6.9.2012

Kaunis arki













Tätä mieltä olen: kun kodin käyttöesineillä on luonnetta, historiaa ja tunnearvoa, tulee arjesta asteen juhlavampaa.  Huolella muotoillun esineen ottaa ilolla kaapista käyttöön. Kaunis kattila tekee kananmunien keittämisestä lystimpää ja vanhojen nypyliäiset lasien pintaa jaksaa tiskatessa ihastella. Käytössä ikääntyneestä räsymatosta tuntee varpaan alla miten huolella sen kuteet on sommiteltu. Parhaat päiväunet nukkuu vanhan täkin alla, jonka materiaali on pinnasta silkkiä ja sisältä pumpulia.

Joskus arastelen ottaa käyttöön jotakin kauan etsimääni kirppisaarretta. Säilön sitä hyllyssä, ihailen etäältä ja ylisuojelen kolhuilta ja naarmuilta. Sitten tulee taloon kesävieras, ottaa aarteen hyllystä muitta mutkitta ja käyttää sitä ronskisti. Niin sen pitääkin mennä, käytettäväksihän nämä ovat kaikki! Ja sitten uskallan itsekin, esine saa kolhunsa ja naarmunsa ja asettuu taloksi.

Näissä kuvissa on liuta kirpputoreilta ostettuja arjen sulostuttajia joita käytetään talossa päivittäin. Löydöistä tuorein taitaa olla siskoni kirppikseltä 2,50 eurolla löytämä Oiva Toikan ruskea Fauna -lasikulho (alimmassa kuvassa). Siihen taidettiin viimeksi kerätä syötyjen pähkinöiden kuoret.

Well designed objects with a soul, history and sentimental value make everyday life a tiny bit more glamorous, in my opinion. Here´s a bunch of flea market finds and thrifted things we use in our country house every day.

19 kommenttia :

  1. Näin se on! Ja tosiaan, aina välillä pitää muistuttaa itseään että niitä aarteita ei kannata jemmata eikä piilottaa kaappiin..

    VastaaPoista
  2. Voi että miten mä rakastan sun kuvia, ne on niin raikkaita ja valovoimaisia!

    VastaaPoista
  3. Niin totta! Käytettäväksihän ne on alunperinkin tehty.

    VastaaPoista
  4. Olen uusi lukija mutta ajattelin kommentoida, että blogissasi on ihania kuvia! Pidän tästä värikkyydestä sisustuslehdissä liian pitkään vallinneen valkoisen muodin vastapainoksi.

    Mutta miltä kirpparilta löytää noin halvalla Oiva Toikan lasitavaroita? Uskomatonta! Omalta lähikirppariltani ei löydä 2,5 eurolla juuri muuta kuin käytettyjä Lidlin kurkkupurkkeja (sentäs pestyjä) :D Vanhat henkkamaukan vaatteetkin maksavat enemmän :D Eli todellinen löytö tuo! Olisipa kirpparihinnat edelleen tuollaisia todellisia kirpparihintoja eikä kiskurihintoja :I

    VastaaPoista
  5. Se on juuri näin.
    Mutta... tällainen kysymys, kenelle vain vastattavaksi. Oletteko onnistuneet löytämään kaikki sellaiset vanhat tavarat kotiinne, jotka eivät haise pahalle, jotka eivät varmasti ole olleet hometalossa, joka ei ole tupajumin toukkien asumus edelleen...? Minusta on tuennut tuntumaan, etten uskalla ottaa kotiini enää mitään vanhaa. Toisaalta en uskalla ottaa mitään uusiakaan, palonestoaineilla ja muilla kemikaaleilla käsiteltyjä :(
    Onko tuoksu juuri niin raikas kuin voisi kuvitella olevan näitä ihanan raikkaita, kauniita kuvia tsiikaillessa?

    Blogisi on ihana
    t.Haisuli

    VastaaPoista
  6. Sulla on kyllä valtavan hyvä värisilmä, joka kuitenkin jättää nuo kuvat ja yhdistelmät raikkaiksi. Sellaisesta esimerkiksi 70-luvulla esiintyyneestä tunkkaisuudesta ei ole tietoakaan.

    Tuo hella on suorastaan <3. Mun nukeilla oli tuollainen leikkihella kun olin lapsi! En ole tainnut koskaan nähdä tuollaista livenä. Ihmekkös tämä sun blogi tuntuu niin kotoisalta ja suloiselta. Tämä on kuin aikuisten hauska nukkekoti!

