12.7.2019

Ruokakomerossa


Kurkataanpa talon ruokaomeroon joka on pikkuhiljaa valmistunut ja täyttymässä. Sehän löytyy siis keittiön nurkasta ja on ajateltu kaikenlaisten astioiden ja kuivaruokien säilytyspaikaksi. Kyllä voisi ruokakomero palata taas standardiksi suomalaiseen asuntorakentamiseen, on meinaan aivan loistava olemassa! Vähentää keittiön puolelta säilytystilan tarvetta olennaisesti, tämä on hyvä homma jos esimerkiksi jos toivoo kokonaan yläkaapitonta kyökkiä.

Jahkasin ihan todella pitkään millainen hyllyratkaisu olisi ruokakomeroon hyvä. Kaikenlaista vaihtoehtoa pyöriteltiin kiinteistä kaapistoista puisiin vintage-kaappeihin. Lopulta päädyin vanhaan kunnon klassikkoon, valkoisiin perus-Elfoihin. Ne ovat tuohon pienehköön tilaan tarpeeksi ilmavat ja mitoitukseltaan loistavat. Mittailin ankarasti kaikkia talouden kulhoja, patoja ja kippoja ja totesin että 25cm syvät hyllyt riittävät. Sama mittailujumppa käytiin kannujen ja maljakoiden korkeuksien kanssa ja lopputulema oli että hyllyväliksi piisaa n. 27cm. Elfoilla nuo mitat pystyi järjestämään helposti.

Komerossa on nyt aivan valtavasti hyllytilaa meitin astiamäärään nähden - ja mukava niin. Tavaroita voikin pitää komerossa väljästi ja nätisti. Hyllyjen alle olen tuumannut erilaisia koreja joihin laittaa koiranruoat, kierrätyspahvit, tyhjät pullot, talouspaprut ja sen sellaiset. Niitä nyt pikkuhiljaa siis lisää etsiskelemään tuon yhden suuren korin seuraksi. Ja seinälle porattiin Granitista löytynyt simppeli saarninaulakko keittiöpyyhkeille.

2.7.2019

Tänään kotona





Talon olohuone on valmiimmaksi muotoutunut nurkka koko torpassa, taulut vain odottavat ripustamista. Viihdyn siellä ihan mahottoman hyvin. Jopa luvattoman hyvin tuolla maailman mukavimmalla sohvalla. Alunperin haaveissa oli smaragdinvihreä samettisohva, mutta nyt olen tyytyväinen että päädyttiin kuitenkin löhöttävämpään malliin ja vaaleaan, ilmavamman vaikutelman antavaan pellavaan. (Enkä vähiten siksi että tämän pellavasohvan päälliset ovat vesipestävät - kuukauden aikana on pyykkihommiin jo pariinkin kertaan päästy ja tuo samettisohva olisi ollut jo mennyttä kalua.)

Olkkarin muita elementtejä: ystävältä vuosia sitten vaihtokaupalla saatu vanha marokkolainen matto, Tori.fi:stä ostettu mustavalkoraitainen Artekin nojatuoli, mökillä väliaikaissäilössä viihtynyt Alvar Aallon lamppu ja Marianne Niemisen öljyvvärimaalaukset. Siellä täällä seilailevat lapsen lelujunat, viltit ja kirjat.

Itselleni myöntämä tupaantulijaislahja on saapunut ja ilahduttaa käytössä ihan jokainen päivä. Tuo Ilmari Tapiovaaran pähkinäpuinen Domino-pöytä on NIIN kaunis ja taidokkaasti tehty että sitä haluaa hypistellä tuon tuosta.

23.5.2019

Arabian Sunnuntai tekee paluun!





No nyt on astiaharrastajan kissanpäivä: sähköpostiin kopsahti juuri Arabialta tiedote että mestari Birger Kaipiaisen ihana hehkuvan keltainen Sunnuntai-sarja otetaan uudestaan tuotantoon ja myyntiin se tulee jo tämän vuoden elokuussa! Sunnuntai on taatusti tuttu ainakin vintage-astioiden keräilijöille - vähintäänkin siksi että sitä on ollut tosi vaikea saada hyppysiinsä. Tämä johtunee siitä että sarjaa valmistettiin vain vuosina 1971-75 ja sitä ei alunperinkään ole myyty lainkaan samassa mitassa kuin vaikkapa Kaipiaisen toista suosikkisarjaa, 50-vuotiasta Paratiisia. Harvinainen herkku siis, joka on pian kaikkien ulottuvilla. Minusta tuon sarjan kuviointi on aivan hykerryttävän ihana, kertakaikkiaan täydellinen kesämökkiserviisi.

