Tienpiennarten parhaat

 

Tienpiennarten ilmaisten kukkakuppojen sesonki on alkanut! Nyt juuri ovat parhaimmillaan koiranputket ja vuohenputket, samoin kuin lupiinit. Kaikki edellä mainitut kestävät mainiosti maljakossa ja niitä sekoittelemallakin syntyy tosi upeita kimppuja. Lupiinien kerääminen kotia kaunistamaan on samalla myös ympäristöteko - sehän on vieraslaji, jonka leviämistä voi hidastaa poimimalla kukintoja ennen kuin siemenet ehtivät kehittyä.

Käytän maljakoina melkein aina Karhulan lasin narupurkkeja. Pidän niiden pelkistetyn hiljaisen kauniista muodosta, ei mitään kommervenkkejä vaan pelkästään vanhan muottiin käsin puhalluten lasin hienoutta. Narupurkki-nimitys tulee siitä, että purkit on alunperin valmistettu säilömiseen ja niiden kanneksi on sitaistu narulla voipaperi tai kangas. Narupurkkeja löytyy mun astiakomerostani eri tarpeisiin muutamassakin koossa. Tämä hieno vedenvihreä yksilö on aika jättikokoinen, noin 10 litraa. On siis ämpärin kokoluokkaa, vaikka kuvissa sirolta vaikuttaakin.

Pieni veistos

Opiskeluaikoina en juuri arvostanut taidekursseilla tekemiäni harjoitustöitä, vaan annoin niitä hövelisti pois. Omiin arkistoihin ei ole jäänyt kuin muutamia maalauksia ja grafiikan vedoksia. Tämän kuvanveistokurssilla elävästä mallista tekemäni keraamisen luonnoksen olin esimerkiksi antanut jo aikaa sitten äidilleni. Kun äiti joitakin vuosia sitten kuoli, poimin tämän hänen jäämistöstään. Ensimmäisistä taideopinnoistani on nyt jo parisenkymmentä vuotta (valmistuin kuvisopettajaksi 2003) ja nyt katson omia sen aikaisia töitäni aika eri silmin. Silloin ehkä ajattelin koko ajan, että tulossa on jotain paljon hienompaa. Nyt hoksaan, että silloiset työt olivat jo todella hienoja ja todellakin säilyttämisen arvoisia.
 

Mursuystävä

Taisto Kaasisen Arabialle 60-luvulla suunnittelema keraaminen mursufiguuri on ollut ostoslistalla jo pitkään. Mursuja on liikkunut harvakseltaan, niitä on näkynyt silloin tällöin huutokauppojen listoilla ja yksittäiset Tori.fi:ssä myynnissä olleet ovat menneet kaupaksi nopeasti. Viime kesän Haminan mursu -ilmiö taisi kiihdyttää näiden figuurien kysyntää entisestään, sen jälkeen niitä on näkynyt myynnissä yhä harvemmin.

Viime viikolla tärppäsi. Yleensä olen hakenut näitä Torista hakusanoilla "arabia mursu", mutta nyt jostain syystä taivutin "arabian mursu". Ja sitten osui! (Saman homman ajaisi katkaisumerki asteriski hakusanan lopussa, esimerkiksi "arabia* mursu". Silloin hakutuloksiin tulisivat mukaan kaikki arabia-sanan taivutusmuodot.) Ajelin sunnuntaisessa auringonpaisteessa lähikuntaan hakemaan hänet kotiin. Mursuystävä asettui makkariin lipaston päälle. Ja jostakin syystä on nyt muodostunut tavaksi silittää mursun sileää selkää ja niskamakkaroita aina nukkumaan mennessä. Ihana tyyppi!
 

Bordeaux`n punainen kevät

 Kaupallinen yhteistyö: Johanna Gullichsen

Tiili ja bordeaux ne yhteen soppii.

 

Kevät ei ihan vielä ole täällä, mutta ajatukset kulkevat jo sitä kohti. Valoa, iloa ja lämpöä tekee kovin mieli, myös omaan asuinympäristöön. Mitään suuria mullistuksia ei ole kotiin suunnitteilla, mutta ihan pienillä muutoksilla siellä täällä rakentelen varmuudella lähestyvän suven fiilistä.

Lainasin Johanna Gullichsenilta hiukan tämän vuoden väriä, bordeaux´ta: yhden päiväpeiton ja kolme tyynynpäällistä tummassa ja vaaleassa viininpunaisessa. Ja sitten sekoittelin niitä meillä kotona jo olemassa olevien tiilenväristen ja mustavalkoisten tyynynpäällisten kanssa. Erityisesti ihastuttaa nyt tuo viininpunaisen ja tiilen herkullinen yhdistelmä. Monikäyttöisillä tekstiileillä kodin pienet tunnelman muutokset sujuvat ehkä helpoimmin, ilman suurempisuuntaisia manööverejä. 

 

 

Johanna Gullichsenin kankaiden kuosit ja väritykset on suunniteltu niin, ettei niitä yhdistelemällä oikeastaan voi mennä vikaan. Laittoipa rinnakkain valikoimasta mitä sävyjä vain, on kokonaisuus aina mielenkiintoinen. Toisiaan lähellä olevia sävyjä ja kuoseja yhdistelemällä syntyy lempeää harmoniaa. Ja suurempia kontrasteja etsivä löytää yhdistelmänsä hänkin. Minä etenen usein värien valinnassa tunne edellä, tutkin mitä värejä tekee mieli ja rinnastelen niitä sen enempää miettimättä. Erottuvampia ja hillitympiä kuvioita, tummaa ja vaaleaa, heleää ja himmeää, lämmintä ja viileää - kulloisenkin fiiliksen mukaan. 

