15.10.2018

Tulevan talon tarkastuskuvien äärellä - ja se pohjaratkaisu

Kaupallinen yhteistyö: Designtalo


Nyt on siis jo kuoppa tontilla ja kohta lähdetään nousemaan siitä korkeussuuntaankin - seuraavaksi kuitenkin vielä joitakin metrejä maan alle kun perustuksia paalutetaan. Mutta palataanpa sitä ennen hiukan ajassa taaksepäin ja puhutaan tarkastuskuvavaiheesta. Tuumasin että tästä voisi olla mielenkiintoista kertoa etenkin jos siellä ruudun toisella puolella on valmistaloa rakennuttavia tai sellaisen ostamista harkitsevia. Ja vilautanpa samalla tosiaan millainen siitä meidän talon pohjaratkaisuta kehittyi!

Pian talokauppojen jälkeen Designtalo lähetti meille talon tarkastuskuvat. Niiden läpikäyminen vasta jännää ja hikistä hommaa olikin. Tarkastuskuviin tehtiin viimeiset taloon haluamamme muutokset ennen lopullisia lupakuvia ja rakennuslupahakemuksen jättämistä. Ne käytiin myös näyttämässä rakennusvalvonnassa ennen luvan hakemista.

Ensin rakennusvalvontaan: Meidän talon kohdalla ei tarkastuskuviin tullut siellä juurikaan muutettavaa/korjattavaa, lupakäsittelijä näytti hankkeen etenemiselle aikalailla sellaisenaan vihreää valoa. Tähän vaikutti varmasti paljon se että talotoimittajalla oli jo kokemusta samalle alueelle rakentamisesta: alueen rakennusmääräysten tulkinnoista oli valmiiksi hyvä käsitys ja ne otettiin jo ennen kaupantekoa pitkälti huomioon. Lisäksi olin itse käynyt ennen koko talopaketin ostohommaan ryhtymistä lupakäsittelijän luona "neuvontakäynnillä" selvittämässä alueen yleisiä reunaehtoja - emme alunperinkään lähteneet suunnittelemaan mitään minkä hyväksyminen olisi epävarmaa. Tarkentavaa kysyttävää meillä oli mm. palo-osastointivaatimuksista, julkisivun värin merkkaamistavasta ja talon sijoittamisesta tontille. Näihin kaikkiin yksityiskohtiin saatiin tuolla visiitillä vastaukset ja saatiin piirrätettyä ne valmiiksi kuviin RaVan toivomalla tavalla. Tuossa istunnossa olivat läsnä lupakäsittelijän lisäksi meidän pääsuunnittelija ja vastaava mestari ja minä. Rakennuttajan itsensä ei liene pakko olla tässä tapaamisessa paikalla, mutta minä halusin olla jotta olen varmasti kaikesta muutoksiin vaikuttavasta kärryllä.

Sitten niihin omiin muutoksiin: Kaupanteon jälkeen haluttiin itse vielä aika montaa kohtaa talosta viilata paremmaksi; mm. ikkunoiden kokoa ja sijoittelua muuteltiin vielä tarkastuskuvavaiheessa kun niitä oli ajan kanssa ehtinyt makustella. Kauppakirjan tekohetkellä piirretyt kuvat muuttuivat myös hiukan kun Designtalon rakennusarkkitehti piirsi ne puhtaaksi. Siihen vaikutti rakennusmääräysten huomioiminen ja piirtäjän näkemykset hyvistä ratkaisuista. Jotkut muutokset olivat tosi hyviä ja järkeviä. Joidenkin kohdalla haluttiin sitten palauttaa kuvia lähemmäs omaa alkuperäistä ideaamme, rakennusmääräysten puitteissa tietty. Parhaiten tämä miettiminen minusta sujui piirtäjälle pirauttamalla: yhdessä rakennusarkkitehdin kanssa suoraan juttelemalla oli sujuvinta sumplia omat ideat/toiveet ja käytännön toimivuus ja rakennusmääräykset kohtaamaan. Tästä esimerkkinä meidän yläkerran makuuhuoneiden ikkunat, joiden kokoa ja sijoittelua toivoessani piti huomioida määräykset hätäpoistumisteistä.



