17.1.2019

Taidetta ja tulppaaneja

 Kaupallinen yhteistyö: Kauniisti kotimainen



Kotimaisten tulppaanien sesonki on täydessä vauhdissa ja niiden valikoima on alkanut juuri laajentua joulun punaisista ja valkoisista sävyistä täyteen värikirjoonsa oransseineen ja pinkkeineen. Suomessa kasvatettuja tulppaaneja on saatavilla nyt hyvin niin marketeista kuin kukkakaupoistakin, hinnatkin ovat mun nähdäkseni mukavan edullisia. Kyllä niitä kelpaakin nyt kodin kaunistukseksi ostaa: ne ovat laadukkaita, tulevat läheltä, työllistävät ja ovat taatusti reilusti tuotettuja. Kaupoissa kotimaiset tulppaanit erottaa helposti pakkaustensa merkinnöistä, kuten sirkkalehtimerkistä. Kukkakauppojen irtomyynnissä niiden perään kannattaa kysellä - siellä kun pakkauksia ei aina näe.

Minä nappasinkin nyt marketista kainalooni kerralla monta tulppaaninippua, monessa eri värissä. Värikimaralle oli erityinen tarve. Halusin nimittäin kokeilla tehdä tulppaaneista kimppuja, jotka passaisivat erityisesti meiltä kotoa löytyviin taideteoksiin.

Kukkien laajan värivalikoiman äärellä voi olla vaikea päättää mihin sävyyn tarttuisi. Tuumasin että yksi hyvä vinkki voisi olla miettiä kotona seinillä olevia kuvia ja miettiä kukkien värejä sopimaan niihin. Kukkaseuraa saivat nyt muun muassa ylimmän kuvan maalaus, keraaminen taidelautanen ja taidepostikortti.


Mutta ensin pari hoito-ohjetta. Kun tuot tulppaanit kaupasta kotiin, leikkaa niiden varsista pari senttiä pois ennen kuin laitat ne veteen. Sitten on kaksi tapaa edetä: Jos haluat että tulppaanit pysyvät maljakossa ryhdikkäinä, anna niiden imeä vettä ensin nipussa omassa muovikääreessään puolen tunnin ajan. Silloin varsien nestejännitys palautuu ja kääre antaa niille tukea. Jos taas tykkäät rennosti kumartelevista tulppaaneista (niin kuin minä!), poista kääre ennen kuin laitat kukat veteen. Tuen poistuminen saa tulppaanit taipuilemaan kauniin eläväisesti.

Vesi olisi hyvä vaihtaa pari kertaa viikossa ja samalla leikata varsiin uudet imupinnat. Tulppaani tykkää myös viileydestä ja kimpun saakin kestämään kauemmin jos pitää sitä välillä viileässä.

Katsotaanpa sitten millaisia väripareja tein taideteosten kanssa.


Tätini opiskelutyönä maalaama kopio Rafaelin öljyvärityöstä sai seurakseen herkkiksiä valkoisia tulppaaneja. Maalauksen tummat ruskean ja mudan sävyt raikastuivat mukavasti valkoisen seurassa. Maalauksen naisen hiuksissa olevan helmikorun värikäs raita toistuu aniliininpunaisessa tulppaanissa, jonka varren vahingossa katkaisin touhutessani. Olkoon tuossa pöydällä kauniina kunnes nahistuu!


Marianne Niemisen hauska pieni mintunvihreä maalaus kaipasi mun mielestä yhtä vahvaa värikkyyttä rinnalleen. Poimin maalauksesta violetin läikän ja valitsin sille seuraksi violetteja ja vaaleanpunaisia tulppaaneja. Vihreä ja violetti ovatkin aika herkku yhdistelmä. Kukkia voi toki valita sointumaan harmonisesti taideteoksen kanssa, mutta toisinaan on hauska antaa kuvalle ekstrapotkua valkkaamalla sille vaikkapa korostus- tai vastaväriä.



Meillä on kotona seinällä toinenkin Marianne Niemisen öljyvärityö, isompi ja mustanpuhuvampi. Ensisilmäykseltä maalaus vaikuttaa vain mustalta muutamin vaalein yksityiskohdin. Mutta kun yhdistin sen valkoisiin ja räiskyviin keltaoransseihin tulppaaneihin, siinä piileskelevät muutkin värit alkoivat kuiskia ja tulla esiin. Muhevan mustan joukosta löytyykin paljon kellertäviä ja punertavia pilkahduksia.



