16.10.2021

Valmistuuhan se

 

Mökkihankkeen raportointi laahaa vähän perässä, elämä kun ollut viime viikkoina yhtä hässäkkää. Mutta laitetaanpas taas pienen paussin jälkeen kuvia eetteriin!

Niin se vain koitti syyskuun puolella se päivä kun kaikki oli mökin sisäpuolella niin valmista että sain poistaa suojaukset lautalattioiden päältä ja tarttua lakkasiveltimeen. Viimeinen homma ennen muuttokuorman tuomista mökille oli lattian lakkaus, jonka hoitelin itse. Ja olihan se vain mukavaa kääriä hihat ja tehdä mökillä jotain muutakin kuin siivoamista ja järkkäilyä - tähän asti kaikki raksahommat on siis hoitanut urakoitsija.  

 



 

Pitkän pähkäyksen jälkeen päädyttiin käsittelemään mäntylautalattia sävyttämättömällä puolihimmeällä lakalla. Se voitti tällä kertaa öljyvahat ja muut kilpakumppanit helppohoitoisuutensa ansiosta. Meillä on kotona öljyvahattu lattia (ja edellisessäkin omassa kodissa oli) ja tiedän kokemuksesta että se vaatii hoitotoimenpiteitä ettei lika ala pinttyä. Tunnen mökkeilytapamme hyvin ja kyllähän se on niin että lomaillessa keskitymme muuhun kuin lattian varejluun. Puolihimmeästä lakkapinnasta tuli hitokseen kaunis, ihan täydellisen näköinen. Vähän liukas se kyllä on. Saas nähdä asettuuko siitä ajan myötä.

 

 

Ollaan kyllä varsin tyytyväisiä päätökseen jättää kaikki pinnat puun värisiksi ja tehdä välttämättömät käsittelyt läpikuultavina. Tunnelma mökin sisällä on puupintojen ansiosta tosi ihana. Saunan osalta jahkattiin ehkä pisimpään, pitäisikö sittenkin sipaista se tunnelmallisen tummaksi. Mutta ei, männyn oma väri saa näkyä sielläkin kauttaaltaan. Tässä kuvassa taitaa olla menossa kiukaan ensipoltto. Lauteitakaan ei vielä ollut, ne olivat vasta suunnittelun asteella.


6.9.2021

Mökin sisätyöt loppusuoralla


Kesä on kääntynyt lopuilleen ja niin rakennustyöt uuden rantamökin sisäpuolellakin ovat lähellä valmistumista. Tapahtunut sitten viime päivityksen: lattia ja katto on rakennettu ja  eristetty, lattialaudat on asennettu, väliseinät laadittu ja sähkövedot tehty. Vielä hiukan panelointeja, vuorilautojen asentelua, sähkökalusteiden asennukset ja sitten minä päässenkin käsittelemään lattiaa. Eipä olla enää kaukana siitä että kalusteita voi kantaa mökkiin sisään ja jäädä ensimmäistä kertaa yöksi.


Keittiön paikkakin hahmottuu ja pikkumakkareiden kokoa voi fiilistellä. Toiseen pikkumakkariin paistaa aamuaurinko, toiseen ilta-aurinko. Toinen passaa siis aamuvirkuille, toinen iltavirkuille. Väliseinien yläosassa näkyy vielä hyvin painumavara - hirsikehikkohan painuu ajan myötä ja siihen pitää noissa rakenteissa varautua.


Mökin kaikki sisäpinnat ovat mäntyä, homma on pidetty siltä osin perinteisenä ja simppelinä. Tulevat väliovetkin ovat puupuhtaat, samoin kun osa kalusteista. Sisällä mökissä tuoksuu jumalaisen ihanalta, männyn tuoksu on tosi puhdas ja rauhoittava. Mökin eristeeksi valkattiin ekovillaa ja koko helahoito on kauttaaltaan hengittävä. Katsottiin että tämä on paras ratkaisu kun taloa on tarkoitus pitää talvet kylmillään.

Ulkopuolelta katseltuna ei juuri muuta muutosta ole viime viikkoina tullut kuin paikalleen asennettu ulko-ovi. Kylläpä vain tuntui juhlavalta kun yhtäkkiä meillä onkin OVI, jota voi avata ja sulkea ja laittaa lukkoon! Suuri henkisen valmistumisen edistysaskel.

