22.10.2017

Vihreä talo -tuoksukynttilöiden paluu





Parolan aseman Katja avaa taas pian aseman ja makasiinin ovet ja järjestää ihanat Joulumarkkinat marraskuun lopulla jo kolmatta kertaa. Markkinat ovat ihanan tunnelmalliset ja myyntipöydistä löytyy kaikkea joululahjoiksi passaavaa ja joulutunnelmiin virittävää. Jo pelkkä tapahtumapaikka on minusta ehdottomasti näkemisen arvoinen, vanhan asemarakennuksen odotushalli on tosi kaunis ja viereinen makasiinirakennuskin niin hieno. Minä olin ensimmäisellä markkinakerralla mukana pari vuotta takaperin, silloin mun pöydästäni löytyi noita kuvissa näkyviä itse valettuja tuoksukynttilöitä. Nyt nuo kynttilät tekevät paluun ja Vihreä talo lähtee taas Parolan asemalle markkinahumuun. Täällä juuri odottelen että sopiva soijavaha saapuu maahan ja mun minipieni kynttilätehtaani voi taas käynnistyä.

Tänä vuonna Vihreän talon myyntipöydästä tulee löytymään tuoksukynttilöiden lisäksi myös kaikenlaista vihreää. Aion ryhtyä yhden päivän ajaksi pienen kukka- ja kynttiläpuodin pitäjäksi! Myyntiin tulee ainakin kransseja ja viherkasveja, ehkä myös kukkakimppuja. Katsotaan mitä kaikkea vielä keksitään.

Tervetuloa siis ostoksille ja moikkaamaan Parolan asemalle lauantaina 25.11. klo 11-16. Kannattaa muuten ottaa tapahtuman Facebook-sivu seurantaan, siellä paljastuu pikkuhiljaa keitä muita myyjiä markkinoille on tulossa ja mitä kaikkea ihanaa on myynnissä. 


20.10.2017

Kerätäänkö taas Lidl-suosikkeja?


Ruokaostoksiin on vakiintunut sekä kaupungissa että mökkireissuilla samanlainen koreografia. Ensin suuntaan Lidliin ostamaan hedelmät ja vihannekset, yrttipuskat, kalat tai lihat, kananmunat, paistopisteleivät, leivänpäälliset ja muut suolaiset herkut niinkuin homejuustot ja ilmakivatut kinkut. Sitten teen vielä visiitin johonkin muuhun isoon markettiin, josta haen kauramaidot kahviin sekä muut pienet jutut joita ei Lidlin valikoimista löydy. Tällä metodilla on ruokalaskukin vähän pienentynyt. Ja jotenkin tämä kuvio on minusta kivakin, Lidlissä visiittiin kuuluu aina uusien löytöjen metsästys ja perusmarkettiostokset menevät sitten tehokkaasti rutiinilla.

Tässä pari mun Lidl-suosikkia tällä hetkellä. Lidlin perushummus on hullun hyvää, mutta ehkä vielä hyvempää on tämä pikantti tomaattinen versio jota nyt hyllystä löytyy. Saattaa olla että toisinaan lusikoin jopa suoraan paketista suuhuni. Taitaa olla joku erikoiserä, pitää nyt herkutella kun sitä vielä saa. Ja toinen hyve ovat nuo paistopisteen luomu-kaurasydämet. Mahtavan rapsakka kuori ja ihana kaurainen maku. Molemmat ovat löytyneet vertaissuosittelulla; hummuksen vinkkasi ystävä ja kaurasydämiä ylisti kummitäti. Oikeassa olivat, molemmat tosi hyviä!

Joskus aiemminkin olen täällä blogissa heittänyt pari omaa suosikkia Lidlin valikoimista ja sitten teiltä on tullut tosi mainioita vinkkauksia kommenttilaatikkoon. Olispa huippua tehdä taas sellainen Lidl-suosikit-keräys. Jos teillä siis on hihassa salaisia (tai vähemmän salaisia) Lidl-helmiä niin kertokaa toki kommenttilootaan. Mitä teillä on tapana sieltä ostella, ja onko valikoimissa nyt jotain sellaista sesonkihyvää jota kannattais ehdottomasti maistaa? Ja toki muutakin kuin syötävää saa suositella!

