21.10.2020

Astioita mökille

 

Olen vähän mietiskellyt mahdollisen tulevan mökin irtaimistoa. Vaikka mökkiin on vielä pitkä matka, minusta on huippua unelmoida ja tunnelmoida millaista siellä voisi olla ja millä filosofialla homma rakentuisi. Tavoite olisi että uutena ostettaisi mahdollisimman vähän ja että ylipäänsä tavaraa olisi mahdollisimman vähän. Jo meillä olemassa olevia kamppeita käytettäisi niin pitkälti kuin mahdollista. Hankintoja tarttisi hiukan tehdä, mutta käytetyllä tavaralla mentäisi niissä niin pitkälti kuin mahdollista. 

Osa tarpeellisesta löytyy tosiaan jo omista komeroista ja varastosta - esimerkiksi tämän astiakeräilijän hyllyillä riittää mistä valita - ja ylikin. Fiilistelin hiukan mitkä astiat olisivat tulevalla mökillä mukavat ja rimmaisivat tuon huikean mäntypöydän kanssa. Yllä olevassa kuvassa vaihtoehtoja juomaosastolle, kaikki kirppikseltä/käytettynä löytyneitä. Puukahvainen emalivesipannu on Heikki Orvolan suunnittelema ja Arabian muinoin valmistama. Jalallinen lasi on 60-luvun Marimekkoa ja nimeltään Artturi. Ilmakuplainen juomalasi taas on Humppilan lasin valmistamaa Talonpoika-sarjaa. Kannu on Arabian mattapintainen Kaarna ja kiiltäväkylkinen muki on Mahonkia.

Ja sitten fundeerasin mitä ruokalautasia niihin yhdistelisi. Arabian Paratiisi olisi klassikko ja sopisi hienosti joukkoon.

Pelkistetummän fiiliksen toisi Teema-sarjan puuterinen väri.

Arabian Sunnuntai olisi ehtaa 70-lukua ja auringonpaistetta. Tämän on suunnittellut Birger Kaipiainen, niin kuin Paratiisinkin.


Tai sit lisää Heikki Orvolaa vesipannun kaveriksi, 24h-sarjan lautanen Helorinne & Kallion sinisellä Tuokio-kuviolla. 

Minkä näistä kokonaisuuksista sinä valkkaisit mökkerölle?

 

*Sunnuntai- ja 24h-lautanen saatu menneiden Arabia-yhteistöiden myötä

18.10.2020

Pöytälöytö mökille (jota ei vielä ole)


Näin on käynyt ennenkin: suuritöisen hankkeen äärellä, silloin kun vasta unelmoidaan, tarvitsen jotain konkreettista jotta kokonaisuus alkaa hahmottua ja nytkähtää mielessä rohkeammin eteenpäin. Sama juttu silloin kun suunniteltiin tämän meidän kupunkikodin rakentamista, jotakin pientä konkreettista hankintaa tein jo vaikkei itse talosta ollut vielä tietoakaan.

Jostakin syystä olen nähnyt koko ajan mielessäni tulevalla mökillä (jota ei siis vielä ole :D) tietynlaisen kalustuksen. Sellaisen joka pikkuisen henkii 70-lukua ja on kuitenkin ajaton. Mieluusti vintagea ja valmiiksi elämää nähnyttä ja patinoitunutta. Tämä Ben af Schultenin Artekille suunnittelema jykevän eleetön mäntypöytä on ollut näkyjeni keskipisteenä. Ajattelin että jos sopiva yksilö tulee edullisesti Tori.fi:ssä vastaan, ostan sen jo valmiiksi varastoon odottamaan mökkiunelman toteutumista. Ja nyt se tuli.

Tämä on tästä pöytämallista suurin koko, 80x200cm. Materiaali on todella jykevää, käsittelemätöntä (tai ehkä oljyttyä/vahattua?) mäntyä. Olen nähnyt tästä sekä lakattuja ja käsittelemättömiä versioita, tämä käsittelemätön pinta on minun silmääni selvästi se viehättävämpi.  Pöydän myyjä kertoi että se on hankittu perheeseen 70-luvun puolivälissä ja se on palvellut uskollisesti työpöytänä. Pinta on vuosikymmenten käytössä muuttunut uskomattoman pehmeäksi ja silkkiseksi. Ja siinä on mielettömän kaunis patina - asia jota ei kaupasta uutta ostamalla kovallakaan rahalla saa. Pienet tahrat ja kolhut eivät minusta tätä pöytää huononna, vaan nimenomaan päinvastoin. En aio lähteä sitä millään muotoa kunnostamaan, se on täydellinen juuri noin. Kohta 50 vuotta vanha kaluste ja paranee vain kun ikää karttuu, aikamoista.



Pascal Raffierin klassiset lastutuolit sopivat mun mielestä tämän pöydän ääreen kuin nyrkki silmään. Nekin ovat Tori-löytö vuosien takaa, olivat Vihreässä talossa mm. kuistilla ja saunalla. Kun möin mökin, nappasin ne mukaan. Ja miten samanlainen puun sävy onkaan tuossa pöydässä ja lastutuoleissa, ihan kuin ne olisivat suorastaan odottaneet tätä kohtaamista! Tulevalle mökille on siis ruokailuryhmä nyt valmiina. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja se mökkikin sitten lopulta tulee.