Haikailin tätä sarjaa uudistuotantoon täällä blogissakin toissavuonna. Jos minut olisi laitettu Arabian arkistojen ääreen valitsemaan uudelleen valmistettavaksi ihan mitä vain, olisin valinnut juuri tämän Sunnuntain. Nyt mun tuotantotoivelistalleni jääkin sitten oikeastaan enää Esteri Tomulan kuvittama huikea Tatti-sarja. Erityisesti kattiloita ja kauniita uunivuokia olisi mahtavaa nähdä taas kauppojen hyllyssä.

Kuvat: Arabia

Talon sisustus etenee rauhassa


Ensimmäiset viikot uudessa talossa ovat sujuneet vielä hämmennyksen vallassa. Asutaanko me nyt siis IHAN OIKEASTI täällä? Onko tämä nyt siis ihan oikeasti meidän koti? Vasta ihan viime päivinä olemme osanneet alkaa nauttia talosta ja sitä ympäröivästä seudusta täysillä. Läheisen puiston lintukuoron laulu kantautuu ikkunoista sisään ja kasvava kevät tuoksu huumaavalta parvekkeella. Parvekkeella jonne en osaa mennä kun en vielä hahmota että meillä on oikeasti nyt sellainen. Jospa mielikin pian muuttaisi taloon ja tottuisi ajatukseen.

Tavaroita pyöritellään hiljallaan paikoilleen. Vanhat tutut kalusteet näyttävät kivalta uutukaisissa huoneissa, niin kuin vaikka tämä valkoinen lipasto joka palvellut hyvin vuosikausia vuoroin maalla ja kaupungissa. Nämä kuvat ovat vierashuoneesta, jonne ei varmaankaan sängyn, lipaston ja rottinkisen Juttujakkaran lisäksi muuta kalustetta kannetakaan.

Värilliset seinät tuntuvat tosi hyvältä pohjalta sisustaa. Ja nyt tekee mieli vielä kerrostaa niiden seuraksi lisää väriä, eikä yrittääkään tehdä kaikesta hillityn harmonista. Siispä seinien sävyn seuraksi kirkkaan kirjava Marimekko-aamutakki ja reilusti värikkäät ja kuviolliset lakanat sänkyyn.



14.5.2019

Kotona uudessa talossa



Maaliskuun lopulla tilanne raksalla alkoi näyttää niin lupaavalta valmistumisen kannalta että uskaltauduimme irtisanomaan vuokra-asuntomme huhtikuun loppuun. Vaikka aikataulusta tuli aika napakka, päätettiin että  kääritään hihat ja joudutetaan kaikki muuttolupaan ja taloesittelyyn tarvittava ajoissa valmiiksi. Olihan siinä soittelua sinne tänne, hikikarpaloita kämmenissä ja otsalla, sumplaamista ja sovittamista, mutta onnistuttiin. Kaiken PITI olla hyvissä ajoin järkätty ja säädetty, mutta ainahan kaikenlaista mutkaa ja viivästystä tulee jossakin kohtaa kuitenkin matkaan. Keittiön ovia odoteltiin jännityksellä loppumetreille saakka, portaikon viimeisiä paneeleita ammuttiin paikalleen kun raksan loppusiivoajat jo kolkuttelivat oveen. Minä kokosin hiki hatussa vaatehuoneen kaappeihin sisusteita vielä taloesittelypäivän aamuna.

Kaksi viimeistä viikkoa olivat aivan järjetöntä kiirettä ja puserrusta joka vei kaikki saatavilla olevat mehut. Ylimmän kuvan nappasin kun olimme juuri saaneet rakennusvalvonnalta muuttoluvan. Se oli paras mahdollinen palkinto hillittömästä loppukiristä - ja koko talon rakennuttamisen suururakasta. Seuraavan päivän Designtalo esitteli meidän talon omille asiakkailleen ja sitten alettiinkin jo suorin vartaloin muuttaa. Oli ehkä nopein muuttomme koskaan, kaikki pakattiin ja siirrettiin kämpästä toiseen kolmessa päivässä. Vappuna oli edellisen asunnon avaimet luovutettu ja tavaroita laitettiin paikalleen uudessa osoitteessa epätodellisissa tunnelmissa.

Ja sitten elämä vielä heitti eteen suurta surua lähipiirissä.

