18.9.2019

Eteisessä


Palataanpa Sunnuntai-tunnelmista kaupunkiin. Tältä näyttää eteisnäkymä kun astuu uuden talon ovesta sisään. Eteisen sisustus koostuu yksinkertaisesti naulakosta ja penkistä, molemmat vaaleaa puuta. Muuta ei oikeastaan tarvitakaan kun tilan pintamateriaaleissa itsessään on väriä ja struktuuria: lattian punaruskea laatta ja seinän sormipaneeli tekevät eteiseen luonnetta eikä se näytä tyhjänäkään autiolta. Värimaailma elää sitten sen mukaan mitä rytkyä milloinkin naulakossa roikotetaan. Nyt äidyin ottamaan kuvan kun tämä farkkujen, lippisten, lenkkareiden, laukkujen ynnä muun sattumanvarainen väriyhdistelmä rimmasi niin kivasti.

Simppelit naulakot (niitä on tuossa vierekkäin kaksi) löytyivät Granitista ja Artekin ritiläpenkki tilattiin Finnish Design Shopista*.

*penkistä saatu alennusta

15.9.2019

Ja Sunnuntai-arvonnan voittaja on...


Kiitos kaikille Arabian kanssa yhteistyössä järkättyyn Sunnuntai-arvontaan osallistuneille - teitä olikin hurja määrä! Arvontalaulu on nyt laulettu ja onnellinen voittaja on löytynyt. Hän kommentoi näin:


Paljon onnea Laura! Laitahan minulle sähköpostia osoitteeseen vihreatalo(a)gmail.com niin laitetaan ihanista ihanin astiapalkinto matkaan.

8.9.2019

Sunnuntai vihreässä talossa - arvonta!

Kaupallinen yhteistyö: Arabia


Birger Kaipiainen on ollut alusta asti mukana Vihreän talon tarinassa. Jo ennen kuin ostin mökin, oli selvää että huikean sininen Kiurujen yö -tapetti koristaisi jotakin huonetta. Nyt Birgerin suunnittelemat kiurut kelloineen ovat lennelleet makkarin seinässä jo yli kymmenen kesää. Kaipiaisen sadunomainen, Karjalasta ja bysantin runsaudesta insiproitunut tyyli ja rakkaus juhliin sopivat mun mökki-ideologiaani kuin nenä päähän.

Toinen Kaipiainen jonka piti saapua taloon jo aiemmin, on tuo ihana keltakuvioinen Sunnuntai-astiasarja. Minä olen ollut koko ajan sitä mieltä että tämä astiasto on tälle mökille kuin tarkoitettu. Kaipiainen suunnitteli astiasarjan Arabialle ja sitä valmistettiin lyhyen aikaa 70-luvulla, kauppojen hyllyillä sitä ei ollut sen jälkeen näkynyt. Aloin heti mökin hankkimisen jälkeen katsastella kirppiksiltä Sunnuntain osia, mutta saalista ei vuosien etsimisenkään tuloksena tullut. Sunnuntai on ollut todella harvinaista herkkua ja erittäin haluttua keräilijöiden keskuudessa.

(Kerran erään lohjalaisen kirpputorin astiavitriinissä loisti Sunnuntai-keräilijöiden yksisarvinen, hienokuntoinen kannellinen keltakuvioinen liemikulho. Tästä kohtaamisesta on jo vuosia mutta mietin vieläkin toisinaan miksen silloin tarttunut tilaisuuteen ja ostanut kulhoa omakseni. Sen hinta tuntui silloin tyyriiltä, mutta jälkeenpäin ajan kuluessa hoksasin että hinta oli aivan kohdallaan ja mahdollisuus aika ainutlaatuinen.)




Mutta nyt Sunnuntaita taas saa!  Kaipiaisen toinen klassikkosarja Paratiisi täyttää tänä vuonna 50 vuotta. Sen myötä Arabia otti uudelleen tuotantoon Sunnuntainkin ja se palasi kauppoihin. Oi onnea! Nyt se aurinkoinen viimein tuli tähänkin taloon ja tuntui heti siltä kuin olisi ollut täällä aina. Sunnuntaista on nyt saatavilla seitsemää erilaista osaa: kahvikuppi ja -tassi, muki, leipälautanen, syvä lautanen ja iso ruokalautanen, sekä Kaipiaisen itsensä suunnittelema kaunis ovaali lautasmuoto.  Tuossa kuvassa yllä on näkyvillä kaikki nuo osat.

