4.4.2020

Kuvien kehystyttämisestä


Kehystytin pitkästä aikaa muutaman kuvan seinälle laitettavaksi. Tuumasin kirjoitella nyt  sanasen paitsi noista kuvista, myös värillisistä kehyspahveista. Kehyspahvi eli paspartuuri on siis tuo aukollinen pahvi joka on kuvan ja lasin välissä. Sen päällimmäinen tarkoitus on eristää kuva lasista, niin etteivät ne koske toisiaan. Mutta sillä voi myös vaikuttaa paljon siihen miltä kuva kehyksissä näyttää.

Useimmiten kehyspahvin väriksi valitaan varmaankin valkoinen tai sävyllinen valkoinen. Mutta ihan yhtä hyvin se voi olla jonkin värinen, vaikka todella värikäskin. Tässä nyt muutama esimerkki sävyllisistä pahveista. Kehystämöistä löytyy yleensä iso valikoima värivaihtoehtoja mistä valkata. Ja jos tykkää kehystää ja leikellä paspartuurit itse, löytää erilaisia pahvivaihtoehtoja taiteilijatarvikeliikkeistä.


Ensin mustavalkoinen grafiikan lehti, jonka olen tehnyt itse joskus. Siinä nopsasti siveltimellä painolevylle sipaistu pyöräilijä polkee takin helmat hulmuten kohti kuvan oikeaa ylänurkkaa. Grafiikan paperi jolle työn olen vedostanut on kermanvalkoista ja hiukan kellertävää. Valkoinen paspartuuri sai sen näyttämään jotenkin nuhjuiselta. Siispä nappasin tuollaisen lämpimän malvan sävyisen kehyspahvin, joka raikastaa painopaperin sävyä. Kehyslista tässä on tammea, vielä hiukan lämpimämpi väriltään kuin kehyspahvi. Tykkään että sävyllinen kehyspahvi on tälle kuvalle erityisen kiva, näin kokonaisuus ei jää haljuksi.


Tämän maalauksen maalasin ensimmäisen kuvismaikka-opiskeluvuoteni ensimmäisellä kurssilla. Tehtävänä oli maalata maisemia yöllä. Tämä näkymä on Herttoniemen teollisuusalueelta, muistaakseni jostakin Marimekon tehtaan nurkilta. Muistan hetken hyvin. Oli jo aika pimeää, olimme lopettelemassa töitä siltä yöltä ja pyyhkäisin paletilta viimeiset akryylimaalit maalauspohjaan. En enää hämärältä erottanut värejä, vain tummaa ja vaalea. Maalauksesta tuli koko satsin onnistunein.

Päätin jo silloin että tämän kehystän muistoksi opiskeluvuosista. Ja niin teinkin nyt heti 22 vuotta myöhemmin, hahhahaa! Miten onkin kestänyt niin kauan saada aikaiseksi? No mutta, tähän kuvaan valkkasin tuollaisen tumman violetihtavan harmaan kehyspahvin. Sen sävy saa tuon yötaivaan voimakkaan sinisen hehkumaan ja katuvalojen kajon erottumaan. Kehyslistat ovat mustat. Tässäkin ensin testailtu valkoinen kehyspahvi sai kuvan näyttämään vähän kalpealta, eivätkä maalauksen valokohdat oikein erottuneet.


Ja lopuksi vielä mainio pastelliliiduilla piirretty muotokuvapari meidän pikkukoirista. Nämä leiskautti yhdellä mökkireissulla ystäväni (ja mainio kollegani) Reetta. Kinuskikasikkeen värinen kehyspahvi terästää hienosti mustan koiran vaaleansinistä pohjaa. Ja sama pahvin sävy rimmasikin sitten mainiosti myös ruskean koiran turkin väreihin. Toisessa kuvassa kehyspahvi on kontrasti kuvan väreille, toisessa harmoninen yhdistelmä. Tähänkin kaksikkoon valikoin mustat keyslistat.

Valkoinen kehyspahvi on aina varma ja hyvä valinta, jolla ei todennäköisesti hirveästi mene koskaan metsään. Mutta kannattaa ehdottomasti testailla muitakin värivaihtoehtoja, ennen kuin päättää minkä ottaa!

