17.12.2019
Joulusiivouslistan kaksi kohtaa
Kun ilta hämärtyy ja kynttilät sytytetään, kukaan ei huomaa pesemätöntä keittiön lattiaa, kaappien arkilähmää eikä nurkkiin kertynyttä pölyä. Hyviä puolia tässä valon vähyydessäkin! Siispä joulusiivouksemme on tänä vuonna seuraavanlainen:
-vaihdetaan sänkyihin puhtaat lakanat
-laitetaan tiskikone hyrräämään
Kaikkea muuta kotitaloushommaa ehtii tehdä vaikka sitten välipäivinä, jos tekemisen puute iskee. En usko että joulu tulee siivoamalla, joten emme luuttua joulunalusviikostamme kiireistä. Otamme sen sijaan ylimääräisiä torkkuja.
10.12.2019
Tauluja seinille
Marianne Niemisen kookkaat öljyvärimaalaukset olivat nojailleet olohuoneen seinään tarpeeksi kauan. Odottelivat että sain rauhassa mietiskellä mihin kohtiin tarkalleen ottaen ripustetaan. Tulikin harkittua hartaasti, taloon muutostahan on jo puolisen vuotta.
Näissä kuvissa on käynnissä vihoviimeinen mallaus, noille paikoille ne suurin piirtein tulivat. Musta hiukan ylemmäs, ei sentään sohvaan kiinni. Vaaleampi on niin isokokoinen (2m leveä) ettei se mahtunut pariin edelliseen asuntoomme, vaan oli ystävän kotona väliaikaissijoituksessa odottamassa. Olipa mahtavaa kun sen sai hakea uuteen taloon, sille suunnitellulle seinän pätkälle.
Kyl se on niin että ilman näitä kuvia olohuone tuntuisi kuitenkin jotenkin keskeneräiseltä ja hengettömältä.
6.12.2019
Itsenäisyyspäivän mustikkarättänä ja joulukattaustuumailuja
Kaupallinen yhteistyö: Arabia
Nostetaanpa joulun juhlan alla ruokakomeron hämärästä hetkeksi parrasvaloihin astiasarja, jota löytyy varmasti aika isosta osasta suomalaisia keittiöitä. Se on niin tuttu ja niin monessa arjessa mukana ettei siihen tule ehkä lainkaan kiinnittäneeksikään huomiota. Mutta katsotaanpa nyt tarkemmalla silmällä professori Tapio Yli-Viikarin vuonna 1979 Arabialle suunnittelemaa Uunikokkia. Sehän on itseasiassa muodoltaan aika tosi kaunis ja ansaitsisi päästä näkysälle muuallekin kuin uunin uumeniin.
Mulla on ollut vuosien varrella Uunikokkia valkoisena ja vanhemmassa (ehkä 90-luvulla tuotannossa olleessa?) mustassa värissä, kirppiksillä olen monesti törmäillyt myös vielä aiemmin valmistuksessa olleeseen hienoon ruskeaan versioon. Kaikki hienoja, tykkään niissä erityisesti noista ulkopinnan koristeellisista uurteista. Nyt viehättää eniten nykyisestä valkoisesta valikoimasta tuo kulmikkaampi muoto. Varsinkin pienet kulmikkaat vuoat ovat alkaneet viihtyä keittiössä ja ruokapöydässä kaikenlaisten asioiden säilyttiminä ja tarjoiluastioina.
Tuumailin ja testailin kotosalla olkkarin pöydällä jo vähän jouluisia kattaushommia. Tänä aattona laitan illallispöydän täyteen hartaudella keräämääni Birger Kaipaisen Arabialle suunnittelemaa Paratiisi-sarjaa ja maustan sitä myöskin keräilyastiakaapistani löytyvillä syvän koboltinsinisillä, käsinmaalatuilla Ulla Procopén Valencioilla. Uunikokit solahtavat niiden seuraan hienosti ja näyttävätkin yhtäkkiä aika eleganteilta, eikö? Meinaan laittaa niihin tarjolle kaikenlaista joululeivästä mäteihin ja silleihin, marmeladikuulista kuivattuihin luumuihin. Ja tietty joululaatikot.
Seuraa jouluvalmisteluja helpottava vinkki: en ole koskaan tehnyt joululaatikoita itse, vaan suoritan joka joulu kaupan valmiiden laatikoiden tuunausrituaalin. Se onnistuu näin: Sekoita valmiiseen joululaatikkoon noin 0,5-1dl kermaa. Kaada seos kauniiseen uunivuokaan (tuo pieni Uunikokki tähän loistava) ja muotoile pintaan matalia huippuja pikkulusikan kärjellä painelemalla. Vuole päälle muutama lastu kylmää voita ja ripottele ylle vielä ohut kerros korppujauhoja. Paista 200-asteisessa uunissa kunnes pinta saa kauniin värin.