Ja alla lautasten ensimmäinen koeajo: vadelmavispipuuroa maitokylvyssä.



Sunnuntai ja Paratiisi passaavat kauniisti yhteen. Hartaudella keräilemäni Paratiisi-astiat majailevat yleensä meillä kotona kaupungissa, mutta kuskasin kaatimen ja liemimaljan maalle tekemään Sunnuntain kanssa tuttavuutta. Sinne ne solahtivat keittiön nurkan astiakomeron hyllyille sulassa sovussa, sen seinien vanhojen pinkopahvien turvalliseen syliin. Paratiisi myös täydentää Sunnuntaita nyt sillä tavalla kivasti, että runsaampikuvioisia tarjoiluastioita voi yhdistellä keltaisiin lautasiin ja kuppeihin.

Miten mahtavaa että keramiikan salojen tutkimiseen omistautunut Arabian taideosasto tarjosi aikanaan Kaipaisen luovuudelle kodin. Uniikkikeramiikkan keskittynyt Kaipiainen siirsi siellä koristeensa onneksemme astiasarjoihinkin ja niin saimme Paratiisin ja Sunnuntain.





Alkavatko nämä olla viimeisiä mökkitiskejä, mietin kun tiskasin vispipuurohetken jälkeen. Tiskaaja ei itsekään vielä tiedä. Päätös mökin myymisestä on tehty, mutta ei ole vielä ollenkaan varmaa millä aikataululla se tapahtuu. Päätän kuitenkin elää näitä mökkiaskareita läpi niin kuin ne olisivat niitä viimeisiä, hissukseen ja kaikessa rauhassa pienistä jutuista nauttien. Katselen ilta-auringossa kuivuvia astioita, joidenkin pinnassa on vaahtoa kuin pilvilauttoina.

Täällä nämä kauniit Sunnuntai-astiat nyt ovat. Se tuntuu katkeransuloiselta, taloon kuin tarkoitetut ja kohta on kuitenkin talosta luopumisen aika. Sitten minä pakkaan astiat mukaani ja jään odottamaan mihin elämä ne seuraavaksi heittää. Nautiskelen sitten aurinkoisista Sunnuntai-päivistä kaupungissa ja jännitän mitä tuleman pitää.


Ja nyt arvotaan jollekulle teistä hehkuvan keltaista Sunnuntaita! Tuumasin että siellä teidän joukossa saattaisi olla sillä tavalla samansieluista porukkaa, että Sunnuntain paluu sykähdyttää ja astioita haluaisi hypistellä lähemmin. Niinpä nyt on mahis voittaa alla näkyvä satsi näitä paluun tehneitä kaunottaria. Voittajalle lähtee kuvan kiva astiasetti kahdelle:

-2 kahvikuppia+tassia
-2 leipälautasta
-2 syvää lautasta
-2 ovaalia lautasta



Osallistu arvontaan kommentoimalla tähän postaukseen sunnuntaihin 15.9. klo 15 mennessä. Pelkkä huikkauskin riittää, mutta kerro halutessasi kommentissasi vaikka oma suosikkisi Kaipiaisen tuotannosta.

Jos kommentoit anonyyminä, keksithän itsellesi nimimerkin jolla erotut muista nimettömistä. Jätä halutessasi kommentin mukana sähköpostiosoitteesi, se helpottaa voittajan tavoittamista arvonnan päätyttyä. Ja olehan linjoilla ensi sunnuntaina, julkaisen voittajan silloin täällä klo 21 ja laitan astiat postitse matkaan voittajalle sitten pikimmiten. Onnea arvontaan ja eikun osallistumaan!

