16.8.2019

Työhuoneen makeover tapetoimalla

Kaupallinen yhteistyö: Domus Classica


Kun muutimme vastavalmistuneeseen taloon, tuli työhuoneesta lajittelukeskus. Muuttolaatikot kannettiin ovesta sisään sinne ja sieltä sitten pikkuhiljaa tavarat sijoiteltiin oikeille paikoilleen muihin huoneisiin. Sitten muuton jälkeinen kisaväsymys iski ja työhuone jäi surkeana romuvarastona odottelemaan parempien sisustusinspiraatioiden päiviä. Tulivathan nekin lopulta, kun hetken aikaa lepäsi. Yhtenä päivänä into heräsi ja päätin että nyt minä tapetoin ja järkkään tuon yksin odottavan, keskeneräisen huoneraasun niin että sielläkin ihminen viihtyy.

En ole koskaan ollut oikein kotonani valkoiseksi maalattujen seinien ympäröimänä. Valkoiset seinät kotona ovat mulle olleet aina sellainen keskeneräinen välitila, puhdas pohja jolle alkaa visioida tunnelmia sävyillä tai kuvioilla. Jo taloa suunnitellessa päätin että tähän huoneeseen laitan tapettia. Enkä mitään hillittyä neutraalia tapettia, vaan sellaista josta tulisi kertaheitolla koko huoneen juju.


Tapetti ja liisteri oli valmiiksi hankittu, mutta kaikki muu sitten puuttuikin tai oli hukassa kun tapetointi-inspiraatio vihdoin iski. En löytänyt mistään tapettiharjaa, lastaa, liisterisutia ja tapettiveistä. Mutta enpä antanut sen haitata, vaan hoidin homman talosta löytyneillä hätäapukamppeilla: Tapetin leikkasin metalliviivainta, lyikkäriä ja saksia käyttäen, ylijäämät siistin katkoteräveitsellä. Liisterin levitin raksakamppeista löytyneellä maalitelalla (oli muuten näppärä, tätä käytän jatkossakin!). Tapettiharjan sijaan käytin pehmeää pyyhettä. Nurkat skarppasin tapettilastan puuttuessa kirjan kannen syrjällä. Hyvin se homma näilläkin vehkeillä hoitui kun tahto oli tarpeeksi kova. 


Tapettivalintakin oli aikaa sitten selvä:  William Morrisin suunnittelema Willow Boughs, jossa vihreälehtiset pajunoksat kiemurtelevat kauniin oljenkeltaisella pohjalla. Tilasin tapetin Domus Classicasta, josta löytyykin aimo valikoima Morris & co:n tapetteja. Sieltä pyysin myös suunnitteluvaiheessa mallipalan, jolla sain stemmailtua tapettia mm. parketin ja lähellä olevan eteisen kaakelilattian kanssa. Tässä onkin jo ensimmäinen tapettivuota vettymässä liisterin levityksen jälkeen.

(Domus Classicassa tuli asioitua paljon edellisen asuntoprojektimmekin, Punavuorelaisen kaksion remontin aikana. Sieltä löytyi vanhan talon henkeen sopivaa rautakauppatavaraa vaikka millä mitalla. Mutta kylläpä vaan uudisrakennusprojektissakin kannattaa sinne suunnata! Valikoimissa on paljon kaikenlaista hienoa yksityiskohtaa, joilla saa viritettyä uudenkarheaa taloakin omannäköisekseen, lähtien säkökalusteista ja heloista aina maaleihin, lattiamatskuihin, kylppärikamppeisiin ja keittiöihin saakka. Tuolta näkee koko sortimentin.)
 

Kun ensimmäiset vuodat olivat paikallaan, alkoi hahmottua millainen tunnelma huoneeseen tulisi. Kuin ihanan pajuviidakon syliin sukeltaisi. Lämmin, kotoisa, rauhoittavat. 





Talon muissa pienissä huoneissa on maalatut seinät ja niissä päätin jättää tuollaisen vähän reilumman katon värisen kaistaleen seinän yläreunaan. Samaa linjaa jatkoin tapetin kanssa. Jotta sain vuotien yläreunat kulkemaan suoraa linjaa, piirtelin ennen tapetointia lyikkärillä vatupassin avustuksella seinien yläreunaa kiertämään viivan jonka mukaan sitten tapetin stemmasin. Hyvä tuli.