Seuraavaksi edessä mietintö mihin mikäkin taulu ripustetaan. Aion oikein herkutella ja mietiskellä tosi rauhassa, sovitella pikkuhiljaa eri kuvia eri huoneisiin.


1.4.2020

Lapsen huoneen sisustus edistyy


Raportoidaanpas lapsen huoneen sisustuksen viimeisimmät edistysaskeleet. Jokin aika sitten jo kerroinkin että suurin osa kalusteista tähän huoneeseen tuotiin maalta Vihreästä talosta. Sieltä napattiin mukaan sohvan virkaa toimittava puusänky ja kaksi vanhaa kaappia. Kaupungissa oli jo valmiiksi käytettynä ostetut Artekin lasten pöytä ja tuolit, samoin käytetty Muuramen Jolla-sänky, Ferm Livingin ja Finarten matot sekä Mifukon raidakas kori. Nyt niiden seuraksi on ilmestynyt kaikenkarvaisten tavaroiden säilytykseen Muuramen Iso-TuplaMup -laatikosto. Sen päälle keräillään aina iltaisin kaikki lapsen rakkaat ajokit. Niistä eniten rakastetut onkin jo huollettu ilmastointiteipillä.


Pari kuukautta sitten löysin sattumalta Kiasman kirjakaupasta esiintymän todella kivoja julisteita. Siellä oli oikein monta sellaista jotka sopisivat lapsen huoneeseen, hyvät värit ja kivaa vintagefiilinkiä. Hintakin oli ihan varsini kohtuullinen, 8 euroa kappale. Nämä kolme valkkasin; avaruusaiheen, eläintieteellisen valaan ja väriopin. Täytyy katsella jostakin vielä jotkut kehykset jotta saadaan nämä seinälle.



Tässä vielä ennen ja jälkeen -kuvat kohdasta johon tuo TuplaMup hankittiin. Vanha sieniaiheinen koulun opetustaulu sen päälle tuotiin myös mökiltä. Tämä huone olis nyt kalusteiden puolesta valmis ja mielestäni vain kuvien ripustelua vailla. Lapsi vaikuttaa viihtyvän valtakunnassaan hyvin. Ja kyllä vaan aikuisetkin viihtyvät; tuolla on niin mukava tunnelma että hipsin sinne välillä itseksenikin makoilemaan puusängyn tyynyröykkiöön.

Tuo Muuramen lipasto on nyt siis ainoa tähän huoneeseen uutena hankittu kaluste. Yritin etsiskellä sellaista käytettynä hyvän aikaa, mutta eipä noita Mup-malleja vain juurikaan liiku. Lopulta onkin ihan hyvä mieli siitä että ostin se uutena - nythän tulin tukeneeksi kotimaista työtä ja tuotantoa korona-kriisin kynnyksellä ihan mukavalla summalla. Hyvä niin. (Jos on tarvista ostaa kotiin jotakin,  nyt hankinnan tekemällä voi todella konkreettisesti auttaa pitämään kotimaisia yrityksiä pystyssä.)
 

29.3.2020

Liituraitaa terassimarkiisiin


Jatketaanpas vielä terassihommia. Lopputalvesta sain vihdoin ja viimein päätettyä kuosin terassimarkiisille ja tilattua sen. Tämä oli aika välttämätön hankinta tuon olkkarin ison ikkunan takia: kesällä talo lämpenee sisältä aika tavalla jos akkunasta pääsee aurinko porottamaan tuntitolkulla. Ja onhan tuossa avoterassillakin toki mukavampi nyt oleskella kun on varjoa ja suojaa - viime kesänä oleskeltiin oikeastaan pelkästään terassin lasitetulla osuudella.

Ensin meinasin laittaa tuohon vain ikkunamarkiisin, mutta lopulta totesin että ehkä kuitenkin kannattaa satsata vähän lisää euroja ja kerralla markiisi, joka kattaa terassiakin. Säästin sitten hiukan siinä etten ottanut moottoroitua mallia (joka olis tietty ollut näppärä mm. tuulivahdin ansiosta), vaan tuollaisen käsin veivattavan version. Aivan hyvin sitä on tuossa jaksanut rullata.

