19.8.2017

Kattauksia, osa 6


Kattaussarja jatkukoon! Perustin tämän sarjan alunperin siksi että kirpputorien astia-aarteita tulisi esiteltyä myös käytössä ja erilaisina yhdistelminä - ei vain uunituoreina löytöinä. Ja nyt jatketaan tätä hommaa kirppikseltä löytyneellä hienolla Marimekon kankaalla, jota koklailin heti kaupunkikodissa pöydälle muutamien astiakaapin helmien kanssa.

Fujiwo Ishimoton Marimekolle suunnittelema Vaakaviiva II on ehtaa 80-lukua. Niin kuin nimen numerointikin kertoo, on se osa useamman viivakuvioisen kuosin sarjaa. Tämän versio on ihanan vähäeleinen, vain muutama musta vaakaviiva valkoisessa puuvillakankaassa. Kankaan reunassa kulkeva teksti on tässä tapauksessa mun mielestä ehdottomasti osa kuosin jujua. Tämä ei montaa euroa kirppiksellä maksanut ja singahti heti suosikkipöytäliinaksi. Stemmaa melkein kaikkien mun kaapin astioiden kanssa - ja tätähän täytyy tietty taas testata sitten kattaussarjan seuraavassa osassa.

Tässä kattauksessa vaakaviivojen seurana mm. kirppisteltyä vintagelasia ja alpakkaa. Ja pino kolhuisia Aallon jakkaroita.

Pöytäliina: Vaakaviiva II, Fujiwo Ishimoto, Marimekko
Kankaiset servetit: Vihma, Fujiwo Ishimoto, Marimekko
Lasit: Veikko, Saara Hopea, Nuutajärvi
Lautaset: Teema, Kaj Franck, Arabia
Aterimet: Tapio, Tapio Virkkala, Kultakeskus


13.8.2017

Kahden kastikkeen savukalasalaatti


Laitetaanpa taas jakoon tämmönen helppo ja hyvä arkiruokaresepti - juuri muunlaisia ei taideta tässä talossa juuri harrastaakaan. Potut, sipulit ja tomaatit ovat sesongissa ja superhyviä. Niistä syntyy savukalan ja kananmunien kanssa raikas ja tosi hyvä ruokaisa salaatti. Kyytipojaksi napsitaan yrttipenkin viimeisiä ja sekoitetaan kaksi nopeaa kastiketta. Toinen soosi marinoi kirpsakaksi perunat, tomaatit ja sipulit. Toinen maustaa pehmeästi kananmunalohkot ja lohen. Saattaa kuulostaa aikaa vievältä, mutta on tosi nopsa. Ja on hyvä! Savulohisalaatti katettiin mökillä viimeksi Arabian 24h Avec -lautasille ja juomat juotiin Nanny Stillin Sulttaani-laseista.

Kahden kastikkeen savukalasalaatti kahdelle

8 keitettyä, jäähtynyttä kesäperunaa
1 kesäsipuli varsineen
3 kypsää pulskaa tomaattia

kastike 1, sekoita nämä:
2rkl oliiviöljyä
1 rkl valkoviinietikkaa
suolaa
mustapippuria

3 keitettyä kananmunaa (8min)
250g lämminsavulohta

kastike 2, sekoita nämä:
2 rkl majoneesia
2 tl dijon-sinappia 
1 rkl sitruunamehua

Salaatin päälle: yrttejä, esim. korianteria ja ruohosipulia. 


Pilko perunat, tomaatit ja sipuli vadille. Kaada päälle kastike 1. Lohko keitety kananmunat ja leikkaa lohi suupaloiksi. Levitä vadille pottujen ja kumppaneiden päälle ja valuttele päälle kastike 2. Silppua salaatin pinnalle vielä yrttipenkin loppukesän parhaat; korianteria, ruohosipulia jne.  

Kastike 1 eli vinaigrette saa olla aika suolainen. Tomaatit ja perunat maistuvat hyvin suolattuina kahta paremmilta.

  

10.8.2017

Muutosmieli mökin olohuoneessa


Tuli muutosmieli. Katselin ympärilleni mökin olohuoneessa ja tuumasin että nyt on aika jollekin uudelle. Olkkarin kalusteet ja värit ovat olleet enemmän tai vähemmän sijoillaan koko sen ajan kun mökki on ollut minun, nyt yli yhdeksän vuotta. Ja jos tämä talo on se paikka jossa voin mielin määrin sisustushurvitella, miksen nyt sisustushurvittelisi.

Päätin vaihtaa olohuoneen seinien värin ja vähän vaihtaa kalustetta. Suunnitelmat ovat muilta osin vielä levällään mutta seinien sävy on valkattu ja maalipurkki odottaa jo auton takakontissa. Tulee todennäköisesti kokonaisuudessaan vähän aiempaa pelkistetympää.