(Käytän osallistujien mahdollisesti antamia sähköpostiosoitteita ainoastaan arvonnan suorittamiseksi sekä arvonnan voittajan tavoittamiseksi. Annettuja tietoja ei käytetä suoramarkkinointiin eikä niitä luovuteta eteenpäin kolmansille osapuolille. Poistan arvontaan osallistuneiden kommentit mahdollisine sähköpostiosoitteineen arvonnan päätyttyä ja voittajan selvittyä.)

Ja lopuksi vielä PSSST: Instagramin puolella @vihreatalo -tilillä alkaa myöhemmin illalla arvonta jossa palkintona Paratiisin 50-v juhlavuoden kunniaksi tehtyjä lahjapakkauksia, suuntaa siis illemmalla sinnekin jos haluat osallistua niiden arvontaan!


6.9.2019

Tummanharmaa talo


Sellainen uroteko on täällä kaupungissa saatu valmiiksi että tämä meidän uusi talo on nyt lopullisessa maalissaan! Uroteko siksi että tämä oli yksi harvoista hommista jotka tehtiin tässä talonrakennusprojektissa omin voimin - lähestulkoon kaikki muu ulkoistettiinkin ammattilaisille. Rakennuslupahakemukseen merkattiin hanketta aloitellessa talon tulevaksi väriksi tummanharmaa. Se antoi mukavasti liikkumavaraa tuumata tarkkaa sävyä siihen asti kun tönö oli pystyssä. Erilaisia tummanharmaaksi luettavia sävyjä on olemassa aivan todella paljon, valinnanvaraa siis piisasi.

Keväällä raksan valmistumisen lähestyessä piti tehdä aivan jäätävä määrä päätöksiä ja minä olin niiden jäljiltä melkoisessa suunnitteluähkyssä. Se oireili niin etten oikein enää osannut päättää mitään vedenpitävästi, vaan jäin jahkailemaan melko mitättömiäkin yksityiskohtia päiväkausiksi. Suunnittelu ei enää tuntunut hauskalta ja vaihtoehtojen selvittely mielenkiintoiselta, vaan ennemminkin raskaalta ja vaivalloiselta. Julkisivun maalin sävyn päättämisen kanssa homma tyssäsi juuri tällaiseen loputtomaan jahkailuun ja tuskailuun ja totesin että nyt on pidettävä kaikenlaisesta päätösten tekemisestä hetki täydellistä taukoa. Talon värin valkkasi siis lopulta toi mun mies ja kylläpä hyvin valkkasikin!

Tuo harmaan sävy on NCS S 8000-N, mukavan lämmin ja muheva harmaa joka ei isonakaan pintana ulkotiloissa lähde sinertämään. Tällä koodilla sävyn löytää esmes Virtasen maalitehtaan Saariston Värit -kartasta nimellä Patarauta. Oikein hyvä pari talon mustille oville, ikkunanpielille ja räystäille. Ja nyt talo näyttää juuri siltä kuin mielikuvissamme kuvittelimmekin silloin kun se oli vasta viivoina paperilla.

3.9.2019

Alkaa olla jäähyväisten aika



Nämä kuvat ovat syksyltä 2017

12. kesä vihreässä talossa kääntyy syksyä kohti. Jo kevään aikana mieleen hiipii hitaasti mutta varmasti ajatus, jonka en ajatellut koskaan tulevan. Tulee vahva intuitio siitä että meidän aikamme tässä rakkaassa kesämökissä on pikkuhiljaa tulossa päätökseensä ja ehkä kohta on annettava jonkun muun unelmien täyttää nämä nurkat.

Kun ostin tämän talon vuoden 2008 alkukesällä, ajattelin etten koskaan myy sitä. Olin saanut pankista yksin pienen lainan kesämökin ostoa varten ja kun ostotarjoukseni vihreästä rintamamiestalosta pellon laidassa hyväksyttiin, en olisi voinut onnellisempi olla. Tunsin itseni vahvaksi ja itsenäiseksi - minä pieni nainen ostin itse itselleni talon! Kauppojen tekoa seurasi monta onnellisinta kesää ja sadoittain riemun hetkiä, joita en vaihtaisi mistään hinnasta pois. Ne säilyvät aina, vaikka talo jatkaisikin eloaan jonkun muun rakastavissa käsissä. Samalla tavalla kun niiden ihmisten muistot, jotka ovat asuttaneet taloa ennen minua.