Tässä näkymä metsän puoleisesta pikkumakkarista tupaan päin. Pohdiskelin tosi pitkään ja hartaasti mitä hirsiseinille ja panelikatolle tekisi, miten ja millä pintakäsittelisi. Vaihtoehtojahan riittää kaikenlaista peittomaalista kuultokäsittelyihin, petseistä vahoihin - puhumattakaan eri värisävyistä. Lopulta tulin siihen lopputulokseen että käsittelemättä paras. Luulen että meille ehkä pitkäikäisin vaihtoehto kuitenkin on, ettei seinille ja katoille tehdä yhtään mitään. Mänty itsessään on minusta älyttömän kaunista ja muuttuu vaan kauniimmaksi ikääntyessään. Jollekulle toiselle se "kellastuminen" on kauhistus, minä jo odotan että kaikki puupinnat saavat ylleen ajan myötä hunajaisen patinan.

Ulkopintojen suhteen mietinnöt ovat vielä vaiheessa, mutta saman suuntaisiin ajatuksiin ollaan kyllä sielläkin kallellaan. Tällä hetkellä eniten houkuttaisi antaa hirsien harmaantua luonnostaan, tai käsitellä ne rautavihtrillillä (joka siis harmaannuttaa, mutta vain nopsammin ja ehkä tasaisemmin). Mutta eipäs vielä lyödä lukkoon mitään, annetaan tämänkin ajatuksen rauhassa hautua.


Mökin sisällä on sopivasti valoa. Suuret ikkunat tuovat sitä reilusti, vaikkei aurinko pääse paistamaan niistä suoraan sisään kuin pienen hetken aamusella. Illan tulleen valon säteet kääntyvät kulkemaan mökin takapuolen kapeista ikkunoista, metsän läpi siivilöityen, niin kuin tässä kuvassa.  Valon kulku tuntuu justiinsa täydelliseltä, emme ole suuria paahteen ja kuumuuden ystäviä. Tontti on tosi suojaisa ja helteellä erityisen lämmin, mökin sisätiloista haluttiinkin siksi varjoisat. Jätti-ikkunat tekevät mielettömän yhteyden ympäröivään luontoon ja järvimaisemaan. Sisä- ja ulkotilan raja hämärtyy hienosti.
 

4.8.2021

Meidän uusi mökki on pystyssä!



 




 


Kaupallinen yhteistyö: Honkarakenne

 

Ja niin tuli juhannus, Honkarakenteen hirsitoimitus saapui säntillisesti ajallaan ja uusi mökki alkoi nousta meidän teettämien perustusten päälle järven rantaan. Oli kyllä ihmeellisen hieno tunne kun mökin raamit alkoivat konkreettisesti hahmottua. Siinä se nyt nousee, rakennus jota talven mittaan Hongan arkkitehtien kanssa hartaasti suunniteltiin!  Kävin pystytyksen aikaan tontilla kolme kertaa: silloin kun runko oli noussut, silloin kun kattoa nakuteltiin paikoilleen ja sitten lopuksi vesikattovalmista mökkiä ihailemassa. Yllä olevat fotot ovat ensimmäiseltä visiitiltä. Ihailin tuvan isojen ikkunoiden muotoa julkisivussa ja hypistelin pidennettyjen ristinurkkien hienoutta.

Ostettiin mökin pystytys ulkoapäin valmiiksi Hongan Rakentamispalveluna. Meille rakentaessa toimivin systeemi on, että talotoimittaja vastaa myös paketin "kokoamisesta". Tykätään että silloin homma on sopivan selkeää, asentajat tietävät tismalleen mitä tutun tuotteen kanssa tekevät ja vastuu lopputuloksen laadusta on jämptisti yhdellä taholla. Valkattiin Hongan valmiusasteista L-pystytyspalvelu, jossa mökki pystytetään vesikattovalmiiksi. Muut valmiusastevaihtoehdot näkee tuolta Hongan sivuilta. Lisähaastetta pystytykseen teki meidän tontin jyrkkä pihatie, jonka takia nosturin tuominen rakennuspaikalle ei ollut mahdollista. Hongalta pystytyshomma onnistui myös old schoolisti hartiavoimin, se oli meille huippu juttu. Käsin pystytys huomioitiinkin jo siinä vaiheessa kun hirren paksuutta kaupanteon yhteydessä valittiin.