17.10.2017

Talokuume nousussa, tonttiehdokkaita tähtäimessä - ja huippu arvonta!


                                                                                                        Kaupallinen yhteistyö: Kastelli-talot


Viikonloppuna maalla tuli tehtyä muutakin kuin syötyä hyvää soppaa. Täyttelin sunnuntaina nimittäin hakupaperit kaupungin vuokratonttiarvontaan, tähtäimessä muutama maaplänttiehdokas omakotitalon rakentamiseen! Kirjoittelinkin aiemmin että muutto kaupunkikaksiosta alkaa olla ajankohtainen, mutta vaihtoehdot uudeksi asumismuodoksi leijuvat vielä ilmassa. Talon rakentaminen kutkutti silloin eniten ja kutkuttaa nyt vielä enemmän. Ensimmäinen tonttiverkko on nyt sitten laitettu vesille. Vielä ei toki yhtään tiedä onko arpaonni myötä ja tuleeko tästä ensiyrityksestä rakennushanketta. Mutta voi pojat, jo pelkkä mahdollisuuskin on pistänyt mun mielikuvitukseni talon suunnittelun suhteen laukkaamaan. Kaikenlaisten paperilappusten reunat täyttyvät suunnitelmista, unelmista ja piirroksista ja talovalmistajien sivut ovat ankaran selauksen alla. Talonrakennuskuume täällä siis senkun kohoaa.

Tähän saumaan tuli kuin tilattuna Kastelli-taloilta kysymys haluaisinko testailla heidän tuliterää Osta talo verkosta –palvelua. Kyllä, kyllä, kyllä haluaisin! Kastellin sivuilla on tullut roikuttua viimeaikoina muutenkin erilaisia talomalleja vahtaillen.


Talon ostaminen verkosta, aika huima ajatus. Ja toisaalta oli ehkä vain ajan kysymys koska se tuli mahdolliseksi, onhan netti nykyään jo niin tavallinen paikka tehdä mitä vain ostoksia. Kastellin palvelussa on aluksi muokattavana kaksi talomallia, Play 82 ja Play 85. Vaikka esimerkiksi meitä kiinnostavia isompia, kaksikerroksisia taloja ei pelissä ole nyt mukana, voi tuolla palvelulla tietty muutenkin pelailla ja haaveilla ja katsastella hintoja. Ja venkslata talon ratkaisuja ees taas - sitä en ehkä kehtaisi nyt mennä talomyymälään myyjän luo tekemään, hahaa!

Play-talon pohjaa voi muokata tietyin rajoituksin mm. talon mittoja ja ulkoseiniä muuttamatta - tämä mahdollistaa myös avaimet käteen -paketin varsin edullisen hinnan. Valmiiksi suunnitelluista sisustusvaihtoehdoista valitseminen myös helpottaa ja nopeuttaa talopaketin ostamista aika tavalla. Aloin tietty heti ensi näppäilyillä himoita palveluun lisää materiaalivalikoimaa ja laajemmat pohjaratkaisun muokkausmahdollisuudet. Mutta simppeliydessä on lopulta puolensa, tuumin leikkiessäni.

Vaikka palvelun vaihtoehtovalikoima ei (vielä) ole superlaaja, auttaa se kummasti hahmottamaan omia toiveita. Tiiättekö, joskus on helpompaa sanoa mistä tykkää kun ei ole valittavissa kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja? Ja toisaalta jos vaikkapa lattiavalikoiman vaihtoehdoista ei löydy mieleistä, tietää ehkä kuitenkin mikä on se yksi joka omasta mielestä puuttuu - se olisi siis ehkä se jonka lopulta omaan taloon valitsisi.