Mistä sen sitten tietää kun on tullut aika luopua? Sen vain tietää. Ajatukset alkavat vaeltaa jossakin seuraavassa, vielä määrittelemättömässä haaveessa. Itsensä sijaan näkee taloa laittamassa jonkun muun, miettii miten onnellinen joku muu voisit siellä olla. Ajatus myymisestä ei purista sydänalaa, vaan tuntuu päinvastoin keveältä. Kävelen huoneiden läpi ja tunnen itseni levottomaksi - pitäisi pakata ja lähteä. Tämä talo OLI minun suurin unelmani ja nyt minulla on varma olo että on aika luopua siitä. Luovuttaa talo tiluksineen eteenpäin sellaiselle, jolle se on suurin unelma juuri NYT.

En kiirehdi mökin myymisen kanssa, valmistelen sitä nyt kaikessa rauhassa. Se tapahtuu sitten kun tarkoitus on, juuri oikeaan aikaan, oikeiden ihmisten kanssa ja myötävaikutuksella. Sitä odotellessa on aikaa totutella rauhassa ajatukseen ja itkeä juuri se määrä haikeita itkuja joka tähän eroon tarvitaan.

Rakas vihreä talo.


21.8.2019

Kirppislöytöjä suoraan ystävien kaapeista





Viime aikoina olen tehnyt hyviä kirppislöytöjä suoraan ystävien kaapeista. Koska tavaroiden kierrättäminen on nykyään niin ilahduttavan arkipäiväistä, voi ihan hyvin siellä ja täällä kyläillessä suoraan kysellä mitä olisi seuraavaksi lähtemässä kirppiskasaan tai olisiko jollekin tietylle tavaralle tarvetta. Ihanan mutkatonta!

Kannattaa siis eritoten avata kaveripiirissä suunsa jos on jotakin tiettyä tarve-esinettä vailla. "Tarvitsisin kotiin pari pientä dippikippoa ja pari pienehköä kulhoa joissa voisi sekoitella kastikkeita, olisko ylimääräisenä mitään sellaista?" Tällaisen kyselyn tuloksena ostin muutamilla euroilla nämä hauskat meksikolaiset käsinmaalatut keramiikkakulhot, toiset Stellalta ja toiset Mikolta. Ne ovat olleet heti kovassa käytössä ja voimakkaine kuvioineen sopivat hauskasti monenlaisiin kattauksiin.

Aina ei tietenkään heti lykästä: olen kysellyt tavallista metallista lävikköä jo vaikka kuinka monen keittiöstä, mutta ei ole vielä tärpännyt. Mutta kyllä vielä osun sellaiseenkin kyökkiin jossa ylimääräinen lävikkö mua odottaa!

Ystävien komeroista kirppistely on saavuttanut ystäväpiirissä sellaisenkin tason että on alettu tehdä ENNAKKOVARAUKSIA siltä varalta että joku hieno tavara vielä jonakin päivänä käy omistajalleen tarpeettomaksi. "Jos olet joskus luopumassa tuosta niin muista mun nimi." Tämäkin metodi on tuottanut tulosta ja kauppaa on menestyksekkäästi tehty, vaikka alunperin ei oltukaan mitään myymässä.

16.8.2019

Työhuoneen makeover tapetoimalla

Kaupallinen yhteistyö: Domus Classica


Kun muutimme vastavalmistuneeseen taloon, tuli työhuoneesta lajittelukeskus. Muuttolaatikot kannettiin ovesta sisään sinne ja sieltä sitten pikkuhiljaa tavarat sijoiteltiin oikeille paikoilleen muihin huoneisiin. Sitten muuton jälkeinen kisaväsymys iski ja työhuone jäi surkeana romuvarastona odottelemaan parempien sisustusinspiraatioiden päiviä. Tulivathan nekin lopulta, kun hetken aikaa lepäsi. Yhtenä päivänä into heräsi ja päätin että nyt minä tapetoin ja järkkään tuon yksin odottavan, keskeneräisen huoneraasun niin että sielläkin ihminen viihtyy.