Tykkään tuon pöydän mittasuhteista tosi paljon. Pituutta ja painoa on reilusti, mutta 80cm leveys tekee siitä yleisfiilikseltään siron. Näen mielessäni jo kuinka tuon ääressä syödään uudet potut, pelataan lautapelit, luetaan lehdet ja hörpitään teet. 

Viinilasillisille tarvitaankin sitten nojatuoli tai kaksi. Siihenkin mulla on jo tietty ratkaisu mielessä, vintagea tietenkin, ja jotakin muuta kuin Artekia. Tori.fi:ssä on jo tietyt hakusanat tallennettuna. Palataan jos ja kun tärppää.


17.10.2020

Näkymä mökin sisältä

 

Olen jatkanut täällä piirusteluharjoituksia. Nyt on tietokoneen ruudulla pyörittelyssä näkymä mahdollisen tulevan mökin sisältä rannan suuntaan. Tuo maisemakuva on ihan oikeastikin sieltä meidän rantsusta, mutta hiukan liian läheltä rantaviivaa ja hiukan väärään suuntaan otettu - tähän hätään ei löytynyt osuvampaa. Eli ihan noin rantaan mökki ei sijoittuisi ja näkymäkin olisi enemmän vasemmalle. Mutta pikkujuttuja ja siitä viis! Pääasia tästä kuvasta nyt välittyy, eli se millainen fiilis piirtämäni mökin sisällä saattaisi olla kun isoista ikkunoista avautuisi järvinäkymät.

Lykkäsin kuvaan jo vähän jotakin kalustetta ja jonkinlaisen takan mittakaavaa havainnollistamaan. Oikeassa reunassa pilkistää keittiön kaapiston nurkkaa (väri viittellinen) ja ovi toiseen pikkuiseen makuusoppeen. Kyllä mä itseni tuonne jo mieluusti kuvittelen kesäpäiviä viettämään. Eikös se ole niin että hyvin kuviteltu on puoliksi jo tehty?

10.10.2020

Mökin hahmoa piirtelemässä

 

Olen vähän huvitellut piirtelemällä millainen meidän tulevasta mökistä voisi tulla hahmoltaan. Tässä yksi versio, josta tällä hetkellä tykkäillään aika paljon. Tästä puuttuu nyt vielä yhtä ja toista, kuten takaseinästä kokonaan ikkunat, mutta katsellaanpas silti missä unelmoinnissa mennään.



Tässä versiossa olisi talon päädyssä katettu terassi, jossa voisi viihtyä ja istuskella sateisina päivinä, helteeltä varjossa ja iltojen viileässä. Maiseman suuntaan järvelle olisi suuret maisemaikkunat joiden edessä takka. Talossa olisi loiva harjakatto ja kohtuullisen kokoiset räystäät. Räystäiden alla voisi tarvittaessa kulkea sateelta suojassa ja ne tekisivät pienen suojan paahteeltakin sisätiloihin. Tämmönen ilme sopisi siihen että tontti on alunperin kaavoitettu mökeille tosiaan 70-luvulla ja siellä jo valmiiksi oleva pyöröhirsinen rantasauna on samalta ajalta. Tämäkin mökki voisi hyvin olla hirttä, vaikka näissä kuvissa onkin tuommonen lautaverhoillun tapainen.



 

Ylellisyydet suhteessa välttämättömyyksiin ovat koko ajan mielen päällä. Terassin lasitus ja takka ovat ehdottomasti ylellisyyksien listalla, mutta katettu avoterassi vähintäänkin tarvitaan. Tässä säästöversio, jossa avokuisti lasittamaton ja takaton. Tälviisiin varmaankin tehtäisiin ensin ja lisättäisi lasit ja takka sitten joskus kun pelimerkkejä taas kertyy ylimääräistä.


 

Mökin pohja olisi siis tällainen, niin kuin edellisessä postauksessa jo piirustelin, vähän reilu 40 neliötä kahdella pienellä makuusopella. Lisäsin toiseen päätyyn vain oven josta pääsee suoraan katetulle/lasitetulle terassille. Tämä kokonaisuus olisi meille aivan todella luksus. Instagramin puolella huikkailittekin tästä pohjasta huippuja kommentteja ja huomioita, esimerkiksi eteisen ja säilytystilan tarpeesta. Näitä ilman muuta mietiskellään, samalla kun kaavaillaan koko mökkeilyn konseptia ja siihen liittyvää ideologiaa. Liekö pilvilinnan maalailua ajatella että mökillä olisi vain ehdoton minimimäärä käyttötavaraa ja vaatteitakin vain sen verran kun mukana kulkee... Jatkamme pohdintoja ja piirusteluja!

27.9.2020

Mökin pohjaa piirustelemassa

 

Olen iltapuhteena mietiskellyt meidän tulevaa mökkiä ja pyöritellyt miten ja millaisena sitä kannattaisi lähteä toteuttamaan. Olen piirustellut vähän kaikenlaisia versioita pohjaratkaisuista ja neliömääristä ja samalla funtsaillut - kertakaikkisen mukavaa puuhaa.
 