Kun oli käyty rakennusvalvonnassa, pääsuunnittelija ja vastaava mestari antaneet oman kommenttinsa, oma miettimistyö oli tehty ja toivomiamme muutoksia/viilauksia mietitty yhdessä talofirman rakennusarkkitehdin kanssa, tartuimme vielä lopuksi tarkastuskuviin konkreettisesti punakynän kanssa ja teimme Designtalolle muutoslistan. Homma toimi käytännössä niin että merkkasimme ja numeroimme tarkastuskuviin muutokset ja kirjoitimme niistä vielä erikseen numeroidun listan. Tämä homma tehtiin erityisellä tarkkuudella - saattoipa välillä vähän hikikin käydä kämmenissä. Designtalo jeesasi jos tuli vielä jotakin kysyttävää esim. mitä mikäkin haluamamme muutos maksaisi.

Lopuksi istuttiin vielä kotiräätäli Villen kanssa alas, käytiin kaikki kohdat vielä kertaalleen läpi ja piirrettiin/kirjoitettiin muutoslista yhdessä puhtaaksi. Samalla tsekattiin että kaikki rakennusvalvonnan kommentit esim. palo-osastoinnista oli varmasti huomioitu oikein. Oli hyvä tehdä tuo läpikäyminen vielä kertaalleen yhdessä talofirman edustajan kanssa, tuli tuplavarma olo siitä että olimme todella muistaneet kaiken - jokaista ikkunan ja oven oikeaa aukeamissuuntaa myöten. Samalla saimme tiedon mitä tekemämme muutokset tulisivat yhteensä maksamaan. Osasta tuli lisäkustannusta kauppahinnan päälle, osa oli sellaisia jotka tekivätkin hiukan säästöä. En tiedä montako kohtaa noissa muutoslistoissa noin keskimäärin on, mutta meillä niitä kertyi kolmisenkymmentä. Pääosa muutoksista oli pohjapiirroksessa, mutta muutamia pieniä viilauksia tehtiin myös julkisivuun ja asemakuvaan.


Muun muassa tällaisia muutoksia meidän talossa tehtiin tarkastuskuvien äärellä:
-vaihdettiin parvekkeen ja kuistin kaidematsku puusta metalliin
-tarkenneltiin kalustesuunnitelmaa, mm. keittiön aamiaiskaapin ja kylppärikalusteiden leveyksiä
-lisättiin kylppäriin pyyhekuivain
-siirrettiin muutamien oviaukkojen sijoittelua, esim. ulko-ovi niin että aukeaa fiksummin, vaatehuoneen ovi niin että sen molemmin puolin mahtuu komerot kivuttomasti
-muutettiin vaatehuoneen koko sellaiseksi että stemmaa kaapistojen standardileveyksien kanssa
-määriteltiin ovien ja ikkunoiden aukeamissuunnat
-suurennettiin terassia
-funtsattiin tilaan mitoiltaan sopiva takkamalli

Ja tämmönen siitä sitten pohjaratkaisultaan kaikkineen tuli. Jokainen nurkka on mietitty nyt todella sellaiseksi että on meitin mieleen.

Pohjakuva: Designtalo

Alakerta:
-iso keittiö+olkkariyhdistelmä, jonka nurkassa ruokakomero
-keittiöstä käynti terassille, josta osa lasitettu
-kylppäri jossa suihku
-vaatehuone ulkovaatteille
-yksi makkari josta tulee työhuone
-pihavarasto johon käynti autopaikalta

Pohjakuva: Designtalo

Yläkerta:
-3 makkaria; yksi aikuisille, yksi pikkumussukalle ja yksi vieraille
-aikuisten makkarista käynti parvekkeelle
-kylppäri ja sauna
-vaatehuone
-pikkuinen kodinhoitohuone




Tämä postaus on osa 2/4 juttusarjasta jossa kerron valmistalon rakennuttamisen vaiheista. Postaussarja toteutetaan yhteistyössä Designtalon kanssa. Osa 1/4 kertoi talopaketin ostamisesta. Tulossa on vielä osat 3 ja 4 talon elementtien kuivaketjusta ja LVIS-töistä.