Joulun onnellisin on se
Joka huolia vailla
Vatsa täynnä
Villasukat jalassa
Saa viltin alla maata
Mutta se joulusuunnitelmista ja nyt asiasta mustikkarättänään! Mikäpä olisi itsenäisyyspäivään sopivampaa herkuteltavaa kuin suomalainen perinneruoka. Muistin yhtäkkiä taas maailman yksinkertaisimman uunissa valmistuvan herkun, savolaisen mustikkakukon eli rättänän olemassaolon. Sehän on kaikessa yksinkertaisuudessaan mehevän intensiivisiksi muhineita mustikoita ihanan makean ruiskuoren alla, ja valmistuu näin helposti:
Itsenäisyyspäivän mustikkarättänä
200 g voita
1 dl sokeria
4 dl ruisjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 dl sokeria
4 dl ruisjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1l mustikoita
0,5dl sokeria
Nypi pehmeä voi, sokeri, leivinjauhe ja ruisjauhot pehmeäksi taikinaksi. Voit halutessasi korvata osan ruisjauhoista vehnäjauhoilla. Voitele uunivuoka ja levitä sen pohjalle mustikat joihin olet sekoittanut sokerin. Taputtele taikinasta mustikoiden päälle ohut kuori. Paista noin 200 asteisessa uunissa tunnin verran. Jos teet rättänän pieniin vuokiin, lyhennä paistoaika noin 30-40 minuuttiin.
Joku tykkää laittaa taikinaa mustikoiden alle, mutta minä kuulun koulukuntaan jossa siitä tehdään vain kuori. Ja rättästä saa muuten tehtyä myös helposti vegaanisen version kun vaihtaa voin vegaaniseen margariiniin.
Ohjeesta piisasi mustikoita ja taikinaa jaettavaksi keskikokoisen vuoan lisäksi pienempiin.
Onnekas on tänään se joka saa tuollaisen yhden hengen luksusrättänän
itselleen. Huonosti eivät toki ole asiat hänelläkään, joka lusikoi rättänää ääntä kohti Valencia-lautaselta. Jottei homma mene liian äkkimakeaksi, tarjoan rättänän silkan sokeroimattoman kermavaahdon kanssa. Makeamman ystävä voi valkata kyytipojaksi vaikka kauravaniljakastiketta.
Sitten vain odottelemaan illan hämärtymistä ja Linnan juhlien alkua. Ihanaa, juhlavaa ja leppoisaa itsenäisyyspäivää itse kullekin säädylle!
4.12.2019
Uusi ruokapöytä ja tuolit
Tuossa aiemmassa kyökkipostauksessa vilahtaneista ruokapöydästä ja tuoleista tuli jonkun verran kysymyksiä, joten tässä ne vähän tarkemmissa kuvissa. Pöytä on &Traditionin In Between SK5 jonka on suunnitellut Sami Kallio. Sitä saa parissa eri värissä, tuo meitin on valkolakattua tammea ja koko 90x200cm. Todella tukeva ja jykevä pöytä. Tuolit taas ovat vanhat kunnon kahvilaklassikot, Ton Chairs malli 811. Niihin valkkasin runkoon luonnonvärisen puun, selkänojaan hitusen koristeellisen rottinkipunoksen ja istuimeen pehmustetun kangasverhouksen. Kankaaksi otin pitkän jahkauksen jälkeen vaaleanpunertavan ja eläväpintaisen Robo 703:n. Tuolit halusimme kangasverhottuna istuinmukavuuden vuoksi - ja ovatkin kyllä hitsin mukavat. Istuimen verhous on simppeli vaihtaa sitten joskus jos/kun kangas menee huonoon kuntoon.
Tilasin koko setin Finnish Design Shopista*. Tuoleja ei löytynyt suoraan heidän nettikaupan valikoimasta, mutta koska siellä on muita Ton-tuoleja, rohkenin kysellä asiakaspalvelusta saisiko 811:tä myös tilattua. Ja saihan sitä. Kantsii siis kysellä jos joltakin FDS:n valikoiman merkiltä kaipaa jotakin jota ei löydy nettikaupasta, tilaaminen saattaa hyvinkin onnistua.
Tein myös silviisiin rohkean vedon että tilasin tuon pöydän näkemättä juuri tuota mallia ja väriä etukäteen luonnossa - sitä ei löytynyt mistään nähtäviltä täällä pääkaupunkiseudulla. Riskin uskalsi kyllä ottaa, pöydän olisi saanut palautettua jos valinta olisi mennyt ihan vinoon. Mutta ei mennyt, tykkäämme täysillä. Vahtailin erilaisia pöytävaihtoehtoja siellä ja täällä noin vuoden päivät, eikä sinä aikana tullut vastaan mitään mikä olisi malliltaan ihastuttanut yhtä paljon kuin tuo In Between. Siinä on minusta noiden jalkojen muodon ja asennon ansiosta kivan 50-lukulainen tuulahdus.