Kuvakaappaus Osta talo verkosta -palvelusta

Palvelun kiintoisin anti on mun mielestä ehdottomasti talon kokonaishinnan tarkkailu. Kuinka paljon hinta muuttuu jos lisätään samoihin neliöihin yksi makkari enemmän? Paljonko maksaisi yksi lisävessa? Mitä kustantaisi pienen terassin lisääminen? Entä jos jätetään sauna pois, paljonko säästyy? Ehkä yllättävintä oli hoksata kuinka vähän pienet muutokset talon pohjaratkaisuun maksoivat kun ulkoseiniä ei siirrä. Ja yhtä paljon yllätti se kuinka paljon hintalapun sai suurenemaan tekemällä pieniäkin muutoksia sisustukseen. Lisäsin hienommat hanat, virtaviivaisemmat kattovalaisimet ja fantsumman kiukaan, ja yhtäkkiä kokonaishintaa olikin paljon enemmän. Tämä täytyy ehdottomasti laittaa korvan taa jos nyt omaa taloa päästään tarkemmin suunnittelemaan. Niitä omia sisustusratkaisuja varten on todella laitettava budjettiin aika paljon varaa.

Nämä ovat nyt siis kaikki tällaisen raksa-ummikon ja kodinsuunnittelijauntuvikon ensiajatuksia. Mutta olisiko siellä ruudun takana antaa kultaisia vinkkejä oman kodin suunnitteluun, jos vaikka tässä nyt rakentamaan päästäisiinkin? Ja nyt olisi tarjolla mahtava arvonta yhteistyössä Kastelli-talojen kanssa, jossa on palkintona tämä ihana Marimekon syksyn uutuus Kiiruna-huopa.

Kuvat:Marimekko

Anna hyvä vinkki oman kodin suunnitteluun!

Onko se värivalinnat, lattiamatsku, ikkunoiden sijoittelu, pistorasioiden paikat, himmennettävät valot kylppäriin vai joku erinomainen pohjaratkaisuoivallus? Liittyykö se sisätiloihin, märkätiloihin, varastoon, terassiin tai pihaan? Vai onko se vaikkapa helpotus eteisen, kodinhoitohuoneen tai keittiön toiminnallisuuteen? Tai jotakin ihan muuta?

Jätä tähän postaukseen kommentti tiistaihin 24.10. mennessä ja olet mukana Marimekon Kiiruna-huovan arvonnassa. (Jos sinulla ei ole sen kummempaa vinkkiä mielessä, voit toki vain huikatakin osallistumisen - se käy myös aivan mainiosti.)

Jos kommentoit anonyyminä, keksi itsellesi nimimerkki jotta erotut muista nimettömistä. Jätä halutessasi sähköpostiosoitteesi kommentin mukana, se nopeuttaa voittajan tavoittamista arvonnan päätyttyä.


Onnea arvontaan, laittakaahan vinkkejä tulemaan! Ja käykää myös testailemassa tuota Kastellin palvelua, se on aivan lystiä. Niin ja saa tietty myös pitää meille peukkua niiden tonttiarpajaisten suhteen :)

14.10.2017

Mökkiläisen lämmityssoppa


Lämmityskausi on alkanut. Perjantai-iltana mökin pihaan tullessa on jo hämärää ja talo on kylmä. Nälkäkin maaseudun rauhaan laskeutuessa on - aina. Viikon mittaiset sateet ovat pellonreunassa vetistäneet maan, tiputtaneet melkein kaikki lehdet puista ja tehneet kaikesta vähän surkean näköistä. Tällaisia iltoja varten tarvitaan jotakin tosi nopeasti lautaselle saatavaa syötävää. Kokkailla ei ehdi kun on viriteltävä tulta hellaan ja laiteltava muita lämmitysvempeleitä talon huoneisiin pöhisemään. On nosteltava verhoja, avattava sängyistä pielukset lämpiämään, tyhjättävä ruokakassit kaappeihin ja kaupungista tuodut puhtaat pyykit lipaston laatikoihin.

Meillä on hihassa muutamakin nopea semivalmis ruoka juuri tällaisia mökille tuloja ajatellen. Uusin niistä on huippumainio pakasteallaslöytö. Kattilaan puoli litraa vettä ja Pirkan borschkeittoainekset porisemaan sähköhellalle siksi aikaa kun taloon asettuminen kestää. Kaik tarvittava on pussissa, mausteet ja muut, mitään ei tartte itse alkaa värkkäilemään. Jos tekee mieli lisätä jotakin lihaa niin saatan leikata pieniä savukyljen paloja joukkoon porinan lopuvaiheessa. Valmis keitto on hullun hyvää! Kauhotaan Raija Uosikkisen suunnittelemille Arabian Puketti-soppalautasille, jotka ovat osto- ja myyntiliikelöytö menneeltä kesältä. Päälle molskautetaan vain smetanasilmä ja sitten kuuma soppa lusikoidaan mahaan lämmitämään. Rakastan borschkeittoa ja kylläpä ilahduin kun tämä hätäisen versio tuli marketissa vastaan - eikä maksa kuin alle neljä euroa. Vilpitön hehkutus ja suositus.