Jahkasin markiisin kuosia siis jonkun aikaa ja lopulta päädyin tuohon klassiseen liituraitaan. Tykkään kyllä tosi paljon. Tumma pohja blokkaa aurinkoa maksimaalisen määrän, markiisi ei kiinni rullattuna pomppaa seinästä kovin erottuvasti, mutta siinä on kuitenkin noiden ohuiden raitojen ansiosta joku juju ja pieni keveys. Kangasvaihtoehtojahan on aivan valtava määrä ja kaikkea hauskaa raitakuosia vaikka missä väreissä löytyy. Erottuvampiakin kankaita pyörittelin, mutta aika hillityllä nyt kuitenkin lopulta mentiin. Markiisia katsellaan aika paljon myös olkkarista käsin, liituraita passaa ikkunan sisäpuoliseenkin maisemaan hyvin.

Terassi on vielä muuten kovin autio ja tyhjä, siellä on nyt vain aikanaan Ikeasta hommatut Saltholmen -ulkotuolit ja -pöytä kahvittelua varten. Mutta eiköhän näkymä tuosta viherry ja runsastu, kunhan ilma vielä vähän lämpenee ja pääsen käärimään istutushihat.



25.3.2020

Istutushommissa lasiterassilla


Mulla on tuossa meidän lasitetun terassin nurkassa ollut viime kesänä pieni ruukkurykelmä jossa on pitkin suvea kasvanut kaikenlaista.  Erityisesti olen harrastanut kaupan yrttien ja salaattien jämien jälleenkasvatusta. Nyt on ehkä vielä vähän aikaista (vai onko?), mutta tänään totesin että on saatava sormet multaan. Siispä kävin ruukkurykelmän kimppuun sillä mitä kotoa löytyi. Varastossa oli pieni pussi kylvömultaa ja ruukkujen pohjalla edelliskesän kuivat multajäämät. Niitä yhdistelemällä ja vettä anteliaasti kaatelemalla pääsin jonkinlaiseen alkuun.



Tässä on viimekesäisen minttupuskan jämät. Minttu oli ylikasvaneena koko loppukesän superkaunis koriste terassilla ja syksyllä se muuttui mahottoman hienon punaiseksi. Annoin sen olla kuivuneena talven yli ruukussaan, kuihtuneenakin se on ollut silmälle ilo. Nyt napsaisin varret lyhyeksi siinä toiveessa että kasvu alkaisi auringon ja kastelun voimasta pian uudelleen. Varsia napsiessa ilmaan levisi voimakas mintun tuoksu - jotain elämää noissa violeteissa tikuissa taitaa olla. Minttu on monivuotinen, mutta toinen asia on miten se on selvinnyt tuossa ruukussa talvehdittuaan.



Keittiöstä löytyi pieneksi nypitty basilika ja loppuun kaluttu kartanon salaatti. Saas nähdä onko kuistilla vielä öisin liian kylmä näille, vaikka se lasitettu onkin. Laitoin vihreät tupsut multaan silti: eipä tule suurta vahinkoa vaikka ne paleltuisivatkin - nämähän olisivat pian muuten päätyneet biojätteeseen.


Yhtenä päivänä viime syksynä kävelin kotoa metroasemalle ja hoksasin matkalla tienvarressa komean harmaamalvikkipuskan. Kenen lie pihasta karannut kaunotar. Hoksasin pian myös että sehän oli aivan täynnä siemenkotia. Kaivelin takkini taskuista jotakin mihin voisin kerätä siemeniä talteen. Taskun pohjalta löytyi jostakin siunaantunut ennustava taikakala pienessä muovipussukassaan. Laitoin kalan ensin kämmenelle ennustamaan ja sujautin sitten malvikin siemenet tyhjentyneeseen pakkauspussiin. En enää muista mitä kala silloin ennusti, mutta noita siemeniä pienessä pussissa olen ajatellut ja säilönyt kaapin ylähyllyllä läpi talven.


Harmaamalvikkia on helppo kasvattaa siemenestä, olen tehnyt sitä maalla ennenkin. Siemenet multaan siis. Itäminen onnistuu parhaiten alle +5:ssä asteessa, nostan tämän harmaamalvikkiruukun vielä lasituksen sisäpuolelta taivasalle. Jos kasvatus onnistuu, laitan malvikin johonkin kohtaa meidän pihaa kasvamaan. Tai moneenkin kohtaan, se on nimittäin yksi ehdottomista suosikkiperennoistani.