Mikä kaikki tulevalla rantamökillä olisi välttämätöntä, mikä ylellistä ja millaiset tilat välttämättömyyksille ja ylellisyyksille tarvittaisiin? Varsinkin välttämättömyyksien lista on pitkän mökkeilykokemuksen myötä lyhentynyt. Jos vielä kymmenen vuotta sitten varustelin mökkiä 30:n ihmisen kestitsemiseen ja majoittamiseen, tiedän nyt että hyvin selvitään isostakin vierasporukasta siskonpeteillä ja kertakäyttöastioilla. Katse on entistä tarkemmin siinä mitä itse kolmeen pekkaan tarttemme. Entä ylellisyydet sitten? Kesät ovat lopulta lyhyitä ja niissä ehtii lopulta aika vähän. Kantsiiko keittiö varustaa uunilla jos sitä käyttää neljä kertaa yhden suven aikana? Ylipäänsäkin mietin mökin käyttöastetta nyt paljon enemmän kuin aiemmin. Millainen resurssi kannattaa satsata rakennukseen jota käytetään käytännössä noin kolme kuukautta vuodesta?
Näillä näkymin rakentaisimme tontille siis ensin uuden päämökin. Tältä saattaisi näyttää ylellinen ja välttämättömyydet täyttävä päämökin pohjaratkaisu mun tämänhetkisten mietintöjen mukaan. Neliöitä olisi reilut 40. Olisi tilaa isolle ruokapöydälle johon levitellä lehdet ja pelit ja herkut. Olisi hulppeasti tilaa oleskella sisällä, nujuta sohvannurkassa, lukea kirjaa, koota junarataa ja tuijotella järvenselkää/takkatulta. Ja sitten olisi kaksi makuusoppea jonne voisi mennä suljettavan oven taakse rauhassa nukkumaan kun haluaa. Makuusoppeen ei tarttisi muuta kuin 120cm leveä sängyn ja pienen lipaston yöpöydäksi. Siellä mahtuisi sitten tarpeen mukaan nukkumaan lähekkäin kaksi ja ylellisesti yksi. Sängyn alla olisi reilunkokoinen vetolaatikko johon mahtuisi mökkikassi, muuta säilytystilaa ei juuri olisi, koska tavaran roudaaminen ja haaliminen ei innosta. Terassia olisi reilusti ja siitä osa olisi katettua. 
 

 
Jos päätyisimme uusimaan vanhan saunamökin (sen lopullinen kohtalo on pidemmän, rauhassa tehtävän selvitystyön takana), saattaisi uusi sauna näyttää pohjaratkaisultaan tältä. Olisi pesusauna, josta käynti suoraan ulos kapoiselle katetulle terassille vilvoittelemaan. Saunan kyljessä olisi kiinni saunatupa erillisellä sisäänkäynnillä, jotta kosteat höyryt eivät pölähdä huoneeseen, mutta seinän kautta kulkeutuvan lämmön voisi hyödyntää. Saunatuvassa olisi tilat loikoilulle, nukkumiselle ja maiseman tuijottelulle. Pikkuinen keittiönurkkaus olisi mukava saunajuomille ja aamukahvin keitolle. Saunatuvassa voisi asustaa vaikka silloin kun käy mökillä yksin, haluaa erakoitua, tai lyhyemmällä visiitillä koko porukalla kun ei halua lämmitellä päämökkiä. Neliömääräksi piisaisi laskujeni mukaan noin 20, vaikka 25:kin saisi kaavan mukaan tehdä. 
 
Meidän tontilla on rakennusoikeutta 250m2. Käyttäisimme siitä siis näillä suuntaviivoilla osapuilleen neljänneksen ja saisimme jo aika todella paljon kaikkea. Saas nähdä miten ja mihin suuntaan mökkiaatokset tästä vielä kehittyvät.
 

13.9.2020

Toiveissa kaunis ja vaatimaton mökki

Uudella mökillä lähtötilanne on tällainen. Tontilla on pikkuruinen saunamökki lähellä rantaviivaa. Mökki on rakennettu 70-luvun alussa, silloin kun alue on alunperin kaavoitettu rantatonteiksi. Siihen aikaan oli yleistä että ensin rakennettiin saunamökki ja sitten hiukan myöhemmin "päämökki" lisäoleskelutilaksi. Vaikuttaisi siltä että tällä tontilla on tehty tasainen paikka päämökillekin, mutta se on jäänyt sitten syystä tai toisesta toteuttamatta. Meidän ajatus on että jatkettaisi siitä mihin projekti on aikanaan jäänyt, eli suunniteltaisi ja toteutettaisi puuttuva päämökki.

Yllä olevassa kuvassa saunamökki ja sen takana tasainen alue. Kuvan olen ottanut kalliolta, joka nousee heti tasaisen alueen takareunasta.


Saunamökki rannalta päin katsottuna

Saattaa kuitenkin olla että saunamökkikin joudutaan jossakin vaiheessa uusimaan, ainakin isommalla kädellä remontoimaan. Se on tehty rakenteellisesti höpsösti, mistä johtuen se on moneen suuntaan vänkyrä ja pyöröhirsien väliin on muodostunut paikoin isoja rakoja. Siellä on myöskin aika miten kuten tehty lattia, joka täytyisi tehdä kokonaan uusiksi vasoineen kaikkineen. Itse sauna on myös todella pieni, rakennuksessa on kokonaisuudessaan noin 12 m2 josta saunan osuus arviolta 3,5m2. Perustuksetkin ovat pikkuisen arveluttavat ja rakennuksen korko ja sijoittelu on nekin vähän hupsusti ratkaistu. Katsotaan nyt kuitenkin rauhassa mitä sen kanssa tehdään, onhan se seissyt tuossa jo 50 vuotta ja kestänyt. Hyvää ja toimivaa ei lähdetä syyttä purkamaan.


