkin ratkaisu, mutta nyt on tullut korkea aika alkaa katsoa vähän tarkemmin millä siellä nukutaan.

Nyt kun olemme kaupunkikodissa nukkuneet oikeasti hyvin valituilla patjoilla, hoksasimme maalla yötä ollessa että siellä patja-asiat voisivat todella olla paremmin. Eron aamulla kankeana sängystä noustessa totisesti huomaa nyt kun on vertailukohtaa. Mutta eikös mökillä loma-aikoina just olisi mahtavaa nukkua tosi tosi hyvin ja herätä levänneenä, ja siksi juuri siellä patja-asioihin kannattaisi satsata? Päätettiin aloittaa pikkuhiljaa mökkipatjojen päivittäminen. Ensimmäisenä uusimisvuoron saivat yläkerran makkarin patjat. Mökkipatjahankeen myötä vinkkaan teille nyt pari juttua yhteistyössä Familonin kanssa.



Ensinnäkin tämä huippu säätöpatja. Patjan sopivuutta on mun mielestä aika hankala arvioida kaupassa kertamakaamisella. Ja toisaalta patjatarpeet saattavat myös vaihdella tilanteen mukaan - jos vaikka on kasvava nuori tai painoa muuttava aikuinen (köh köh). No kah, nytpä tiedän että on olemassa tämmönen Ergo Aeroflex -patja jossa tuota kovuutta voi itse säätää. Patjan suojus avataan vetskarilla ja pintapehmuste nostetaan sivuun. Säätökolmioita lisäämällä, poistamalla tai siirtämällä patjaan saa kovuutta sinne minne tarvitaan ja pehmeyttä kaivattuihin kohtiin. Mä tein niin että ensin otin kaikki kolmiot pois ja testinukuin pari yötä. Sitten tiesinkin mihin kohtiin kaipasin napakampaa alustaa ja suikkasin kolmiot sopiville paikoilleen. Ja jos alkaa tuntua että vielä voisi säätää niin ei muuta kuin kolmiot taas liikkeelle. (Mietin että tuollainen olisi vieraspatjana kesähuoneessakin aivan luksus, kesävieraalla olisi mahis säätää patjaa tarpeen mukaan ja nukkua kylässäkin hyvin. Täytyypä miettiä jos siihen tarkoitukseen sijoitettaisiin... Tuo säätöpatja olisi nyt Familonin verkkokaupassa messevässä alessakin.)



Ja sitten toinen vinkki, nimittäin sijauspatjasuositus lämpimiin kesäöihin. Tätä petaria on meidän taloudessa alettu kutsua hellittelynimellä nuudelipatja, mutta sen oikea nimi on Ergo Breathair. Nuudelinimitys tuli tuosta patjan sisuksesta joka on tuollaista tosi ilmavaa spiraalikuitua. Petari siis hengittää tosi hyvin ja pysyy raikkaana mökkiolosuhteissakin. Tämmöselle kuumaveriselle hikoilijanukkujalle erityisen hyvä - kaikkina vuodenaikoina. Mä painan ehkä n. 60kg ja mun alla tuo petauspatja on mukavan napakka. Spiraalikuitu on elastista ja joustaa kyllä jonkin verran nukkujan alla. Koko hoito on helppo pestä. Päällinen irtoaa vetskarilla ja sisällä olevan kevyen spiraalikuidun voi vaikka suihkutella vedellä puhtaaksi jos tarvis on. Vihreä talo on talvisin kylmillään ja mietinkin että vuoden mittaan vaihtelevan kosteassa mökki-ilmastossa tuo sisus on varmaankin myös aivan omiaan. 

Tässäpä nämä pari tärppiä. Jos olet vailla lisää tuotevinkkejä kesäuniin niin Familonin sivuilta löytyy.
 


Yläkerran makkarin patja-asiat siis nyt erinomaisessa kunnossa. Tätä hanketta täytyy ilman muuta laajentaa talon muihinkin sänkyihin ajan kanssa ja lompakon niin salliessa. Siksikin että nukumme tilanteen mukaan aina vähän eri puolilla taloa; nyt pikkumussukan kanssa väliaikaisesti alakerran makkarissa ja kovilla helteillä kesähuoneessa talon pohjoispuolella. Ja jos emme jossakin sängyssä itse nukuskele, niin siellä nukkuu hyvin todennäköisesti joku talon monista kesävieraista. Tähtäimessä hyvät mökkiunet aina kaikille!