    Omalta osaltani vastaan anonyymin esittämään kysymykseen, että kirppiskamoissa on joskus säilytyksen ja käyttämättömyyden aiheuttamaa tunkkaisuutta. Kirjat voivat tuoksua tupakalta, tekstiilit olla tunkkaisia. Tuulettaminen, ruokasoodalla tai hiilellä avustettu hajunpoisto (hyvin vaivaton juttu) ja pesu on aina riittänyt. Sanoisin myös, että homeitiöisiä tavaroita löytyy todennäköisemmin modernimman rakentamisen talojen tavaroista kuin vanhojen talojen aarrekätköistä. Rohkeasti vaan kirppislöytöjen kimppuun. Nuuhki ja jos epäilyttää, hylkää, mutta älä pientä normaalia hajua pelästy. Sen saa pesukoneessa pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhdyn Jovelan emännän kommenttiin. Kirppiksiltä voi löytää aarteita eikä pientä hajua kannata heti säikähtää, siitä pääsee eroon (ainakin osittain) esimerkiksi noilla yllä mainituilla vinkeillä. Itse tosin pidän mm. vanhojen kirjojen tuoksusta ja niiden kellastuneista lehdistä. Mummoni antoi minulle vanhan metallisen nappipurkin johon on kerätty vanhojen vaatteiden nappeja. Se tuoksuu oudolta ja tunkkaiseltakin,mutta joka kerta kun purkin kannen avaa ja nuuhkaisee tuoksua, se lennättää lapsuuteen ja niihin hetkiin kun serkkujen kanssa lajittelimme nappeja väreittäin ja etsimme sieltä ne kauneimmat. Tuoksuissa/hajuissa on tunnelmaa.

      Poista
  7. Hienoja löytöjä! Kadehdin erityisesti tuota lipputarjotinta. Ja sen viereistä purkkia,jossa on tanssivia hahmoja.

    VastaaPoista
  8. Ihania vanhoja esineitä! Tuo peittokuva on ihana. Ylimmäinen kuosi on tuttu mummolastani lapsuudestani:)

    VastaaPoista
  9. Oih. Mulle kolahtaa erityisesti toi kattila ja pehtoori-pannut. Kaikista kuvista henkii ihana tunnelma. Itse koitan nyt löytää keinoja päästä eroon ylimääräisistä, että ne esineet, jotka ilahduttaa pääsisivät paremmin esille.

    VastaaPoista
  10. Minä olen kirpputoreilta pelastanut vanhoja pallavaliinoja ihan pilkkahintaan. (ja pelastanut joskus anopin kesämökiltä Dora Jungia kaappinen perukoilta) Kellastumat saa pesukoneessa puhtaaksi. En vaan voi jättää niitä unohduksiin, olen jopa löytänyt jonkun käsin kutomia upeita liinoja parilla eurolla. Mutta en niitä sitten unohda kaappiikaan, käyttöön ne ovat tarkoittettuja. (Tosin kun lapsiperheessä syödään öljy-tomaattikastiketta niin silloin on vahaliinan paikka)

    VastaaPoista
  11. Kauniita kuvia ja ihania aarteita olet kirpputoreilta löytänyt :)

    VastaaPoista
  12. Ehdottomasti samaa mieltä, noin sen pitäisikin mennä. Nauttia esineistä oikeasti käytössä eikä vain hyllyn reunalla. Tosin joitain esineitä minulla on edelleen vain hyllyllä, ylisuojeltuna. Kirppistavaroita uskallan käyttää normaalisti,mutta edesmenneen mummon perintöjä en niinkään, ihan kuin mummo katoaisi jos mummon esine menee rikki... Tässäkin on rohkaistuttu vuosien myötä.

    VastaaPoista
  13. Niin kauniita kuvia ja värejä :) Ja nuo täkit, ihanat!

    VastaaPoista
  14. Tv-sarjassa "Pieni talo preerialla" sanotiin - eriläiset esineet ei ole eriläisiä hetkia varten, vaan eriläisiä ihmisiä varten. Toivotavasti mun suomen kieli oli ymmärettävä. :)

    VastaaPoista
  15. Olen samaa mieltä tuosta astioiden hyötykäytöstä. Astioiden kuuluu olla käytössä ja kestää aikaa. Hienoja löytöjä.

    VastaaPoista
  16. Sinulla on kyllä ihan käsittämätön taito ottaa arkisista asioista tavattoman kauniita kuvia. Ja saat sen vielä näyttämään niin helpolta!

    VastaaPoista
  17. Hieno tunnelmallinen meininki tässä blogissa! jään seurailemaan :)
    Tervetuloa vastavierailulle, rakenamme modernia puutaloa, mutta toivottavasti tunnelma saadaan lämpimän kotoisaksi.

    VastaaPoista