7.8.2018

Valoko sen tekee?


Heinäkuun puolivälissä vielä ajattelen etten enää ikinä halua palata pellonreunasta kaupunkiin, vaikka loma loppuukin pian. Ajatus Vihreästä talosta lähtemisestä sattuu. Ollaan oltu maalla jo yhtäsoittoa melkein kuukausi ja elämä on asettunut helteisiin uomiinsa. Mutta sitten tapahtuu sama kuin joka ikinen kesä tähänkin mennessä, kun heinäkuu vaihtuu elokuuksi ja illat alkavat hämärtyä ja yöt aikaistua. Yhtäkkiä onkin ihan mukava sulkea sunnuntaina mökin ovi ja palata arkipäiviksi kaupunkiin. Ja pian tulee sekin olo että nyt on hyvä jättää talo hengittelemään rauhassa ihan itsekseen ja pysyä kaupungissa viikonloppujakin.

Näihin fiiliksiin yhdistyy aina tietynlainen valo. Sellainen vähän syksynlämpöinen ilta-aurinko joka paistelee aina vain aiemmin ja aiemmin puiden latvojen siivilöimänä keittiöön. Siitä tietää että vanha rintamamiestalo jo odottelee vuodenkierron rauhallisempia aikoja.


1.8.2018

Valmistaloa ostamassa - eli miten räätälöitiin meille tuleva koti

Kaupallinen yhteistyö: Designtalo


Nyt mä muuten näytän teille ekat kunnolliset kuvat meidän tulevasta talosta. Jännittää!

Lähtötilanne oli tämä: Saimme Helsingin kaupungilta vuokratontin johon haluamme rakennuttaa meille kaupunkikodiksi talon. Haluamme tehdä meidän näköisen ja meille sopivan kodin, mutta emme halua hillitöntä stressiä emmekä rakennusprojektin täyttävän elämää kokonaan. Budjetti on napakka ja tarkoitus on siinä pysyä. Visio talosta oli valmiina, olimme aikeissa rakentaa jo joitakin vuosia sitten ja silloin itse talon ominaisuuksia tuli jo monelta kantilta mietittyä. Päädyimme heti alussa valmistalon ostamiseen. Helsinki-pientalomallit viehättivät ja minä halusin suunnitella muokkaukset sellaiseen itse. Näistä lähtökuopista lähdettiin lähestymään talovalmistajia.

Jos siellä vaikka on langoilla valmistalon rakennuttamista harkitsevia (tai muuten vain kiinnostuneita) niin kerronpa nyt miten tuo valmistalopaketin ostaminen meidän kohdalla eteni. Nyt ollaan jo siinä tilanteessa että rakennuslupahakemus on jätetty ja se odottelee käsittelyä. Palataan siis hiukan ajassa taaksepäin.

Kerroinkin jo aiemmin että pitkän kilpailutus- ja vertailuprosessin päätteeksi päädyimme tekemään kaupat Designtalon kanssa. Heidän kotiräätäli-systeeminsä oli tähän meidän kuvioon hansikkaan lailla sopiva konsepti. Avataanpa samalla muutamalta kantilta miksi. (Tämä postaus on muuten ensimmäinen neliosaisesta yhteistyöpostausten sarjasta, jossa kerron Designtalon rakennuttamisen eri vaiheista homman edetessä tulevan vuoden aikana. Aloitetaan siis suunnittelusta ja kaupanteosta.)




Meidän kotiräätäli on Pakarisen Ville. Kävipä hyvä tuuri että satuin netistä ajan varaamalla juuri hänen puheilleen, tuntui heti kättelyssä että ollaan samalla aaltopituudella. Tämä aaltopituus muodostuikin talotoimittajan valinnassa yllättävän isoksi tekijäksi (toki monen muun muuttujan ohella). Koko homma aloitettiin sillä että Ville KYSELI JA KUUNTELI. Missä ja millainen tontti, mitä toiveita ja tarpeita talon suhteen on, millainen kokonaisbudjetti ja niin edelleen. Ja me kerroimme, hölisimme hölisemästä päästyämme.