21.5.2017

Tomaatti-hummus-korianterisalaatti



Täällähän on helle! Ja lämpimään ilmanalaan sopii tosi hyvin tämä supersimppeli salaatti. Nyt alkaa tomaattisesonki olla taas käsillä ja tästä alkaen koko kesän tomaatteja syödään tässä taloudessa kaksin käsin. Kun tomaatti on kypsä ja hyvä, se ei tartte rinnalleen mitään kummallisia kommervenkkejä. Yksinkertaista sen olla pitää. Tämä salaatti sopisi varmaankin hyvin jonkun muun ruoan lisukkeeksi, mutta mä olen nyt hotkinut tätä välipalaseksi auringonpaisteessa ihan tällaisenaan.


Tomaatti-hummus-korianterisalaatti

kourallinen ihania tomaatteja lohkottuna, ripsaus suolaan niskaan
nippu tuoretta korianteria
n. 1dl hummusta
pari rouhaisua mustapippuria myllystä
liraus oliiviöljyä 

Kokoa ainekset lautaselle salaatiksi. Vie haarukalla ääntä kohti.


Salaatin nimi vois hyvin olla Lidl-salaatti - nappaan nämä ainekset usein mukaan kun käyn siellä ruokaostoksilla. Ja tuo Lidlin valmishummushan on ihan älyttömän hyvää, olen siitä aiemminkin täällä vouhottanut. Ei ole tullut paljon hummusta itse pyöräyteltyä sen jälkeen kun tuo loistava valmisversio löytyi. Makuasioita tietenkin nämä, mutta minusta loistava.


17.5.2017

Punoskuumetta



Kun katselin kotona kaupungissa ympärilleni, hoksasin että ilmassa taitaa olla jonkin sortin punoskuumetta, sen verran monta punottua juttua meillä nyt on. Punotut materiaalit, vanhat korit ja korikalusteet sekä nahka- ja rottinkipunokset esineissä yleensäkin ovat viime aikoina tarttuneet siellä täällä muutenkin sisustussilmään. 

Ensinnä takan viereen tiensä löytänyt uusi halkokori. Sopiva säilytin haloille oli jonkin aikaa ollut etsinnässä, kun kaveri löysi tämän vanhan rottinkikorin roskiksesta ja antoi mulle. (Kiitos Anni!)



Eero Aarnion Juttujakkaran ostin viime talvena Facebook-kirppikseltä. Se on vielä uudenkarhea ja rottinki on kauniin kalpean vaaleaa. Tuo kyllä vain paranee vanhetessaan ja patinoituessaan, sen kummemmin ei siis sen vaaleutta varota ja vaalita. Kaunis kaiken ikäisenä! Viime aikoina olen erityisesti tuijotellut jakkaran istuinosaa, miten kauniisti rottinki on punojan sormissa juossut rytmikkääksi pinnaksi.
 

Myös meitin pyykkikoreissa on punosta. Nämä Mifukon Kiondo-korit on suunniteltu Suomessa ja valmistettu Keniassa paikallisten käsityöläisten hyppysissä. Mifukon toiminta noudattaa hienosti reilun kaupan periaatteita. Jokaisessa korissa lukee sen valmistaneen käsityöläisen nimi - minä en ole noita lappusia raskinut omista koreistani poistaa vaan silloin tällöin katselen niitä ja mietiskelen että mitäköhän mun korit punoneella Kecillä on tällä hetkellä työn alla. Koreja saa tosi monessa värissä ja koossa, pitkillä ja lyhyillä hantaakeilla tai ilman. Matsku on sisalkuitia ja kierrätysmuovia, näkisin että tosi kestävää ja pestävää. Ovat kauniita ja monikäyttöisiä! Nuo pyykkikorit ovat isointa saatavilla olevaa kokoa.

(Mifuko-korit olen saanut blogin kautta tuotenäytteenä.)


Ja lopuksi vielä sahalaitaa Ikean tapaan. Näihin kahteen koriin kerätään lattioilla seilaavat lelut ja säilötään käden ulottuville vaippoja ja muuta tarpeellista. Jos nuo talouden muut punotut esineet ovatkin aika hillittyjä niin näiden kuviossa on jotakin mukavan sähäkkää. Ja pikkumussukka rakastaa penkoa noita korejaan ja levitellä niiden sisältöä lattialle. Myös punospinnan tutkiminen ja rapsuttelu on mieluisaa ajanvietettä.