Olen keräillyt märän rätin hahmoani lattialta, ollut loputtoman väsynyt. Mutta nyt olen saanut parannella uupumusta KOTONA. Tämä talo on ollut toukokuun alusta asti ihana koti.

Nämä kuvat ovat viimeisiä joita löysin puhelimestani ajalta ennen muuttokuorman saapumista. Uudenkarhea musta keittiö (joka ansaitsee kokonaan oman postauksensa), uusi sohva muuten tyhjässä olkkarissa, pyykkikori ja -teline pikkuisessa kodinhoitohuoneessa, portaikon paneelit, eteisen ihana punainen kaakelilattia. Lisää tulee.

19.4.2019

Ensimmäiset kalusteet talossa!

Kaupallinen yhteistyö: Familon 



Ensimmäiset kalusteet on rontattu talon yläkertaan! Familonilta saapui odotettu lähetys ja vierashuoneen sängyt kannettiin paketeissaan oikeille sijoilleen. Tietenkin jo avasin muovikääreet kuin malttamaton lapsi jouluaaton alla ja sommittelin petejä oikeille paikoilleen. Tämän enempää ei tavaraa ole taloon vielä hetkeen tulossa, odotellaan loppusiivousta ja muuttotarkastusta. Mutta tätä sänkypompsia ei lähdetty enää kierrättämään väliaikaiskodin kautta.




Sänkyihin jalat paikalleen, huopatassut alle ja petauspatjat päälle. Ja sitten tietenkin heti vähän testailemaan. Olisinpa voinut jäädä tuohon heti nukkumaan, sen verran on raksan pari viime viikkoa verottaneet voimia. Mutta ei ihan vielä, on jaksettava vielä painaa hommia, järkkäillä ja säätää hetki. Muutaman minuutin kuitenkin tuossa lepuutin ja mietin millaista elo talossa sitten ihan kohta on.

Kun vierashuoneen sängystä katselee, näkee yläkerran aulan läpi kylpyhuoneeseen. Älkääpä välittäkö keltaisesta raksaimurista, se viettelee tuossa viimeisiä hetkiään! Aatelkaapa, tästä voi meille tuleva yökyläilijä sitten hipsiä kylpyyn tai saunomaan ja aamulla hyvin nukuttuaan pesemään hampaat. Mi-ten mukava ajatus.




Päätettiin että vierashuoneeseen laitetaan tosi hyvä sänky. Paitsi että vieraat saavat siellä sitten mainiot unet, tulee kunnolliselle sängylle paljon käyttöä omasta takaakin - jäljempänä kerron tarkemmin mitä kaikkea. Leveyttä tuikattiin 180 senttiä - kunnolla vaan nukkumatilaa kun huoneeseen ei kuitenkaan tarvitse sängyn lisäksi juuri muuta mahtua.

Pitkään pohdin että laitetaanko runkosänky vai jenkkisänky. Muhkeaa jenkkisänkyäkin olisi ollut vierashuoneeseen lysti kokeilla, sillä olisi heti tullut ehta hotellifiilis. Mutta päädyttiin sitten kuitenkin pitäytymään todella hyväksi havaitussa runkosängyssä. Ollaan kotona nukuttu yli kahden vuoden ajan Familonin Ergo-sängyn älypehmusteella eikä enää luovuta. Selkäongelmaisten vaivat ovat pysyneet hyvin hallinnassa ja uni on ollut hyvää ja syvää. Tokihan se on yksilöllistä mikä sänky kullekin sopii, mutta kyl maar tuota Ergoa uskallan suosittaa vähintäänkin testailemaan.

Runkosänkyjen kaveriksi valittiin saman Ergo-sarjan petauspatjat. Tuossa alemmassa kuvassa näkee mitä se on syönyt: sileä puoli on kehon lämmön mukaan muotoutuvaa älypehmustetta, tuo profiloitu puoli taas pehmoista erikoispehmustetta. Petaria voi käyttää molemmin päin, eli nukkuja voi itse päättää kummasta pinnasta tykkää enemmän. Ja on kyllä todella muhkeat nämä, fiilinki on varsin ylellinen. Minä tykkäilen tuosta älypehmustepuolesta enemmän, siinä kun hetken makoilee ja matsku alkaa lämmön mukaan muotoutua, tulee mukavan "painoton" olo.