Sydäntalvella ei enää mökkiperjantaina lämmityssoppa riitä, vaan hyisen kylmään taloon sysipimeällä tullessa tarvitaan ehkä myös lämmitysnapsu.

8.10.2017

Halonhakureissulla



Aiemmin kirjoittelin suunnitelmastani maisemoida Ikea-kassi -arkeani, kunhan Hay:n suunnittelemat versiot sinisistä Frakta-jättikasseista tulevat myyntiin. No nyt ne tuli ja kävinkin oitis ostamassa itselleni uuden halkokassin. Pieni juttu (ja pieni raha) vaihtaa yksi sininen kassi hillitympään ja vot, kyllä nyt kelpaa kantaa kellarista polttopuita ponnari heiluen yläkertaan. Ilmat ovat viilenneet ja kaakeliunissa rätisee tuli harva se ilta - halkoja pitää siis rontata rappusia ylös tämän tästä. Ja mikäs on noin nätillä halkokassilla kantaessa. Eikä haittaa vaikka se jää nyt seilailemaan tyhjänä pitkin asuntoa seuraavaa kellarireissua odotellessa.

Tämä meidän kotitalo kaupungissa on rakennettu vuonna 1906. Muilta osin taloa on vuosikymmenten varrella moneen kertaan remontoitu, mutta hämyisessä kellarissa on vielä tallessa jälkiä sen alkuvaiheilta. Kellarikoppien oviin on piirrelty lyijykynällä kaikenlaista; numerosarjoja, nimiä ja vuosilukuja. Niitä katsellessa alkaa mielikuvitus laukata: Kuka on haaveillut onnesta ja avioliitosta mutta yliviivannut sanat? Keitä mahtoivat olla Inga ja Jaakoppi ja millaista heidän elämänsä tässä talossa on silloin joskus ollut? Minä pydähdyn aina alakerrassa käydessäni erityisesti katselemaan hauskoja profiilikuvia, joita yhdestä ovesta löytyy. On silmälasipäinen mies, pitkänenäinen mies ja kolmas joka voisi mun mielikuvissani olla vaikka poliisipäällikkö. Lienevät piirrelty vuonna 1923 - ainakin tuo vuosiluku löytyy piirrosten tuntumasta.

Yläkertaan kiivettyä ja takkaan tulta viritellessä kellarin tarinat pyörivät vielä elävinä mielessä.


3.10.2017

Oli sentään aika hyvä kesä




Moni tuttu on ääneen tuuminut menneen suven olleen säiden puolesta surkein pitkään aikaan. Liekö satuin viettämään päiviäni kesän aikana juuri oikeissa koordinaateissa, mutta minusta tuntuu että oli melkein koko ajan mukavan lämmin ja aurinkoa riitti. Ehkä rakas kesäpaikka pellonreunassa sijatisi onnekkaalla säävyöhykkeellä... Tai sitten kesän jättämä lämmin fiilis johtuu siitä että se oli ensimmäinen lapsen kanssa maalla vietetty.

Suven muistot ovat yhtä huolettomia kuin koneen kovalevyltä löytyneet muutamat julkaistut ja julkaisematta jääneet valokuvat. Hyvää ruokaa, sadetta juuri sopivasti silloin kun olisi pitänyt ryhtyä kastelemaan puutarhaa, kesävieraita, siellä täällä kuivuvia saunapyyhkeitä, kivoja kirppislöytöjä, muistojen kolmipyörä, matot ja täkit mytyssä. Syreenin tuoksu. Ojanpenkan väriloisto maljakkoon varastettuna. Potut, potut, potut.