12.10.2018

Talon rakennus alkaa kuopasta



Tämäpä ei ole kovin kummoinen kuva, se esittää kuoppaa. Mutta se on kuulkaa yhtäkkiä ihan hirveän merkityksellinen kuoppa. Meidän tontilla on nyt alkanut maanrakennus ja ensi viikolla jo paalutetaan perustusta. Tämä laakea tasapohjainen alue on ensimmäinen ihan oikea konkreettinen teko ja merkki siitä että meille todella tulee talo. Mun on pitänyt käydä jo kahteen kertaan sen äärellä hiljentymässä.

Olen mennyt pari viikkoa aivan tuulispäänä. Talon rakentaminen, maailman innostavin projekti etenee ja minulla ei ole ollut hetkeen yhtään aikaa tänne sitä raportoida! Mutta nyt kiire vähän hellittää ja pääsen takaisin blogisorvin äärelle. Tämän kuvan nappasin tänään tontin pihan puolelta. Tuolle tasaiselle alueelle talo tömähtää yllättävän pian, elementit on ajoitettu saapuvaksi jo noin kuukauden päästä. Nyt asiat alkavat tapahtua liukkaasti, napakasti ajoitetut työvaiheet seuraavat sulavasti toisiaan.

Ollaan tosi tyytyväisiä että otettiin maanrakennustyöt ja perustukset myös talotehtaan kautta, eikä tästä aikataulutuksesta ja koreografian laatimisesta tarvitse stressata nyt itse. Säästetään paukkuja ensi vuoden puolella siintävään sisätilojen pintojen urakoinnin järkkäämiseen ja tahdittamiseen.


5.10.2018

Rakennuslupa!



Rakennuslupa tuli ja saman tien päivät lähtivät lentämään eteenpäin. Olen täytellyt valtakirjoja, tarkastanut lvi-kuvia ja tuplatarkastanut sähkösuunnitelmia, miettinyt mitä tehdään ylijäämäbetonille. Vaikka olemmekin ostaneet valmistalopaketin ja perustukset, paalutukset ja maanrakennustyötkin kaikki talofirmalta, on silti paljon nippeliä jota täytyy pyöritellä itse. Asiat etenevät nyt todella vauhdilla ja ihan kohta isketään tontilla kuokka maahan. Talon palaset tömähtävät paikalle jo marraskuun puolivälissä ja sisäpintojen kimppuun pääsemme näillä näkymin ensi maaliskuun alussa. Hetkinen, sehän tarkoittaa että jos kaikki menee hyvin asutaan ensi kesänä jo uudessa kodissa!

Rakennuslupa. Meillä on rakennuslupa.

Nyt kun on kaik on virallista ja hyväksytty, uskaltanen näyttää täällä jo tarkemmin millainen talosta tulee sisältäkin. Siitä siis lisää pian.


23.9.2018

Keittiön tasoa miettimässä


Mietiskelen täällä tulevan talon keittiön materiaaleja - pyörittelen samalla koko talon matskuja ja värejä jotta meininki pysyisi yhtenäisenä. Pikku hiljaa alan mietiskellä jo seinien sävyjäkin. Mutta pysytäänpäs nyt ihan vain keittiön tasossa. Keittiöstä on näillä näkymin tulossa mattamusta, lattiaan lehtikuusiparkettia. Edellinen itse suunniteltu keittiö oli tumman harmaa, nyt tekee mieli mennä oikein kunnolla vielä tummemmaksi.