Tosi tärkeäksi hommaa helpottavaksi tekijäksi osoittautui se että Villellä ja Designtalolla on KOKEMUSTA SAMALLE ALUEELLE RAKENNETUISTA TALOISTA. Oli siis jo valmiiksi todella paljon tietoa tietoa mm. alueen rakennusmääräyksistä ja maaperän aseettamista haasteista ja siitä miten rakennuttamisprosessi noilla tonteilla on kaikkineen edennyt ja maksanut. Yhdessä ensin selviteltiin että perustukset, maanrakennustyöt ja kunnallistekniikkaan liittyminen meidän tontilla tulisi nielaisemaan noin 20% meidän varaamasta budjetista ja lopulla rahalla voisi alkaa tuumailla itse torppaa. Alusta asti oli tiedossa että perustukset täytyy tehdä paaluttamalla. Nyt kun hommassa ollaan jo aika pitkällä, maaperätutkimukset tehty jne., näyttää siltä että tuo alustava arvio osunee aika nappiin. Ville kävi myös ensimmäisen tapaamisemme jälkeen katsomassa meidän tonttia paikan päällä.

Tässä välissä kävin omien talotuumailujeni kanssa konsultoivalla käynnillä rakennusvalvonnassa. Varasin ajan alueen lupakäsittelijälle ja kävimme läpi paria talomallia ja rakentamisen reunaehtoja juuri noilla nurkilla. Tämä oli ehdottoman hyvä juttu, oli hyvä lähteä etenemään talofirmojen kilpailutuksen kanssa kun tiesi tarkkaan esimerkiksi rakennusvalvonnan suhtautumisen mahdollisiin rakennusalueen ylityksiin, vaatimukset palo-osastoinneista, ja niin edelleen.




Sitten alettiin laittaa ajatuksia Villen kanssa paperille ja muokata paria eri pohjavaihtoehtoa. Ensikertalaisen talon rakentajana janosimme tietoa siitä mitä mikäkin maksaa. Taloa rakennuttaessa budjettiin mahtuu satamäärin muuttujia joilla lopulliseen hintalappuun voi vaikuttaa. Villellä oli todella hyvin hanskassa näiden monien muuttujien hintavaikutukset ja hän osasi myös ehdottaa kustannustehokkaita ratkaisuja silloin kun me esitimme hintavia toiveita. Ihan aluksi hän kysyi mikä meidän budjetti on ja siitä eteenpäin jeesasi kaikin tavoin suunnittelun edetessä niin että kaupantekohetkellä oltiin toivotussa loppusummassa. Teimme yhdessä ankaraa mietintöä siitä mihin satsataan ja missä säästetään. Tämä erottikin oikeastaan selkeimmin Designtalon muista kilpailussa mukana olleista talotoimittajista, heillä oli meidän kokemuksen mukaan eniten aikaa paneutua KUSTANNUSTEN AVAAMISEEN ASIAKKAALLE.

Suurinpiirtein tässä välissä palkkasimme talohankkeelleemme vastaavan mestarin ja pääsuunnittelijan. Joku palkkaisi nämä rautaiset ammattilaiset mukaan projektiin vasta kauppojen jälkeen, minä sanoisin että kannattaa palkata avuksi jo ennen. Helsingissä rakennusvalvonta vaatii että valmistalohankkeessa päässunnittelijana toimii rakennusarkkitehdin tai arkkitehdin koulutuksen saanut henkilö. Vaikka ostaakin valmistalon, on siis hankkeessa mukana rakennussuunnittelun ammattilainen valvomassa ja esim. arvioimassa tulevaa kokonaisuutta kaupunkikuvallisestakin näkökulmasta. Minusta on hyvä että nämä henkilöt ovat kuvioissa ennen kuin on päätetty kuka ja millaisen valmistalon toimittaa.

Kun aloimme olla hintavaikutuksista kärryillä, alkoi pitkään kestänyt talon pohjan konkreettinen hienosäätö. Pohja on siis alunperin Helsinki-pientalomalli ja muutokset siihen suunnittelin osin itse järkeilemällä, osin useampien valmistajien valmiiden talomallien pohjaratkaisuista parhaita paloja poimimalla. Istuimme aina uusien muokattujen pohjakuvien kanssa saman pöydän äärelle Villen kanssa yhdessä ja viilasimme niitä joka istunnolla eteenpäin. Tämä kannattikin tehdä rauhassa, hyvät ideat kehittyivät ja huonot ideat karsiutuivat kun antoi suunnitteluvaiheessa omille ajatuksille aikaa. Näin asiakkaan näkökulmasta tosi tärkeäksi tekijäksi muodostui tässä kohtaa kotiräätälin KÄRSIVÄLLISYYS, asiantuntemuksen lisäksi.