Nyt kun kohta on käytössä tällainen ylellisyys kuin vierashuone, ajateltiin ottaa siitä siis itsekin kaikki irti sen lisäksi että majoitetaan muita. Kunnollisten sänkyjen ei kannata antaa nököttää tyhjän panttina vierailijoiden visiittien välissä. Tämä makkari tulee palvelemaan meitä aina silloin kun on tarvis vetäytyä omaan rauhaan, irrottautua arjesta tai vaihtelunhalu vaivaa. Miksi siis seisottaa vierashuonetta tyhjänä kun sitä voi hyödyntää mm. näin:


  • STAYCATION KOTONA Staycation kai yleisimmin käsitetään lomaksi joka vietetään omassa kotikaupungissa hotellissa. Minäpä tuumasin tiputtaa vielä sen hotellin kuviosta pois ja mennä silloin tällöin staycationille vierashuoneeseen. Muuten lukuun lasketaan kaikki hotellivisiitin elementit; sänkyyn pedataan puhtaat rapsakat lankanat. Illalla tilataan keittiöstä huutelemalla ruokaa suoraan sänkyyn, lasketaan kuuma vaahtokylpy, lueskellaan lehtiä ja kirjoja. Oveen laitetaan DO NOT DISTURB -kyltti ja amulla nukutaan pitkään. Sitten vielä päälle pitkä aamiainen kaikkine hotellimaisine herkkuineen - omasta jääkaapista tietenkin.
  •  
  • UNTA KAIPAAVAN TURVASATAMA Emme kuulu niihin onnekkaisiin jotka nukkuvat kuin tukki missä vain olosuhteissa. Välillä unen saanti on tiukassa perheessä itse kullakin; joskus iskee flunssa, joskus pienin heräilee, joskus joku kuorsaa. Toisinaan uni kaikkoaa ihan ilman mitään syytäkin. Unettomat tietävät että nukkumapaikan vaihtaminen saattaa mystisesti auttaa, sohvalla nukahtaakin yhtäkkiä ongelmitta mutta omassa sängyssä ei. Vierashuoneesen suljetun oven taa voi mennä nukkumaan perheen väsynein, eikä ovea avata ennen kuin väsymys on kunnolla poissa.
  •  
  • DAYBED Daybed-sana kai tarkoittaa ihan sitä sellaista erityistä kalustetta, mutta jos menee aivan tavalliseen pedattuun sänkyyn köllimään päivällä niin eikös se sitten ole daybed? Vierashuoneen sänkyyn voi hipsiä päiväsaikaan vaikka lapsen kanssa päikkäreille, katsomaan Netflixiä, lukemaan satuja tai miettimään syntyjä syviä. Ja joskus on ihan vain ihanaa mennä eri huoneeseen kuin muut, laittaa ovi kiinni ja olla hetki hissuksiin kyljellään.





Suositus siis paitsi Ergo-sängylle (joka on muuten Familonin sänkykamppiksessa juuri -20% alessa), myös vierahuoneen kovalle käytölle. Tai mistäs minä tiedän jos vaikka kaikki vierashuoneet OVATKIN aina kovassa käytössä. Meillä on kerran aiemmin yhdessä kaupunkiasunnossa ollut vierashuone ja sitä ei kyllä silloin hoksattu hyödyntää juuri lainkaan.

18.4.2019

Amme tuli!



Joitakin päiviä sitten saapui talon suunnittelun alusta asti odottamani lähetys, nimittäin kylpyamme. Pidän sen nyt hellästi kuplamuoviin käärittynä kunnes saadaan talon loppusiivous hyrskäistyä kaikkien tilojen läpi. Amme on Bathlifen mallia Ideal Round. Se on onneksi aika kevyt, saatiin se sujuvasti pujoteltua portaikon läpi paikalleen yläkerran kylpyhuoneeseen. Ja keveys on jatkossa siivouksenkin kannalta ihan mukava asia, tuota siirtelee yksinkin hiukan aivan näpsäkästi.

Voiko oikeasti olla että ihan kohta saan pujahtaa tuohon kylpemään? Vieläkin aika epätodelliselta ajatukselta tuntuu.