11.5.2017

Lehtijuttunen


Kah, sehän on tänään ilmestyneessä Glorian kodissa tuttu naama ja kahden aukeaman verran tuttuja romuja. Jonkin aikaan sitten Selina Vienola haastatteli mua tuollaiseen mukavaan palstaan, jossa ideana on kertoa viisi sisustuksensa kulmakiveä - mitkä viisi tekijää tekevät kodista oman. Riitta Sourander napsi hienot fotot. Jutusta tuli kaikkinensa tosi kiva, tunnistan sekä tekstistä että valituista kuvista sisustusmeininkini oikein hyvin. (Kiitos vielä asianosaisille tosi mukavasta kuvaus- ja höpinähetkestä!) Kurkatkaapa juttu tekin jos lehti sattuu jossakin hyppysiinne!

9.5.2017

Marimekko FW17 Alvar Aallon Paviljongissa


Piipahdin tänään Itä-Helsingissä meren äärellä kurkkaamassa miltä näyttää Marimekon sisustuksen syksy ja talvi vuonna 2017. Alkoipa  taivaalta teemaan sopivasti tupruttaa luntakin kesken visiitin. Tulevat mallistot oli sisustettu tosi kauniisti uutta ja vanhaa yhdistellen aika hienoon paikkaan, Alvar Aallon suunnittelemaan Enso Gutzeitin Paviljonkiin Meri-Rastilaan. Olipas mahtava tilaisuus siis miljöönkin puolesta tällaiselle Aalto-fanille, tuo kohde kun ei ole tavallisesti yleisölle avoinna.

Ja sitten itse tuleviin mallistoihin, joiden kauniita yksityikohtia napsin näihin valokuviin. Minua ihastutti eniten tummien, syvien sävyjen esiinmarssi ja hiukan slaavilaishenkiset koristeelliset kuviot. Näistä esimerkkinä Aino-Maija Metsolan suunnittelema lintukuvioinen Kiiruna värikkäänä ja mustavalkoisena versiona, kudottuna torkkupeittona ja tyynynpäällisenä, verhokankaana ja kuviona mukin kyljessä. Saman suunnittelijan Letto-kuosi oli tuolla Paviljongissa pedattu tummanpuhuvina pussilakanoina sänkyyn ja sen väritys sai erityisesti mun sydämeni tykyttelemään - tosi ihana yhditelmä lämmintä ruskeaa ja kirkkaita punaisen ja keltaisen pilkahduksia. Pienestä Flower-vaasista tulee syksyksi uusi väri, kaunis himmeän kellertävä (ehkä hiekka?). Ja Marimekon arkistoista tuotantoon on otettu Vuokko Eskolin-Nurmesniemen epäsymmetrisen rytmikäs Noppa mustavalkoisena, jota on näissä kuvissa verhona Aallon tarjoiluvaunun takana sekä hauskassa rullattavassa löhöilypatjassa.

Ja tulihan tuolta reilusti ideoita noin ylipäänsä sisustukseenkin. Marimekon tiimi oli hyödyntänyt tilassa olevat vanhat patinoituneet Aallon huonekalut ja valaisimet tosi kivasti uusiin tuotteisiin yhdistellen niin että sekä uusi että vanha olivat molemmat yhtälailla edukseen. Kolhiintunutta Artekia ja valaisimia löytyy täältäkin torpasta, ja niiden taika onkin musta juuri siinä että tuovat kotiin sitä jotakin uusien esineiden ja asioiden rinnalla. Tuolla Paviljongissa oli käytetty seinissä kangastapettia, tuollaista harmahtavaa rimoilla rajattua. Hirmu kaunis tausta sisustukselle! Eipä ole tekstiilitapettia pitkään aikaan missään tullutkaan vastaan. Punatiili alkoi mun silmääni myös näyttää yllättävän freesiltä materiaalilta ja perinteikkäät rottinkikalusteet myös. Tosi kaunis kokonaisuus. Ajatonta ja tyylikästä, mutta silti värikästä ja vähän runollista!


Blog Design by Get Polished