3.12.2019

Uusille urille


Pikkuhiljaa työ yläluokkien ja lukion kuvisopettajana on jäänyt taka-alalle ja olen alkanut tehdä enemmän ja enemmän töitä sisustussuunnittelijana. Viimeisen vuoden aikana vyön alle on ehtinyt kertyä kokemusta suunnittelutyöstä yhdessä kokeneen ja huipun Anni Taimiston kanssa. Yhteiset hommat jatkuvat ja kehittyvät - niistä myöhemmin varmasti täälläkin lisää. Joitakin töitämme olen jo vähän Instagramissa vilautellutkin, kaikkiaan mukaan on mahtunut jo ravintoloita, huoneistohotelli, liiketiloja ja yksityiskoteja. Tuntuu siltä että olen oikealla tiellä ja kulkemassa oikeaan suuntaan.

On kova halu olla työssä mahdollisimman osaava ja pätevä, mitä ikinä teenkään. Keväällä minulle tuli omituisen selkeä intuitio joka käski lähettämään ennakkotehtävät Aalto-yliopiston Sisustusarkkitehtuurin koulutusohjelman pääsykokeisiin. Muistan kuinka kävelin Otanimessä Alvar Aallon suunnitteleman kampusrakennuksen pitkää käytävää opintotoimistoon tehtäviä toimittamaan. Oli kummallisen rauhallinen ja varma olo että tänne tulen vielä uudestaankin. Monta kertaa.



Ennakkotehtävien perusteella tuli kutsu pääsykokeisiin. Rauhallisuus jatkui. Tietty kokeissa jännitti - niinkuin jännitti silloinkin kun pyrin ja pääsin aikoinaan samaiseen kouluun opiskelemaan kuvismaikaksi. Mutta vielä enemmän innosti: kaikki tehtävät olivat hauskoja ja hikoiluttivat, tällaista lisää! Kolmen päivän tehtäväurakan jälkeen alkoi suvi, jota vietin ajatellen että ei se ota jos ei annakaan.

Kesäkuun lopussa tuli sitten tieto että minut on hyväksytty opiskelemaan Aaltoon. Mikä mie-le-tön tunne. Vaikka suunnittelutyöt olisivat joka tapauksessa koulupaikasta riippumatta jatkuneet, tuntui että kouluun hyväksytyksi tuleminen vahvisti että oikealla tiellä ollaan. Syksy onkin nyt ollut melkomoista haipakkaa kun olen yhdistellyt sometöitä, suunnittelutöitä ja opiskelua. Opiskelun aloittaminen pitkän työurarupeaman jälkeen ei ole ollut pelkästään aivan mutkatonta. Mutta kyllä vaan olen ollut mielissäni. Elämä muuttuu mutta antaa vain muuttua.

Minusta tulee sisustusarkkitehti.

13 kommenttia :

  1. Onnea Annika! <3 Ihan paras fiilis tuo, kun vaan tietää, että näin tämän pitää mennä, eikä tarvi yhtään kyseenalaistaa! Mustakin tuli melkein sisustusarkkitehti (jäin ekalle varasijalle), mutta niin sen piti silloin mennä, joten hyvä niin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Se On kyllä mahtavaa silloin kun joku asia elämässä etenee jotenkin vaivattomasti ja kuin tarkoitetun oloisesti. Ja toteutumatta jääneet hommat ja haaveet ovat kummasti löytäneet merkityksensä jälkeenpäin. Jännä aatella miten asiat olisivat eri tavalla jos sulla olis silloin tärpännyt. Oliskohan mustaa mökkiäkään ollenkaan?

      Poista
  2. Onnea! Skål uudelle uralle!

    VastaaPoista
  3. Oikein paljon onnea! Kuulostaa siltä, että palaset on loksahdelleen kohdilleen just eikä melkein :-)

    VastaaPoista
  4. Kiitos Emilia, se on juuri näin!

    VastaaPoista