 


 

Ammattitaitoisen ja kokeneen pystytysporukan työtä oli ilo seurata, pitkä kokemus näkyi varmoissa ja sujuvissa otteissa. Hirret loksahtelivat paikoilleen kuin tarkan koreografian sanelemana ja homma eteni kaikkineen todella rivakasti. Pystytyskelitkin olivat enemmän kuin kohdallaan, ajoittain taisi meidän suojaisalla tontilla olla asentajille vähän turhankin trooppiset olosuhteet. Mutta hymyt eivät silti hyytyneet missään kohtaa ja homma se vain eteni.

Rakennusbuumi ja puumaterialipula on varmastikin monella raksalla näkynyt tänä suvena. Hiukan se vaikutti meilläkin, kattoristikoita jouduttiin hetko odottelemaan ja pystytys piti sillä välillä pienen paussin. Oi sitä tunnetta kun hirsirungon päälle saatiin sitten odottelun jälkeen katto ja mökin sisätilat alkoivat kunnolla hahmottumaan! Nämä kuvat ovat toiselta tonttivisiitiltä, jolloin katon tekeminen oli jo hyvässä vauhdissa  -  onnen tunne oli kyllä melkoinen. Pystyttäjät olivat jo saaneet tuvan suuret ikkunaruudutkin paikalleen ja ensimmäistä kertaa saattoi katsella ikkunoista avautuvaa ja heijastuvaa järvimaisemaa.







Ja sitten kolmannella tonttivisiitillä pystytys olikin jo valmis! Näistä kuvista näkeekin aika hyvin mihin pisteeseen asti valmiiksi Hongan L-pystytyspalvelu mökin saattoi. Rakennus on ulkoapäin aikalailla valmiin oloinen. Ikkunat on asennettu ja vuorilaudat ja vesipellit paikallaan. Vesikate kattohuopineen asennettu ja valmis. Terassi laudoituksineen valmis. 

Näistä asetelmista ei ulkopuolella jää paljon enää meille itselle hommia. Ulko-ovi kannattaakin asennella vast kun mökin sisäpuoli on suht valmis, ettei se lautoja ynnä muuta tupaan kuskatessa naarmunnu ja kolhiinnu. Ja umpiräystään laudoitus ampua paikoilleen vasta pintakäsittelyn jälkeen. Pintakäsittely hoidetaan ja sadevesikourut ja -rännit sumplataan, siinäpä ne. Tästä kohdasta otti sitten kopin meidän palkkaama urakoitsija, joka alkaa edistää sisäpuolen töitä, lattian eristämisestä ja laudoituksesta alkaen. Lattia alkoikin edetä nopeaan tahtiin kun lattiavasat oli jo Hongan toimesta asennettu.

L-pystytyspalveluun kuuluu myös yksi vuosihuoltokäynti puolentoista vuoden kuluttua pystytyksen valmistumisesta. Hyvä juttu sekin.


 

Siinä se ny on, meidän Honka Rantama ulkoapäin melkein valmiina. Tuo mökkimalli on sillä tavalla jännä että kun sitä lähestyy takaa, se näyttää aika sirolta ja pikkuiselta. Mutta kun talon nurkalta nousee terassin kulmalle, näyttääkin se yhtäkkiä tosi kookkaalta ja jylhältä. Pidennetyt ristinurkat sitovat terassin hienosti osaksi taloa ja tekevät julkisivuun juuri sitä sopivaa jotakin. Suunnitellessa puhuttiinkin Hongan arkkitehtien kanssa että tässä mallissa halutaan korostaa perinteisen hirsirakentamisen hienouksia, juuri siksikin ristinurkka valittiin.

Lopuksi vielä pari vinkkiä hirsimökin rakentamisesta - tai hirsirakentamisesta ylipäänsä -  kiinnostuneille:

Honkarakenteen sivuilta löytyy kuunneltavaksi Juuso Mäkilähteen luotsaama mainio 6-osainen Hirsipodi, jonka jaksot ovat hirsitalosta haaveileville oivallisia tietopaketteja. Erityissuosistus jaksolle 3, jossa kerrotaan miten hirsitalo rakennetaan.

Ja kantsii nyt jo kurkata millaisia hirsimökkejä ja saunoja Honkarakenteen mallistosta löytyy. Vinkkaan että mallisto on kohtapian laajenemassa syksyn uutuuksilla, joista yksi on sitten tämä mun ja Hongan arkkitehtien yhteistyössä syntynyt, 70-luvusta ja suomalaisen mökkiarkkitehtuurin historiasta inspiroitunut Rantama-malli. Kerron täällä sitten vielä kun nämä uutuudet ovat tupsahtaneet eetteriin. NYT JO VÄHÄN JÄNNITTÄÄ!