Oli kymmenes kesä Vihreässä talossa.




30.9.2017

Ilmaisia leikkokukkia



Tienvarret, nuo lempikukkakauppani! Valikoima vaihtelee vuodenajan mukaan mutta hinnat pysyvät aina samana: kaikki on ilmaista. Kesällä oli toki valittavana enemmän väriloistoa, mutta kyllä vielä poimittavaa riittää vaikka syksy on ehtinyt pitkälle. Nyt on tarjolla hienoja marjapuuron ja ruskean sävyjä, kaikenlaista hienoa kortta ja vartta jotka ovat jo kukintansa lopettaneet. Mitähän lajia lie tämäkin punertava kaunotar, jota poimin nipun maljakkoon. Se taitaa olla jo elämänsä ehtoopuolella, mutta minusta silti tosi kaunista. Roosa sävy rimmaa kauniisti meidän kaupunkikodin ikkunassa roikkuvan petroolinsinisen samettiverhon kanssa.

Mulla on useampiakin noita Riihimäen lasin vanhoja narupurkkeja, ne ovat paksua kestävää lasia ja aivan loistavia monikäyttömaljakoita. Sen lisäksi että asettelen niihin mieluusti kukkia, toimivat ne tarvittaessa tarjoiluastioina, boolimaljoina, hedelmäkulhoina, kynttilälyhtyinä, ja niin edelleen. Kokoelma kasvoi vastikään kun sisko löysi mulle kirppikseltä tuollaisen mittasuhteiltaan vähän harvinaisemman narupurkin. Laakea ja korkea on tällaisiin pöyheisiin kukkapuskiin just hyvä.

24.9.2017

Mihinkäs sitten muutettaisiin?


Tämä kaupunkikoti on tuntunut alusta asti kodilta - enemmän kodilta kuin ehkä yksikään aikaisemmista asunnoista joissa olen asunut.


Mutta sen tietää kun tulee taas aika muuttaa. Into laittaa ja sisustaa laantuu, mielessä alkaa muhia suunnitelmia jostakin uudesta. Vuosi sitten en olisi uskonut että muuttomieli tulee jo nyt, mutta sitten tuli elämäämme pieni ihminen ja niin moni asia muuttui. Emme ole ehtineet asua tässä kodissa ihan kahta vuottakaan. Tämä asunto sijainteineen oli kahdelle aikuiselle enemmän kuin täydellinen; Juuri sopivasti neliöitä ja säilytystilaa, pieni kylppäri ja kompakti keittiö. Kaupat, ravintolat, kahvilat ja kaupungin tohinat heti alaovella. Asunto itsessään on kaunis kuin karkki, taloyhtiö hyvin hoidettu ja rapussa mukavat naapurit. Remppasimme tämän justiinsa omannäköiseksi. Mutta kolmistaan hoksaamme että asiat voisivat olla toimivamminkin. Että se eniten kodilta tuntuva onkin taas jossakin odottamassa. Meillä molemmilla on yhtäkkiä sellainen olo että tästä voisi lähteä kohta eteenpäin.




Mihin ja millaiseen sitten seuraavaksi? Hyviä vaihtoehtoja risteilee ilmassa monia. Se on hyvä, tykkäämmekin pitää ilmassa useampaa vaihtoehtoa ja antaa sattumankin osaltaan ratkaista peliä. Yksi vaihtoehto olisi pysyä täällä keskustan alueella. Se olisikin aika ihanaa, nautimme aivan älyttömän paljon asua täällä. Silloin tulisi ehkä kyseeseen laittaa tämä meidän kaksio vuokralle ja muuttaa itse vuokralle kolmioon. Kolmion ostamiseen näiltä seuduilta ei budjetti veny, ne ovat kovin haluttuja ja siksikin melkoisen tyyriitä. Mutta vuokraamalla saattaisi onnistuakin.

Toinen pyöritelty vaihtoehto olisi muuttaa ytimestä hiukan loitommalle, mutta pysyä silti kantakaupungissa. Se tarkoittaisi varmaankin kerrostalokolmion ostamista. Pysyttäisi ratikkareiteillä ja lyhyen matkan päässä ytimen hulinoista.

