12.7.2021

Kaupunkikodin kesäpiha

 



Kaupunkikodin piha on räjähtänyt täyteen vihreyteen. Toista kesäänsä elelevät perennat ovat kasvaneet jo aika komean kokoisiksi ja kukkivat hienosti. Esimerkiksi syreenit tekivät jo mukavat määrät tuoksuvia kukkiaan ja keijunkukat myös. Näiden kuvien ottamisen aikaan kukassa olivat iirikset, loistosalviat, jasmikkeet ja isotähtiputket. Kukintavuoroaa odottelivat ritarinkannukset, jotka ovatkin silviisiin ahkeria että ovat tehneet viimekin kesänä kahdet kukat. Ensimmäisen kukinnan jälkeen leikkasin varret poikki niin vot tuli uusia. Loppukesäksi on tiedossa vielä komeamaksaruohojen, kimikkien, valkoisten punahattujen ja purppurapunalatvojen kukintaa. 

Nyt alkaa myös jo nähdä kasvien oikeita mittasuhteita ja hoksata missä niitä on tullut istutettua turhan tiiviisti tai väljästi. Piirtelen syksyn kasvinsiirtohommia ajatellen pientä karttaa, että muistan mitä kaikkea pitikään sijoittaa uudelleen. Myöskin muutamia suunnitelmia kasvien uudelleen ryhmittelemisestä on; huomaan että tykkään eniten siitä että yhtä lajia on yhdessä paikassa runsaammin, eikä niinkään sinne tänne ripoteltuna. 

Aika violetti-vaaleanpuna-valkoinen on näemmä tää meidän pihan värimaailma. Sitäpä ei ole niin kovin tarkasti suunniteltu, mutta sellaista on tullut kun fiiliksen mukaan kasveja on valittu. 

Aika paljon on kyllä piha vihertynyt keväästä! Tuossa postauksessa kuvia huhtikuun lopun tilanteesta: http://www.vihreatalo.com/2021/04/piha-tekee-hyvaa.html.




21.6.2021

Kaappilöytö uudelle mökille

Valkoinen kaappikaunotar huutokauppakamarin näytöllä.
 

Kierrätyssisustusta ei voi mun nähdäkseni ihan samalla tavalla suunnitella kuin uusien kalusteiden ja tavaroiden kokoelmaa. Toki voi (ja täytyykin) päättää jokin tyyli tai punainen lanka, jonka mukaan kätettyjä kalusteita ja tavaroita sisustukseensa etsii. Mutta on myös jätettävä sijaa sattumalle ja sille arvoitukselle millaista tavaraa tulee lopulta vastaan. Aika on myös yksi iso tekijä, hallittu kierrätyssisustus ei synny kiireessä. On varattava aikaa sille, että oikeanlaiset esineet löytyvät maailman turuilta - sopivaan hintaankin.

Tällaisia mietin, kun mökille löytyi sattumalta yksi käytetty kaluste lisää. Huomasin huutokaupan luettelossa vanhan valkoiseksi maalatun vanahn puukaapin, jossa on juuri sellaista hiljaista vaatimattomuutta, jota mökin tyyliksi kaavailen. Koko on juuri sopiva, siirreltäviä hyllyjäkin tarpeeksi monenlaisten säilytystarpeiden ratkontaan. Kaapin ulkomuodolle ei tartte tehdä mitään, se on hieno juuri sellaisenaan. Vanhojen täyspuisten kalusteiden yksi huippuominaisuus on toki sekin että niitä voi tarpeen mukaan vaikkapa maalaamalla muodistaa, mutta nyt ei ole sellaiseen syytä.

 

Pitihän se sisäpuolestakin kuva ottaa.

Niin ja jännitysmomentti, sekin on kuviossa mukana kun sisustaa 2nd handina. Ensin pohdin mikä olisi sopiva hinta jonka voisin kaapista maksaa. Sitten laitoin netissä tarjouksen sisään ja huutokappapäivänä odottelin tulisilla hiilillä kuinka käy. Hyvin kävi, huutokilpa ei yltänyt aivan asettamaani hintamaksimiinkaan saakka. Kaappi on minun ja mökki on yhden kalusteen verran taas valmiimpi!
 

14.6.2021

Uuden mökin kalustus

Uuden mökin ruokakalusto: Artekin huikea vanha käsittelemätön mäntypöytä ja ranskalaiset lastutuolit.