Niin kuin edellisessä postauksessa kirjoittelinkin, nämä multa- ja vihertoimet sekä pihan silmujen päivittäinen vahtaaminen pitävät nyt mun mieltäni hyvin virkeänä ja koossa. Kun mietiskelen niitä harvoja juttuja joihin tänä keväänä laitan rahnaa, on pihan istutusten edistäminen ja hoitaminen kyllä aivan selkeästi kärkikahinoissa.

22.3.2020

Näinä aikoina


Niin tuli Korona ja pienensi elinpiirin voittopuolisesti tämän kodin seinien sisälle. Kiitollisuus siitä että meillä on tämä talo on ollut viime päivinä aivan valtavaa. Pysytellään täällä nyt niin paljon kuin vain mahdollista, karsitaan kaikki ei-pakollinen ihmisten ilmoilla kulkeminen aivan minimiin. Opiskeluhommat ja mun työt jatkuvat etänä, lapsi on päiväkodista pois. Toimitaan viranomaisten ohjeiden mukaan eikä muuta hötkyillä.

Näinä omaehtoisen eristäytymisen päivinä on alkanut hahmottua muutamia juttuja, jotka ovat auttaneet pitämään mieltä toiminnassa ja ajatuksia tasaisempina. Tuumasin että kirjaan nämä nyrkkisäännöt tännekin, jos vaikka joku olisi tällaisia aatoksia vailla.

-Luen uutisia ja ajantasaiset tiedot vain Hesarista ja THL:n sivuilta. En kaipaa nyt yhtään sensaationhakuista klikkiotsikkoa, vaan silkkaa faktapohjaista tietoa. HS avasi taannoin kaikki korona-aiheiset uutisensa nettisivullaan ilmaiseksi jokaisen luettavaksi

-En lue Hesariakaan klo 18:n jälkeen. Illalla keskityn kevyeen, siirrän ajatuksia tietoisesti muualle ja annan mielen levätä viihteessä, jotta nukkuminen yöllä onnaa paremmin. Vahtaan töllöstä puutarhaohjelmia ja sekalaista hupsuttelua, selaan sisustuslehtiläjää, luen uudestaan kirjahyllyn parhaita. Rapsuttelen koiria, silittelen nukkuvaa lasta, hölpöttelen puhelimessa.

-Jätän facebookin vähemmälle. Siellä on nyt mun sietokyvylle liikaa mielipiteitä, näkemyksiä ja klikkiotsikoiden jakoa. Käytän senkin vapaa-ajan muiden mukavien asioiden puuhailuun.


-Faktojen vastapainoksi Instagram on ollut viime päivinä tärkeä. Siellä ihmisten elämä jatkuu, huumori kukkii ja vertaistuki on läsnä. Ja NIIN paljon yhteisöllistä ajattelua yhteisistä kokkaushetkistä (@hannagullichsen) klassisen musiikin iltasoittoihin (@viena_k)! Postaan itsekin sinne jotakin aikalailla joka päivä.

-Käydään joka päivä ulkoilemassa - ja tästä ei tingitä niin kauan kun se on mahdollista. Raitista ilmaa, katse saa vaeltaa pitkälle, maisemat vaihtuvat. Muita ihmisiä ei näiden seutujen ulkoilumaastoissa juuri tapaa, ja jos tapaa niin pidetään turvaväliä ja hymyillään.

-Laitan siemeniä multaan. Kotosalta näyttäisi löytyvän ensihätään lehtikaalta ja harmaamalvikkia. Istutan kaupan yrttipuskan jämät ruukkuun terassille. Vaanin pihapensaiden silmutilannetta. Kasvien kasvua vahdatessa voimistuu mun pään sisällä ajatus elämän jatkumisesta, ja se tekee todella hyvää. 
 

Olen myös tuuminut mitä voisin itse tässä tilanteessa tehdä, mistä voisi olla iloa tämän mun kanavani kautta. Lienee paras että keskityn siihen mitä parhaiten osaan, sisustuspainotteisiin kuviin ja teksteihin, joita ihmiset voivat tänne tulla halutessaan lukemaan ja niiden ääreen rentoutumaan. Sitäkin varmasti tarvitaan. Sitä olettaisin ihmisten täältä nimenomaan etsivän.