Näkymä saunamökin nurkalta järvelle
 

Olen jo alkanut vähän selvitellä pienen päämökin rakentamisen mahdollisuuksia. Ajatuksissa on että pysyttäisi 70-luvun mökki-ideologiassa. Se tarkoittaa mun nähdäkseni kompakteja neliöitä, vaatimattomuutta ja tehokkuutta, sekä niukkoja mukavuuksia. Tässä meidän listaus toivotuista ominaisuuksista:

  • sähköt
  • kantovesi
  • pilariperustus/rossipohja
  • hengittävä rakenne
  • painovoimainen ilmanvaihto
  • ei talvilämmin, talvet kylmillään
  • lämmitysmuotona kiertoilmatakka ja irtopatterit
  • rakenteena lauta tai hirsi

Paukut eivät riitä pitkästä tavarasta rakentamiseen, joten kääntynemme lopulta jonkun mökkivalmistajan puoleen. Toive on, että saisimme hankittua yhdestä paikasta päämökin ulkoa päin valmiina ja voisimme sitten tehdä sisähommat itse. Nopealla kyselykierroksella vaikuttaisi siltä että talotoimittajilla on tänä päivänä lähtökohtana että mökkeihinkin tehdään omakotitalomaiset olosuhteet koneellisine ilmanvaihtoineen. Yritän nyt etsiä sellaisen talotoimittajatahon, joka hoksaisi mitä ajamme 70-lukulaisella vaatimattomuudella takaa ja sumplisi mun kanssa siihen hyvät ja kustannustehokkaat ratkaisut. En haluaisi lähteä tekemään tätä projektia niin että meidän toiveet nähdään lähtökohtaisesti ongelmina.

Joka tapauksessa ajattelimme antaa tän projektin kokonaisuuden suunnittelun nyt aluksi arkkitehdin käsiin. Vaikka mieluusti miettisin lopulta mökin tilaratkaisut itse, tarvitaan nyt ammattilaista funtsaamaan ainakin rakennusten sijoittelu tontille, kaavan mukaiset fiksut ja kustannustehokkaat ratkaisut ja järkevä etenemisjärjestys.

Tällaisista alkuasetelmista lähdetään siis liikkeelle. Kiirusta ei nyt ole, homma edetköön omalla painollaan lempeästi edistäen. Ryhdytään tositoimiin sitten kun sopivat palikat alkavat olla kasassa. 

Sattuisko siellä langoilla olemaan ketään jolla olisi kokemusta vastaavanlaisesta vaatimattoman mökin rakennuttamisesta? Kaikenlaiset vinkit homman suhteen ilolla vastaanotetaan!


4.9.2020

Uuden äärellä


 
Ja niin vihreä rintamamiestalo pellonreunassa löysi uudet omistajat alkukesästä, muutama hassu päivä myynti-ilmoituksen julkaisun jälkeen. Kaupat tehtiin juhannuksen alla. Luovuin talosta todella hyvillä mielin, tuntuu että se jatkaa nyt elämäänsä juuri oikeissa käsissä. Samalla tuli fiilis että voisi olla syytä pitää pieni hiljainen hetki täällä blogissa - tuntui hupsulta alkaa kirjoitella niitä näitä kun blogin pitkäaikainen päätähti olikin yhtäkkiä kokonaan poissa. Vaikka olinkin jo aiemmin vähentänyt mökkijuttujen kirjoittelua, mutta silti. 
 
En ole ikävöinyt taloa, uniinkin se on tullut vain kerran kaupanteon jälkeen. Olin tehnyt eroa siitä mielessäni jo hyvän aikaa ennen kuin laitoin sen myyntiin. Talo lähti, mutta kaikki muistot, hetket, juhlat, rempat ja hupsuttelut säilyy kyllä mielen päällä. Meillä oli aivan huiput 12 yhteistä vuotta!
 
Nyt olkoon tuon hiljaisen hetken loppu ja horinat tällä tontilla jatkukoon. Moni on minulta kysellyt loppuuko blogi ja vaihtuuko vähintäänkin sen nimi. En missään vaiheessa ole ajatellut että loppuisi tai vaihtuisi. En itse ajattele että Vihreä talo olisi mihinkään seiniin sidottu homma, vaan jotakin sellaista joka kulkee mun mukana aina. Se on niitä fiiliksiä, tiloja ja tunnelmia joita minä teen ja tarinoita joita minä kerron, ei niinkään juuri tietty paikka tai rakennus. Joku saattaa tietenkin tästä olla eri mieltä, mutta niinhän aina elämässä joku jostakin on.