16.4.2019

Talon sisävärit - testimaalauksista valmiisiin huoneisiin

Kaupallinen yhteistyö: Tikkurila
 

No nyt seuraa kattava tietopaketti siitä millaiset sisäseinien sävyt meidän taloon tuli valittua ja miten! Kerron nyt siitä prosessista tarkemmin yhdessä mainion pitkäaikaisen yhteistyökumppanini Tikkurilan kanssa. Punaisena lankana talon sisävärien valinnassa oli TUNNELMA. Valkkasin ehdokkaiksi värejä joihin juuri nyt tekee mieli uppoutua ja kietoutua - aika intuitiivisesti siis. Olkkariin ja auloihin lähdin hakemaan hienostuneita harmaita. Makkareihin taas jokaiseen vähän omanlaistaan fiilinkiä reilummin väriä lisäämällä.  Teinkin värien valinnan todella pieteetillä ja koemaalasin kaikki sävyt paikan päällä ennen lopullista valintaa. Nyt kun piti värittää kokonainen talo kerralla, halusin välttää hutimaalauksia. Ekassa kuvassa onnellinen testimaalaaja onkin päässyt jo hommassa vauhtiin.

Maaliksi valkkasin Tikkurilan täyshimmeän Harmonyn. Halusin että valittuihin sävyihin tulisi maalin himmeyden myötä lisää utuisuutta ja tunnelmasta kokonaisuudessaan entistäkin viipyilevämpi ja rauhallisempi. Himmeä maali myös toistaa värit kauniin syvinä.

Ja sitten vain vaihtoehtoja testimaalaamaan. Testimaalaus on mun mielestä ehdottomasti suositeltavaa jos haluaa oikeasti nähdä miten sävyt tilaan asettuvat. Mä ajattelen että mielummin testailee vaikka vähän liikaakin eri sävyjä kuin harmittelee sitten valmiiksi maalatun huoneen äärellä!

Kokeilin värivaihtoehtoja tiloihin kahdella tapaa:
  • Makkareissa maalasin testialueet suoraan jo pohjamaalattuihin seiniin. 
  • Olohuoneita ja auloja varten maalasin testisävyt kipsilevynkappaleisiin, joita saatoin sitten kuskata tilasta toiseen katseltavaksi. 
 



Tässä olkkariin ja aulatiloihin testaamani harmaat ehdokkaat irtoleyillä: 
  • vasemmalla hiukan kellertävä G487
  • keskellä hitusen violetihtava X486
  • oikealla neutraali vaalea F487 
Viimeisin karsin heti alkukahinoissa pois, se oli näissä peleissä liian vaalea ja olisi näyttänyt seinissä mun makuun harmaan sijaan turhan valkoiselta. Hitsin kaunis sekin on kyllä, kokeilepa F487:aa jos etsit hyvää sävyllistä valkoista!



Ja katsotaanpa miltä valitut harmaat näyttävät nyt valmiina talon tiloissa kun ammattilaiset ovat maalanneet ne seiniin. Olohuoneeseen valkkasin X486:n. Mallipaloissa muiden rinnalla hiukan kylmemmältä vaikuttanut sävy istuu etelään antavaan olohuoneeseen hyvin. Tummuusaste on supervaloisaan tilaan hyvä; vaaleampi sävy olisi tosiaan saattanut näyttää siltä että seinät ovat valkoiset. Sävy on myös sopiva piirtelemään valkoisen takan esiin seinältä. Pieni kylmyys ja "violettisuus" harmaan sävyssä sopii tähän huoneeseen, etelän lämmin kellertävä valo taittaa siitä sopivan neutraalin.




Hukan kellertävämpi ja vihertävämpi harmaa G487 maalattiin pohjoisen puolelle auloihin sekä ylä- että alakertaan. Siellä sen keltaisuus taittuu pois pohjoisen sinertävän valon ansiosta ja tulos on taas neutraali. Tämä sävy on hitusen vaaleampi kuin olkkarissa, aulatilat eivät ole yhtä valoisat enkä halunnut niitä liiaksi tummentaa ja pimentää. Tämä tummuusaste on kuitenkin juuri sopiva piirtämään valkoiset ovet ja ikkunoiden listat kauniisti esiin.



Lapsen huoneen värivalinta sujui todella kivuttomasti ja helposti. Sinne oli suunnitelmissa töräyttää oikein voimakas tumma sävy kehykseksi kaikelle tulevalle kirjavalle tavaralle ja vintage-kalusteille. Tujakka sävy seiniin tekee muuten sisustuksesta heti valmiimman - jos on tarkoitus kalustaa huonetta pikkuhiljaa, ei se tunnu alussakaan keskeneräiseltä kun seinissä on reilummin sävyä.

