1.3.2015

Kyökkielämää









Yhteistyössä Styleroom

Se on kyökki monen kodin sydän. Niin se taitaa meidänkin torpassa olla, ainakin jos mitataan sen mukaan missä huoneessa eniten vietetään aikaa. Keittiöstä alkaa maalle tullessa ensimmäiseksi talon lämmittäminen ja kyökin sohvalla viihdytään päivän alusta yömyöhään asti. Maalla arkinen keittiöelämä on myös verkkaisempaa kuin kaupungissa. Mökillä kokkaillaan kaikessa rauhassa, hörpitään kahvia ilman kiirusta, lämmitellään puuhellaa ja tiskataan fiilistellen. Ruoan syömisen kanssa ei hötkyillä, paitsi jos on kiljuva nälkä.

Millaista arkea teidän keittiöissä elellään? Toivottavasti pääsemme kyökkiarkeenne pian kurkistelemaan: Avotakka ja StyleRoom järkkäävät nimittäin Minun keittiöni -kilpailun johon keittiötarinoitanne kaivataan. Osallistu kilpailuun tekemällä kuva-albumi keittiöstäsi StyleRoomiin 1.-22.3. välisenä aikana ja kerro millainen arki sinun keittiössäsi vallitsee. Tarkemmat kilpailuohjeet löytyvät tuolta, kattokaapa sieltä miten hieno Kenwoodin yleiskone on voittajalle luvassa palkinnoksi! Keittiöalbumeista valitsee ensin kuusi suosikkiaan raati, jossa minäkin saan ilokseni olla mukana. Mun lisäkseni tuomaroimassa ovat Avotakan päätoimittaja Kari-Otso Nevaluoma ja StyleRoomin Laura Grönqvist. Ja sitten noista raadin valitsemista kuudesta finalisti-albumista yleisö saa lopulta äänestää kilpailun voittajan.

Vihreän talon keittiötouhuja voi katsella tuolla mun laatimassani StyleRoom -albumissa, siellä on tämän postauksen kuvat ja monta lisää. Toivottavasti se saa pian teidän keittiöaiheisista albumeistanne seuraa. Onnea kisaan!

24.2.2015

Kaupunkiasunto myynnissä







 







Maalla on rauha maassa ja vihreä torppa pysyy sijoillaan. Mutta kaupungissa on tullut levottomat jalat ja tekee mieli asuntorintamalla uusiin seikkailuihin. Meidän rivitaloasunto Itä-Helsingissä on myynnissä ja tulevia kotikuvioita hahmotellaan. Saahan nähdä kuinka käy. Tässä kodissa on ollut tosi mukava asua ja idässä pysytellään suurella varmuudella jatkossakin. Onhan täällä kaikenlaista huippua, niinkuin vaikka ympäröivät isot puistot, rikkumaton rauha, Cafe Stoan brunssi ja mitä vielä. Yksittäisiä kuvia kaupunkikodista on vilahdellut täällä blogissa silloin tällöin, mutta laitetaanpa tällainen kattava kimara nyt vielä viime metreillä. Keittiötä ei ole tainnut aiemmin koskaan näkyäkään, eikä pihaa. Eikä muuten alakerran pientä meikkivessaakaan. No, tässä nyt joka nurkka.

We are selling our city home and moving on to new adventures. These might just be the last photos of this apartment in the blog.

20.2.2015

Lomavieraat ja helppo herkkuruoka




 




Lomavieraita ootellessa pottumuusi tekeytyi puuhellalla, makkarat tirisivät uunissa ja aurinko laski. Ja mukavia vieraita sitten ehtoolla tulikin, nimittäin Stella, Mikko ja Eeva. Visiitin varsinainen agenda oli maalaushommailu (josta Eeva kirjoittikin jo mainion postauksen), mutta saatettiinpa parin päivän ajan syödäkin älyttömän hyvin ja paljon.




Ensimmäisenä iltana lautasella oli Dijonmuusia, chorizoa ja tomaattihöystöä. Helppoa ja hyvää. Pikkukoirakin änkesi syliin makkaroita päivystämään.

Dijonmuusi, makkarat ja tomaattihöystö
 
n. 1kg jauhoisia perunoita
1 tl suolaa
pari-kolme isoa ruokalusikallista voita
n. 2 dl maitoa
iso ruokalusikallinen Dijon-sinappia

makkaroita

kaksi rasiaa kirsikkatomaatteja
nippu kevätsipulia 
mustapippuria


Höyrytä tai keitä jauhoiset perunat kypsäksi ja muussaa ne. Lisää ripsaus suolaa, reilusti voita ja loraus maitoa. Lisää maitoa jos muusi on liian tymäkkää. Sekoita lopuksi muusin mausteeksi reilu ruokalusikallinen (tai enemmänkin, jos siltä tuntuu) Dijon-sinappia.