Sanoisin että kilpailutellessa ja suunnitellessa kannattaa myös vierailla jo rakennetuissa pientaloissa niin paljon kuin mahdollista. Käydä siis eri talovalmistajien talonäytöksissä, tehdä visiittejä muihinkin vastavalmistuneisiin taloihin ja jutella rakennuttaneiden ihmisten kanssa PALJON. Kysellä vinkkejä ja neuvoja, poimia hyviä ideoita ja udella mahdollisista sudenkuopista. Kullanarvoista tietoa. Tässä kohtaa isona apuna olivat mm. jo rakentaneet tulevat naapurimme ja superkauniin Designtalon rakennuttanut Kotitalolla. Kiitos huipputyypit!




Tämmönen siitä meidän räätälöinnin tuloksesta tuli, mukavasti hiukan rintamamiestalomainen ja  tiukasti kustannustehokas. Nämä kaksi ekaa näkymää ovat pihan puolelta, jossa on olohuone/keittiön isot maisemaikkunat, makkarit, partsi ja terassi. Tuo pömpeli talon nurkalla on varastorakennus. Ja otetaanpas vielä kadun puoleltakin kaksi kuvaa, sinne sijoittuu vieras- ja työhuone, sauna/kylppärit sekä tekninen tila.


 
Vasta kun meillä oli suunnitelmien äärellä todella sellainen olo että talo on juuri sellainen johon haluamme tehdä kodin (ja pääsuunnittelija/vastaava mestari katsoneet sekä kuvat että tarjouksen tarkasti läpi), laitettiin nimet paperiin ja tehtiin talopaketista kaupat. Tässä vaiheessa kotiräätäli-Villen ensitapaamisesta oli kulunut aikaa hyvinkin nelisen kuukautta ja yhteisiä istuntoja kertynyt iso liuta. Tänä aikana Ville oli myös selvitellyt pyynnöstäni varmaankin kymmeniä pieniä rakennusteknisiä yksityiskohtia soittelemalla talotehtaan asiantuntijoille ja vastaillut monituisiin puheluihini ja viesteihini.

Minut yllätti tässä talopaketin ostamisessa se että hommia paiskitaan puolin ja toisin niin paljon ennen kuin talofirmalla on mitään varmuutta siitä tuleeko kauppoja vai ei. Niin iso työmäärä ja tässä vaiheessa asiakas ei ole maksanut mistään pennin pyörylää. Ja tietenkin asiakkaan kannattaa tehdä tuo tarjouspyyntöprosessi useamman talovalmistajan kanssa mikä tarkoittaa sitä että aina jollekin/joillekin firmoille jää mahdollisesti isonkin työmäärän jälkeen luu kouraan... (Tosin vertailukohdaksi Designtalon kotiräätälipalvelulle mainittakoon eräs toinen talofirma joka käytti samaan prosessiin aikaa kanssani kokonaiset puolitoista tuntia. Eroja siis on.)

Eikä yhteydenpito kotiräätäliin suinkaan loppunut kaupantekoon, vaan Ville on mukana yhtenä yhteyshenkilönä nyt koko tämän tulevan hankkeen ajan. Aina voi soittaa tai viestitellä jos jotakin kysyttävää, ihmeteltävää, kehuttavaa tai nuristavaa ilmenee. Ja minähän soittelen ja viestittelen - viimeksi tänään taas jotakin utelin.

Kaupanteon jälkeen asiat alkoivat edetä liukkaasti tarkastuskuvavaiheeseen ja pikkuhiljaa rakennuslupahakemuksen jättämistä kohti. Niistä lisää seuraavassa jaksossa!

Kuvat talosta: Designtalo


30.7.2018

Pieni keittiöremontti on valmis


Yhtäkkiä tuli sellainen olo että tarvitaan raikkaat pinnat, lisää ilmatilaa ja vähemmän tavaraa. Alkoi pieni remontti mökin keittiössä.

Ensin poistettiin avohyllyt joilla asusti aiemmin emalikokoelma. Tiskipöydällä on jatkuvasti kuitenkin jotakin tavaraa, kahvinkeittovermeitä, yrttejä ja vihanneksia, tiskejä, öljypulloja, suolasalkkari ja mitä vielä. Avohyllylliset kippoja ja kuppeja siihen päälle saivat kyökin näyttämään aina sekaiselta (ylmmässä kuvassa näkeekin aika tavanomaisen tiskipöydän romutilanteen).