En ole koskaan ollut oikein kotonani valkoiseksi maalattujen seinien ympäröimänä. Valkoiset seinät kotona ovat mulle olleet aina sellainen keskeneräinen välitila, puhdas pohja jolle alkaa visioida tunnelmia sävyillä tai kuvioilla. Jo taloa suunnitellessa päätin että tähän huoneeseen laitan tapettia. Enkä mitään hillittyä neutraalia tapettia, vaan sellaista josta tulisi kertaheitolla koko huoneen juju.


Tapetti ja liisteri oli valmiiksi hankittu, mutta kaikki muu sitten puuttuikin tai oli hukassa kun tapetointi-inspiraatio vihdoin iski. En löytänyt mistään tapettiharjaa, lastaa, liisterisutia ja tapettiveistä. Mutta enpä antanut sen haitata, vaan hoidin homman talosta löytyneillä hätäapukamppeilla: Tapetin leikkasin metalliviivainta, lyikkäriä ja saksia käyttäen, ylijäämät siistin katkoteräveitsellä. Liisterin levitin raksakamppeista löytyneellä maalitelalla (oli muuten näppärä, tätä käytän jatkossakin!). Tapettiharjan sijaan käytin pehmeää pyyhettä. Nurkat skarppasin tapettilastan puuttuessa kirjan kannen syrjällä. Hyvin se homma näilläkin vehkeillä hoitui kun tahto oli tarpeeksi kova. 


Tapettivalintakin oli aikaa sitten selvä:  William Morrisin suunnittelema Willow Boughs, jossa vihreälehtiset pajunoksat kiemurtelevat kauniin oljenkeltaisella pohjalla. Tilasin tapetin Domus Classicasta, josta löytyykin aimo valikoima Morris & co:n tapetteja. Sieltä pyysin myös suunnitteluvaiheessa mallipalan, jolla sain stemmailtua tapettia mm. parketin ja lähellä olevan eteisen kaakelilattian kanssa. Tässä onkin jo ensimmäinen tapettivuota vettymässä liisterin levityksen jälkeen.

(Domus Classicassa tuli asioitua paljon edellisen asuntoprojektimmekin, Punavuorelaisen kaksion remontin aikana. Sieltä löytyi vanhan talon henkeen sopivaa rautakauppatavaraa vaikka millä mitalla. Mutta kylläpä vaan uudisrakennusprojektissakin kannattaa sinne suunnata! Valikoimissa on paljon kaikenlaista hienoa yksityiskohtaa, joilla saa viritettyä uudenkarheaa taloakin omannäköisekseen, lähtien säkökalusteista ja heloista aina maaleihin, lattiamatskuihin, kylppärikamppeisiin ja keittiöihin saakka. Tuolta näkee koko sortimentin.)
 

Kun ensimmäiset vuodat olivat paikallaan, alkoi hahmottua millainen tunnelma huoneeseen tulisi. Kuin ihanan pajuviidakon syliin sukeltaisi. Lämmin, kotoisa, rauhoittavat. 





Talon muissa pienissä huoneissa on maalatut seinät ja niissä päätin jättää tuollaisen vähän reilumman katon värisen kaistaleen seinän yläreunaan. Samaa linjaa jatkoin tapetin kanssa. Jotta sain vuotien yläreunat kulkemaan suoraa linjaa, piirtelin ennen tapetointia lyikkärillä vatupassin avustuksella seinien yläreunaa kiertämään viivan jonka mukaan sitten tapetin stemmasin. Hyvä tuli.



Katkaisijoiden kohdalla piti käyttää vähän luovuutta. Siistein jälki olisi tietty tullut jos tapetointia varten olisi sähkökalusteet irroitettu, mutta eipä ollut aikaa jäädä odottelemaan sähkömiestä kun tapiseerausinnostus iski. Luovalla ongelmanratkaisulla etiäppäin!