Näitä kalusteita valkatessa kuvittelin mielessäni tilanteen joka toivottavasti tulee eteen joskus tulevaisuudessa: yritin visioida pöytäryhmän jonka tyyli kestäisi niin hyvin aikaa, että näkisin meidän nyt 3-vuotiaan lapsosen kyläilemässä sen ääressä sitten joskus minun ikäisenä. Aika sen sitten näyttää osuiko nappiin.
*pöydästä ja tuoleista saatu alennusta
3.12.2019
Uusille urille
Pikkuhiljaa työ yläluokkien ja lukion kuvisopettajana on jäänyt taka-alalle ja olen alkanut tehdä enemmän ja enemmän töitä sisustussuunnittelijana. Viimeisen vuoden aikana vyön alle on ehtinyt kertyä kokemusta suunnittelutyöstä yhdessä kokeneen ja huipun Anni Taimiston kanssa. Yhteiset hommat jatkuvat ja kehittyvät - niistä myöhemmin varmasti täälläkin lisää. Joitakin töitämme olen jo vähän Instagramissa vilautellutkin, kaikkiaan mukaan on mahtunut jo ravintoloita, huoneistohotelli, liiketiloja ja yksityiskoteja. Tuntuu siltä että olen oikealla tiellä ja kulkemassa oikeaan suuntaan.
On kova halu olla työssä mahdollisimman osaava ja pätevä, mitä ikinä teenkään. Keväällä minulle tuli omituisen selkeä intuitio joka käski lähettämään ennakkotehtävät Aalto-yliopiston Sisustusarkkitehtuurin koulutusohjelman pääsykokeisiin. Muistan kuinka kävelin Otanimessä Alvar Aallon suunnitteleman kampusrakennuksen pitkää käytävää opintotoimistoon tehtäviä toimittamaan. Oli kummallisen rauhallinen ja varma olo että tänne tulen vielä uudestaankin. Monta kertaa.
Ennakkotehtävien perusteella tuli kutsu pääsykokeisiin. Rauhallisuus jatkui. Tietty kokeissa jännitti - niinkuin jännitti silloinkin kun pyrin ja pääsin aikoinaan samaiseen kouluun opiskelemaan kuvismaikaksi. Mutta vielä enemmän innosti: kaikki tehtävät olivat hauskoja ja hikoiluttivat, tällaista lisää! Kolmen päivän tehtäväurakan jälkeen alkoi suvi, jota vietin ajatellen että ei se ota jos ei annakaan.
Kesäkuun lopussa tuli sitten tieto että minut on hyväksytty opiskelemaan Aaltoon. Mikä mie-le-tön tunne. Vaikka suunnittelutyöt olisivat joka tapauksessa koulupaikasta riippumatta jatkuneet, tuntui että kouluun hyväksytyksi tuleminen vahvisti että oikealla tiellä ollaan. Syksy onkin nyt ollut melkomoista haipakkaa kun olen yhdistellyt sometöitä, suunnittelutöitä ja opiskelua. Opiskelun aloittaminen pitkän työurarupeaman jälkeen ei ole ollut pelkästään aivan mutkatonta. Mutta kyllä vaan olen ollut mielissäni. Elämä muuttuu mutta antaa vain muuttua.
Minusta tulee sisustusarkkitehti.
18.11.2019
Kurkistus keittiöön
*keittiöstä saatu alennusta Unique Homelta
No nyt vihdoin tarkempaa kurkistusta meidän uuden talon keittiöön. Tällainen siitä tuli, oikeastaan vain yhdestä vaakasuorasta ja yhdestä pystysuorasta elementistä koostuva simppelin kalustemainen kokonaisuus. Edellisen oman kodin rempassa laitettiin tummanharmaat keittiön kaapit ja nyt teki mieli mennä kunnolla vielä tummemmaksi, kokonaan mattamustaksi. Nyt tuo musta väri tuo kivasti särmää tilaan.
Koska kyökki sijaitsee olohuoneen yhteydessä, halusin siitä mahdollisimman rauhallisen näköisen. Siispä yläkaapit jätettiin kokonaan pois ja kaikki mahdolliset koneet integroitiin kaapistoon. Tason tilasin muutamien mutkien jälkeen erikseen Tulikiveltä, se on Calacatta Arni -niminen terrazzo. Todella armollinen tahroille ja leivänmuruille, tuossa ei kyllä näy sitten mikään lika. Läheltä katsoen tasomatsku on mukavan persoonallinen ja siinä erottuu paljon marmorikimpaleiden luontaisia sävyjä. Kaukaa suurempana pintana katsellen tasossa on yllättävän pelkistetty fiilis.