Olen funtsaillut pikkuhiljaa pitkin kevättä uuden mökin kalustusta. Totuttuun tyyliin sisustus koostunee lopulta pääosin käytettyinä hankituista kalusteista ja joistakin uusista asioista, tarpeen mukaan. Osa kalusteista onkin ollut aika helppo ajan kanssa metsästellä käytettynä, kuten ruokapöytä ja tuolit. Ja sitten esimerkiksi sänkyjen kohdalla vielä mietin miten kannattaisi toimia: kustannuspoliittisestikin houkuttaisi hankkia patjoja käytettynä, mutta mietin vielä pitäisikö niiden kohdalla kuitenkin kääntyä uusien/käyttämättömien puoleen. Tai sitten hybridimalli, käytetyt patjat ja uudet petauspatjat. Täytyy funtsata. Sohvan kanssa on vähän sama pohdinto. Käytettynä ei oikein liiku sellaista malliakaan jonka näen mielessäni. Yhtenä vaihtoehtona voisi myös olla jonkinlaisen irtopatjoilla varustetun laveriratkaisun suunnitteleminen ja rakentaminen itse. Tai 2nd hand sohvan uudelleen verhoileminen. Yritän olla kiiruhtamatta näiden päätösten kanssa, jotta oikealla ratkaisulla on tarpeeksi aikaa kävellä nenän eteen.

Tässä mennään kalustehankinnoissa tällä hetkellä, ruksi niiden kalusteiden kohdalla jotka ovat jo hankittuna 2nd handina.

Ruokapöytä (X)

Ruokapöydän tuolit 4 kpl (X)

Sohva

Sohvapöytä

Nojatuoli

Rahi (X)

Sänky 120cm leveä

Sänky 80cm leveä / 2kpl

Lipasto, noin 80cm leveä

Seinänaulakko 3 kpl (X)

Valaisimet: 1 jalkalamppu (X), 2 pöytälamppua/nipistinvaloa, 1 kattolamppu

Iso matto

Hiukan pienempi matto (X)

 

Bonuksena, jos sitten tuntuu että lisäsäilytystilalle on tarvetta:

Kapea kaappi

 

Facebook-kirppikseltä vuosia sitten löytynyt Juttujakkara pääsee mökille monitoimirahiksi.


31.5.2021

Kiuas jolla on tarina


Kaupallinen yhteistyö:  VETO kiuas / Muko OY
 
VETO-mainos Kaunis kesäkotimme -kirjassa vuodelta 1959.
 
Jos olet hankkimassa kiuasta tai suunnittelemassa saunaremppaa niin lukaisepa tämä juttu.

Meidän tulevaa mökkiä suunnitellessa tutkin paljon suomalaista mökkirakentamisen perinnettä ja luin mm. paljon mökkioppaita 20-70-luvuilta. Vuonna 1959 julkaistun Kaunis kesäkotimme -kirjan aukeamalla jäin katselemaan vanhaa kiuasvalmistajan mainosta. “... ja saunassa tietysti VETO saunan uuni”. VETO, missäs muualla olen tuohon nimeen törmännyt, miksi se kuulostaa tänäkin päivänä niin tutulta? Pikainen googlaus selvitti että Veto-kiukaitahan valmistetaan edelleen.
 
Arvo Oksanen kesämökkinsä portailla.
 
Veto-kiukaan tarina alkaa 40-luvun lopulla kun työkseen taloyhtiöitä lämmitysasioissa neuvonut kauppaneuvos Arvo Oksanen kehittelee ensimmäisen puulämmitteisen kiuasmallin. 50-luvulla hän perustaa Muko Oy:n, joka valmistaa kiukaiden lisäksi pääasiassa maataloustyökoneita, kuten kultivaattoreita, niittokoneita ja perunannostokoneita. Yritys hankkii toiminnan kasvun myötä toimitilat Helsingin Konalasta. Sähkökiukaatkin tulevat mukaan kuvioon 60-luvulla. 
 