Kesäillan kajossa kelpasi valmiin äärellä ihastella kättensä jälkeä. Pajutapetista tuli työhuoneeseen magneetti, joka vetää puoleensa hänet joka haluaa keskittymään tai rauhoittumaan. Keskeneräisyyden fiilis oli tipotiessään, vaikka huone oli vielä melkein tyhjä. Tapetti teki siis myös huoneesta siksi helpon sisustaa: huone itsessään on jo niin luonteikas ettei juuri montaa kalustetta tai mitään koristetta enää kaipaa. (Tavaraähkyiselle minimalistisisustajille siis vinkki: seiniin kunnolla ytyä niin tavaraa ei sisustukseen sen lisäksi paljon tarvita!)

Laitanpa jäljempänä tulemaan vielä kuvia kun työhuone valmistui ja saatiin niitä muutamia kalusteitakin paikalleen.

22.7.2019

Helppoa viherpeukalointia ja kivat ulkokalusteet


Pihatyöt täällä uudella talolla ovat vielä aivan vaiheessa (niistä ehkä pian tarkemmin), mutta pientä viherpeukaloilua olen kyllä jo alkanut lasitetulla terassilla harrastaa. Tai oikeastaan ei tarvitse olla kummoinenkaan viherpeukalo, jos syötävien vihreiden kasvattaminen tapahtuu tällä helpoimmalla mahdollisella tavalla:

Hanki muutama kookas ruukku ja täytä ne hyvällä mullalla. Minusta ruukuista parhaita ovat terrakotta-klassikot, jotka eivät suuressakaan koossa montaa euroa maksa. Kun ostat kauppareissulla yrttejä ja salaatteja, älä heitä kotona lyhyeksi leikattuja jämiä pois. Poista muoviruukku ja istuta jämät. Yksi yrttipuska muuttuu moneksi ja kasvaa helposti kunhan muistaa kastella. Tällä tavalla olen saanut vaivatta rehottamaan kaupan yrteistä ainakin basilikan, mintun, korianterin ja lehtipersiljan sekä kasvatellut iloisesti Romainea ja Pehtoorin salaattia.


Terassikalustehommatkin ovat vasta tuumailuvaiheessa. Nappasin kuitenkin ensihätään Ikeasta mukaan tämän kivannäköisen metallisen Saltholmen-setin että on joku istuskelupaikka jossa hörppiä kahvia ja vahdata yrttitupsujen kasvua. Yllättävän tukevat ja laadukkaan oloiset vaikka näyttävätkin kovin keveiltä. Erityisesti tykkään väristä joka ei ole vitivalkoinen vaan kiva hailakka beige, vähän niin kuin munankuoren värinen. Nämä siirtyvät sitten lopulta puutarhaan, kunhan sellainen saadaan kasvuun. Meidän tontti on napakan kokoinen, vain 450 neliötä, mutta aikamoinen homma on senkin kokoisen pläntin vehreäksi saamisessa.

12.7.2019

Ruokakomerossa


Kurkataanpa talon ruokaomeroon joka on pikkuhiljaa valmistunut ja täyttymässä. Sehän löytyy siis keittiön nurkasta ja on ajateltu kaikenlaisten astioiden ja kuivaruokien säilytyspaikaksi. Kyllä voisi ruokakomero palata taas standardiksi suomalaiseen asuntorakentamiseen, on meinaan aivan loistava olemassa! Vähentää keittiön puolelta säilytystilan tarvetta olennaisesti, tämä on hyvä homma jos esimerkiksi jos toivoo kokonaan yläkaapitonta kyökkiä.

Jahkasin ihan todella pitkään millainen hyllyratkaisu olisi ruokakomeroon hyvä. Kaikenlaista vaihtoehtoa pyöriteltiin kiinteistä kaapistoista puisiin vintage-kaappeihin. Lopulta päädyin vanhaan kunnon klassikkoon, valkoisiin perus-Elfoihin. Ne ovat tuohon pienehköön tilaan tarpeeksi ilmavat ja mitoitukseltaan loistavat. Mittailin ankarasti kaikkia talouden kulhoja, patoja ja kippoja ja totesin että 25cm syvät hyllyt riittävät. Sama mittailujumppa käytiin kannujen ja maljakoiden korkeuksien kanssa ja lopputulema oli että hyllyväliksi piisaa n. 27cm. Elfoilla nuo mitat pystyi järjestämään helposti.