Juhannuksen jälkeen oltiinkin yhtäkkiä uuden äärellä. Sanotaan että kun jostakin luopuu, mahtuu jotakin uutta tilalle. Tutulta järveltä tuli edullisesti myyntiin rantatontti, jossa oli pieni hirsinen 70-luvun saunamökki. Käytiin katsomassa sitä helteisenä kesäpäivänä, sudenkorennot pörräsi rannassa (kuva yllä) ja mökkiradiossa soi iskelmä. Paikan tunnelma, ympärillä kohoavat korkeat puut ja kalliot, lämmin rantavesi ja kaikki tuntui justiinsa oikealta. Niin me sitten yhtäkkiä ostettiin se mikroskooppinen mökkerö ja pala rantaa, vaikka ei juuri siihen hetkeen pitänyt mitään uutta mökkihanketta ainakaan käynnistää. Ja nyt tuumaillaan kiirehtimättä mitä sille tehdään, ehkä rakennetaan uutta kun ollaan siihen vauhtiin päästy. Ei hötkyillä, vaan käydään hissuksiin omassa rannassa saunomassa ja grillaamassa ja tuumaillaan mikä olisi juuri sille ympäristölle ja meille just nyt parasta.
 
Joku ehti jo Instagramissa kyselläkin että kai kirjoitan blogiin uudesta mökkiprojektista myös. Ans kattoo ny! Mutta täällä joka tapauksessa ollaan taas.

25.5.2020

Mökki myyntiin


Nyt on tullut sen aika että myyn mökin. Välittäjä on palkattu hommiin ja myyntiä valmistellaan täyttä höyryä. Minä vielä viimeisiä tavaroita haen ja hiukan siivoilen, sitten on minun aikani Vihreässä talossa täynnä. Toivotaan että talo löytää uudet omistajat sillä tavalla vikkelästi että joku saa tämänkin kesän siellä nauttia. Toivotaan että löytyy joku jolle tämä paikka on suuri unelma.

Vähän itkettää kun tätäkin kirjoitan, mutta myyntipäätös on pitkään harkittu ja varma. Nyt on aika.

Instagramissa jo kyseltiinkin tarkempia tietoja mökistä, joten kirjailen niitä tännekin. Jos siis olet etsimässä kuivanmaan kesämökkiä niin kurkkaa toki tämä:

Vihreä talo sijaitsee Loimaan seudulla. Matkaa Helsinkiin on noin 150 km, Turkuun, Poriin ja Tampereelle vajaa sata. Vuonna 1948 rakennetussa rintamamiestalossa on kolme makuuhuonetta, keittiö ja olkkari, joten isompikin porukka majoittuu hienosti. Sähköt löytyy ja pihassa on kaivo. Ikkunoista näkyy mukava peltomaisema. Talon mukana tulee pihasauna, vanha pieni lato ja n. 2,5 hehtaaria nuorta metsää. Hintapyyntö on 45 000 euroa.

Jos kiinnostuit ja kaipaat lisätietoja niin välittäjän tavoittaa tuolta. Ilmoitus Oikotielle ja Etuoveen on tulossa varmaankin noin viikon sisällä, huikkaan siitäkin sitten täällä.

EDIT: Oikotie-ilmoitus löytyy nyt tuolta.

17.5.2020

Istutushommia terassilla - ja arvonnassa Kekkilän jalallinen viljelylaatikko!


Kaupallinen yhteistyö: Kekkilä


Olen täällä nyt viimeaikoina laittanut täyttä höyryä meidän talon ulkotiloja viihtyisämmäksi. Ja istutellut kuin viimeistä päivää. Enpä ole antanut ajoittaisen lumisateenkaan (!) lannistaa. Istutuspuuhat tekevät niin hyvää, ainakin mun mieleni saa niistä todella paljon uutta virtaa. Koko tämän talon pihan laittaminen on ollut kyllä yksi tämän kevään parhaista jutuista.

Nyt on työn alla ollut talon terassi, joka on puoliksi lasitettu ja puoliksi kattamaton. Toinen puoliska siis vähän niin kuin sisätilaa ja toinen sitten taivasalla. Molemmilla puolikkailla on istuskelupaikat ja tilaa istutuksille. Siispä nyt seuraa kahden sorttista istututa: lasiterassille laitoin yrttilootan ja kattamattomalle puolelle perennoista laaditut kesäkukkaistutukset.


LASITERASSIN YRTTILOOTA


Lasitetulle terassille tuli pieni hyötykasviviljelmä Kekkilän jalalliseen viljelylaatikkoon ja pariin irtoruukkuun. Täällä kasvattelen kaikkea mitä tulee syötyä ja kuluu keittiössä - ja keittiön ovesta pääseekin tähän näppärästi kasveja hoitamaan. Katsotaas miten tällainen syötävien viljely hoituu näppärästi.


Mullaksi yrttivoittoiseen istutukseen valkkasin Kekkilän yrttimultaa, luomua tietty. Viljelylaatikkoon kannattaa muovituksen jälkeen laittaa pohjalle salaojitukseksi pieni kerros ruukkusoraa, multa vasta sen päälle. Se auttaa kasvien juuristoa pysymään ilmavana.



Istuteltavat löytyivät melkeinpä kaikki keittiöstä. Olen säästellyt kaupan yrttien jämiä ja salaatin naatteja, jotta pääsen ihmettelemään niiden uudelleenkasvua. Eniten meillä kuluu basilikaa, korianteria, minttua, ruohosipulia ja sekalaisia ruukkusalaatteja - niitä multaan siis. Ostin myös yhden kirsikkatomaatin taimen taustalle korkeutta kasvamaan. Se saa siellä venyä pituutta ja nojailla Linja-vihertukea vasten.