Ehkä suosikkityöni Helene Schjerfbeckiltä on Tyttö hiekkakuopassa. Alkuperäinen maalaus ei harmi kyllä roiku seinälläni, mutta ihailen kokoelmastani löytyvää postikorttiversiota aina aika ajoin. Omiin puuhiinsa keskittyneen tytön aurinkoisen lämmin punainen mekko huuteli lisää samaa väriä hehkuansa korostamaan. Lämpimän oranssipunaiset tulppaanit toistavat maalauksen sävyjä kauniisti. Oranssinpunainen ei yleensä ole ollut tulppaaneissa se suosikkivärini, mutta tämä yhdistelmä kuvan kanssa oli melkeinpä eniten mieleeni!



Orvokki tapaa tulppaanin. Birger Kaipaisen Arabialle suunnittelemia keraamisia Viola -taidelautasia löytyy meiltä kaksin kappalein, isompi ja pienempi.  Niiden syvä sininen ja musta ovat kotonaan melkein minkä värin kanssa vain, mutta nyt teki jostakin syystä mieli laittaa reilusti pinkkiä niiden hehkua virittämään. Sekoittelin kimppuun kolmea eri vaaleanpunaista tulppaania; hiukan tummempaa, haaleampaa ja tuollaista hauskan kaksiväristä jossa terälehtien alaosa on melkein valkoinen ja yläosa vaaleanpunainen.



Tätä leikkiä olsii voinut jatkaa vielä vaikka kuinka. Seuraavaksi olisin varmaankin tehnyt riehakkaan sekavärisen kimpun Hilma af Klintin inspiroimana. Mulla oli nyt peräti seitsemää eri tulppaaniväriä, mutta jo kolmella-neljällä marketista löytyvällä eri värisellä tulppaninipulla saa yhdistelemällä vaikka kuinka monta erilaista variaatiota aikaan. Valkkamalla toisiaan lähellä olevia sävyjä tulee kimpuista harmonisempia. Mahdollisimman kaukan toisistaan olevia värejä yhdistelemällä saa huomiota herättävämpiä ja katseen kiinnittävämpiä kimppuja. Ja kah, yhdistelyä voi jatkaa päivästä toiseen. Vaikka veden vaihdon yhteydessä voi kimput laittaakin aina kokonaan uusiksi ja jaotella maljakoihin uusiksi yhdistelmiksi.

Kertokaapa mikä näistä yhdistelmistä oli teidän suosikki! Minulla se taisi tosiaan olla tuo Hiekkakuoppa.

Ja lopuksi vielä vinkki Instagramin ystäville: Kauniisti kotimaisen Insta-tili @kauniistikotimainen on todella KAUNIS ja vähän niin kuin kukkien satokausikalenteri. Siellä voit seurata mitä kotimaisia kukkia on milloinkin tuotannossa ja saada ideoita niiden käyttöön. Kesäkukkasesonkia odotellessa!


16.1.2019

Raksapäivitys: ostin takan!

Kuva: Nordpeis

Olen seuraillut talon rakennusbudjetin toteutumista viimeaikoina erityisellä jännityksellä. Takan ja terassin lasituksen tilaamista on himmattu siltä varalta että jossakin muussa kohtaa exceliä tulee jokin isompi yllätys. Oikeastaan muita yllätyksiä ei nyt ole tullut kuin yksi vesi- ja viemäriliittymiin liittyvä kohtuullisen kokoinen lasku - eikä odottamattomia menoja näytä olevan näköpiirissä sen enempää. Siispä rohkaistuin eilen ja marssin takkakauppaan. Jätetään terassin lasitus vielä odottamaan säästövarana mahdollisten takapotkumenojen varalta.

Takkamalliksi valkattiin Nordpeis Monaco matalana ja mustalla kivipenkillä. Se on kiertoilmatakka ja sillä tavalla kevyt että voidaan asentaa vaikka lattiamatskun päälle. Koska takassa ei ole mitään muurattavia osia, on se sitten asennuksen jälkeen heti käyttövalmis. Sovittelin takan toimitus- ja asennusajat niin että seinät olisi tasoitettu ja maalattu ennen kuin se tulee. Katsotaan osuvatko laskelmani oikeaan.