Maalasin testilaikut näistä väreistä:
  • yllä sinisempi S491
  • alla hiukan vihertävämpi S493

S491 näytti heti juuri oikealta; sopivan syvänsiniseltä, rauhalliselta, mukavan unettavalta ja tummuudestaan huolimatta hiukan puuteriselta. Tältä se näyttää valmiina huoneessa muutamien lapsen kalusteiden kanssa mallattuna:


Sitten makuuhuoneen ja vierashuoneen kimppuun! Siellä herkuttelin ja testasin oikein monta sävyä. Aikuisten makkari ja vierashuone teki mieli maalata lämpimillä kotoisilla väreillä.  Katsotaanpas mitä väriehdokkaita pyörittelin.




Niin monta ihanaa puuterista ja meikkivoiteista sävyä mistä valita! Olisipa ottanut näistä melkein minkä vaan niin olisi tullut kaunista, ei huono tilanne ollenkaan. Tässä maalailen niitä vierashuoneen seiniin, mutta päädyin sitten lopulta valkkaamaan näistä yhden aikuisten makkariinkin. Kun koemaalaa toisiaan lähellä olevia sävyjä, näkee hyvin mihin suuntaan ne lähtevät isompana pintana taittamaan.

Ylhäältä vasemmalta oikealle alas:



Meidän aikuisten omaan makkariin valittiin lämmin punertavan maitokahvimainen H467. Se tuo mun mieleeni jostakin syystä ihanan lämpimän hiekkarannan ja auringon lämmittämän ihon. Etelän puolen valo vielä korostaa tuota lämpöä ja utuista kiireetöntä- tunnelmaa.

Kaikissa makkareissa käytettiin tuollaista hiukan madallettua katonrajaa, seinän yläreunaan jätettiin kymmenen senttiä katon valkoista näkyviin. Se tekee mun mielestä kivan viimeistellyn vaikutelman näihin huoneisiin. Olkkarissa ja auloissa raja on pienempi, kolmisen senttiä.




Vierashuoneeseen valikoitui myöskin hiukan lämmin mutta hiukan kellertävämpi, vaaleampi ja puuterisempi H466. Vierashuoneen suuri ikkuna on pohjoiseen ja taas näkee hyvin miten siitä suunnasta tuleva valo vaikuttaa: se kylmentää sävyä ja minun mielestä hiukan "hillitsee" sen intensiivisyyttä.




Muutamia huomioita sävyjen koemaalaamisesta:
  • -aika monien sävyjen sekoittaminen onnistuu pienimpään maalipurkkikokoon joten kustannus ei ole suurensuuri vaikka testailisi useammankin. Vaaleimmissa, neutraaleimmissa sävyissä kannattaa kuitenkin varautua litran purkin ostamiseen.
  • -ylijäävät koemaalit voi hyvin hyödyntää pohjamaalina, silloin ne eivät mene hukkaan
  • -koealueet kannattaa maalata telalla, jotta ne eivät erotu maalausjäljeltään valmiista pintamaalatusta seinästä
  • -koemaalaukset kannattaa tehdä tarpeeksi suureen kokoon että sävyllä on tilaa näyttäytyä 
  • -kannattaa myös maalata kahteen kertaan - yksi kerros maalia kuultaa hiukan läpi eikä tuo sävyä parhaiten esiin
  • -ei kannata tehdä valintaa heti koemaalattuaan, vaan antaa maalin kuivua kunnolla ja katsella ensin tilaa eri vuorokaudenaikoina ja eri valaistuksissa
  • -kannattaa luottaa intuitioon; sävyistä sopivimman ja mieluisamman tunnistaa kyllä
Kuvat väreistä: Tikkurila

Ja tässä vielä kootusti kaikki taloon valkkaamani sävyt. Vaikka intuitiolla mentiin, on kokonaisuus jotenkin harmoninen. Jälkeenpäin hoksaan että tulipas makkarista ja vierashuoneesta "sävysukulaiset" - mutta minkäs teet kun juuri nuo värit tuntuivat noihin tiloihin oikealta. Talon sisällä kulkiessa mikään huone ei varsinaisesti erotu tai nouse esiin, kaikki tuntuvat toistensa luontevalta jatkumolta. Tavoitteena oli että uudenkarheassa talossa olisi heti kotoisa, lämminhenkinen ja omanlaisensa tunnelma ja kyllä se vain mukavasti toteutui. Kannatti todella koemaalata.

Ja kylläpä katson jo nostalgialla noita kuvia joissa raksa on vielä sisätöiden osalta aivan vaiheessa. Nyt ollaan jo niin lähellä valmista että nuo ajat ovat kipsilevynpölyinen muisto vain!


*Osa testimaaleista ja pintamaalit saatu Tikkurilalta

Blog Design by Get Polished