Samoin poistettiin keittiön pienen "välieteisen" naulakko, joka myöskin aina näytti rytöläjältä. Sen tilalle nikkaroitiin avohyllyt joihin sijoitettiin rankalla kädellä karsitun emalikokoelman jäänteet. Kymmenessä mökkivuodessa oli käynyt selväksi mille asioille OIKEASTI on käyttöä ja mistä voisi hyvin luopua. Höpsöähän oikeastaan oli pitää hyvää käyttötavaraa vain koristeena. Myinkin ison satsin keittiökampetta alkukesästä Parolan aseman Rompetorilla, toivottavasti pääsevät uusissa kodeissaan käyttöön niin kuin astioiden kuuluukin. Näitä jäljelle jääneitä oikeasti käytetään nyt päivittäin kaikkia ja tuntuu mukavasti siltä että mitään ylimääräistä ei pyöri nurkissa.

Sitten maalattiin seiniin ja lattioihin uusi raikas maalipinta. Seinien kermanvalkoinen ja lattian vihertävä sävy vaihtuivat rauhallisiin harmaisiin. Muutos ei ole suurensuuri, mutta tunnelma keittiössä muuttui mukavan harmoniseksi. Harmaat sävyt piirtävät listat kauniisti esiin ja ovat rauhoittava tausta monenkirjaville astioille. Huoneessa pöhisee kylminä aikoina puuhella, uudet sävyt ovat myös noelle ja muulle tauhkalle armollisemmat.

(Maalit ovat seinissä Tikkurilan Harmony sävyssä 1908 ja lattiassa Pontti Puulattiamaali sävyssä Valamo.*)

Muuten kaik on niin kuin ennenkin. Samat kalusteet, samat tasot, samat matot, sama jääkaappi. Miksi hyvää ja toimivaa vaihtamaan, pienellä kohennuksella keittiö tuntuu kuitenkin kokonaan uudelta. Vielä on etsinnässä pieni kaappi tiskipöydän päälle johon saisi jemmaan öljyt, etikat ja hammasharjat. Jos tavaraa saisi pois näkyviltä vielä sen verran lisää, olisi entistäkin mukavampaa.

*Maalit saatu yhteistyökumppani Tikkurilalta


27.7.2018

Uusi kulkureitti


Tässä on näkymä keittiöstä kellarin portaikon kautta etupihalle ja uudelle aamukahviterassille. Ennen ei olekaan tästä ovesta paljon kuljettu, muuta kuin aniharvoin pimeään kellariin jotakin välttämätöntä toimittamaan. Hauskaa uutuudenviehätystä kun talossa on yhtäkkiä ennenkokematon päivittäinen kulkureitti! Siivosin ja puunasin kellarin portaikon niin että betonisia rappusia voi sipsutella vaikka paljain jaloin. Kunhan aikaa taas on (ehkä ensi kesänä, tai seuraavana), tartun toimeen ja kohennan portaikkoa enemmänkin. Sen maalipinnat kaipaavat kipeästi siistimistä.

Uuden kulkureitin lisäksi tämä väylä on osoittautunut lymättömäksi tuulettamiseen ja talon viilentämiseen näillä ilmoilla. Kun illalla helteen hellitettyä avaa kellarin ulko-oven ja yläkerrasta vastakkaiselta seinustalta ikkunan, saa aikaan todella hyvän ilmankierron. Painovoima hoitaa lämmintä ilmaa yläkerrasta ulos ja kellarin ovesta viileää tilalle.

21.7.2018

Kirppislöytö --- Kannu ja lasi


Janojuomaa mökin olkkarin rottinkipöydällä - sitä on näillä keleillä kulunut. Tuosta Humppilan Talonpoika-lasista jo horisinkin, mutta kannusta en tainnut vielä kertoa. Sekin on kirppislöytö. En yhtään tiedä mikä, kenen ja mistä kotoisin, mutta ostin maalle vesikannuksi kun oli niin kaunis. Hintalapussa luki että olisi kotimainen mutta mene ja tiedä. Hienoa ohutta opaalilasia se on ja käsinpuhalletun oloinen.

Jos siellä joku tunnistaa tuon kannun (vaikka Tiimariksi!) niin olisi mukava kuulla siitä lisää.

Blog Design by Get Polished