Katkaisijoiden kohdalla piti käyttää vähän luovuutta. Siistein jälki olisi tietty tullut jos tapetointia varten olisi sähkökalusteet irroitettu, mutta eipä ollut aikaa jäädä odottelemaan sähkömiestä kun tapiseerausinnostus iski. Luovalla ongelmanratkaisulla etiäppäin!



Kesäillan kajossa kelpasi valmiin äärellä ihastella kättensä jälkeä. Pajutapetista tuli työhuoneeseen magneetti, joka vetää puoleensa hänet joka haluaa keskittymään tai rauhoittumaan. Keskeneräisyyden fiilis oli tipotiessään, vaikka huone oli vielä melkein tyhjä. Tapetti teki siis myös huoneesta siksi helpon sisustaa: huone itsessään on jo niin luonteikas ettei juuri montaa kalustetta tai mitään koristetta enää kaipaa. (Tavaraähkyiselle minimalistisisustajille siis vinkki: seiniin kunnolla ytyä niin tavaraa ei sisustukseen sen lisäksi paljon tarvita!)

Laitanpa jäljempänä tulemaan vielä kuvia kun työhuone valmistui ja saatiin niitä muutamia kalusteitakin paikalleen.

22.7.2019

Helppoa viherpeukalointia ja kivat ulkokalusteet


Pihatyöt täällä uudella talolla ovat vielä aivan vaiheessa (niistä ehkä pian tarkemmin), mutta pientä viherpeukaloilua olen kyllä jo alkanut lasitetulla terassilla harrastaa. Tai oikeastaan ei tarvitse olla kummoinenkaan viherpeukalo, jos syötävien vihreiden kasvattaminen tapahtuu tällä helpoimmalla mahdollisella tavalla:

Hanki muutama kookas ruukku ja täytä ne hyvällä mullalla. Minusta ruukuista parhaita ovat terrakotta-klassikot, jotka eivät suuressakaan koossa montaa euroa maksa. Kun ostat kauppareissulla yrttejä ja salaatteja, älä heitä kotona lyhyeksi leikattuja jämiä pois. Poista muoviruukku ja istuta jämät. Yksi yrttipuska muuttuu moneksi ja kasvaa helposti kunhan muistaa kastella. Tällä tavalla olen saanut vaivatta rehottamaan kaupan yrteistä ainakin basilikan, mintun, korianterin ja lehtipersiljan sekä kasvatellut iloisesti Romainea ja Pehtoorin salaattia.


Terassikalustehommatkin ovat vasta tuumailuvaiheessa. Nappasin kuitenkin ensihätään Ikeasta mukaan tämän kivannäköisen metallisen Saltholmen-setin että on joku istuskelupaikka jossa hörppiä kahvia ja vahdata yrttitupsujen kasvua. Yllättävän tukevat ja laadukkaan oloiset vaikka näyttävätkin kovin keveiltä. Erityisesti tykkään väristä joka ei ole vitivalkoinen vaan kiva hailakka beige, vähän niin kuin munankuoren värinen. Nämä siirtyvät sitten lopulta puutarhaan, kunhan sellainen saadaan kasvuun. Meidän tontti on napakan kokoinen, vain 450 neliötä, mutta aikamoinen homma on senkin kokoisen pläntin vehreäksi saamisessa.

12.7.2019

Ruokakomerossa


Kurkataanpa talon ruokaomeroon joka on pikkuhiljaa valmistunut ja täyttymässä. Sehän löytyy siis keittiön nurkasta ja on ajateltu kaikenlaisten astioiden ja kuivaruokien säilytyspaikaksi. Kyllä voisi ruokakomero palata taas standardiksi suomalaiseen asuntorakentamiseen, on meinaan aivan loistava olemassa! Vähentää keittiön puolelta säilytystilan tarvetta olennaisesti, tämä on hyvä homma jos esimerkiksi jos toivoo kokonaan yläkaapitonta kyökkiä.

