Lepoa, rauhaa ja nautiskelua

 

Kaupallinen yhteistyö: Johanna Gullichsen

Tänä vuonna odotan joulua erityisen paljon. Joulun tulo päättää pitkän työpuristuksen ja aloittaa jotakin uutta. Pyhien perinteet noudattavat tuttua kaavaa. Juhlan tuntu tulee hyvästä ruoasta, kuusen tuoksusta, rauhasta ja nautiskelusta. Lahjojen merkitys vähenee vuosi vuodelta, tärkeämmäksi nousevat tuoksut, maut, lämpö ja lepo. Jouluelo pyörii tiiviisti ruokapöydän ympärillä. Välillä piipahdan sohvalle viltin alle kirjaa lukemaan, välillä vaahtokylpyyn pienen kuohuviinilasillisen kanssa. Sohvapöydälle levitetään glögimukit,  lautapelit ja kirjapinot. 

 

Kun kaiken keskiössä on hyvä ruoka, on myös kattausta mukava miettiä tarkoin. On tullut perinteeksi ottaa aina jouluna käyttöön Tapio Wirkkalan himmeän hohtavat alpakkaiset Tapio-aterimet. Tässä kuvassa Tapio-lusikat lepäävät Johanna Gullichsenin pellavapyyhkeen päällä - himmeää hohtoa siinäkin. Alpakan seuraksi valkkaan astiakomerosta tänä jouluna ehkä puhtaanvalkoiset lautaset. Joulun fiilis saa näkyä pöydän tekstiileissä ja muutamissa punasavisissa kulhoissa. 

 

 

Pöytäliinan sijaan katankin jouluaterialle ehkä kaitaliinat. Tavallisesta poiketen asetankin ne pöydän yli poikittain ja leikin parilla eri värillä ja kuosilla. Näissä kuvissa kaitaliinat Helios ja Selene Bordeaux´n punaisena ja tummanvihreänä. Näin asetettuna kaitaliinat toimivat samalla ikään kuin tabletteina ruokalautasten alla. Valkoisia astioita virittävät näissä kuvissa sammalen harmaat Nereus-kupit ja aluslautaset. Niiden kuvion rytmi rimmaa hienosti kaitaliinojen linjoihin. Pyöreällä Doris-tarjottimella on näppärä nostella tarjottavia esille ja välillä pois  - mutta vain siksi aikaa kun hetken sulatellaan.

Suurikokoinen täysmäntyinen sohvapöytä toimii joulun ajan viihdekeskuksena. Siinä pelataan, luetaan, piirretään, ratkotaan ristikot, juodaan teet ja glögit ja napsitaan pähkinät ja konvehdit. Loma-ajaksi nostan sille käden ulottuville pinossa parhaat designista ja arkkitehtuurista kertovat opukset ja lainaan kirjastosta vetävimmät bestsellerit. Pöydän käsittelemätön puupinta kestää hienosti elämää ja kerää pintaansa kaunista patinaa. Ainoa miltä sitä hiukan suojelen, on kastuminen ja juomarinkulat. Mukien ja lasien alle sujautan aina lasinaluset, tässä kuvassa pyöreät Doris-kuosiset. Ja suuremmat tarjottavat kuskaan pöydälle isolla tarjottimella. Pyöreä mustavalkoinen tarjotin teepannun alla on myöskin samaa Doris-kuosia.

Emme juurikaan anna aikuisten kesken lahjoja, paketteja laitetaan kuusen alle vain lapselle. Joinakin jouluina olen kyllä itse hankkinut itselleni lahjaksi jotakin kauan toivottua. Vaikken lahjaa itselleni sentään paketoi, on kuitenkin lupa ottaa se käyttöön vasta aatosta alkaen. Tänä jouluna lahja minulta minulle voisi olla tuo eteisen puunaulakossa roikkuva JG:n mustasta Selene-kankaasta ommeltu Tetra-olkalaukku, jonka kudotun keltavihreän olkahihnan kauneudesta en saa silmiäni irti. Laukun koko on juuri passeli päiväkäyttöön. Tarpeen mukaan tilaa löytyy työvälineille, uimakamppeille tai retkieväille. Selene-laukun seurana kuvassa yllä sama Tetra-laukku tiilenvärisestä Doris-kankaasta ommeltuna sekä kiva sirompi olkalaukku Rectangular.

