22.7.2019

Helppoa viherpeukalointia ja kivat ulkokalusteet


Pihatyöt täällä uudella talolla ovat vielä aivan vaiheessa (niistä ehkä pian tarkemmin), mutta pientä viherpeukaloilua olen kyllä jo alkanut lasitetulla terassilla harrastaa. Tai oikeastaan ei tarvitse olla kummoinenkaan viherpeukalo, jos syötävien vihreiden kasvattaminen tapahtuu tällä helpoimmalla mahdollisella tavalla:

Hanki muutama kookas ruukku ja täytä ne hyvällä mullalla. Minusta ruukuista parhaita ovat terrakotta-klassikot, jotka eivät suuressakaan koossa montaa euroa maksa. Kun ostat kauppareissulla yrttejä ja salaatteja, älä heitä kotona lyhyeksi leikattuja jämiä pois. Poista muoviruukku ja istuta jämät. Yksi yrttipuska muuttuu moneksi ja kasvaa helposti kunhan muistaa kastella. Tällä tavalla olen saanut vaivatta rehottamaan kaupan yrteistä ainakin basilikan, mintun, korianterin ja lehtipersiljan sekä kasvatellut iloisesti Romainea ja Pehtoorin salaattia.


Terassikalustehommatkin ovat vasta tuumailuvaiheessa. Nappasin kuitenkin ensihätään Ikeasta mukaan tämän kivannäköisen metallisen Saltholmen-setin että on joku istuskelupaikka jossa hörppiä kahvia ja vahdata yrttitupsujen kasvua. Yllättävän tukevat ja laadukkaan oloiset vaikka näyttävätkin kovin keveiltä. Erityisesti tykkään väristä joka ei ole vitivalkoinen vaan kiva hailakka beige, vähän niin kuin munankuoren värinen. Nämä siirtyvät sitten lopulta puutarhaan, kunhan sellainen saadaan kasvuun. Meidän tontti on napakan kokoinen, vain 450 neliötä, mutta aikamoinen homma on senkin kokoisen pläntin vehreäksi saamisessa.

12.7.2019

Ruokakomerossa


Kurkataanpa talon ruokaomeroon joka on pikkuhiljaa valmistunut ja täyttymässä. Sehän löytyy siis keittiön nurkasta ja on ajateltu kaikenlaisten astioiden ja kuivaruokien säilytyspaikaksi. Kyllä voisi ruokakomero palata taas standardiksi suomalaiseen asuntorakentamiseen, on meinaan aivan loistava olemassa! Vähentää keittiön puolelta säilytystilan tarvetta olennaisesti, tämä on hyvä homma jos esimerkiksi jos toivoo kokonaan yläkaapitonta kyökkiä.

Jahkasin ihan todella pitkään millainen hyllyratkaisu olisi ruokakomeroon hyvä. Kaikenlaista vaihtoehtoa pyöriteltiin kiinteistä kaapistoista puisiin vintage-kaappeihin. Lopulta päädyin vanhaan kunnon klassikkoon, valkoisiin perus-Elfoihin. Ne ovat tuohon pienehköön tilaan tarpeeksi ilmavat ja mitoitukseltaan loistavat. Mittailin ankarasti kaikkia talouden kulhoja, patoja ja kippoja ja totesin että 25cm syvät hyllyt riittävät. Sama mittailujumppa käytiin kannujen ja maljakoiden korkeuksien kanssa ja lopputulema oli että hyllyväliksi piisaa n. 27cm. Elfoilla nuo mitat pystyi järjestämään helposti.

Komerossa on nyt aivan valtavasti hyllytilaa meitin astiamäärään nähden - ja mukava niin. Tavaroita voikin pitää komerossa väljästi ja nätisti. Hyllyjen alle olen tuumannut erilaisia koreja joihin laittaa koiranruoat, kierrätyspahvit, tyhjät pullot, talouspaprut ja sen sellaiset. Niitä nyt pikkuhiljaa siis lisää etsiskelemään tuon yhden suuren korin seuraksi. Ja seinälle porattiin Granitista löytynyt simppeli saarninaulakko keittiöpyyhkeille.

2.7.2019

Tänään kotona





Talon olohuone on valmiimmaksi muotoutunut nurkka koko torpassa, taulut vain odottavat ripustamista. Viihdyn siellä ihan mahottoman hyvin. Jopa luvattoman hyvin tuolla maailman mukavimmalla sohvalla. Alunperin haaveissa oli smaragdinvihreä samettisohva, mutta nyt olen tyytyväinen että päädyttiin kuitenkin löhöttävämpään malliin ja vaaleaan, ilmavamman vaikutelman antavaan pellavaan. (Enkä vähiten siksi että tämän pellavasohvan päälliset ovat vesipestävät - kuukauden aikana on pyykkihommiin jo pariinkin kertaan päästy ja tuo samettisohva olisi ollut jo mennyttä kalua.)

Olkkarin muita elementtejä: ystävältä vuosia sitten vaihtokaupalla saatu vanha marokkolainen matto, Tori.fi:stä ostettu mustavalkoraitainen Artekin nojatuoli, mökillä väliaikaissäilössä viihtynyt Alvar Aallon lamppu ja Marianne Niemisen öljyvvärimaalaukset. Siellä täällä seilailevat lapsen lelujunat, viltit ja kirjat.

Itselleni myöntämä tupaantulijaislahja on saapunut ja ilahduttaa käytössä ihan jokainen päivä. Tuo Ilmari Tapiovaaran pähkinäpuinen Domino-pöytä on NIIN kaunis ja taidokkaasti tehty että sitä haluaa hypistellä tuon tuosta.

Blog Design by Get Polished