Jahkasin ihan todella pitkään millainen hyllyratkaisu olisi ruokakomeroon hyvä. Kaikenlaista vaihtoehtoa pyöriteltiin kiinteistä kaapistoista puisiin vintage-kaappeihin. Lopulta päädyin vanhaan kunnon klassikkoon, valkoisiin perus-Elfoihin. Ne ovat tuohon pienehköön tilaan tarpeeksi ilmavat ja mitoitukseltaan loistavat. Mittailin ankarasti kaikkia talouden kulhoja, patoja ja kippoja ja totesin että 25cm syvät hyllyt riittävät. Sama mittailujumppa käytiin kannujen ja maljakoiden korkeuksien kanssa ja lopputulema oli että hyllyväliksi piisaa n. 27cm. Elfoilla nuo mitat pystyi järjestämään helposti.

Komerossa on nyt aivan valtavasti hyllytilaa meitin astiamäärään nähden - ja mukava niin. Tavaroita voikin pitää komerossa väljästi ja nätisti. Hyllyjen alle olen tuumannut erilaisia koreja joihin laittaa koiranruoat, kierrätyspahvit, tyhjät pullot, talouspaprut ja sen sellaiset. Niitä nyt pikkuhiljaa siis lisää etsiskelemään tuon yhden suuren korin seuraksi. Ja seinälle porattiin Granitista löytynyt simppeli saarninaulakko keittiöpyyhkeille.

2.7.2019

Tänään kotona





Talon olohuone on valmiimmaksi muotoutunut nurkka koko torpassa, taulut vain odottavat ripustamista. Viihdyn siellä ihan mahottoman hyvin. Jopa luvattoman hyvin tuolla maailman mukavimmalla sohvalla. Alunperin haaveissa oli smaragdinvihreä samettisohva, mutta nyt olen tyytyväinen että päädyttiin kuitenkin löhöttävämpään malliin ja vaaleaan, ilmavamman vaikutelman antavaan pellavaan. (Enkä vähiten siksi että tämän pellavasohvan päälliset ovat vesipestävät - kuukauden aikana on pyykkihommiin jo pariinkin kertaan päästy ja tuo samettisohva olisi ollut jo mennyttä kalua.)

Olkkarin muita elementtejä: ystävältä vuosia sitten vaihtokaupalla saatu vanha marokkolainen matto, Tori.fi:stä ostettu mustavalkoraitainen Artekin nojatuoli, mökillä väliaikaissäilössä viihtynyt Alvar Aallon lamppu ja Marianne Niemisen öljyvvärimaalaukset. Siellä täällä seilailevat lapsen lelujunat, viltit ja kirjat.

Itselleni myöntämä tupaantulijaislahja on saapunut ja ilahduttaa käytössä ihan jokainen päivä. Tuo Ilmari Tapiovaaran pähkinäpuinen Domino-pöytä on NIIN kaunis ja taidokkaasti tehty että sitä haluaa hypistellä tuon tuosta.

23.5.2019

Arabian Sunnuntai tekee paluun!





No nyt on astiaharrastajan kissanpäivä: sähköpostiin kopsahti juuri Arabialta tiedote että mestari Birger Kaipiaisen ihana hehkuvan keltainen Sunnuntai-sarja otetaan uudestaan tuotantoon ja myyntiin se tulee jo tämän vuoden elokuussa! Sunnuntai on taatusti tuttu ainakin vintage-astioiden keräilijöille - vähintäänkin siksi että sitä on ollut tosi vaikea saada hyppysiinsä. Tämä johtunee siitä että sarjaa valmistettiin vain vuosina 1971-75 ja sitä ei alunperinkään ole myyty lainkaan samassa mitassa kuin vaikkapa Kaipiaisen toista suosikkisarjaa, 50-vuotiasta Paratiisia. Harvinainen herkku siis, joka on pian kaikkien ulottuvilla. Minusta tuon sarjan kuviointi on aivan hykerryttävän ihana, kertakaikkiaan täydellinen kesämökkiserviisi.

Haikailin tätä sarjaa uudistuotantoon täällä blogissakin toissavuonna. Jos minut olisi laitettu Arabian arkistojen ääreen valitsemaan uudelleen valmistettavaksi ihan mitä vain, olisin valinnut juuri tämän Sunnuntain. Nyt mun tuotantotoivelistalleni jääkin sitten oikeastaan enää Esteri Tomulan kuvittama huikea Tatti-sarja. Erityisesti kattiloita ja kauniita uunivuokia olisi mahtavaa nähdä taas kauppojen hyllyssä.

Kuvat: Arabia

Blog Design by Get Polished