 

 

Jos kuitenkin olet lahjahankintoja tekemässä, voisi näiden kuvien JG-tuotteista minkä vain kääriä pakettiin hyvällä omallatunnolla. Ne on kaikki tehty kestämään aikaa ja käyttöä. Ne on myöskin kaikki suunniteltu ja valmistettu Suomessa. Johanna Gullichsenin suunnittelutyö pohjaa käsityötekniikoiden traditioon sekä ympäristöystävälliseen ja reiluun tuotantoon. Esimerkiksi puuvillakankaat ja pellavatuotteet kudotaan Lapualla, laukut ommellaan mm. Somerolla ja keramiikka-astiat valmistetaan Porvoossa. Tällaisen tekemisen puolesta on näinä aikoina ilo puhua.

Pieni orvokkimeri

Olen pikkuhiljaa kasvatellut Birger Kaipiaisen Viola-seinälautasten kokoelmaani. Ensin tuli yksi jättikokoinen kahdeksan vuotta sitten, siitä kaikki lähti. Sittemmin olen pitänyt silmiä auki ja tehnyt orvokkiostoksia, kun sopivan hintaisia yksilöitä on tullut vastaan. Viola-lautasia on valmistettu aikanaan kolmessa koossa. Minulla on niistä seinällä kahta suurinta. Kaikkein suurinta kokoa on kolme ja keskikokoista samoin kolme. Luulen että tämä voisi nyt olla mulle sopivan kokoinen orvokkimeri, enempää en enää kaipaa. Yksi keskikokoinen on vielä kiinnittämättä seinään, pähkäilen sen lopullista paikkaa ja tuon minimeren sommittelua vielä.

Mistä Viola-vateja löytää? Minä olen hankkinut omani Torista, Facebook-kirppiksiltä (esim. ryhmä "Arabiakirppis ja keskustelu" on hyvä) ja panttilainaamon myymälästä. Hakusanoilla "arabia* viola" tai "kaipiai* viola" on yleensä tärpännyt. Panttilainaamosta ostettu tarttui haaviin ihan Googlen kuvahaulla - sekin on ihan käyttökelpoinen etsintäväline kun sinne listautuu mukavasti esim. huutokauppojenkin luetteloiden kuvat.

Ajattoman kaunis sängynpääty

Kaupallinen yhteistyö ja alekoodi: Johanna Gullichsen

Johanna Gullichsenin kankaista on pikkuhiljaa tullut meillä kotona erottamaton osa sisustusta. Minua viehättää niissä erityisesti harkittujen värisävyjen lisäksi kuosien yhtäaikainen nykyaikaisuus ja traditionaalisuus. Pidän siitä, ettei niitä oikein osaa sijoittaa mihinkään tiettyyn aikakauteen tai paikkaan, vaan ne tuntuvat vähän siltä, kuin olisivat aina olleet. Ja tietenkin viehättää myös se mieletön laatu, joka syntyy kun taiten Suomessa kudotaan. Sen tuntee kyllä kun kankaiden pintaa hypistelee, ne on todella tehty kestämään. 

 

 

Taannoin kirjoittelinkin, että Johanna Gullichsenin myymälässä voi teettää kankaista simppeleitä mittatilausompelutöitä, kuten erikokoisia päiväpeittoja, tyynynpäällisiä, lattiatyynyjä jne. Nyt on tilaustuotteiden valikoimaan lisätty myös JG-kankailla verhoillut sängynpäädyt. Aivan superhienoja! Sängynpäädyllä ja sen kankaalla voi helposti lisätä luonnetta ja mukavuutta makkariin. Lisäluonnetta kaipasi meillä koululaiseksi kasvaneen lapsen huone. Siispä lähdin tuumailemaan kangasvalintaa ja päädyn mallia lapsen sänkyyn.