Keittiön matalassa osassa on vasemmalta lukien integroitu pakastin, laatikosto, liesi+uuni, integroitu astianpesukone, allaskaappi ja lopuksi vielä laatikosto. Säilytystilaa on todella riittävästi (meillähän on toki mm. astioille ruokakomero erikseen), niin paljon että oikeanpuolimmainen laatikosto on vieläkin tyhjä. Kun käytäntö on nyt osoittanut että säilytystila piisaa hyvin, tuumailen että jos laatikostoon laittaisikin vielä lisäastioita kierrätettäville roskille.
Uuniksi valitsin täysmustan yksilön joka katoaa sekin mukavasti mustaan pelistettyyn kaappirivistöön. Taustaseinääkään ei ole muuten kuin tuo tasomatskusta tehty pieni 15cm seinälle nosto. Hyvin ollaan pärjäilty tuolla ratkaisulla jossa taustaseinä on maalattu ihan tavallisella seinämaalilla. Kaiken kaikkiaan ollut käytännössä aivan hyvä ja silmää todella paljon miellyttävä ratkaisu.
Korkeassa osassa on vasemmalla täysmittainen integroitu jääkaappi ja oikealla aamiaiskaappi. Aamiaiskaapin alla on kaksi jättimäistä laatikkoa joissa on ekstrakestävät kiskomekanismit. Niihin uppoaa talouden jokaikinen pata, kattila ja pannu ja vuoka, ja tilaa jää vielä ylikin. Aamiaiskaapin ylähyllyille mahtuu vaivatta kaikki jatkuvassa arkikäytössä olevat mukit ja lasit.
(Aamiaiskaapin ja jääkapin välissä onkin ainoa kohta jonka valmiista keittiöstä muuttaisin: kun aamiaiskaapin ovet ovat aivan auki, kopsahtaa jääkaapin oven reuna helposti aamiaiskaapin vasemman oven vetimeen. Tältä olis vältytty jos jääkaapin ja aamiaiskaapin väliin olisi hoksattu lykätä kalustelevy pientä lisäetäisyyttä antamaan. Mutta nyt ollaan kyllä jo totuttu tuohon kopsahdusvaaraan. Jääkaappia avatessa nykäisee jo vaistomaisesti aamiaiskaapin auki olevaa ovea hiukan ulospäin kaapin sisältä, jotta törmäykseltä vältytään.)
Kovasti eri keittiöliikkeissä varoiteltiin mustan värin arkuudesta sormenjäljille, mutta sitten tuolta turkulaiselta Unique Homelta löytyi ihana supermattamusta nanolaminaatti, joka ikäänkuin hylkii sormenjälkiä. Näin se todella tekee: kun pintaan tarttuu tahmanäpeillä, jäljet "haihtuvat" hetken kuluttua. Tottakai rasvaisimmat jäljet tuossakin pinnassa hiukan näkyvät, mutta selekästi hennommin kuin tavallisella maalatulla pinnalla. Ja ne on todella helppo pyyhkiä pois. Näissä kuvissa en ole pyyhkinyt ovia sen kummemmin, niissä on useamman päivän normaalin käytön jäljet. Lapsen lempilaatikon erottaa kuvista jos tarkkaan katsoo, se on tuossa aamiaiskaapin alla. Eipä näytä kovin pahalta pyyhkimättömätkään rasvanäppien otteet.
Tuo meitin Fenix-nanolaminaatti on myös lämpökorjautuvaa, eli jos pinta naarmuuntuu voi sen "korjata" silitysraudalla kankaan läpi lämmittämällä. Mutta eipä ole päästy kokeilemaan kun pintoihin ei ole tullut puolen vuoden käytöllä yhden yhtä hentoakaan naarmua.
Edellisestä remontista opimme että keittön asennustyössä se halvin asentaja ja omat apukädet eivät välttämättä olekaan lopulta todellakaan se edullisin ratkaisu. Nyt otimme koko asennustyönkin tuolta Unique Homesta. Ja kyllä tuli hyvä. Asentaja tiesi tismalleen miten ratkaista kinkkisimmätkin asennusmutkat, joita olivat esimerkiksi aamiaskaapin ovimekanismit ja integroidun pikkupakastimen asennus. Nyt osaa arvostaa myös sitä että tietää etukäteen jonkun homman tarkan kustannuksen. Asentaja joutui kalustetoimituksesta puuttuneiden palasten takia tulemaan hommiin kahteen kertaan, mutta asennuksen sovittu hinta ei siitä mihinkään tietenkään muuttunut.