Aloitin miniremontin poistamalla juhannusruusut seinältä. Hetken kirpaisi ottaa kaunis tapetti pois, mutta sitten totesin että jäähän mulle kaikki kuvat joista voin sitä vielä katsella jos tulee ikävä. Alla kuva lähtötilanteesta ja yllä tämän hetken maisemat. Seuraavaksi uusi väri seiniin kermanvalkoisen päälle ja sitten kalusteiden paikkoja ja vihdoksia miettimään.

Onpa mukavaa pitkästä aikaa vähän remonteerata ja rymsteerata! Hanke etenee hitaasti, mökkireissut ovat kesän lopulla taas harvenneet. Mutta varmasti se etenee.


1.8.2017

Kylpyamme puutarhassa


Puutarhakylpyamme on ollut kyllä yksi ihan parhaista hankinnoista mökille. Tämä valurautainen tassuamme ostettiin meille tutulta jo vuosia sitten, mutta nyt se vasta on parina kesänä ollut kovassa käytössä saunan tuntumassa. Käyttöönottoa vauhditti vanhan kuumavesipadan ostaminen - ilman sitä olisi ammeen veden lämmittäminen ollut aika hankala homma.

Kylvyn valmistelu on useamman tunnin rituaali. Ensin täytyy nostaa kaivosta amme puolilleen ja pata täyteen kylmää vettä. Sitten laitetaan pataan tuli ja odotellaan että vesi on kiehuvan kuumaa. Yleensä vajaalla kahdella padallisella saadaan ammeen valurauta ja kaivokylmä vesi kunnolla lämpimiksi. Koska operaatio ottaa aikansa, ei itse kylpyäkään tee mieli suorittaa pikaisesti. Otan yleensä mukaan luettavaa ja sonnustaudun parhaimpaan kylpytakkiini. Joskus mukana on jotakin ihanaa syötävää, sipsejä tai marjoja. Niitä napsin emalikulhosta joka hauskasti kelluu kylpyvedessä. Joskus kylpijällä on kädessään lasillinen jotakin ihanaa kuohuviiniä. Aikaa kuluu helposti parikin tuntia.

Kylpiessä ei ole mihinkään kiire. On aikaa katsella puun latvoja jotka heiluvat tai eivät heilu tuulessa. Vahdata pilvien liikkeitä ja lintujen koreografioita. Miettiä ja suunnitella sitä sun tätä. Tuijotella omia varpaita ja kelluskella.
 


Kylpykausi alkaa aikaisin keväällä, silloin kun heinätkään ammeen ympärillä eivät ole juuri kasvaneet ja kaikki on vielä vähän harmaata ja kaljua. Amme pestään ja puunataan talven jäljiltä ja kaivosta vasta nostettu turkoosina kimaltava kylpyvesi on alkavan kesän ensimerkkejä. Jos ilmat ovat vielä viileät, lämmitetään kylvyn kaveriksi yleensä saunakin.

Kylmemmillä ilmoilla ammeen vesi myös jäähtyy aika nopsaan. Sitä silmällä pitäen tarvitaan palvelua. Kylpyveden lämmittäjä käy välillä kaatamassa padasta lisää kuumaa vettä ammeeseen. Lämmitysämpärillisen lämpö leviää ihanasti kylpijän luihin ja ytimiin. Lämmittäjä saattaa samalla toimia tarjoilijana ja tuoda talon jääkaapista syötävää ja juotavaa.

Ammeen ympäristöä maisemoidaan pikkuhiljaa. Ensin tehtiin pikkuinen "laituri" jolle kylpijä voi mukavasti astua. Sitten kiveys kuumavesipadan alle. Seuraavaksi on ehkä vuorossa maanpeitekasvien istuttelua harmaimpiin ja soraisimpiin maapläntteihin. Pientä omaa terassia ammeen alle on myös kaavailtu.


20.7.2017

Kattauksia, osa 5



Viime postauksen mysteerikarahvi pääsi heti tositoimiin ja osaksi huoletonta kahden hengen mökkikattausta. Nämä ovat viime päivinä olleet lempiastioita ja löytäneet tiensä ruokapöytään melkein joka käänteessä. Vähän sinistä ja vähän ametistia. Kaikki ruoka näyttää muuten superkauniilta noilla Arabian 24h Avec-lautasilla. Harmi ettei tuota sinistä väriä enää valmisteta.