Kangasvalintaan vaihtoehtoja riittää. Valintaa helpottamaan voi tilata Johanna Gullichsenin myymälästä mallitilkkuja kotona soviteltavaksi. Minä mallasin mallitilkkuja mm. kotoa löytyvän pussilakanarepertoaarin kanssa, katsoin miten ne sopivat mattoihin, lattian väriin ja seinien sävyihin. Vaikka tilasinkin nyt päädyn lapsen huoneeseen, valkkasin kankaan niin, että se sopii vähän kaiken kanssa mitä meiltä kotoa löytyy. Näin se kestää aikaa ja voi sitten lapsen käytön jälkeen siirtyä vaikka työhuoneeseen tai vierashuoneeseen. Valitsemani kankaan kuosi on nimeltään Doris ja väri kauniin vihreä Manteli. 

 

Kuvasin Doris-sängynpäätyä meillä kotona kahdella tavalla: lapsen tummansiniseinäisessä huoneessa ja aikuisten vaaleaseinäisessä huoneessa. Halusin testata toimisiko ajatukseni kangasvalinnan monikäyttöisyydestä ja ajattomuudesta. Ja toimiihan se, uskaltaisin sanoa! Päädyn kaverina on näissä kuvissa muitakin Johanna Gullichsen -tuotteita, kuten soman pyöreä Beetle-tyyny, mukavan napakka putkityyny ja ylellisen lämmittävä, täysvillainen harmaa Gaia-huopa. Aikuisten versiossa mallasin päiväpeitoksi klassisen neutraalia Eos-kangasta vaaleanharmaana. Lapsen huoneessa taas verhosin runkopatjaa Helios-kuosin Manteli-sävyllä. Kummatkin rimmaavat vihreän Doriksen kanssa kauniisti.

 

Sängynpäätymalleja on valittavana kaksi. Tämä meidän on vähän muhkeampi, omilla jaloillaan sängyn ja seinän välissä seisova Premium. Toinen malli Cosy on hiukan ohuempi ja kiinnitetään suoraan seinälle. Kumpaakin saa myös omilla mitoilla valmiiden standardimittojen lisäksi, korkeutta ja leveyttä voi siis säätää juuri sellaiseksi kuin haluaa. Minä valkkasin lapsen 120 senttiä leveään sänkyyn standardikoon, joka on 120 cm leveä ja jalat mukaan lukien 115 cm korkea. Paksuutta Premium-päädyllä on 8cm. Se on mielestäni juuri sopivan muhkea ja mukavan nojailtava, kun tilaa sellaiselle on. Napakoihin neliöihin hiukan litteämpi Cosy voikin olla sopivampi valinta.

 

 

Päädyt valmistetaan Suomessa, ja niin kudotaan Johanna Gullichsenin kankaatkin - kotimaisuusaste on näin ollen korkealla. Kankaan voi valita joko puuvillaisesta Normandie-mallistosta tai villaisista Contract-kankaista. Päädyn hinta sisältää verhoilukankaan ja työn ohella myös rahdin, se tuodaan siis kotiin asti samaan hintaan. Toimitusaika on kolmisen viikkoa. Premium-päätyä voi tilata näppärästi suoraan Johanna Gullichsenin verkkokaupasta kolmessa standardikoossa. Cosyä ja kumpaakin päätymallia omilla mitoilla saa myymälästä tilaamalla - sinne vain visiitille, pirautus tai mailia osoitteeseen info@johannagullichsen.com! 

 

Ja loppuun vielä iloinen uutinen, jos olet JG-sängynpäätyä tai päiväpeittoa vailla: koodilla TALVIUNI saa -15% alennuksen päädyistä ja päiväpeitoista sekä Johanna Gullichsenin verkkokaupassa että myymälöissä Erottajalla ja Lasipalatsissa tilatessa. Alekoodi on voimassa 19.11.-23 asti! 