Vetimiksi halusin ehdottomasti justiin tuollaiset nahkapäällysteiset lankavetimet Beslag Designilta. Niitä ei saanut Unique Homen kautta, mutta ostin ne muualta ja Unique Homen asentaja sitten keittiötä asentaessaan samalla ruuvaili ne muitta mutkitta paikalleen.
Altaaksi valkattiin altakiinnitettävä Blancon Subline -komposiittiallas mustana. Se rimmaa hienosti kaapiston, tason ja teräshanan kanssa. Eipä huonoa sanottavaa puolen vuoden kokemuksella siitäkään.
Kyl maar uskallan suositella tuota Unique Homea jos olet keittiötä ostamassa. He vetivät pidemmän korren mun keittiöfirmavertailussa hemmetin hyvällä ja mukavalla palvelulla ja todella ratkaisukeskeisellä meiningillä. Heiltä löysin myös myyjän joka oli suunnittelussa parhaiten mun kanssa samalla aaltopituudella (kiitti vielä Mika!) Erityismaininta vielä siitäkin miten hoidettiin ongelmallinen tilanne: Kalustetoimituksessa oli matkan varrella viivästystä ja se uhkasi jarruttaa sitten raksan loppurytinässä muitakin hommia talolla. Aiheutui muutama harmaa hius ja ylimääräistä stressiä. Näitähän sattuu kun keittiön kokoisessa hankkeessakin on jo aika monta muuttujaa, mutta olennaista on minusta miten Unique Home homman hoiti. He pitivät koko ajan tiiviisti yhteyttä ja minua ajan tasalla asian etenemisestä. Ja kun homma oli saatu pulkkaan ja ressaantunut asiakas jäähtymään, toi lähetti vielä kotiovelle mukavan pienen hyvityslahjan. Miten ilahduttavaa palvelua!
Tässä vielä lyhyesti mitä tilasin keittiöfirman kautta ja mitä tuli muualta.
Unique Homelta:
-keittiökalusteet
-liesituuletin
-allas
-jääkaappi
-pakastin
-liesi
-astianpesukone
-asennustyö
Muualta:
-taso Tulikiveltä
-uuni Gigantista
-hana ja putki- ja sähkötyöt meidän talovalmistaja Designtalolta
-vetimet Beslag Designilta
Tästä pitkästä selostuksesta huolimatta ihan taatusti unohtui kertoa keittiöstä jotakin olennaista. Jos siis joku askarruttaa niin laitahan kommenttia tulemaan!
10.11.2019
Vintagea joululahjaksi - vinkkilista ostopaikoista
Tavaran kierrättäminen ja käyttötavaroiden hankkiminen käytettynä ei ole enää nykypäivänä poikkeuksellista vaan aivan arkipäivää. Ja sehän on aivan mahtavaa ilmastonkin kannalta. Vielä hiukkasen taidetaan kuitenkin arastella käytetyn tavaran antamista lahjaksi - mielestäni aivan turhaan! Käytetty tavara kun ei suinkaan tarkoita lähtökohtaisesti jotakin huonompaa tai nuhjuisempaa, jotakin jonka lahjoittamista tarttis kainostella. Päinvastoin se tarkoittaa minusta muun muassa tällaisia asioita: tarinoita, historiaa, muistoja, laatua, harvinaisuutta, designhelmiä, persoonallisuutta ja kotimaista käsityötä. Mä suosin vintagepuolella lahjoina erityisesti kotimaisia käyttöesineitä, astioita, aterimia, koriste-esineitä jne. Tämä laatuvintage-mahis kannattaa joulun alla erityisesti muistaa.
Vintagessa löytyy myös lahjaksi sopiville esineille ilahduttavan suuri hintahaarukka; pari muutaman euron puristelasista juomalasia sellaisia tarvitsevalle, toisessa päässä sitten useamman satasen tai jopa tonnien taide-esineitä todella arvokkaan lahjan tarpeeseen. (Hello joulupukki, Birger Kaipiaisen uniikkivatia täällä edelleen odotellaan! :D)
No mitä voisi käytettynä antaa lahjaksi? Tässä liuta esimerkkejä: Teenjuojalle ihana vesipannu, teekannu tai käsinmaalattu teekuppi. Kaunis keraaminen kaadin kelle vain arkikäyttöön, ruokapöytään tai kukkien kasteluun. Suuri tarjoilukulho ja sen mukana lupaus täyttää se kesällä herkkusalaatilla. Siskolle samanlainen lautanen kuin lapsuuden aamupalapöydässä. Vanhemmalle se lempimuki joka rikkoutui silloin joskus vuosia sitten. Suomalaisen lasidesignin ystävälle lisää osia siihen sarjaan jota kerää. Suomalaista lasidesignia tuntemattomalle se ensimmäinen herkkupala josta uusi innostus alkaa. Lukutoukan yöpöydälle kaunis kotimainen vintagepöytävalaisin. Ystävän joulujuhlapöytään viemiseksi pöytäliina vintage-marimekkoa. Tai viinilasit, aterimet, kynttilänjalat, maljakot, you name it.
