29.11.2023

Lepoa, rauhaa ja nautiskelua

 


Kaupallinen yhteistyö: Johanna Gullichsen

Tänä vuonna odotan joulua erityisen paljon. Joulun tulo päättää pitkän työpuristuksen ja aloittaa jotakin uutta. Pyhien perinteet noudattavat tuttua kaavaa. Juhlan tuntu tulee hyvästä ruoasta, kuusen tuoksusta, rauhasta ja nautiskelusta. Lahjojen merkitys vähenee vuosi vuodelta, tärkeämmäksi nousevat tuoksut, maut, lämpö ja lepo. Jouluelo pyörii tiiviisti ruokapöydän ympärillä. Välillä piipahdan sohvalle viltin alle kirjaa lukemaan, välillä vaahtokylpyyn pienen kuohuviinilasillisen kanssa. Sohvapöydälle levitetään glögimukit,  lautapelit ja kirjapinot. 
 


Kun kaiken keskiössä on hyvä ruoka, on myös kattausta mukava miettiä tarkoin. On tullut perinteeksi ottaa aina jouluna käyttöön Tapio Wirkkalan himmeän hohtavat alpakkaiset Tapio-aterimet. Tässä kuvassa Tapio-lusikat lepäävät Johanna Gullichsenin
pellavapyyhkeen päällä - himmeää hohtoa siinäkin. Alpakan seuraksi valkkaan astiakomerosta tänä jouluna ehkä puhtaanvalkoiset lautaset. Joulun fiilis saa näkyä pöydän tekstiileissä ja muutamissa punasavisissa kulhoissa. 
 


 
Pöytäliinan sijaan katankin jouluaterialle ehkä kaitaliinat. Tavallisesta poiketen asetankin ne pöydän yli poikittain ja leikin parilla eri värillä ja kuosilla. Näissä kuvissa kaitaliinat Helios ja Selene Bordeaux´n punaisena ja tummanvihreänä. Näin asetettuna kaitaliinat toimivat samalla ikään kuin tabletteina ruokalautasten alla. Valkoisia astioita virittävät näissä kuvissa sammalen harmaat Nereus-kupit ja aluslautaset. Niiden kuvion rytmi rimmaa hienosti kaitaliinojen linjoihin. Pyöreällä Doris-tarjottimella on näppärä nostella tarjottavia esille ja välillä pois  - mutta vain siksi aikaa kun hetken sulatellaan.





Suurikokoinen täysmäntyinen sohvapöytä toimii joulun ajan viihdekeskuksena. Siinä pelataan, luetaan, piirretään, ratkotaan ristikot, juodaan teet ja glögit ja napsitaan pähkinät ja konvehdit. Loma-ajaksi nostan sille käden ulottuville pinossa parhaat designista ja arkkitehtuurista kertovat opukset ja lainaan kirjastosta vetävimmät bestsellerit. Pöydän käsittelemätön puupinta kestää hienosti elämää ja kerää pintaansa kaunista patinaa. Ainoa miltä sitä hiukan suojelen, on kastuminen ja juomarinkulat. Mukien ja lasien alle sujautan aina lasinaluset, tässä kuvassa pyöreät Doris-kuosiset. Ja suuremmat tarjottavat kuskaan pöydälle isolla tarjottimella. Pyöreä mustavalkoinen tarjotin teepannun alla on myöskin samaa Doris-kuosia.




Emme juurikaan anna aikuisten kesken lahjoja, paketteja laitetaan kuusen alle vain lapselle. Joinakin jouluina olen kyllä itse hankkinut itselleni lahjaksi jotakin kauan toivottua. Vaikken lahjaa itselleni sentään paketoi, on kuitenkin lupa ottaa se käyttöön vasta aatosta alkaen. Tänä jouluna lahja minulta minulle voisi olla tuo eteisen puunaulakossa roikkuva JG:n mustasta Selene-kankaasta ommeltu Tetra-olkalaukku, jonka kudotun keltavihreän olkahihnan kauneudesta en saa silmiäni irti. Laukun koko on juuri passeli päiväkäyttöön. Tarpeen mukaan tilaa löytyy työvälineille, uimakamppeille tai retkieväille. Selene-laukun seurana kuvassa yllä sama Tetra-laukku tiilenvärisestä Doris-kankaasta ommeltuna sekä kiva sirompi olkalaukku Rectangular.
 


 
Jos kuitenkin olet lahjahankintoja tekemässä, voisi näiden kuvien JG-tuotteista minkä vain kääriä pakettiin hyvällä omallatunnolla. Ne on kaikki tehty kestämään aikaa ja käyttöä. Ne on myöskin kaikki suunniteltu ja valmistettu Suomessa. Johanna Gullichsenin suunnittelutyö pohjaa käsityötekniikoiden traditioon sekä ympäristöystävälliseen ja reiluun tuotantoon. Esimerkiksi puuvillakankaat ja pellavatuotteet kudotaan Lapualla, laukut ommellaan mm. Somerolla ja keramiikka-astiat valmistetaan Porvoossa. Tällaisen tekemisen puolesta on näinä aikoina ilo puhua.

26.11.2023

Pieni orvokkimeri


Olen pikkuhiljaa kasvatellut Birger Kaipiaisen Viola-seinälautasten kokoelmaani. Ensin tuli yksi jättikokoinen kahdeksan vuotta sitten, siitä kaikki lähti. Sittemmin olen pitänyt silmiä auki ja tehnyt orvokkiostoksia, kun sopivan hintaisia yksilöitä on tullut vastaan. Viola-lautasia on valmistettu aikanaan kolmessa koossa. Minulla on niistä seinällä kahta suurinta. Kaikkein suurinta kokoa on kolme ja keskikokoista samoin kolme. Luulen että tämä voisi nyt olla mulle sopivan kokoinen orvokkimeri, enempää en enää kaipaa. Yksi keskikokoinen on vielä kiinnittämättä seinään, pähkäilen sen lopullista paikkaa ja tuon minimeren sommittelua vielä.

Mistä Viola-vateja löytää? Minä olen hankkinut omani Torista, Facebook-kirppiksiltä (esim. ryhmä "Arabiakirppis ja keskustelu" on hyvä) ja panttilainaamon myymälästä. Hakusanoilla "arabia* viola" tai "kaipiai* viola" on yleensä tärpännyt. Panttilainaamosta ostettu tarttui haaviin ihan Googlen kuvahaulla - sekin on ihan käyttökelpoinen etsintäväline kun sinne listautuu mukavasti esim. huutokauppojenkin luetteloiden kuvat.