 

 

Saako klassikkoa tuunata?

Saako klassikkoa tuunata? Onko sopivaa muokata kalustetta, joka on jo ajattomaksi todettu?

Pääsääntöisesti sanoisin ei. Olen sitä mieltä että ei pitäisi lähteä sorkkimaan sellaista, joka on jo hyväksi ja kestäväksi muotoiluksi havaittu. Saattaapi käydä niin, että esineen käyttöikä lyhenee ja arvostus (ja sen mukana säilyttämisen halu) kaikkoaa, kun tuunaus ei seuraavia käyttäjiä palvelekaan. Tuunattu klassikko ei ole enää klassikko. Ainakin olisin muutoksissa supervarovainen. Kannattaisiko pysytellä sellaisissa toimenpiteissä, jotka ovat peruutettavissa ja alkuperäinen ilme palautettavissa? Tällaista tuunaamista voisi olla vaikka täyspuisen kalusteen värin muuttaminen maalaamalla. Maalipinnan voi aina jälkeenpäin poistaa.

No kuitenkin pari vuotta sitten tein toisin ja pätkäisin klassikosta jalat. Vieläkin vähän kuumottaa.

Ben af Schulten suunnitteli Artekille 70-luvulla superupean, jykevän täyspuisen mäntypöydän. Sitä valmistettiin tietääkseni kahdessa ruokapöytäkoossa (80x140 ja 80x200) ja sohvapöytänä (80x140, korkeus 58,5cm). Pintakäsittelyvaihtoehtoja lienee alunperin ollut kaksi, lakattu ja täysin käsittelemätön mänty. Pöydän malli on viehättävän minimalistinen ja se on todella tukeva ja painava - siinä on aivan mahtava kotimaisen puun tuntu.

Meillä oli mökillä tuo suurin koko ruokapöytänä ja kaipasin sen kaveriksi silloin samanlaista sohvapöytää. Alkuperäinen sohvapöytäkorkeus 58,5 cm tuntui kuitenkin aivan liian korkealta ja massiiviselta. Sitten löysin Tori.fi:stä ökyhalvalla tuon pienemmän ruokapöytäkoon. Pinnassa oli kulunut lakka ja vuosikymmenten lika. Mitä jos tuosta vähän tuunaisi ja jalkoja lyhentäisi...

Aloitin hiomalla pöydän puupuhtaaksi. Vanhojen lakkojen poistaminen ei tuntunut vielä sen kummemmalta klassikkorötökseltä, olihan pöytää alunperinkin valmistettu käsittelemättömänä. Sitten aloin pohtia jalkojen katkaisua. Monien mittailujen ja tuumailujen jälkeen päätin sopivaksi sohvapöydän korkeudeksi 42,5 cm. Silloin se olisi hyvässä korossa sohvan istuinkorkeuteen nähden. Pöydän paksun kannen ja jykevien jalkojen keskinäiset suhteetkin vielä toimisivat. Sirkkeli käynnistettiin, kohta ei tehtyä voisi enää perua. Jalat surautettiin poikki ja pöytä koottiin uudestaan kämmenet hioten. Tuliko siitä nyt hyvä vai menikö peruuttamattomasti vihkoon? 

Hyvä tuli. Tuli niin hyvä, että kun mökki myytiin, kuskasin pöydän kaupunkiin sohvan ääreen. Rakastan sitä täysillä, se on juuri sopivan iso ja tukeva. Sen kannelle mahtuvat yhtäaikaa kirjat, lehdet, kahvikupit, lautapelit ja iltapalat. Se on niin jykevä, että sen nurkalla voi huoletta istuskella. Ja niin usein istuskelenkin, lapsi joskus makaakin sen päällä. Korkeudesta tuli tosi hyvä. Pöytä ei näytä valtavalta, vaikka onkin sohvapöydäksi suuri. Sen mittasuhteissa on jotakin japanilaista, joka ei mielestäni aivan ristiriidassa ole alkuperäisen designin kanssa. Käsittelemätön mäntypinta on sormien alla pehmeä ja kaunis. Sen pintaan kertyy kaikenlaista patinaa elämän edetessä, siitäkin pidän. Kolhuja, naarmuja, vesirenkaita, kynän jälkiä, antaa tulla vain. Virheettömyys on alkanut tuntua kerta kaikkiaan epäkiinnostavalta.