Kirppikset ja nettikirppikset toki myös palvelevat, mutta silloin tarvitaan runsaammin aikaa sopivien löytöjen tekemiseen. Joulun alla sujuu vintagen ostaminen sukkelimmin asiaan erikoistuneista myymälöistä. Jos mietit joululahjaa ihmiselle jota yllämainitut asiat saattaisivat ilahduttaa, katsastapa tämä suosikkilistani kotimaisia vintage-esineitä myyvistä kaupoista jotka toimittavat tuotteitaan koko Suomeen. Näistä myymälöistä olen itse hankkinut vuosien varrella yhtä ja toista, uskallan siis siksi suositella:
Laatutavara.com
Verkkokauppa jossa mieletön valikoima kotimaista keramiikkaa ja lasia, astioita, koriste- ja taide-esineitä. Jos etsit lahjaksi kotimaisia design-klassikoita vaikkapa täydennykseksi keräilijän kokoelmaan, täältä melko varmasti löytyy. Hillitön määrä käyttöastioita Nuutajärveltä, Arabialta, Iittalalta jne., varmasti jokaiselle jotakin. Verkkokaupassa hyvät ja selkeät kuvat, kaikissa tuotteissa hinnat. Lähetyksen lisäksi tavaraa voi mennä noutamaan paikan päältä Kauklahden asemalta.
Vaarin varasto
Tamperelainen huikean ihana kivijalkamyymälä jolla ei varsinaista nettikauppaa, mutta nettisivuilla nähtävissä melkein koko valikoima ja toimitus postitse onnistuu. Hintatiedot sähköpostitse kysymällä tai myymälään pirauttamalla - hintataso täällä on mun kokemukseni mukaan oikein mukava, samoin kuin palvelukin. Jos liikut Tampereen suunnalla niin piipahda ilman muuta. Myymälä on kaunis ja TÄYNNÄ kaikkea ihanaa vintageastioiden ystävälle.
Muija Second Hand Shop
Näppärä verkkokauppa jossa hyvät kuvat ja hinnat selkeästi esillä. Erittäin kiva valikoima, myös mm. hykerryttäviä vintage-Marimekko -vaatteita. Kannelmäessä sijaitseva myymälä on retken arvoinen myös, esineet houkuttavasti esillä ja paljon silmänruokaa. Täällä myös hinnat aivan kohdallaan. Erityiskiitos verkkokaupan selkeydestä, sieltä löytää helposti etsimänsä esineen tyypin tai suunnittelijan/valmistajan mukaan.
Ajan muisto
Loppilaisen Ajan muiston valikoima on suorastaan hengästyttävä. Nettisivuilla on nähtävillä siitä vain osa ja silti sielläkin on kuvia parisen tuhatta. Myymälä sijaitsee aika syrjässä mutta on ehdottomasti käymisen arvoinen jos niillä suunnilla liikkuu - paikan päällä näkee niin paljon kotimaista designia kerralla että tukka hulmuaa. Ja jos ei liikuskele niin pienesineiden toimitus postitse onnistuu myös. Ajan muistollakaan ei ole tuotteiden hintoja nettisivuilla, mutta mä ainakin sain tässä ihan vasta hintatiedon sukkelasti sähköpostilla kysäisemällä. Tilasin sieltä juuri itselleni (kyllä, niinkin voi tehdä!) pienen joululahjan, lupaan paljastaa sen kunhan paketti saapuu.
Ja sitten vielä pari lisävinkkiä jos tykkäät hankkia lahjat yhdellä reissulla Helsingin keskustaan. Nämä puodit yhdistyvät mainiosti reitille jos olet suuntaamassa isolle kirkolle metsästämään:
Fasaani & Helsinki Second Hand
Korkeavuorenkadulla sijaitseva myymälä on suuri ja valikoima laaja. Astioita, huonekaluja, taidetta, käyttöesineitä. Täältä saattaa löytyä se Aallon ritiläpenkki tai ne Wirkkalan alpakka-aterimet tai se suuri Arabian taikinakulho. Hinnat varsin kohtuulliset, varsinkin käyttölasipuolella jossa hyllyt notkuvat edullisia löytöjä. Myös ulkomaista tavaraa hyvällä maulla valittuna.
Ritva´s antik
Pieni soma myymälä Pieni Roobertinkadun ja Korkeavuorenkadun kulmassa, jossa tosi hauska valikoima kaikkea kotimaisista astioista kankaisiin ja valaisimiin. Täältä olen löytänyt itse mm. Kerttu Nurmisen lasia. Todella lysti meininki ja paljon asiantuntemusta, paikalla usein myös kanta-asiakkaita juttua iskemässä. Muista tinkiä!