Arvo oli keksijähenkinen ja tuotekehittelyssään innovatiivinen. Niinpä myös hänen kehittelemissään puu- ja sähkökiukaissa oli tuotekategoriaa mullistavia keksintöjä: mm. puukiukaan jälkipoltin, pystysuuntaiset ilmakanavat, lasiluukku sekä sähkökiukaan ilmankostutin olivat aikanaan uusia ja merkittäviä ominaisuuksia. VETO puukiuas kiinnosti laajalti ja keräsi huomiota messuilla ja sauna-alalla kansainvälisestikin. Itse kiukaan rakenne on pysynyt näihin päiviin asti samana, vaikka tuotekehittelyä onkin tehty vuosikymmenien aikana jonkin verran.
 
 
Henri ja Riina kiukaiden kokoonpanotilassa Konalassa

 
Nykyään kiukaiden valmistuksesta ja Muko Oy:n toiminnassa on vetovastuussa Arvon lapsenlapsi Henri Salokangas yhdessä vaimonsa Riinan kanssa. Laadukkaiden kiukaiden valmistuksen perinne jatkuu siis katkeamattomana 40-luvun lopulta asti, edelleen kokonaan kotimaisena tuotantona ja saman perheyrityksen hyppysissä. Ja edelleen samoissa superhienoissa toimitiloissa kuin jo 1960-luvulla!
 
Arvon salkut valmiina lähtöön työpöydän tuntumassa.

Prinssi Philip tutustumassa VETO-kiukaaseen.

Kävin tätä juttua varten piipahtamassa Muko Oy:llä Konalassa. Ja siis mikä paikka. Toimistolla aika on pysähtynyt ihanasti, toimitusjohtajan salkut odottelevat työpöydän takana edelleen kuin valmiina myyntireissulle lähtöön. Seiniä koristavat monet Arvo Oksasen keksinnöistään saamat kunniakirjat ja diplomit, ja valokuvat joissa suurmiehet tutustuvat Muko Oy:n toimintaan. Neuvotteluhuoneen kruunu on vuosikymmeniä vanha fiikus, jonka ilmajuuret ovat kuin taideteos. Yrityksen pitkä historia näkyy jokaisessa esineessä, kalusteessa ja nurkassa.





Veto 1 -kiukaan värityksiä, harmaa on tuleva uutuusväri.
 
Kiukaiden kaikki osat valmistetaan siis edelleenkin Suomessa ja kiukaat kootaan käsin täällä Konalassa. Veto-kiukaiden valmistus työllistää useita  suomalaisia pienyrityksiä, esimerkiksi puukiukaiden tulipesät hitsataan kokoon Keravalla. Piipahdin myös kiukaiden kokoonpanotilassa. Siellä olivat rivissä mm. kaikki sähkökiukaiden värivaihtoehdot ja olipa koottavan myös juuri yksi Veto 1 -puukiuaskin. Sellainen meidänkin uuden mökin saunaan tulee.
 

VETO 1 -kiuas sivuvesisäiliöllä / Kuva: Muko Oy

 
Vähän tarkemmin Veto 1 -puukiukaasta: Kiukaan ulkomuoto, niin kuin kaikkien Veto-kiukaiden, on Mukon omaa suunnittelua. Kiukaan kokonaishyötysuhde on korkea, se tarkoittaa että se tarvitsee vain vähän puuta lämmittääkseen saunan ja ylläpitääkseen lämpöä. Se antaa pehmeät ja pitkät löylyt, jotka leviävät tasaisesti löylyhuoneeseen kiukaan aikaansaaman ilmankierron ansiosta. Kiukaalla on peräti viiden vuoden takuu ja oikein hoidettuna se voi kestää vuosikymmeniä. Veto 1 sopii 8-21m3 kokoisiin saunoihin, suurempiin löylyhuoneisiin on saatavilla Veto 2 -malli. 
 
Veton puukiukaisiin voi tilata myös kiinteästi asennetun sivuvesisäiliön. Tilatessa voi päättää tuleeko se oikealle vai vasemmalle puolelle. Samoin hormiliitännän paikkaan voi vaikuttaa, meille se tulee kiukaan päälle. Värivaihtoehtoja on tällä hetkellä kolme: musta, valkoinen ja ruostumaton teräs. Pikkulinnut ovat laulaneet että valikoimaan olisi tulossa lähiaikoina myös yksi lisäväri, kaunis harmaa. Se vilahtaakin tuolla kuvassa ylempänä.
 
Henri Salokankaan lapsena ukilleen Arvolle valmistama puinen minisauna kiukaineen.
 