Olin jo kauan sitten päättänyt että talon keittiöön laitetaan kvartsikomposiittitaso. Meillä oli edellisen vuokra-asunnon keittiössä Silestonea ja se oli mielettömän hyvä. Ei mennyt käytössä yhtään miksikään, ei imenyt tahroja, ei naarmuntunut ja oli megahelppo pitää puhtaana. Luonnonkiveen verrattuna siis todella huoleton ja huoltovapaa. Olinkin iskenyt silmäni ja jo vähän niin kuin päätynyt yhteen Silestonen kauniiseen väriin, tuohon Snowy Ibizaan joka näkyy pienenä palana tuossa alemman kuvan oikeassa alanurkassa. Tosi kaunis ja hillityn vähäeleinen yhdistelmä mustan kanssa. Oikein hyvä.

Mutta sitten törmäsin eräässä pressitapahtumassa niin kauniiseen luonnongraniittiin että sydän alkoikin tykytellä siihen suuntaan. Silestone on puristetta joka sisältää pääasiassa kvartsia. Mutta tuo uusi ehdokas on silkkaa kiveä. No entäs se huolto? Tavallinen graniittihan imaisee tahroja ja värjääntyy helposti. Mut tässäpä olisi pinnassa sellainen käsittely joka estää tuon tahrojen imeytymisen, on jopa 15 vuoden takuu. Ja ai hitto miten kaunis! Se on siis tuo isompi kivipala alemmassa kuvassa, merkki on Cosentino Sensa ja väri Colonial White.

Asiat eivät ole huonosti, on kaksi vaihtoehtoa jotka ovat molemmat tosi hyviä. Kumman vai valitsee niin ei varmaankaan tule ruma tai huono. Kumpaa sinä laittaisit mustaan kyökkiin? Onko siellä jollakin jopa kokemusta puolesta tai vastaan tuosta Sensasta tai Silestonesta?

20.9.2018

Vihreä talo -blogi 10 vuotta




Niinhän siinä kävi että pyöreiden vuosien juhlahetki tässä blogissa oli ja meni elokuussa ja bloggaaja huiteli autuaan muistamattomana arkea eteenpäin! Mutta ei kai se niin päivän päälle, olkoon nyt vihdoin merkkipäivän muistamisen hetki. Tuumasin että on paikallaan kertoa tarina talon hankkimisen hetkistä kymmenvuotisen taipaleen juhlistukseksi. Se oli nimittäin kymmenen vuotta sitten juhannuksen alla kun laitettiin nimet kauppakirjaan ja Vihreä talosta tuli minun oma. Mutta itse tarina alkoi jo jonkin verran aiemmin.

Olin muistaakseni puolisen vuotta takaperin loppuvuodesta 2007 saanut vihdoin vakituisen työpaikan myötä pankilta lupauksen pieneen lainaan mökin ostamista varten. Se ei ollut ihan helppo ruljanssi silloin, oli jo valmiiksi asuntolainaa yksiöstä Helsingin Kalliossa eikä säästöjä lainkaan. Lisäksi halusin ehdottomasti ostaa mökin nimenomaan yksin ja vain omiin nimiini. Olimme silloin jo kyllä tavanneet ton mun nykyisen aviomieheni kanssa, mutta ei tullut mieleenkään että mökki olisi hankittu yhdessä. Minä halusin oman tuvan omine lupineen. Lupa on voimassa edelleen, talo on yksin minun vaikka sitä yhdessä laitetaan ja asutetaankin.

Koti Kalliossa vuonna 2008. Kuva: Mikko Rasila


Kallion yksiön arvo oli onneksi kohonnut ostohetkestä juuri sen verran että arvonnousu melkein riitti ostettavan kiinteistön päälle laskettuna mökkilainan vakuudeksi. Taisipa pankki pienen riskinkin siihen päälle ottaa - ei ehkä tänä päivänä enää tulisi kuuloon. Aloin vahdata Oikotietä maanisesti. Hakukriteereinä oli ennen vuotta 1959 rakennettu talo ja hintamaksimi joka ei ollut suuri. Mun budjetilla se tarkoitti silloin noin 100-150 km etäisyyttä Helsingistä.