Näin komiasti lähtevät uudelleen kasvamaan töpöksi napsaistut salaatit, kun ne pääsevat hyvään multaan ja saavat vettä ja aurinkoa. Runsasta kastelua vaan ettei salaatista tule kitkerää, muuta ei tartte osata! Ja jos oikein haluaa kasvuun vauhtia, kannattaa kasteluveteen lisätä säännöllisesti lannoitetta.

Hetken sommittelun ja tuumailun jälkeen vihreät löysivät viljelylaatikosta sopivat paikkansa ja istutuin ne sijoilleen. Ja istuttamisen jälkeen olen harrastanut säännöllistä vahtaamista ja tarkkailua. Aamulla ensimmäiseksi ja illalla viimeiseksi pitää aina kurkata miten pikkuvihreillä menee.



PERENNOJA KESÄKUKIKSI


Ja sitten toinen avoimen terassin puolelle ja "kesäkukkaistutusten" kimppuun. Sinne laitoin myös jalallisen viljelylaatikon ja sen seuraksi suuria terrakottaruukkuja. Tykkään tehdä niin että istuttelen kesäksi terassillekin perennoja. Sitten niiden syksyllä lakastuttua istutan ne pihaan maahan odottamaan uutta tulemista taas seuraavana kesänä. Homman voi tehdä toisinkin päin -  napata pihaan istutetun perennan jakotaimen kesäksi ruukkuun ilahduttamaan. Siksi mun "kesäkukkani" on lainusmerkeissä - ne kun ovatkin monivuotista sorttia.

Multana käytin Kekkilän ruukkuviljelymultaa ja näppärää Kasvatussäkkiä. Kasvatussäkki passaa suoraan tuohon jalalliseen viljelylaatikkoon ja kasvit voi istuttaa siistin simppelisti leikkaamalla säkin päälle saksilla niille sopivat aukot. Kyl on kätsää ja mainio homma vaikkapa kasvihuoneessa tai parvekeviljelyssä.


Viljelylaatikkoon laitoin monivuotista keijunkukkaa  ("Black beauty"). Nuo tummanpuhuvat punaiset lehdet ovat minusta ihanan muheva väriyhdistelmä mustan laatikon ja tummanharmaan talon seinän kanssa. Vähän dramatiikka kukkalaatikkoon! Kasvin herkkikset kukat tulevat noin 40cm pitkien varsien päihin ja väri vaihtelee valkoisesta punertavaan. Pelkät lehdet ilman kukintaakin ovat jo istutuksessa hieno näky.


Ruukkuihin laitoin terassin silmäniloksi myös monivuotista: raparperin ja saniaista (en enää muista mikä lajike, ehkä kivikkoalvejuuri?) Molemmathan kasvavat aika kookkaiksi, saniainen 80-100cm ja raparperikin parhaimmillaan saman korkuiseksi. Ovat siis ruukuissa sitten myöhemmin kesällä toivottavasti mahtavan näköisiä. Raparperin ostin nyt uutena taimena, mutten vielä tiedä minne päin pihaa se lopulta tulee. Eläköön siis kesän ruukussa niin saan lisää mietintöaikaa. Ja saniaiset otin täältä omasta pihasta. Olin ne jo viime syksynä istuttanut, mutta nyt siirsin pihatöiden tieltä ja nappasin kesän ajaksi terassin koristukseksi. Syksyllä pääsevät nekin sitten lopulliselle sijoituspaikalleen.



Terassilla on nyt jo aika mukavan viihtyisää - ja viihtyisyys vaan lisääntyy sitä mukaa kun kasvitkin kasvavat. Viihtyisyyttä ja viljelyiloa on tiedossa yhdelle teistäkin, sillä nyt seuraa

VILJELYLAATIKKO-ARVONTA!



Nyt arvotaan yhdelle onnekkaalle yksi Kekkilän mustan jalallinen viljelylaatikko ja siihen passaava kasvatussäkki! Osallistu viljelylaatikon arvontaan jättämällä tähän postaukseen kommentti sunnuntaihin 24.5. mennessä. Pelkkä huikkauskin riittää, mutta jos olet juttutuulella niin kerro toki mitä laatikkoon istuttaisit jos voittaisit.

Jos kommentoit anonyyminä, keksithän itsellesi nimimerkin jolla erotut muista nimettömistä. Jätä halutessasi kommentin mukana sähköpostiosoitteesi, se helpottaa voittajan tavoittamista arvonnan päätyttyä. Onnea arvontaan ja eikun osallistumaan!

(Käytän osallistujien mahdollisesti antamia sähköpostiosoitteita ainoastaan arvonnan suorittamiseksi sekä arvonnan voittajan tavoittamiseksi. Annettuja tietoja ei käytetä suoramarkkinointiin eikä niitä luovuteta eteenpäin kolmansille osapuolille. Poistan arvontaan osallistuneiden kommentit mahdollisine sähköpostiosoitteineen arvonnan päätyttyä ja voittajan selvittyä.)

Pssst! Voit tuplata voiton mahdollisuudet osallistumalla myös Vihreän talon Instagramissa.

EDIT: ARVONTA ON PÄÄTTYNYT JA VOITTAJA LÖYTYNYT!