Jos teillä on siellä lisätä hyviä vinkkejä tuohon mun listaan tai ehdottaa sisältöideoita tähän blogiin tai @vihreatalo -instaan niin huikatkaa toki!




4.3.2020

Taidetta seinille: Orvokille paikkaa etsimässä



Tämä on kyllä yksi rakkaimmista 2nd hand -löydöistäni koskaan: Birger Kaipiaisen Arabialle suunnittelema jättikokoinen Viola-taidelautanen. Tarinan siitä miten tämä löytyi voi lukea tuosta postauksesta. Tämä on siis Viola-sarjan suurin kukka, korkeudeltaan miltei puoli metriä. Minulla on myös Facebook-kirppikseltä edullisesti löytynyt pikkusisko tälle, se on noin puolet tuon ison korkeudesta.

Viola on ollut ripustettuna seinälle aiemmissa kodeissamme, vuokrakämpässä ja remppakaksiossa keskustassa. Talon rakentamisen ajan se oli varastoon pakattuna ja nyt pikku hiljaa alan miettiä sille täällä paikkaa. Sovitellaanpas sitä kahteen kohtaan talossa.


Jaahas, sovitin näemmä myös koti-coutureni Violan värimaailmaan! :D

Yksi paikka johon olen Violaa mallannut on tuossa olohuoneen ja keittiön välisellä seinänpätkällä. Astiakaapin tuntumassa olisi vähän tyhjän oloinen kolo, joka kaipaisi jotakin. Orvokki solahtaisi siihen mukavasti. Ja komppaisihan se toki tuon kaapin akkunasta näkyvää astiakokoelmaakin - Kaipiaista sielläkin.


Tjaa, vai pitäiskö lamppupäätöstä odotellessa laittaakin orvokki keittiön koristukseksi? Tuossa sillä olisi mukavasti tilaa ympärillään ja sen näkisi monesta suunnasta kaukaakin. Ja se toisi keittiöön hiukan väriä, samalla kun rimmaisi mustine kohtineen mustien keittiökalusteiden kanssa.




Sitten on tietenkin se optio että ripustaisin nuo kaksi erikokoista kukkaa yhdessä... Sitä mallailin vain lattialla kun kädet eivät muuhun riittäneet. Minusta on ihana tuumailla näitä taideteosten ripustusjuttuja tälviisiin kaikessa rauhassa ilman kiirettä ja hötkyilyä.

1.3.2020

Minkä lampun laittais?


Kaupunkikodin keittiön lavuaarin tuntumaan on jo talon sähkösuunnitelmassa tuumattu seinävalaisin. Johto on vedetty asennusta varten paikalleen ja katkaisijakin odottelee tuossa oikealla. Nyt ei puutu enää kuin se, että saisin päätettyä minkä valaisimen tuohon laittais (ja sitten tietty sähkömiehen visiitti vielä). Yhden kerran jo tein päätöksen ja tilasin  Le Corbusierin suunnitteleman Lampe de Marseille Minin. Mutta sitten tilaus meni mutkikkaaksi ja alkoi tuntua siltä että universumi yrittää viestittää jotain: luvattu kahden päivän toimitusaika muuttui seitsemäksi viikoksi ja kun lamppu vihdoin tuli monien vaiheiden, perään kyselyjen ja patistuspuheluiden jälkeen perille, oli siinä valmistusvirhe. Palautin lampun ja totesin että tuumataanpa nyt vielä uudelleen.

Siitä olen aika varma että valaisin saisi olla valkoinen ja siinä voisi olla joku juju ja vähän luonnetta. Mutta kuitenkin sellainen ettei se olisi riitasoinnussa tuon ruokapöydän päälllä roikkuvan Golden Bellin kanssa - ovat olkkarista katsoen samassa näkymässä nimittäin. Ajattelin että jokin sellainen varrellinen kääntyvä malli voisi olla aika käytännöllinen, mutta toisaalta miksei menisi joku pienempi seinää vasten pysytteleväkin. Nyt jos siellä on kuumia ehdotuksia niin ideoita vastaanotetaan!