Muistaakseni tammikuulla löysin oikotieltä söpön vanhan talon, jota lähdin lumen ja loskan halki pian katsomaan. Pihapiirissä oli pienen torpan lisäksi hauska navettarakennus, jonka päädyssä oli autioitunut sauna. Suunnittelin mielessäni jo talon kahteen huoneeseen tapetit ja navettaan kesäjuhlat. Jätin tarjouksen joka oli alle pyyntihinnan - oli varattava rahaa mädän kaivon kunnostamiseen ja talon ulkoverhouksen vaihtamiseen. Olin varma että tarjous menee läpi, talo oli ollut mynnissä pitkään ja pystyin jo niin selvästi näkemään itseni sinne asettuneena.

Mutta toisin kävi, myyjä hylkäsi tarjouksen ja päätti ettei myykään ollenkaan. En meinannut millään uskoa. Odotin pitkään että puhelin kuitenkin soisi ja välittäjä ilmoittaisi myyjän mielen muuttuneen. Talon menettämisen aiheuttama sydänsuru tuntui samalta kuin rukkaset joltain ihanalta pojalta teini-ikäisenä. Soittoa ei koskaan tullut ja oli vain nieltävä pettymys. Tämän blogin nimi olisi tyystin toisenlainen jos tuo talokauppa olisi toteutunut, oltaisi varmaankin nyt Valkoisessa talossa.

Myöhemminkin elämässä olen todennut että kyl se taitaa olla niin että asiat menevät kuitenkin sivu suun syystä. Oli kyse sitten työpaikasta tai asuntokaupasta tai ihmissuhteesta tai jostakin pienemmän tai suuremmankin mittakaavan sydämentykytyksestä, pettymystä seuraa yleensä jotakin vieläkin parempaa. Ajattelin että ei voi koskaan tulla enää vastaan taloa joka kolahtaisi samalla tavalla kuin tuo menetetty valkoinen pieni torppa. Mutta vähänpä silloin tiesin.


Vihreä talo vuonna 2008


Sitten Oikotielle ilmestyi ilmoitus perikunnan myymästä rintamamiestalosta pellon reunassa. Hailakan vihreä talo oli kuvattu pilvisellä kevätsäällä, pihapihlajaan oli juuri puhkeamassa lehdet. Sydän hyppeli rinnassa kuperkeikkaa ja soitin välittäjälle sopiakseni näytöstä.

Taloa katsomaan lähdettiin niin isolla delegaatiolla kun autoon mahtui. Mukaan otin asiantuntijoita mm. arvioimaan talon kuntoa (sisko) ja  fiiliksen oikeanlaisuutta (ystäväni Mikko). Ajoimme Vihreän talon pihaan ensimmäistä kertaa poikkeuksellisen lämpimänä toukokuun alun päivänä. Autosta noustessa kuului hyönteisten surinaa ja heinikon havinaa, tuuli lämpimästi. Heti tuntui siltä kuin olisi kotiin tullut. Taloon sisään astuessa tunne vain voimistui. Siellä oli juuri oikeanlainen valo, lämpö ja tuoksu. Ja niin paljon tilaa, monta huonetta! Kauniit alkuperäiset ikkunat ja lautaa kokolattiamattojen alla, pintaremontin tarpeessa mutta juuri sopivan vähän ajan saatossa uudistettu. Ikkunoista aukesi kaunis näkymä pienelle pellolle, talon takana oli mukava pläntti omaa nuorta metsää.




Talosta oli jätetty jo yksi tarjous, mutta se oli reilusti alakanttiin. Minä jätin omani, vain karvan alle pyyntihinnan. Se riitti. Tarjouksen hyväksymisessä kesti melkein kuukauden. Koko sen ajan yritin pysyä housuissani ja olla suunnittelematta liikaa jos vaikka kävisi kuitenkin ohraisesti niin kuin valkoisen taloehdokkaan kanssa. Viimein välittäjä soitti että tarjoukseni on mennyt läpi ja kaupantekopäivä sovittiin juhannuksen alle.