12.7.2021

Kaupunkikodin kesäpiha

 



Kaupunkikodin piha on räjähtänyt täyteen vihreyteen. Toista kesäänsä elelevät perennat ovat kasvaneet jo aika komean kokoisiksi ja kukkivat hienosti. Esimerkiksi syreenit tekivät jo mukavat määrät tuoksuvia kukkiaan ja keijunkukat myös. Näiden kuvien ottamisen aikaan kukassa olivat iirikset, loistosalviat, jasmikkeet ja isotähtiputket. Kukintavuoroaa odottelivat ritarinkannukset, jotka ovatkin silviisiin ahkeria että ovat tehneet viimekin kesänä kahdet kukat. Ensimmäisen kukinnan jälkeen leikkasin varret poikki niin vot tuli uusia. Loppukesäksi on tiedossa vielä komeamaksaruohojen, kimikkien, valkoisten punahattujen ja purppurapunalatvojen kukintaa. 

Nyt alkaa myös jo nähdä kasvien oikeita mittasuhteita ja hoksata missä niitä on tullut istutettua turhan tiiviisti tai väljästi. Piirtelen syksyn kasvinsiirtohommia ajatellen pientä karttaa, että muistan mitä kaikkea pitikään sijoittaa uudelleen. Myöskin muutamia suunnitelmia kasvien uudelleen ryhmittelemisestä on; huomaan että tykkään eniten siitä että yhtä lajia on yhdessä paikassa runsaammin, eikä niinkään sinne tänne ripoteltuna. 

Aika violetti-vaaleanpuna-valkoinen on näemmä tää meidän pihan värimaailma. Sitäpä ei ole niin kovin tarkasti suunniteltu, mutta sellaista on tullut kun fiiliksen mukaan kasveja on valittu. 

Aika paljon on kyllä piha vihertynyt keväästä! Tuossa postauksessa kuvia huhtikuun lopun tilanteesta: http://www.vihreatalo.com/2021/04/piha-tekee-hyvaa.html.




21.6.2021

Kaappilöytö uudelle mökille

Valkoinen kaappikaunotar huutokauppakamarin näytöllä.
 

Kierrätyssisustusta ei voi mun nähdäkseni ihan samalla tavalla suunnitella kuin uusien kalusteiden ja tavaroiden kokoelmaa. Toki voi (ja täytyykin) päättää jokin tyyli tai punainen lanka, jonka mukaan kätettyjä kalusteita ja tavaroita sisustukseensa etsii. Mutta on myös jätettävä sijaa sattumalle ja sille arvoitukselle millaista tavaraa tulee lopulta vastaan. Aika on myös yksi iso tekijä, hallittu kierrätyssisustus ei synny kiireessä. On varattava aikaa sille, että oikeanlaiset esineet löytyvät maailman turuilta - sopivaan hintaankin.

Tällaisia mietin, kun mökille löytyi sattumalta yksi käytetty kaluste lisää. Huomasin huutokaupan luettelossa vanhan valkoiseksi maalatun vanahn puukaapin, jossa on juuri sellaista hiljaista vaatimattomuutta, jota mökin tyyliksi kaavailen. Koko on juuri sopiva, siirreltäviä hyllyjäkin tarpeeksi monenlaisten säilytystarpeiden ratkontaan. Kaapin ulkomuodolle ei tartte tehdä mitään, se on hieno juuri sellaisenaan. Vanhojen täyspuisten kalusteiden yksi huippuominaisuus on toki sekin että niitä voi tarpeen mukaan vaikkapa maalaamalla muodistaa, mutta nyt ei ole sellaiseen syytä.

 

Pitihän se sisäpuolestakin kuva ottaa.

Niin ja jännitysmomentti, sekin on kuviossa mukana kun sisustaa 2nd handina. Ensin pohdin mikä olisi sopiva hinta jonka voisin kaapista maksaa. Sitten laitoin netissä tarjouksen sisään ja huutokappapäivänä odottelin tulisilla hiilillä kuinka käy. Hyvin kävi, huutokilpa ei yltänyt aivan asettamaani hintamaksimiinkaan saakka. Kaappi on minun ja mökki on yhden kalusteen verran taas valmiimpi!