Tällä kertaa kimaran kokosi yhteen näissä kuvissa laverin patjan päällisenä toimiva Selene-kankaasta ommeltu päiväpeitto värissä viininpunainen. Sen kuvio on läheltä katsoen hauskan elävä ja jopa kolmiulotteinenkin, mutta kaukaa katsoen pinta rauhoittuu melkein yksivärisen oloiseksi. Se kaverina tyynynpäällisiä kuoseissa Helios, Nereus, Doris ja Eos.

Ja kuinka monikäyttöinen voikaan päiväpeitto olla? Mä ajattelisin sen pelkästään petausvälineen sijaan enemmän valmiiksi ommeltuna sisustuskankaana, jota voi käyttää tosi monella tavalla. Johanna Gullichsenin pienempikin päiväpeittokoko on niin ihanan reilu (180 x 260 cm) että se taipuu todella moneen.  Kokeilin superkaunista viininpunaista Selene-päiväpeittoa meillä kotona muutamaan eri käyttötarkoitukseen: sohvanpäälliseksi, oviverhoksi, seinävaatteeksi, patjanpäälliseksi - ja toki päiväpeitoksikin. Tässä muutamia kuvia mun kokeiluista.

Oviverhona eteisessä.

Sohvan istuimeen väriä ja suojaa tuomassa.

Tunnelmallisuutta olkkariin seinävaatteella.

Makkarissa rimmaamassa taidejulisteeseen. (Ja HUOM! Superihana matto myös JG:n.)

.

Patjanpäällisenä daybedillä.

 

Vaikka meillä muuten on kotona kotona suhteellisen vähän tavaraa noin yleisesti ottaen, on tyynyjen määrä poikkeus. Niitä on sekä sängyissä että sohvilla reilusti tuomassa mukavuutta. En vaihtele niiden päällisiä usein, mutta vaihtelen eri kuosisten tyynyjen sijoituspaikkoja ja rakentelen niistä uusia yhdistelmiä - niin kuin tässäkin postauksessa. Päällisissä ja sisätyynyissä suosin kokoa 50 x 50 cm. Se on juuri sopivasti tarpeeksi kookas mukavaan nojailuun ja taipuu myös hyvin vaikka istuintyynyksi, niin kuin kuvassa alla. Ja kun koko on aina sama, käyvät päälliset aina kaikkiin tyynyihin ilman sen kummempaa pähkäilyä.

Johanna Gullichsenin koko valikoimaa voi katsella näppärästi tuolla verkkokaupassa. Ja jos liikut Helsingin keskustassa, niin suosittelen ilman muuta visiittiä kauniisin ja inspiroiviin JG-myymälöihin. Ne löytyvät Erottajalta ja Lasipalatsista. Erottajan myymälästä saa myös tilattua ommeltuja tuotteita - kuten vaikka päiväpeiton - juuri haluamassaan kuosissa ja värissä.

Doris ja Nereus -kuoseja japanilaishenkisinä lattiatyynyinä.

 

Pino bordeaux´n punaista.

Arabia maitokulho

 

Kerään kotimaisia vintage-astioita käyttöön, en (pelkästään) hyllyjä koristamaan. Mukavinta onkin lähteä metsästämään mieluisaa esinettä suomalaisen astiamuotoilun historiasta silloin, kun sille on kotona odottamassa passeli käyttötarkoitus. Tällä kertaa oli etsinnässä sopivan suuri hedelmäkulho - en taida olla ainoa joka hotkii tähän aikaan vuodesta järkyttävät määrät sesongissa olevia veri- ja puoliveriappelsiineja. Ja kesää kohti kunnonkokoisen hedelmäkulhon tarvis vaan kasvaa.

 

Minulla oli jo ennestään pari pienempää Arabian maitokulhoa. Se on kauniin yksinkertainen, kuvioimaton, kokovalkoinen, kaatonokallinen, laakea kulhomalli. Maitokulhoja on ilmeisesti valmistettu Arabian tehtaalla 1940-luvun lopulta 60-luvun puoliväliin asti, ihan arkiseen talouskäyttöön. Mielestäni aivan superkaunis ja tosi funktionaalinen käyttöesine. Meillä nuo pienemmät ovat palvelleet milloin missäkin käytössä; tarjoiluastioina, lettutaikinkulhona, sipulikulhona jne. jne.

 

Siispä asetuin kyttäämään Tori.fi:stä suurempaa versiota maitokulhosta kahden pienemmän kaveriksi. Ja eipä mennyt kauaakaan, kun sellainen osui silmään. Maitokulho-nimen lisäksi hain välillä myös hakusanoilla "taikinakulho" - ja ihan vain "Arabia kulho". Maitokulhojen hinnat ovat mun kokemuksen mukaan varsin kohtuullisia. Hyväkuntoisen ison kulhon löysin kolmella kympillä, pienet ovat olleet vielä hiukan edullisempiakin. Tuon isomman kulhon halkaisija yläreunasta on noin 32cm ja pienemmät ovat noin 25cm.