29.2.2020

Mökin myynti lähestyy


Tein siis viime vuoden puolella päätöksen myydä Vihreä talo eteenpäin seuraavalle mökkikuumeiselle. Päätin myös etten hötkyile myynnin kanssa, vaan annan itselleni reilusti aikaa tottua ajatukseen. Talven mittaan tuumin että tulevana keväänä voisi olla sopiva hetki päästä paikasta lopulta irti. Olen käynyt viime kuukausina mökillä muutaman kerran katsomassa että talo ja tilukset ovat kunnossa. Samalla olen hissukseen tuumaillut mitä tavaraa talosta haluan pitää ja minkä annan mennä kaupan mukana seuraavalle omistajalle. Tätä tuumailua on ollut tarpeen myös tehdä tosi rauhassa ja kiirehtimättä. Niin monen mökkiesineen mukana kulkee kesämuistoja erilaisilta maaseudun kirppisretkistä, talon omistamisen ensihetkistä, kaikenkarvaisista kesäjuhlista ja sen sellaisesta. Osa tavaroista tuntuu vahvasti kuuluvan Vihreään taloon ja toinen osa on vahvasti sellaisia jota haluan jatkossakin kuljettaa mukanani. Sitten on vielä osa josta en ole varma kumpaan joukkoon se kuuluu ja jota pitää vähän mietiskellä.

Kalusteita tuotiinkin jo tarpeellinen satsi kaupunkiin lapsen huoneeseen. Seuraavaksi katselin Vihreän talon astioita läpi ja tuumin mitä haluaisin ottaa käyttöön meille kaupunkiin. Ensimmäisenä taisin tarttua näihin Nanny Stillin kauniisiin ametistin värisiin Sulttaani-sajan viinilaseihin. Oli ihana lämmin kesäpäivä kun löysin näitä satsin mökin lähiseudun rompetorilta - niiden kiertäminen on ollut yksi rakkaimpia suviharrastuksiani. Muistan sen päivän kuin eilisen.


Nämä lautaset ovat kuin tehdyt kesäkeiton syömiseen. Kuvion nimi on Puketti ja suunnittelija Raija Uosikkinen. Nämä ovat olleet Arabialla tuotannossa ilmaisesti 60-70-lukujen vaihteessa. Nämä nappasin mökille yhdeltä kesäretkeltä Tampereelle. Siellä mun on tapanani käydä aina Vaarin varastossa kurkkaamassa mitä uutta on tullut tarjolle. Hinnat ovat siellä kovin kohtuulliset ja jos jotakin mieluista löytää, kannattaa toimia nopeasti. Niinpä nappasinkin silloin pinon Puketteja kainalooni muitta mutkitta. Näistä on nyt kaupunkiin tuomisen jälkeen tullutkin yhtäkkiä käytetyimpiä kaikista lautasistamme.


Marimekon muhkeat Artturi-olutlasit olivat joitakin vuosia sitten vielä sen verran tuntemattomia, että niitä saattoi löytää kirppiksiltä helposti eurolla-parilla kappale. Olenkin napannut niitä aina mökille kun todella halpoja kirppisyksilöitä on tullut kesäretkillä vastaan.  Tutustuin näihin laseihin ensimmäistä kertaa kun olin Helsingin keskustassa Marimekon myymälässä töissä vuosia vuosia sitten. Takahuoneen keittiössä oli yksi tai kaksi Artturia ja kahvinhimoinen työkaverini - pitkän linjan marimekkolainen - joi niistä aina aamuisin mahtavan kokoisen maitokahvin. Ehdottomasti kaupunkiin tuotavia muistoja.


Ah Finelin tattikulhot. Toisen olen saanut ihanalta ystävältä lahjaksi, toinen on muistaakseni kirppislöytö. Nämä ovat myös sellaista omannäköistä tavaraa jota haluan pitää mukanani - vaikka Vihreään taloon toki kovin hyvin sopivat. Esteri Tomulan tuotantoa on tullut hiukan keräiltyäkin. Kaj Franckin kirkas 1621-kaadin löytyi kympillä kirpputorilta pari kesää takaperin. Tälle klassikolle on ruokaomerossa kaupungissa hyvin tilaa.

Jonkinlaisen pienen mökkiastia- ja keittiötarvikepompsin pakkaan vielä pahvilaatikkoon kaupunkiin varastoon, siltä varalta että joskus vielä tulee joku uusi kesäpaikkaprojekti. Vähän niin kuin pesämunaksi ja uuden haaveen siemeneksi. Vaikka juuri nyt ei uuden mökin hankinta ole heti mielessä eikä suunnitelmissakaan. Tällä tavalla pikkuhiljaa järkkäilen pääni sisällä asioita ja suunnitelmia samalla kun sorttaan tavaroita.