14.5.2020

Pihasuunnitelma

Kuva: Annika Arminen

Nyt kun pihahommista on puhe niin tuumasinpa vilauttaa teille meidän pihasuunnitelmaa. Talon rakennuttamista aloittaessa mietittiin pitkään mitä pihan kanssa tehdään ja lopulta päädyttiin siihen että paras lopputulos tulee jos käännytään suunnittelussa osaavan ihmisen puoleen. Pihasuunnitelma tilattiin siis tutulta ammattilaiselta ja täytyy sanoa että kyllä vain kannatti. Suunnitelmasta tuli todella kiva, toiveet paljon paremmin täyttävä kuin itse olisimme osanneet järkeillä. Se on myös säästänyt todella paljon aikaa ja energiaa mm. maa-aineksia paikoilleen laittaessa ja kasvihankintoja tehdessä.

Toiveiksi pihaa varten annoimme tällaisia suuntaviivoja:

-ei nurmikkoa, vain istutusalueita ja kulkuväyliä
-lapselle leikkipaikka, jonka voi myöhemmin muuttaa vaikka kasvihuoneen paikaksi
-kerroksellisuutta ja runsautta näkymiin
-näkösuojaa naapureiden suuntaan
-paljon puita, pensaita ja perennoja

Hiukan olemme joutuneet joitakin muotoja piirustuksesta muuttamaan käytännön syistä (mm. raksavaiheessa muuttuneiden kaivojen paikkojen takia), mutta pääpiirteittäin tuollainen pihasta nyt tulee. Istutusalueet alkavat olla kaikki pian rajattuina ja mallillaan. Seuraavaksi varmaankin alamme puuhata terassin kyljessä olevaa suurta istutusallasta.

Siitäpä kysynkin nyt teiltä jotka olette puuhailleet paljon puutarhassa: olisiko vinkkiä mistä materiaalista olisi edullista tehdä noin 50cm korkean istutusaltaan reunat? Niinkuin aiemmin kerroinkin, edetään pihahommissa nyt säästöbudjetilla. Kiveen tai corten-reunukseen ei nyt lompsa veny ja paras vaihtoehto jonka itse olemme keksineet on suorasivuiset leca-harkot. Niiden pinnan voisi vielä tasoittaa/rapata ja koko lystin hinta olisi todella kohtuullinen. Altaasta tulee muuten nopsasti tyyris kun reunusta tarvitaan 23 juoksumetriä. Ja kuitenkin halutaan tehdä kerralla hyvä, eikä turvautua mihinkään väliaikaisratkaisuun. Onko jollakulla siellä kokemusta leca-reunuksen tekemisestä tai muuta säästövinkkiä tuollaisen altaan reunustamiseen?

28.4.2020

Pihaa rakentamassa - puutarhan kevättyöt


Kaupallinen yhteistyö: Kekkilä



Jatketaanpa pihapuuhia! Aloitin pihan keväthommat huoletimalla ravinneasiat kuntoon. Ohjenuorana käytin Kekkilän sivuilta löytyvää oikein hyvää ja selkeää ohjeistusta - ohjeet olivatkin tarpeen kun en ole aiemmin näihin ravinneasioihin juuri perehtynyt. Ensin kalkki. Kalkitseminen on yhtä tärkeää kuin lannoittaminenkin, sillä se vähentää maan happamuutta. Maan ravinteet ovat kasvien parhaiten käytettävissä silloin kun ph on kohdallaan. Kalkitseminen on helppo ja nopea homma, siinä ei kauaa nokka tuhissut kun koko piha oli hoidettu.  Levitysohjeet ja annostus löytyvät kalkkipussin kyljestä. Minä käytin Kekkilän Puutarhakalkkia, joka on luomua.

Jotkut kasvit, kuten havut viihtyvät happamassa maassa, ne eivät siis kalkkia kaipaa. Jätinkin kalkin levittämättä alueille joihin olen istuttanut havuja. Kalkin tarve kannattaa aina tsekata kasvien mukaan.


Kalkin tarttee antaa imeytyä maahan pari viikkoa ennen lannoittamista, siispä villasukat jalkaan ja toviksi sisätiloihin. Kalkin imeytymistä odotellessa tulikin pääsiäisen tienoolla Helsinkiin vielä takatalvi. Ihmettelin kuistilla valkoiseksi muuttunutta maata ja lumentulon sopivaa ajankohtaa - kosteus olisikin kalkin imeytymiselle tarpeen. Valkoinen lumipeite toi myös mukavasti esiin pihassa piileskeleviä kasveja. Siellä ne vielä odottelevat näkymättömissä vihreyden puhkeamista. 



Lumi suli ja parin viikon kuluttua olikin lannoittamisen aika. Ja vähän vihreääkin jo näkyvissä suuren istutusalueen seppelvarvuissa, hurraa! Lannoitteeksi valikoitui Kekkilän  Kevätlannoite Plus+, joka on kaikille kasveille sopiva yleislannoite. Se on toisaalta nopeavaikutteista, jotta kasvit pääsevät keväällä hyvin kasvuun, ja toisaalta hidasvaikutteista niin että ravinteita vapautuu hitaasti kesän mittaan antamaan kasvuvoimaa.

Samaan tapaan kuin kalkkikin, oli lannoitteen levittäminen nopea ja helppo homma. Pussin kyljestä annostus ja sitten vain viskomaan. 