Ja jos teillä jollakulla siellä on lisää vinkkejä loistavista vintagekaupoista niin huikatkaa ihmeessä kommenttilootaan!
Lahjojen hankinnassakin ilman muuta kohtuus mielessä, niin kuin kaikessa kuluttamisessa. Mutta jos lahjaa on hankkimassa, kantsii muistaa se vaihtoehto ettei ostakaan uutta vaan kääntyy käytetyn puoleen.
8.11.2019
Korallia, korallia.
Kynttiläinpolttelusesonki! Jo muutaman vuoden ajan on mun suosikkivärini kynttilöissä ollut Havin Koralli, sitä nytkin sytytysvalmiudessa kynttilänjaloissa olohuoneen pöydällä. Ja kynttilänjalat on suosikit nekin; sieltä täältä kerätyt Arabian käsinmaalatut Valenciat. Minusta ne ovat kauneimmillaan tuolviisiin erimallisten jalkojen sekoituksena.
Täällä uudessa talossa on aivan mielettömän ihana asua. Tuntuu siltä etten missään kodissa aiemmin ole samalla tavalla ollut LEVOSSA - en osaa fiilinkiä tämän paremmin kuvailla. Tunne vain vahvistuu nyt kun ulkona satelee hissukseen lunta. Täällä me nyt ollaan, perillä, kotona turvassa.
18.9.2019
Eteisessä
Palataanpa Sunnuntai-tunnelmista kaupunkiin. Tältä näyttää eteisnäkymä kun astuu uuden talon ovesta sisään. Eteisen sisustus koostuu yksinkertaisesti naulakosta ja penkistä, molemmat vaaleaa puuta. Muuta ei oikeastaan tarvitakaan kun tilan pintamateriaaleissa itsessään on väriä ja struktuuria: lattian punaruskea laatta ja seinän sormipaneeli tekevät eteiseen luonnetta eikä se näytä tyhjänäkään autiolta. Värimaailma elää sitten sen mukaan mitä rytkyä milloinkin naulakossa roikotetaan. Nyt äidyin ottamaan kuvan kun tämä farkkujen, lippisten, lenkkareiden, laukkujen ynnä muun sattumanvarainen väriyhdistelmä rimmasi niin kivasti.
Simppelit naulakot (niitä on tuossa vierekkäin kaksi) löytyivät Granitista ja Artekin ritiläpenkki tilattiin Finnish Design Shopista*.
*penkistä saatu alennusta
8.9.2019
Sunnuntai vihreässä talossa - arvonta!
Kaupallinen yhteistyö: Arabia
Birger Kaipiainen on ollut alusta asti mukana Vihreän talon tarinassa. Jo ennen kuin ostin mökin, oli selvää että huikean sininen Kiurujen yö -tapetti koristaisi jotakin huonetta. Nyt Birgerin suunnittelemat kiurut kelloineen ovat lennelleet makkarin seinässä jo yli kymmenen kesää. Kaipiaisen sadunomainen, Karjalasta ja bysantin runsaudesta insiproitunut tyyli ja rakkaus juhliin sopivat mun mökki-ideologiaani kuin nenä päähän.
Toinen Kaipiainen jonka piti saapua taloon jo aiemmin, on tuo ihana keltakuvioinen Sunnuntai-astiasarja. Minä olen ollut koko ajan sitä mieltä että tämä astiasto on tälle mökille kuin tarkoitettu. Kaipiainen suunnitteli astiasarjan Arabialle ja sitä valmistettiin lyhyen aikaa 70-luvulla, kauppojen hyllyillä sitä ei ollut sen jälkeen näkynyt. Aloin heti mökin hankkimisen jälkeen katsastella kirppiksiltä Sunnuntain osia, mutta saalista ei vuosien etsimisenkään tuloksena tullut. Sunnuntai on ollut todella harvinaista herkkua ja erittäin haluttua keräilijöiden keskuudessa.
(Kerran erään lohjalaisen kirpputorin astiavitriinissä loisti Sunnuntai-keräilijöiden yksisarvinen, hienokuntoinen kannellinen keltakuvioinen liemikulho. Tästä kohtaamisesta on jo vuosia mutta mietin vieläkin toisinaan miksen silloin tarttunut tilaisuuteen ja ostanut kulhoa omakseni. Sen hinta tuntui silloin tyyriiltä, mutta jälkeenpäin ajan kuluessa hoksasin että hinta oli aivan kohdallaan ja mahdollisuus aika ainutlaatuinen.)