Matkalla kaupantekoon ostettiin siskon kanssa autoon evääksi kermamunkit. Myyjät jo odottivat kun päästiin perille pikkukaupunkiin välitystoimiston konttorille. Kun nimet oli laitettu paperiin, kerroin että olin haaveillut juuri tällaisesta talosta teinistä asti. Minua ja myyjiä molempia itketti ja halattiin. Talon tarinalle oli nyt jatkaja, minusta tuli sen toinen omistaja. Sen vuonna 1948 rakentanut pariskunta oli muuttanut siitä ehkä 80-luvulla kaupunkiin ja siitä pitäen se oli toiminut heille kesäasuntona. Viimeiset vuodet kaunis sotien jälkeen talkoilla pystyyn laitettu vihreä talo odotteli pellonreunassa yksinään. Taisi odottaa juuri minua.



Muistan ensimmäisen yön talossa kuin eilisen. Juhannus 2008 oli viileä ja kostea, niin myös rintamamiestalo johon oltiin juuri tultu miehen kanssa ensimmäistä kertaa omilla avaimilla. Yritimme lämmittää laittamalla tulet keittiön leivinuuniin, mutta se vain tupsautteli paksuja pilviä savua keittiöön. Laitoimme nukkumaan kylmien ja kosteiden lakanoiden väliin hassuun kelloradiosänkyyn ja hytisimme pitkin yötä. Seuraavana päivänä naapuri tuli neuvomaan että pitää polttaa sanomalehteä uunin nuohousluukussa jotta hormi alkaa vetää. Niin alkoi tutustuminen vanhan talon kanssa elämiseen.




Kesä 2008 remontoitiin ankarasti. Talosta kannettiin pois tarpeetonta ja tilalle kaunista ja tarpeellista. Kuvasin pienellä digipokkarillani kaikkia vaiheita tietäen että kuville tulisi pian käyttöä. Olin löytänyt blogit ja blogannut itsekin jo pari vuotta, todennut että se on mielettömän mukavaa puuhaa. Suomalaisia sisustusblogeja ei tainnut olla olemassa kuin kourallinen kun aloitin omani sitten elokuussa. Muistan tuolta sisustusblogien alkutaipaleelta ainakin ihanan (jo kadonneen) blogin jonka nimi oli Nestled in, samoin Jutan Kootut murut. Liiviaakin luin. Mitähän muita oli olemassa vuonna 2008?  Puhuin myös siskon ympäri aloittamaan oman sisustusbloginsa että voitaisiin vouhottaa yhdessä. Ollaan vouhotettu nyt siis jo kymmenen vuotta.




Ensimmäisen postauksen julkaisin 13.8.2008. Siitä tämä kaikki sitten lähti. Digikuvat blogeissa olivat pieniä ja suttuisia, siitä ne pikku hiljaa vuosien varreilla kasvoivat ja muuttuivat valoisammiksi. Talon remontti eteni, tuli monta kesää, monet juhlat, monta iltaa viljan kasvua katsellen. Mentiin naimisiin, hankittiin toinen pikkukoira. Oli iloja ja riehaannuttavaa riemua, oli suruja ja pettymyksiä, oli kuplivaa innostusta ja hyviä ja hölmöjä ideoita pellonreunassa ja elämässä muutenkin. Paiskittiin ankarasti hommia kaikilla rintamilla. Oli höyryäviä jäähdyttelyhetkiä saunan kustilla, oli yöllä pellolla risteilevä puimuri. Oli tuli hellassa ja palavat kynttilät ja valoisat yöt jolloin ei nukuttu. Nurmen niitto, vasarointi, rapsutus ja maalaus. Monta kotia kaupungissa ja aina vain paikallaan pysyvä Vihreä talo. Näistä poimin blogiin harvat mansikat, pienet kuvat ja kauniit hetket. Lukijamäärät kasvoivat, yhteisö suureni, blogeja tuli runsaasti lisää. Alussa ei kai kukaan osannut arvata että blogeista tulisi monelle toimeentulokin. Pisimpään koskaan kestänyt harrastukseni, nykyään myös työ. On ollut ihan hitokseen hienoa!

Kiitos että olet lukenut.

(Postauksen kuvat ovat blogin alkutaipaleelta, vuosilta 2008 ja 2009.)

Blog Design by Get Polished