Sininen karahvi: mysteeri
Viinilasit: Nanny Stillin Sulttaani, Nuutajärvi
Lautaset: Heikki Orvolan 24h Kati Tuominen-Niittylän Avec-kuviolla, Arabia
Aterimet: Sorsakoski

Servetit: Pirkka talouspapru

Ja sitten vielä nopea oodi sesongin antimille: miten voikin ihan simppeli salaatti olla näin hyvää kuin nyt! Kypsiä makeita tomaatteja, ihanaa kurkkua jossa on makua, tuoretta chiliä, kesäsipulia, korianteria ja vihreää salaattia omasta yrttipenkistä mökin pihasta. Eikä tarvitse mausteeksi mitään muuta kuin suolaa. Suola se tekee ihmeitä salaatille, kaikki kasvikset maistuvat sen kanssa jotenkin vielä moninkertaisesti paremmilta.

19.7.2017

Kirppislöytö --- mysteerikaadin, ehkä Kaj Franck


Kirppiksiä kierrellessä joistakin esineistä vain tietää että niissä on jotain erityistä. Sellainen laadun tai käsityön fiilis kyllä erottuu, vaikka esine itsessään ei olisi tuttu. Tällaisen fiiliksen perusteella ostin aika halvalla tämän sinisen lasiesineen männä päivänä. Tekijästä ei mitään tietoa, sen kummemmin kuin suunnittelijastakaan. Mutta kun tuntui hyppysissä niin hyvältä. Sen verran ounastelin että voisi olla jotakin sukua Kaj Franckin 1621 -kaatimelle, ehkä sen uudistuotantoversiolle jota tehtiin 90-luvulla. Lukaisin tuon Jani Käsmän mainion postauksen tuosta kaatimesta ja ounasteluni vain vahvistui. Muuten tämä kaadin (maljakko?) onkin muodoltaan jetsulleen samanlainen kuin tuo uudempi versio, kaatonokka vain puuttuu. Mutta 1621:sta ei ole kai valmistettu nokattomana. Eikä tällainen värikään ole kai tuotannossa ollut. Ihmeellinen sininen vivahtaa illan valossa violettiin. Väri on tosi heleä, niinkuin ultramatiini tai koboltti.

Vaikka kaatonokka puuttuukin, kaataa tuo esine vettä tosi kauniisti. Siispä päätin että vaikka en varmaksi tiedä mikä/kuka/mistä se on, käytän sitä karahvina. Tätä pitää ilolla käsissä, lasi on ohutta ja hienostunutta ja väri on kaunis kuin mikä.

Jos joku siellä hoksaa mikä voisi olla tuon sinisen ehkä-franck-kaatimeni tarina, laittakoon ihmeessä kommenttilootaan tietoa tulemaan! Tätä jo Instagramin puolella hiukan spekuloitiinkin.

Ja jos suomalainen vintage design kiinnostaa niin tässäpä parit tosi mainiot design-keräilijöiden Instagram-tilit joita ihailla. Kaikissa kolmessa erityisen paljon hienoa kotimaista lasia!

Jani Käsmä
Comicasan
Finvint

12.7.2017

Kirppislöytö --- Valinten lamppu



Mökin lähellä on nyt muutamana kesänä ollut autotallikirppis josta olen tehnyt kivoja lamppulöytöjä. Esimerkiksi tämä mun yöpöytäni kaunistus on sieltä. Tän kesän autotallilamppulöytö on kotimaisen Valinten, niinkuin tuo edellinenkin. Seinävalaisin on messinkiä, tehty kukan muotoon ja maksoi vaivaiset 15 euroa. Jalomuotoinen messinkikukka etsii vielä paikkaansa, mutta jossakin pelkistetyssä ympäristössä se on minusta parhaimmillaan. Ei mene liian koristeelliseksi homma.

Tuumailin tässä jo että messinkikukka voisi olla vieläkin kauniimpi vanhalla värillisellä lasikuvulla, vaikka vaaleanpunaisella tai -sinisellä. Sellaisia on välillä näkynyt kirppiksillä muutamalla eurolla, mutta en ole ostanut kun ei ole ollut käyttötarkoitusta. Nytpä pidän taas kupujen suhteen silmät auki. Kiirus tai löytöpakko ei ole - tuo lamppu on kyllä tuolla valkoisellakin kuvulla aivan älyttömän hieno. Mutta voisi olla myös upea vähän tuon Paavo Tynellin lampun tyyliin hiukan värillä maustettuna...