On kyllä ihan hitokseen hyvä mieli siitä että pian mekin löylytellään mökillä Veto-kiukaalla. On niin hienoa tietää millainen tarina ja historia kiukaan taustalla on. Kirsikkana kakussa vielä että se on sitten valmistettu kokonaan Suomessa ja suunniteltu ja koottu kotikaupungissani Helsingissä. 

Jos haluat tietää Muko Oy:n historiasta vielä lisää, lukaisepa tuo juttu. Ja jos on tarvista hankkia hemmetin hyvä puu- tai sähkökiuas niin Veto-verkkokauppa palvelee; puukiukaat tuolla, sähkökiukaat monessa kauniissa värissä tuolla.

26.5.2021

Myrsky tuli ja muutti suunnitelmia

Viime viikolla voimakas ukkosmyrsky pyyhkäisi mökkitontin yli. Seudulla kaatui todella paljon puita, pelkästään meidän maapläntiltä niitä meni lakoon kymmenkunta. Kun menimme viikonloppuna tontilla käymään, oli maisema paikoin kuin sodan jäljiltä. Joka puolelta kuului moottorisahan pärinää, kun metsurit ja mökkiläiset siivosivat myräkän jälkiä. Teitä ja sähkölinjoja oli mennyt poikki, puita oli kaatunut myös rakennusten päälle. Luonto todella näytti voimaansa. Napsin vähän tuoreeltaan puhelimella kuvia tuhoista.

Menomatkalla mökille jännitti. Isot kauniit puut olivat olleet yksi syy miksi juuri tämä tontti valkattiin, mitä jos niistä juuri ne kauneimmat olisivat kaatuneet? Myrkyvahinkojen suhteen kävi kuitenkin todella paljon tuuria. Pihapiiristä kaatui vain kolme puuta. Niistä yksi oli merkattu metsurin kanssa joka tapauksessa raksan tieltä kaadettavaksi. Toinen oli suuri koivu, jonka kuntoa vähän mietiskeltiin, mutta oli päätetty se kuitenkin vielä jättää. No nyt myrsky osoitti että lahohan se oli. Jos mökki olisi jo rakennettu ja pystyssä, tuo iso koivu olisi rysähtänyt suoraan sen päälle.

Kolmas pihasta kaatunut puu oli rannassa kasvanut kaunis käppyräinen mänty. Se oli oikeastaan ainoa myrskyvahinko joka suuremmin harmitti. 

Tämä vähän jopa nauratti. Edellisen omistajan pihaan jättämä puutarhakalusto selvisi myrskystä täysin vahingoittumattomana, vain muovituolit olivat kaatuneet. Pöytä ja varjo olivat pysyneet hievahtamatta paikoillaan, vaikka viidentoista metrin päässä kaatui kolme täyskasvuista puuta. Kuolematonta designia!

Tämä näky laittoi sitten myös vähän suunnitelmia uusiksikin. Alunperin oli ajatus että tontilta ei kaadettaisi kuin pari puuta, jotka sijaitsevat juuri rakennuspaikalla ja muutama tontin takaosasta parkkipaikan tieltä. Mutta nyt hoksattiin että tulevan mökin takana nousevan kallion päällä kasvavia korkeimpia puita lienee myös syytä napsia pois, jotta vältytään vahingoilta tulevaisuudessakin. Ne kasvavat niin ohuessa maakerroksessa että kovemmassa myräkässä saatta käydä näin että juuristo irtoaa kalliosta isona mattona. Ja näillä puilla ei ole muuta kaatumissuuntaa kuin joko uuden mökin tai sähkölinjojen päälle.

Monta pientä onnenkantamoista onnettomuudessa. Metsurikin oli joka tapauksessa tilattu ja tulossa tontille hommiin. Voiko siis jopa sanoa että tämä myrsky tuli nyt kreivin aikaan?


Sähköyhtiö oli pyörähtänyt tonilla korjaamassa sähkötolpan vaurioita jollakin isolla koneella. Siinä hommassa ei näemmä paljon kauniita mustikkamättäitä säästellä - aika roisiin kuntoon jäi heidän jäljiltään pihalle johtava tie. Mutta eipä jaksettu tätäkään kauaa harmitella. Kohta aloitetaan mökin pohjien tekeminen ja maansiirtokoneen tarttee joka tapauksessa jyristellä tässä eestaas.