(Pahoittelut perunalaatuisesta kännykkäkuvasta. Takka tulee tuohon kohtaan missä on pieni pätkä levytettyä seinää ja lattiasta törröttävä korvausilmaputki.)

13.1.2019

Raksapäivitys: sähkötöitä ja kaunista valoa




Talolla oli eilen mielettömän ihana lämmin valo. Teki mieli alkaa heti pakata muuttokuormaa ja asettua kodiksi. Mutta on vielä jarrutettava muuttomieltä, ei auta.


Sähkövedot ovat nyt valmiit ja seuraavaksi levytetään seiniä. Sitten talo taitaakin olla sisäpuolelta siinä vaiheessa että meidän omat urakoitsijat voivat käydä pintojen kimppuun. Minä urakoin nyt materiaalitilauksia jotta he pääsevät hommiin heti kun se vain on mahdollista. Talovalmistajan porukka jatkaa levytyksen jälkeen vielä talon ulkopuolella töitä, mm. rakentavat kuistia ja parveketta ja viimeistelevät ulkoverhousta.

Vaikka talon sähköistä on tehty tarkka sähkösuunnitelma, oli niissä vielä paikan päällä viilattavaa; talon rakenteet asettavat omat reunaehtonsa pistokkeiden ja katkaisijoiden sijoittelulle. Designtalon sähkömiehet olivat silviisiin huippuja että kertoivat mulle millaisilla periaatteilla sähkövedot täytyy tehdä ja sain vielä vaikuttaa esim. kattovalojen sijainnin hienosäätöön. Ettei tartte sitten valmiin äärellä harmitella.

Malttamattomuus senkun kasvaa. Valmistuispa jo!

9.1.2019

Maalta kaupunkiin


Hämmästyttävää ja riemastuttavaa kyllä, taloraksamme etenee aikataulusta edellä. On pistettävä hösseliksi pintamateriaalitilausten kanssa ja lyötävä lukkoon viimeiset epävarmoina roikkuneet asiat sisätilojen suhteen. Hösseli tuntuu mahtavalta seisahtuneiden joulunpyhien jälkeen. Eteneminen ja vauhti sopivat tammikuuhun kuin tykkylumi pihakuusten oksille.

Silmäilin mökillä pyörähtäessä mitä tavaroita voisi sitten viedä sieltä uuteen taloon kun se valmistuu. Mökin olohuoneen Artek-lamppu ilman muuta, se ripustettiinkin tuohon vain väliaikaisesti ihailtavaksi. Artekin satulavyötuoli on tulevan työhuoneen kalustusta, sekin on mökillä vain säilössä. Ja sitten ainakin kaappi ja hylly lapsen huoneeseen, ehkä joitakin kivoja muitakin esineitä muuttaa maalta kaupunkiin. Tällaista liikehdintää on harrastettu aina. Kalusteita on tarpeen mukaan kuskattu paitsi omien kortteerien väliä, myös välillä ystäville tai siskolle lainaan. Virkistävää vaihtelua hyviä kalusteita hukkaamatta.

(Mökin olkkarin rauha tekee aina niin hyvää. Eipä vuodenajalla väliä, aina riittää ikkunasta rauhoittavaa katsottavaa ja huoneesta sopiva istumapaikka katsomoksi. Vain rottinkipöydälle laskettava juoma vaihtelee. Viime reissulla olisi tarvittu jokin kuuma mukillinen - hengitys huurusi vaikkei kuvista ehkä uskoisi.)



6.1.2019

Mökillä kaikki hyvin



Kävimme katsomassa talviunta nukkuvaa mökkiä. Sillä oli kaikki hyvin: pihamaan hangessa vain peuran jalanjäljet, ikkunoissa kuurankukkia, sisällä talossa hiirenhiljaista. Edes hiiristä ei ollut merkkejä - hyvä niin. Kesäkylpypaikka näytti aika hyiseltä, kuumavesipadan päälläkin soma pieni lumihattu. Aina talvisin tuntuu uskomattomalta että tuossa kylpee muutaman kuukauden päästä oikein mielellään.

Talo hengitelköön nyt hiljaa omassa rauhassaan pakkasen keskellä. Lämpimämmät ilmat herättäkööt sen sitten taas eloon kun aika on.

Blog Design by Get Polished