Katsokaapas noita kahta muhkeaa kasaa tuolla meidän pienen pihan perällä. Toisessa on multaa ja toisessa männynkuorikatetta. Molempia tarvitaan tähän pihaan aikamoiset määrät, joten olikin näppärämpää tilata kerralla ne kerralla kuoma-autokyydillä kotiin, kuin alkaa kuskata niitä itse pienissä erissä. (Eikä useamman käyntikerran ralli puutarhamyymälään näinä aikoina muutenkaan kävisi laatuun.) Kekkilällä on näpsä irtomultapalvelu, jossa tarvittavat määrät sai helposti ynnättyä laskurilla ja tilauksen tehtyä. Isommat satsit ovatkin tarpeen kun uutta pihaa perustaa. 

Tilasin satsit kuorikatetta ja perennamultaa. Multa menee olemassa olevien istutusalueiden lisäksi melkein kokonaisuudessaan suunnitteilla olevaan suureen istutusaltaaseen terassin viereen. Ja kuorikate nimensä mukaisesti katteeksi. Kateasioista seuraavaksi:


Miten istutusalueita siistisi, pelkkä katemulta vai myös kuorikate? Istutusalueita voi siistiä keväisin aika vaivattomasti pelkästään levittämällä kasvien juurelle kerroksen tuoretta puutarhamultaa.  Uudesta mullasta kasvit saavat puhtia ja lähtevät vauhdilla kasvuun. Katemullan levittäminen estää myös rikkaruohojen itämistä ja kasvua, ja sitkeimmät rikat hoksaa tummasta mullasta nopeasti. Talven jäljiltä maahan jääneet lehdet ja muut kasvinosat voi jättää maatumaan mullan alle, siellä pieneliöt  hajottavat niitä humukseksi. Tähän vaiheeseen erinomaista on myös kypsä komposti, sitä kannattaa levittää keväällä esim. pensaiden juurelle.

Levitin ensin istutusalueelle kokeeksi pelkästään kerroksen tuoretta multaa. Ja kyllä vaan sillä tuli heti siistimpi vaikutelma! Mutta koska meidän piha on todella paahteinen eivätkä kasvit vielä sitä juurikaan varjosta, päätin kattaa kaikki istutusalueet tuhdilla kerroksella männynkuorikatetta. Yllä olevassa kuvassa vasemmalla maa talven jäljiltä ja kalkittuna. Keskellä siistitty levittämällä kerros multaa katteeksi. Ja oikealla mallaus kuorikatteesta. Tuosta näkee minusta mukavasti miten iso vaikutus katemullalla ja kuorikatteella on yleisilmeeseen.


Aaahhh miten siistiltä näyttää skarpisti rajattu ja kuorikatettu syreenipenkki lasitetun terassin tuntumassa! Vielä jotkut koristekivet tuonne seinän vierustalle niin avot.

Kuorikatteen lämmin sävy tekee pihaan kivan fiiliksen ja on mukava kontrasti kulkuväylien kivituhkan harmaalle. Tämä meidän kuorikate on siis männynkuorikatetta jota saa tilattua kerralla vaikka kuorma-autollisen. Kekkilältä löytyy toki muitakin katevaihtoehtoja, tuolla niitä voi katsastaa. Koristekatteitakin on eri sävyisiä, punertavasta pähkinänruskean kautta mustaan.




Päätin siis laittaa noin 7cm kerroksen kuorikatetta kaikille istutusalueille pääasiassa meidän pihan paahteisuuden vuoksi. Viime kesänä istutusalueet kuivuivat todella nopeasti ja niitä sai olla alvariinsa kastelemassa. Kuorikate pidättää kosteutta maassa ja vähentää siis kastelun tarvetta.

Kuorikate estää myös rikkakasvien kasvua. Se onkin tarpeen, sillä rikkojen kitkeminen ei ole lempipuuhaani. Lisäksi kuorikatteen käyttö vauhdittaa kastematojen ja muiden hyödyllisten pieneliöiden toimintaa, suojaa mullan pintaa rankkasateiden aiheuttamalta liettymiseltä ja pitää kasvavat kasvit siisteinä. Meidän pihassa kasvit ovat vielä tosi pieniä ja multa-alueita näkyvissä paljon, kuorikate on noiden edellämainittujen hyötyjen lisäksi oikein hyvä keino siistiä tällaisen alkuvaiheessa olevan puutarhan ulkonäköä.

Katekerroksen alle tarvitaan katekangasta vain jos maassa on monivuotisten rikkakasvien juurakoita. Meillä niitä ei ollut, joten nypin vain vähät pienet rikat pois ja levitin kuorikatteen suoraan mullan päälle. Katteen voi antaa maatua paikalleen tai sen voi myöhemmin kompostoida. Minä ajattelin antaa maatua, sitä mukaa kun pensaisen ja perennojen taimet kasvavat ja alkavat vallata alaa.

Ja oteteenpas loppuun vielä ennen ja jälkeen -kuvat.








Aikamoinen muutos työn alla olevalle pihalle nyt jo. Vaikka piha on vielä kovasti kesken ja kasvitkin vielä aivan pieniä, teki tuo kuorikate ihmeitä. Se toi pihaan lämpöä ja huolitellun fiiliksen. Nyt pihasta voi jo vähän nautiskellakin, samalla kun jatkaa huhkimista. Tästä on hyvä jatkaa!