Sitten kun alkaa tuntua siltä että on valmista, alan metsästää sopivaa kiinteistönvälittäjää.

27.2.2020

Pitkäksi venähtäneen marraskuun jälkeen


Tämä talventapainen ei ole päässyt masentamaan kun sen on saanut elää tässä uudessa kodissa. Ja jos pitkäksi venähtänyt marraskuu on ollut enemmän kuin siedettävä, niin miltäköhän mahtaa tuntua tässä talossa kun kevät oikeasti alkaa? Viime syksynä kärräsin puutarhamyymälöiden poistomyynneistä kaksin käsin kasveja meidän keskeneräiseen pihaan ja istuttelin niitä häthätää sinne tänne ennen kuin ilmat kylmenivät. Lähikuukausina on siis tiedossa kukkapenkkien tuijottelua, tuumailua, kasvien siirtelyä ja lisäsuunnittelua. En malttaisi odottaa että pihapuihin puhkeaa lehdet!

Siihen asti auringon liikkeiden vahtaamista huoneiden seinillä ja kevättä maljakossa.

16.2.2020

Yksi parhaita Tori.fi -löytöjä



Yksi parhaita Tori.fi -löytöjäni ovat nämä Svenskt Tennin kauniit terrakottaruukut messinkisillä aluslautasilla. Mulla on liuta hakusanoja joita katsastan Torista säännöllisesti ja yksi niistä on Svenskt Tenn. Toissa keväänä tärppäsi kun nämä kaksi tulivat myyntiin ja satuin olemaan juuri oikeaan aikaan langoilla. Silloin jo suunniteltiin kovaa kyytiä tämän uuden talon rakentamista ja sieluni silmin näin miten nämä hienosti patinoituneet ruukut passaisivat siihen kokonaisuuteen joka mielessäni jo pyöri.

(Toinenkin parhaus-löytö muuten tuossa ylimmässä kuvassa pilkottaa, tuo Artekin raidallinen 401 -nojatuoli on myös Torista muutaman vuoden takaa.)

Talvi on räydyttänyt kilpipiilean. Kaikki lehtensä pudottanut viikunapuu heräsi yhtäkkiä pari viikkoa sitten ja alkoi kiivaasti kasvatella honteloille oksilleen jatkoa. Eivätköhän molemmat tuosta vahvistu kun valo pikkuhiljaa lisääntyy.

12.2.2020

Työhuoneen rauhaa


Työhuone on edelleen ehkä yksi mun suosikkikohtiani tässä meidän uudessa talossa. Se on varmaankin tuo William Morrisin mieletön tapetti Willow Boughs* joka tekee tästä tilasta erityisen rauhoittavan ja kutsuvan. Paitsi että minä teen täällä päivisin paljon töitä ja koulutöitä, on huone iltaisinkin usein valloitettu. Täällä majailee usein hän joka haluaa hetken rauhaa ja hiljaisuutta, tehdä jonkun keskittymistä vaativan homman tai ottaa pienet salanokoset.

Alun alkaen työhuoneessa oli pöytäkin (vanha Artekin ruokapöytä), mutta möin sen eteenpäin kun totesin etten koskaan tee töitä se ääressä. Kun naputan kotona tietokoneella hommia, teen sen useimmiten sohvalla mahdollisimman mukavassa asennossa istuen. Niinpä voisikin sanoa että työpöydän sijaan tuossa on minun työsohvani.

Työhuoneen ikkunat ovat lounaaseen ja luoteeseen, valo täällä on siksi aina hiukan hämärämpi ja viileämpi kuin muualla talossa. Rauhoittava tekijä sekin. Työ- ja lukuvalona sohvan vieressä on Artemiden Tolomeo Lettura, jonka löysin käytettynä Tori.fi:stä.