Mutta vaikka kuinka olen nyt tyytyväinen tuunaukseeni, vain aika näyttää tekikö se pöydästä arvottoman. Enkä tarkoita nyt rahallista arvoa, vaan nimenomaan käyttöarvoa ja elinkaaren pituutta. Ne lienevät esineelle kuitenkin ne tärkeimmät arvot. Tiedän varmuudella, että minulla on pöydälle katkaistuine jalkoineen enemmän käyttöä kuin aluperäisen korkuisena. Mutta en voi tietää mitä pöydälle käy minun jälkeeni.

 

Vintage-kalusteet: Jugend

Vintage-kalusteissa tykkään erityisesti kahdesta aikakaudesta: 60-70-luvuista ja jugendista. Ja erityisesti niiden yhdistelmästä. Antakaapa kun selitän.

Jugend-ajan huonekaluista en suinkaan kaikista pidä. Esimerkiksi tuolit ovat mun makuuni aika raskaan oloisia. Mutta vähiten koristeelliset jugend-säilytyskalusteet, jakkarat, peilit ja sirot sivupöydät, niissä on juuri hienot muodot ja mittasuhteet minun silmääni. Esimerkiksi näiden kuvien lipasto ja kaappi ovat juuri sellaisia, jotka koen omakseni. Niiden muodoissa on tosi hillittyä dekoraatiota ja samaan aikaan reilua pelkistämistä. Ja ne on valmistettu umpipuusta. Laatu on erinomaista - täytyyhän sen ollakin kun kalusteella on sata vuotta ikää.

No miten 60-70-luvut liittyvät jugendiin? Alunperin jugend-ajan kalusteet ovat aika usein olleet tummaksi petsattua ja lakattua puuta, joskus ootrattujakin.  60-luvulle tultaessa sisustamisesta tuli koko kansan harrastus ja sisustamisen trendien muuttumistahti alkoi pikkuhiljaa kiihtyä. Koteja alettiin sisustaa yhtenäisemmän ajan henkeen sopiviksi. Siinä rytäkässä monia vanhempien aikakausien kalusteita uudistettiin maalaamalla niitä kirkkaan värisiksi kiiltävällä maalilla. Esimerkiksi sen ajan Miranolin värikimaraa näkee usein vanhojen puukalusteiden pinnassa;  mehevää vihreää, punaista ja keltaista useimmiten. Täyskiiltävää Miranolia on näiden minunkin lipastoni ja kaappini saaneet joskus ylleen, mutta täydellisen kauniissa kermanvalkoisessa sävyssä. Tykkään pinnoista juuri noin, kaikkine kolhuineen ja maalivalumineen. 60-vuotiaalle maalipinnalle ei mielestäni tarvitse - eikä saa - tehdä mitään entistämistoimenpiteitä. Kahden aikakauden yhdistelmä toimii niissä aivan täydellisesti.

Lipaston olen ostanut noin 20 vuotta sitten lahtelaisesta osto- ja myyntiliikkeestä. Ja kaappi on huutokauppa Helanderilta pari vuotta sitten huudettu. Uskokaa kun sanon, ettei kumpikaan maksanut paljon. Olisikohan lipasto ollut satasen verran ja kaappi 150 euroa. Hyviä jugend-kalustelöytöjä voi tehdä myös esim. Tori.fi:stä, katsopa esim. tuota kaappikaunotarta.