Lämmitä uunissa vapaavalintaisia, mausteisia makkaroita. Mä suosin yleensä joko Saarioisen chorizo-raakamakkaroita tai Helsingin makkaratehtaan järkkyhyviä lammasmerguezmakkaroita. Makkaroita tarvitaan pari per syöjä.

Laita pottujen kiehuessa paistinpannulle hiukan voita ja pari rasiallista halkaistuja kirsikkatomaatteja. Lisää tomaattien sekaan silputtua kevätsipulia pehmenemään noin puoli nippua. Anna porista hiljalleen pannulla vartin verran niin että tomaatit ja sipuli muuttuvat raukeiksi. Silppua loppu kevätsipuli odottamaan kaiken valmistumista.

Sitten vain lautaselle; alle muusia, päälle makkarat ja tomaattihöystöä. Kaiken kukkulaksi vielä rapsakkaa silputtua kevätsipulia ja rouhaisu mustapippuria.



16.2.2015

Nanny Stillin Sulttaani





Voiko helmikuussa vielä vouhkata joululahjoista? No kai ny voi. Kirppistelevä sisko onnistuu aina kääräisemään lahjapaketteihin jotakin kierrätettyä, hienoa ja yllättävää. Nyt se oli löytänyt jostakin mulle lahjaksi tuollaisen Nanny Stillin Sulttaani -kynttilänjalan. Vai onko se sittenkin pieni yhden kukan maljakko? No yhtä kaikki, sen väri on joka tapauksessa yksi suosikeistani. Happokeltaista Riihimäen lasia on talossa rakastettu ja rakastetaan. Väri on kaunis kun sitä on muiden sävyjen seassa kohtuudella. Ihan sattumalta se haki olohuoneen kaapin päällä seuraa lohenpunaisesta Aalto-vaasista, pinkistä kynttilästä ja syvänsinisestä ryijystä.

Acid yellow vintage glass candle holder by Nanny Still for Riihimäen lasi. It´s a christmas gift from my sister, who always finds the best thrifted treasures.






25.1.2015

Armeijapyyhkeiden paluu



Kirjoittelin aiemmin mainioista kahden euron armeijapyyhkeistä, jotka ovat tosi kauniita, sopivan kokoisia ja tyylikkäitä esimerkiksi laudeliinoiksi. Silloin ne loppuivat heti kättelyssä Varustelekasta, mutta nyt niitä taas saa!  Kiitos anonyymille kommentoijalle joka huikkasi tämän ilouutisen. Jos siis jäit kaipaamaan pyyhkeitä niin nyt niitä on verkkokaupan hyllyllä vino pino.

18.1.2015

Saunasuosikit: saunatyyny


Kun saunaan tarvitaan tyyny niin mitä seuraavaksi, saunapeitto ja saunapatjako? Näin kyseli mökkivieras hymyssä suin. Tuo Lapuan kankureiden tyyny on kyllä ehkä tämän talven paras ostos markettireissulta. Lauteilla makoilu on entistäkin mukavampaa kun takaraivo ei kopsahda kovaan puuhun. Tyynyn kuosi on minusta tosi kaunis ja sopii meidän mustanpuhuvaan löylyhuoneeseen hienosti. Siitä tulee mieleen saunan huopakatto tai viereisen kuusen kävyn pinta.

Täytynee hankkia toinenkin tyyny, tästä on ollut saunoessa jo vähän taistelua. Ehkä seuraavan kerran ruokakaupassa nappaan sellaisen ostoskärryyn.

A pillow for sauna by Lapuan kankurit.

12.1.2015

Esteri Tomulan Vegeta






Aiemmin Kirsikka-kattilasta kirjoittaessani tunnustinkin, että Esteri Tomulan kuvioimat Finelin emalikattilat ovat minulle vastustamaton keräilykohde. Ne ovat sellaista kaunista arkea jota ei tunnu koskaan olevan kaapissa liikaa. Onneksi kohtuuhintaiset kattilat ovat sen verran harvinaista herkkua että niitä ei varsin kaappeihin tungokseksi asti kerry. Kaksi sarjaa on erityisesti sydäntä lähellä, kalakuvioinen Neptun ja näiden kuvien vihanneskuvioinen Vegeta. Noita kattiloita käyttäessä ei tiskaaminenkaan harmita, niitä on niin mukava hypistellä kun ovat tosi kauniit.

Joidenkin kirppislöytöjen kanssa käy niin ettei niitä meinaa raskia käyttää lainkaan. Vegetojen käyttöönottoa vähän ensin arastelin, säilöin niitä kaapissa ja keitin keitettävät vanhalla teräskattilalla. Pikkuhiljaa emalikaunottaret ovat päässeet kaapista päivittäiseen käyttöön. Enää en ajattele kulumista ja naarmuja vaan sitä iloa jota hieno käyttöesine arjessa tuottaa.

"Vegeta" enamel kettles by Esteri Tomula for Finel. Vintage utensils at their most beautiful.