Komerossa on nyt aivan valtavasti hyllytilaa meitin astiamäärään nähden - ja mukava niin. Tavaroita voikin pitää komerossa väljästi ja nätisti. Hyllyjen alle olen tuumannut erilaisia koreja joihin laittaa koiranruoat, kierrätyspahvit, tyhjät pullot, talouspaprut ja sen sellaiset. Niitä nyt pikkuhiljaa siis lisää etsiskelemään tuon yhden suuren korin seuraksi. Ja seinälle porattiin Granitista löytynyt simppeli saarninaulakko keittiöpyyhkeille.

2.7.2019

Tänään kotona





Talon olohuone on valmiimmaksi muotoutunut nurkka koko torpassa, taulut vain odottavat ripustamista. Viihdyn siellä ihan mahottoman hyvin. Jopa luvattoman hyvin tuolla maailman mukavimmalla sohvalla. Alunperin haaveissa oli smaragdinvihreä samettisohva, mutta nyt olen tyytyväinen että päädyttiin kuitenkin löhöttävämpään malliin ja vaaleaan, ilmavamman vaikutelman antavaan pellavaan. (Enkä vähiten siksi että tämän pellavasohvan päälliset ovat vesipestävät - kuukauden aikana on pyykkihommiin jo pariinkin kertaan päästy ja tuo samettisohva olisi ollut jo mennyttä kalua.)

Olkkarin muita elementtejä: ystävältä vuosia sitten vaihtokaupalla saatu vanha marokkolainen matto, Tori.fi:stä ostettu mustavalkoraitainen Artekin nojatuoli, mökillä väliaikaissäilössä viihtynyt Alvar Aallon lamppu ja Marianne Niemisen öljyvvärimaalaukset. Siellä täällä seilailevat lapsen lelujunat, viltit ja kirjat.

Itselleni myöntämä tupaantulijaislahja on saapunut ja ilahduttaa käytössä ihan jokainen päivä. Tuo Ilmari Tapiovaaran pähkinäpuinen Domino-pöytä on NIIN kaunis ja taidokkaasti tehty että sitä haluaa hypistellä tuon tuosta.

23.5.2019

Arabian Sunnuntai tekee paluun!





No nyt on astiaharrastajan kissanpäivä: sähköpostiin kopsahti juuri Arabialta tiedote että mestari Birger Kaipiaisen ihana hehkuvan keltainen Sunnuntai-sarja otetaan uudestaan tuotantoon ja myyntiin se tulee jo tämän vuoden elokuussa! Sunnuntai on taatusti tuttu ainakin vintage-astioiden keräilijöille - vähintäänkin siksi että sitä on ollut tosi vaikea saada hyppysiinsä. Tämä johtunee siitä että sarjaa valmistettiin vain vuosina 1971-75 ja sitä ei alunperinkään ole myyty lainkaan samassa mitassa kuin vaikkapa Kaipiaisen toista suosikkisarjaa, 50-vuotiasta Paratiisia. Harvinainen herkku siis, joka on pian kaikkien ulottuvilla. Minusta tuon sarjan kuviointi on aivan hykerryttävän ihana, kertakaikkiaan täydellinen kesämökkiserviisi.

Haikailin tätä sarjaa uudistuotantoon täällä blogissakin toissavuonna. Jos minut olisi laitettu Arabian arkistojen ääreen valitsemaan uudelleen valmistettavaksi ihan mitä vain, olisin valinnut juuri tämän Sunnuntain. Nyt mun tuotantotoivelistalleni jääkin sitten oikeastaan enää Esteri Tomulan kuvittama huikea Tatti-sarja. Erityisesti kattiloita ja kauniita uunivuokia olisi mahtavaa nähdä taas kauppojen hyllyssä.

Kuvat: Arabia

Blog Design by Get Polished