Kolmas optio voisi olla laajentaa asumisaluetta esikaupunkialueisiin ja katsastella sieltä rivarinpätkää, erillistaloa tai vanhaa omakotitaloa. Etäisyys keskustaan kasvaisi reilusti, mutta vaihtokaupassa saisi reilummin neliöitä ja ehkä omaa pihanplänttiäkin. Toisaalta tätä asumismuotoa on jo elelty ennen keskustaan muuttamista, ja jotakin uutta tekisi aina ennemmin mieli kokeilla. Mutta sitten toisaalta voisi löytyäkin vaikka joku huppuhieno 50-60 -luvun rempattava helmi...

Ja sitten on vaihtoehto joka fiilistelytasolla kutkuttaisi meitä ehkä kaikkein eniten. Entä jos olisikin mahdollisuus rakennuttaa Helsingin rajojen sisäpuolelle talo, sellainen joka olisikin sellainen omannäköinen eikä kenenkään muun maun mukaan suunniteltu? Tässä on kyllä aika monta mietittävää muuttujaa; mihin, millaisen, missä ajassa, millä budjetilla, millä hermoilla jne. Hommaa olisi paljon ja tontit ovat täällä päin tiukassa. Mutta jos suljen silmät ja alan haaveilla ja kuvitella uutta kotia, mieleeni putkahtelee jostakin syystä nimenomaan näkyjä uudesta talosta. Paperilappusten reunat täyttyvät ajatuksissaan piirrellyistä pohjaratkaisuhahmotelmista ja näpit hakeutuvat tuon tuosta puhelimen karttaohjelmaan kiertelemään potentiaalisia alueita.



Mene ja tiedä mikä näistä visioista lopulta lähtee toteutumaan. Tässä se sattuma astukoon sitten peliin. Putkahtaako eteen ensinnä superhieno vuokra-asunto keskustasta, huippukaunis kerrostalokämppä kantakaupungista, joku rempattava aikakautensa helmi vähän kauempana citystä vai sitten helsinkiläinen harvinaisuus, huokea tai vuokrattava kiva rakennuspaikka. Tykkään tästä kutkuttavasta välitilasta tosi paljon. Monia hyviä vaihtoehtoja leijuu ilmassa, vielä voi haaveilla suunnitella ja unelmoida monenlaista. Sekin on kutkuttavaa että ihan pian voi kopsahtaa eteen jotakin juuri sopivaa ja sitten sen tietää että tämä on nyt menoa.

Lupaan kertoa heti kun kopsahtaa.

19.9.2017

Mökin olohuoneen makeover



Kaupallinen yhteistyö: Tikkurila

Mökin olkkarin makeover on nyt valmis ja päästään kuvien kimppuun! Olohuone oli siis aiemmin siinä asussa johon se yhdeksän vuotta sitten talon ostamisen yhteydessä laitettiin; seinät maalattiin silloin kermanvalkoisiksi ja kalusteet haalittiin kirppiksiltä ja osto- ja myyntiliikkeistä. Nyt teki mieli huoneen ilmettä vähän uudistaa, seinät maalata ja kalusteita osin vähän vaihtaa. Maalaushomma teki tietenkin huoneeseen isoimman muutoksen. Sen puuhasin mukavasti letkeään työtahtiin yhdessä viikonlopussa yhteistyössä Tikkurilan kanssa. Heiltä sain hyvät vinkit maalin ja sävyn valintaan, sekä ohjeet itse maalauksen toteuttamiseen. Hyvillä ohjeilla onnistuikin kerralla, eikä tarvinnut valmiin äärellä jossitella työn laatua.



Olkkariin oli haussa aika neutraali mutta kuitenkin luonteikas seinien sävy. Monia sävyvaihtoehtoja ensin pyöriteltiin, mutta lopulta valkattiin olkkarin seiniin rauhallinen, hiukan vihertävä harmaa. Sopiva sellainen löytyi kun etsittiin huoneen väliovien haaleaa harmaata vastaava sävy hiukan tummempana. Valinnassa apuna oli mainio Deco Grey -värikartta. Siinä oli harmaan sävyjä sopivasti valinnanvaraksi, mutta ei niin montaa että tulisi päättämisen vaikeus.