4.1.2015

Löytöjä: Wirkkalan rengaspullo 2508





Laitetaanpa edellisen postauksen perään heti toinen löytöpostaus, niinkuin puhe oli. Aiemmin jouluisia lahjavinkkejä mietiskellessäni jo mouhkasinkin Tapio Wirkkalan juhlavuodesta ja hienoista uustuotantoon tulevista rengaspulloista. Iittala tekee nyt myyntiin 50-luvun lopulla suunniteltuja suupuhallettuja pulloja numeroidun sarjan kahdessa koossa ja neljässä värissä; turkoosina, vihreänä, ruskeana ja harmaana.

Eipä tarvinnut kahdesti miettiä kun alkuperäistuotannon signeerattu ruskea pullo tuli vastaan parilla kympillä nettikirppiksellä. Oli kyllä hal-pa. Pullo on uudenveroisessa kunnossa, vanhan Iittala-tarran jämätkin ovat vielä tallella. Nyt on yöpöydällä aika kaunis juomavesikarahvi!

Kettukarkki-blogin Maire on hoksannut näiden pullojen hienouden jo aiemmin, kattokaapa miten kauniilta näyttää Mairen kuvassa vihreä yksilö uudemman Iittala-designin kaverina.

The beautiful brown mouth blown bottle is by Tapio Wirkkala and manufactured by Iittala in 50´s and 60´s.



2.1.2015

Esteri Tomulan Kirsikka - ja oodi kirppislöytöpostauksille




Kirppislöytöpostaukset ovat mun suosikkejani. Jaksaisin lukea niitä blogeista varmaan ihan loputtomiin. On aina yhtä jännää kun joku on tehnyt aimo löydön. Paitsi että huikeat löydöt ovat kutkuttavia, on myös älyttömän kiinnostavaa millaisia juttuja itse kukin kirppikseltä kotiinsa valkkaa. Joskus jonkun vanhan, simppelin tai vaatimattoman esineen hienouden ja freesiyden hoksaa vasta kun joku toinen poimii sen ja asettaa justiinsa sopivaan ympäristöön ja käyttötarkoitukseen. Löytöpostauksia on myös huippuhauska tehdä itsekin. Niitä löytyy tästä blogista jo aika liuta, Löytöjä -tunnisteen takaa. Ja lisää pukkaa, tänään viimeksi kotiutui esine joka tekee mieli tänne pian kuvata.

Mutta ennen sitä tämänpäiväistä: Tämä söpöläinen löytyi maaseudun kirppikseltä jo kesällä, mutta löydön raportointi on päässyt unohtumaan. Finelin emalikattilat ovat heikko kohta mulle; aina tekee mieli etsiä niitä lisää vaikka kattiloita jo kaapissa piisaa nokko. Esteri Tomulan Kirsikka -pikkukattila ei paljoa maksanut ja pääsikin kartuttamaan kokoelmaa. Sillä on kokattu jo yhtä ja toista, viimeksi joulun aikaan lämmittelin sillä glögit.

A fleamarket find from last summer, "Kirsikka" ("Cherry") enamel kettle by Esteri Tomula for Finel.




31.12.2014

Saunasuosikit: armeijapyyhkeet





Nyt minä kuulkaa perustan blogiin uuden tunnisteen, nimittäin SAUNASUOSIKIT. Tämän tägin alle kerään kaikkea hyväksi havaittua saunomiseen liittyvää; pyyhettä, saippuaa ja muuta värkkiä. Aloitetaanpa ihan parhaista laudeliinoista, jotka ovat joskus aiemminkin postauksissa vilahtaneet.

Maailman paras laudeliina on oikeastaan Itä-Saksalainen armeijaylijäämäpyyhe. Meillä on näitä mainioita puuvillasekoitteisia pikkupyyhkeitä pihasaunalla viikattuna vino pino, saunoja voi napata pinosta itselleen puhtaan liinan löylyyn mennessään. Ovat kauniita kaikessa karuudessaan, näistä tulee mieleen hieno Samuji Koti -kokoelman pyyhkeiden estetiikka. Koko on tosi hyvä, n. 100 x 45 cm, käsi- tai kasvopyyhkeeksikin passeli. Parilla liinalla peittää mukavasti melkein koko ylälauteen.

Omani hankin jo muutama vuosi sitten, oikein hamstrasin ennen kuin loppuvat.  Mutta Varustelekasta niitä edelleen saa, eikä parin euron kappalehintakaan päätä huimaa. EDIT: Kah, ovat näemmä nyt myyty loppuun.

(Vielä pitäisi kirppistellä saunalle joku sopiva korkea ja kapea pyykkikori, johon laudeliinat voisi sitten kylpemisen jälkeen nakata.)

Army surplus shops are sometimes places for affordable hidden gems. Like these East German army towels we use in the sauna. They remind me of shaker style in all their modesty.