*tapetti tullut taloon kaupallisen yhteistyön myötä Domus Classicalta

11.2.2020

Lapsen huoneen sisustus hahmottuu




Lapsosen huoneen sisustus alkaa pikkuhiljaa hahmottua. Tähän asti lapsi on oikeastaan käynyt huoneessaan vain nukuskelemassa. Mutta nyt kun muukin puuhailu omassa huoneessa on alkanut iän karttuessa kiinnostaa, oli korkea aika alkaa tehdä tilasta mahdollisimman viihtyisä. Maalta vihreästä talosta tuotiin huoneeseen kaksi uutta kalustetta: vanha puinen sänky jossa on hauskat kaarevat päädyt ja korkea puinen kaappi. Sänky toimittaa nyt vähän niin kuin sohvan virkaa, siihen voi kellahtaa vaikka nokosille tai lueskelemaan. Korkeassa kaapissa säilytetään vauhdikkaasti kasvavaa kirjakokoelmaa.

Huoneessa oli jo aiemmin Muuramen Jolla -lastensänky, Artekin pöytä ja tuolit sekä kauniin hunajaisen värinen 50-luvun liinavaatekaappi. Uudet vanhat tulokkaat solahtivat näiden kanssa mutkattomasti ja löysivät heti paikkansa järjestyksessä. Tummansiniset seinät kokoavat mukavasti erilaiset kalusteet yhteen. Pieniä lystejä esineitä ja tauluja löytyi myös maalta aika monta, poimin niistä mukaan sellaisia jotka voisivat lapsoselle olla mieleen. Samoin nappasin sieltä mukaan tyynyjä päällisineen sohvan pehmukkeeksi. Huone on nyt jo niin mukava ja tunnelmallinen että sinne tekee mieli mennä oleskelemaan koko ajan. Napsauttaa lukuvalo päälle ja tuijotella dinosaurusta silmiin.


Oikeastaan yksi seinän pätkä vain on vielä kalustetta vailla. Se näkyy tuossa kuvassa yllä. Siihen olen tuumannut jonkinlaista laatikostoa vaatteille ja sen sellaiselle. Laatikosto saisi olla suht pitkä ja matala että sen päällä voisi sitten tarvittaessa puuhata, rakennella legoja ja muuta. Vahtailen netissä jos löytyisi käytettynä esimerkiksi Muuramen Mup-sarjaa, taikka sitten Lundian vanhoja mäntylaatikostoja - jotakin sellaista joka menisi monenlaisessa käytössä lapsen kasvaessa. Katsotaan mikä tärppää. Lipaston metsästys ja muutamat kuvat seinille, sitten huone onkin mun nähdäkseni aivan valmis.

Yritin tuossa juuri tuumailla kuinkakohan vanhaksi lapsi tämän henkisessä huoneessa viihtyy. Sen vain aika näyttää.


5.1.2020

Joululahja itselle - Humppilan Talonpoika -lasit



Vinkkailin tuossa joulun alla mainioista vintage-astioiden ostopaikoista. Teinpä itsekin ostoksen yhdestä vinkkilistan puodeista, vähän niin kuin itselleni joululahjaksi. Vanhojen astioiden keräilijälle tietenkin vanhoja astioita. Nämä kauniit juomalasit löytyivät Ajan muistosta Lopelta.

Humppilan lasin tuotanto ei taida vielä olla kovin suuressa huudossa keräilymarkkinoilla, esimerkiksi tätä hienoa 70-80-lukujen Talonpoika-sarjaa kun löytyy vielä kirppiksiltäkin todella edullisesti. Eniten taitaa liikkua ruskeaa ja vihreää väritystä, tätä kirkasta en ole nähnyt kuin pari kertaa. Niin kuin kaikessa muussakin astiakeräilyssäni, ostan vain sellaisia osia astiastoista joista todella pidän ja joille on varmasti meillä käyttöä - muuta en osta vaikka kuinka halvalla löytyisi. Siksipä Talonpojasta jätän suosiolla hankkimatta kannut, tuopit ja lasilautaset. Mutta nämä juomalasit pääsevät mun astiakaappini hyllylle kyllä.

Tykkään erityisesti siitä että Talonpoika-sarja on ronskisti käsin tehdyn näköinen. Lasien paksuus hiukan vaihtelee ja jokaisessa yksilössä on omanlaisensa ilmakuplat lasimassan sisällä. Nämä lasit ovat myös älyttömän mukavat kädessä, tuohon pieneen ulkonemaan on hyvä tarttua. Mainio esimerkki kotimaisesta käsinpuhalletusta lasista, jota voi vielä hankkia todella kohtuulliseen hintaan.