Sitten seinien puhdistus, tarvittavat teippirajaukset ja siveltimellä siveltävät osuudet. Näihin kaikkiin löytyy älyttömän hyvät ohjeet tuolta Tikkurilan sivuilta. Sieltä myös eväitä mm. maalin ja välineiden valintaan ja muita vinkkejä joilla saa taatusti hyvää jälkeä.



Telaaminen käy kuin tanssi jos käyttää telassa jatkovartta. Se säästää myös selkää tosi paljon. Ja toinen vinkkini sulavaan maalaamiseen on runsas maalin määrä: jos telassa on kunnolla maalia, ei sen levittämisessä tule oikeastaan lainkaan hiki. Yllättävää kyllä, maali myös roiskuu mun kokemukseni mukaan vähemmän jos sitä on telassa runsaasti - voisi kuvitella että olisi justiinsa päinvastoin. Myös maalausjälki on tasaisempaa.


Kahden maalauskerran jälkeen odottelin että maali kuivui ja makustelin miten sävyn valinta onnistui. Harmaathan ovat siitä vekkuleita että elävät tosi paljon valon ja ympäröivien värien mukaan. Niin tämäkin valkkaamani sävy: se vaihtelee valon mukaan lämpimästä "greigestä" viileään sinertävän harmaaseen. Pilvisellä säällä sävy on hiukan erilainen kuin auringonpaisteella. Maalivaihtoehdoista valkattiin täyshimmeä maali, se tekee sävystä vielä samettisemman, rauhallisemman ja "syvemmän".


Ja sitten huonekalut. Päätin edetä tässä kalustevalssissa nollabudjetilla. Ajatus oli myös että meille käytettyinä tulleet kalusteet pitäisi ehdottomasti saada edelleen uuteen käyttöön. Vanhoille sohville löytyi ostaja ja niistä saaduilla rahoilla hankittiin käytetyt Ikean Karlstad-sohva, vanha rottinkinen sohvapöytä ja pari rottinkinojatuolia. Niitä haalin Tori.fi:stä ja eräältä Facebook-kirppikseltä. Tarkoitus oli tehdä olkkarista pienillä kalustevaihdoksilla vähän kevyempi ja ilmavampi. Rahaa liikuteltiin parin sadan verran, koko homma toteutui lopulta plus miinus nolla niinkuin pitikin. Kaikkia kalusteita ei suinkaan vaihdettu, vanhat lastutuolit, puujakkarat, kaappi ja musta Mademoiselle-tuoli jatkavat eloa olohuoneessa niinkuin ennenkin. Samoin vanha sienikartta ja täytetty korppikin, niistä ei missään tapauksessa luovuttu.

Seinien maalaaminen harmaalla teki kalusteille kyllä tosi kauniit raamit. Samalla se jotenkin "valmisti" huoneen, teki siitä kaikkinensa huolitellumman oloisen. Ikkunoiden ja ovien listat piirtyvät kauniisti harmaata vasten ja valkoinen lattia ja katto jäsentyvät nyt jämäkämmin. Viereisten huoneiden vihreä ja sininen tapetointi saivat myös harmaasta harmonisen kaverin. Kaikki tiedot maalista ja tuosta ihanasta harmaan sävystä löytyvät näpsäkästi koottuna tuosta Tikkurilan ohjeesta. Siellä myös rinnakkain ennen ja jälkeen -kuvat olkkarista - tulihan siitä vain kovin eri näköinen.

Tuolla Tikkurilan Idea-sivustolla on muuten iso läjä kaikkea muutakin inspiroivaa maalausprojektia ohjeineen, niitä kannattaa ehdottomasti selailla.

Tämä remppaviikonlopun jälkeen en olisi millään halunnut palata maalta kaupunkiin - olisin vain halunnut jäädä uudistettuun olohuoneeseen fiilistelemään ja tunnelmoimaan. Nythän tuli siis ihan kamala himo maalailla ja remppailla talossa vähän lisää. Saas nähdä mitä seuraavaksi, ehkä ensi keväänä jo. Remonttikierros numero 2 pikkuhiljaa alkakoon!

Blog Design by Get Polished