Mutta nyt Sunnuntaita taas saa! Kaipiaisen toinen klassikkosarja Paratiisi täyttää tänä vuonna 50 vuotta. Sen myötä Arabia otti uudelleen tuotantoon Sunnuntainkin ja se palasi kauppoihin. Oi onnea! Nyt se aurinkoinen viimein tuli tähänkin taloon ja tuntui heti siltä kuin olisi ollut täällä aina. Sunnuntaista on nyt saatavilla seitsemää erilaista osaa: kahvikuppi ja -tassi, muki, leipälautanen, syvä lautanen ja iso ruokalautanen, sekä Kaipiaisen itsensä suunnittelema kaunis ovaali lautasmuoto. Tuossa kuvassa yllä on näkyvillä kaikki nuo osat.
Ja alla lautasten ensimmäinen koeajo: vadelmavispipuuroa maitokylvyssä.
Sunnuntai ja Paratiisi passaavat kauniisti yhteen. Hartaudella keräilemäni Paratiisi-astiat majailevat yleensä meillä kotona kaupungissa, mutta kuskasin kaatimen ja liemimaljan maalle tekemään Sunnuntain kanssa tuttavuutta. Sinne ne solahtivat keittiön nurkan astiakomeron hyllyille sulassa sovussa, sen seinien vanhojen pinkopahvien turvalliseen syliin. Paratiisi myös täydentää Sunnuntaita nyt sillä tavalla kivasti, että runsaampikuvioisia tarjoiluastioita voi yhdistellä keltaisiin lautasiin ja kuppeihin.
Miten mahtavaa että keramiikan salojen tutkimiseen omistautunut Arabian taideosasto tarjosi aikanaan Kaipaisen luovuudelle kodin. Uniikkikeramiikkan keskittynyt Kaipiainen siirsi siellä koristeensa onneksemme astiasarjoihinkin ja niin saimme Paratiisin ja Sunnuntain.
Alkavatko nämä olla viimeisiä mökkitiskejä, mietin kun tiskasin vispipuurohetken jälkeen. Tiskaaja ei itsekään vielä tiedä. Päätös mökin myymisestä on tehty, mutta ei ole vielä ollenkaan varmaa millä aikataululla se tapahtuu. Päätän kuitenkin elää näitä mökkiaskareita läpi niin kuin ne olisivat niitä viimeisiä, hissukseen ja kaikessa rauhassa pienistä jutuista nauttien. Katselen ilta-auringossa kuivuvia astioita, joidenkin pinnassa on vaahtoa kuin pilvilauttoina.
Täällä nämä kauniit Sunnuntai-astiat nyt ovat. Se tuntuu katkeransuloiselta, taloon kuin tarkoitetut ja kohta on kuitenkin talosta luopumisen aika. Sitten minä pakkaan astiat mukaani ja jään odottamaan mihin elämä ne seuraavaksi heittää. Nautiskelen sitten aurinkoisista Sunnuntai-päivistä kaupungissa ja jännitän mitä tuleman pitää.
-2 kahvikuppia+tassia
-2 leipälautasta
-2 syvää lautasta
-2 ovaalia lautasta
Osallistu arvontaan kommentoimalla tähän postaukseen sunnuntaihin 15.9. klo 15 mennessä. Pelkkä huikkauskin riittää, mutta kerro halutessasi kommentissasi vaikka oma suosikkisi Kaipiaisen tuotannosta.
Jos kommentoit anonyyminä, keksithän itsellesi nimimerkin jolla erotut muista nimettömistä. Jätä halutessasi kommentin mukana sähköpostiosoitteesi, se helpottaa voittajan tavoittamista arvonnan päätyttyä. Ja olehan linjoilla ensi sunnuntaina, julkaisen voittajan silloin täällä klo 21 ja laitan astiat postitse matkaan voittajalle sitten pikimmiten. Onnea arvontaan ja eikun osallistumaan!
(Käytän osallistujien mahdollisesti antamia sähköpostiosoitteita ainoastaan arvonnan suorittamiseksi sekä arvonnan voittajan tavoittamiseksi. Annettuja tietoja ei käytetä suoramarkkinointiin eikä niitä luovuteta eteenpäin kolmansille osapuolille. Poistan arvontaan osallistuneiden kommentit mahdollisine sähköpostiosoitteineen arvonnan päätyttyä ja voittajan selvittyä.)
EDIT: ARVONTA SUORITETTU JA VOITTAJA LÖYTYNYT!
Ja lopuksi vielä PSSST: Instagramin puolella @vihreatalo -tilillä alkaa myöhemmin illalla arvonta jossa palkintona Paratiisin 50-v juhlavuoden kunniaksi tehtyjä lahjapakkauksia, suuntaa siis illemmalla sinnekin jos haluat osallistua niiden arvontaan!