11.7.2017

Mökki kukkii


Tienpiennarten kukkakaupat ovat auki ja väärällään kaikkea hienoa. Otan päiväkävelylle sakset mukaan ja napsin paksun nipun samalla kun käyn moikkaamassa lähiniityn lampaita. Ensin ajattelin että asettelenpa näistä napsimistani sitten oikein hienon asetelman - mutta se olikin sellaisenaan  hienompi kimppu kun olisin osannut sommitella. Ojasta kerätty nippu meni siis niine hyvineen suoraan lasipurkkiin kaunistamaan mökin portaikkoa. Mitäpä noita turhaan sen kummemmin stailailemaan. Lupiineissa on jännä tuoksu. Ensin portaikossa tuoksuu joku ihana itämainen suitsuke, sitten pikkuhiljaa aivan kuin sikarihumidori, ehkä seetripuu.

Tienvarresta löytyi myös koiranputkea, kuinkas muuten. Se oli jo kukintansa loppuvaiheessa ja tekemässä kauniita siemenkotia. Pari oksaa sitäkin siis olohuoneen astiakaapin päälle, korpin seuraksi.

Talon pihassa kasvaa kolmessa kohtaa vanhaa kaunista valkoista kerrottua pionia. Tuoksuu jumalaisen hyvältä! Tänä kesänä tuli tosi tosi paljon nuppuja ja kohta ovat viimeisetkin niistä auki. On riittänyt tuoksujia maljakkoihin yöpöydille ihanan pitkään. Sateet painavat jätti-isot pionit helposti lakoon, poimin aina kukkia talteen ennen kuin alkaa ropista. Niin tänäänkin.


3.7.2017

Kirppislöytö --- Union kolmipyörä


Voi tuota meidän lapsiraasua, joutuu tulevina vuosina NIIN vanhempiensa nostalgiannälän uhriksi! On tässä ensimmäisenä elinvuonna muisteltu sitä ja tätä omien lapsuuksien lelua ja kampetta ja eritoten sellaisia jotka ovat itseltä jääneet silloin muinoin haaveeksi. Yksi minulta haaveeksi jäänyt oli umpikumipyöräinen, ketjuvetoinen Union-kolmipyörä. Tämmösen olisin pikkuplikkana niin mielelläni halunnut, mutta unelmaksi jäi - taisin saada vain testailla kaverin omaa. Viikonlopun rompetorireissulla punarenkainen Union-fillari tuli vastaan ja olihan se ostettava kyytiin - noiden superkauniiden lasien lisäksi. Tällä saa pikkumussukka viilettää landella mökkitietä pitkin sitten sydämensä kyllyydestä. Älyttömän hyväkuntoinen yksilö ikäänsä nähden, täytyy vain jostakin hankkia tuohon ohjaustankoon siitä puuttuvat kumihantaakit. Tosi jämäkkätekoinen pyörä, tällä ajaa vielä monta pikkuihmistä.

1.7.2017

Kirppislöytö --- Nanny Stillin Sulttaani -viinilasit



Aah kesä ja rompetorisesonki kuumimillaan! Niitä on nyt pitkin Suomea ja mökin lähiseuduillakin harva se viikonloppu. Pienet rompetoritapahtumat ovat siitä kivoja että paikalliset ihmiset ovat kokoontuneet myymään varastoistaan ylimääräistä pois ja hinnat ovat kohdallaan. Joskus kyllä niissä isommissakin häppeningeissä tärppää.

Tänään ostin pikkupaikkakunnan rompetorilta itselleni mukavaan hintaan lahjaksi vähän kotimaista designlasia, sitähän mä vähän niinkuin keräilen. Tällä kertaa neodyymin (vai ametistin?) väristä Riihimäen lasia, Nanny Stillin Sulttaani-sarjan viinilaseja. Sulttaania on valmistettu Riihimäellä käsin puhaltamalla 60-luvun lopulla, ovat siis hyvin säilyneet viiskymppiset. Ah kotimainen käsin puhallettu lasi, niin kaunista! Löydöt piti heti mökin kuistilla nostaa pakkauslaatikosta ikkunan karmille kimmeltämään.

Kotimaisista lasiesineistä löytyy pilvin pimein kaikkea hienoa keräiltävää, mutta mä keskityn sellaisiin astioihin joita varmasti tulee käytettyä. Toki värikäs designlasi on vitriinissäkin kaunista, mutta mä tykkään että keräilyn itu on nimenomaan siinä että esineitä saa ihailla ja hypistellä  päivittäisessä käytössä. Nämä Sulttaani-viinilasit ovat juuri sellaiset jotka eksyvät varmasti usein hyllyltä käteen ja kattauksiin. Testattiin jo vesilaseinakin, kauniit kuin mitkä.

Laseja on yhdeksän kappaletta. Pariton määrä on ehkä vähän hupsu, mutta eipä hupsuta enää sitten kun yksi lasi kuitenkin jossakin vaiheessa käytössä rikkoutuu.


Blog Design by Get Polished