21.8.2019

Kirppislöytöjä suoraan ystävien kaapeista





Viime aikoina olen tehnyt hyviä kirppislöytöjä suoraan ystävien kaapeista. Koska tavaroiden kierrättäminen on nykyään niin ilahduttavan arkipäiväistä, voi ihan hyvin siellä ja täällä kyläillessä suoraan kysellä mitä olisi seuraavaksi lähtemässä kirppiskasaan tai olisiko jollekin tietylle tavaralle tarvetta. Ihanan mutkatonta!

Kannattaa siis eritoten avata kaveripiirissä suunsa jos on jotakin tiettyä tarve-esinettä vailla. "Tarvitsisin kotiin pari pientä dippikippoa ja pari pienehköä kulhoa joissa voisi sekoitella kastikkeita, olisko ylimääräisenä mitään sellaista?" Tällaisen kyselyn tuloksena ostin muutamilla euroilla nämä hauskat meksikolaiset käsinmaalatut keramiikkakulhot, toiset Stellalta ja toiset Mikolta. Ne ovat olleet heti kovassa käytössä ja voimakkaine kuvioineen sopivat hauskasti monenlaisiin kattauksiin.

Aina ei tietenkään heti lykästä: olen kysellyt tavallista metallista lävikköä jo vaikka kuinka monen keittiöstä, mutta ei ole vielä tärpännyt. Mutta kyllä vielä osun sellaiseenkin kyökkiin jossa ylimääräinen lävikkö mua odottaa!

Ystävien komeroista kirppistely on saavuttanut ystäväpiirissä sellaisenkin tason että on alettu tehdä ENNAKKOVARAUKSIA siltä varalta että joku hieno tavara vielä jonakin päivänä käy omistajalleen tarpeettomaksi. "Jos olet joskus luopumassa tuosta niin muista mun nimi." Tämäkin metodi on tuottanut tulosta ja kauppaa on menestyksekkäästi tehty, vaikka alunperin ei oltukaan mitään myymässä.

16.8.2019

Työhuoneen makeover tapetoimalla

Kaupallinen yhteistyö: Domus Classica


Kun muutimme vastavalmistuneeseen taloon, tuli työhuoneesta lajittelukeskus. Muuttolaatikot kannettiin ovesta sisään sinne ja sieltä sitten pikkuhiljaa tavarat sijoiteltiin oikeille paikoilleen muihin huoneisiin. Sitten muuton jälkeinen kisaväsymys iski ja työhuone jäi surkeana romuvarastona odottelemaan parempien sisustusinspiraatioiden päiviä. Tulivathan nekin lopulta, kun hetken aikaa lepäsi. Yhtenä päivänä into heräsi ja päätin että nyt minä tapetoin ja järkkään tuon yksin odottavan, keskeneräisen huoneraasun niin että sielläkin ihminen viihtyy.

En ole koskaan ollut oikein kotonani valkoiseksi maalattujen seinien ympäröimänä. Valkoiset seinät kotona ovat mulle olleet aina sellainen keskeneräinen välitila, puhdas pohja jolle alkaa visioida tunnelmia sävyillä tai kuvioilla. Jo taloa suunnitellessa päätin että tähän huoneeseen laitan tapettia. Enkä mitään hillittyä neutraalia tapettia, vaan sellaista josta tulisi kertaheitolla koko huoneen juju.


Tapetti ja liisteri oli valmiiksi hankittu, mutta kaikki muu sitten puuttuikin tai oli hukassa kun tapetointi-inspiraatio vihdoin iski. En löytänyt mistään tapettiharjaa, lastaa, liisterisutia ja tapettiveistä. Mutta enpä antanut sen haitata, vaan hoidin homman talosta löytyneillä hätäapukamppeilla: Tapetin leikkasin metalliviivainta, lyikkäriä ja saksia käyttäen, ylijäämät siistin katkoteräveitsellä. Liisterin levitin raksakamppeista löytyneellä maalitelalla (oli muuten näppärä, tätä käytän jatkossakin!). Tapettiharjan sijaan käytin pehmeää pyyhettä. Nurkat skarppasin tapettilastan puuttuessa kirjan kannen syrjällä. Hyvin se homma näilläkin vehkeillä hoitui kun tahto oli tarpeeksi kova. 


Tapettivalintakin oli aikaa sitten selvä:  William Morrisin suunnittelema Willow Boughs, jossa vihreälehtiset pajunoksat kiemurtelevat kauniin oljenkeltaisella pohjalla. Tilasin tapetin Domus Classicasta, josta löytyykin aimo valikoima Morris & co:n tapetteja. Sieltä pyysin myös suunnitteluvaiheessa mallipalan, jolla sain stemmailtua tapettia mm. parketin ja lähellä olevan eteisen kaakelilattian kanssa. Tässä onkin jo ensimmäinen tapettivuota vettymässä liisterin levityksen jälkeen.

(Domus Classicassa tuli asioitua paljon edellisen asuntoprojektimmekin, Punavuorelaisen kaksion remontin aikana. Sieltä löytyi vanhan talon henkeen sopivaa rautakauppatavaraa vaikka millä mitalla. Mutta kylläpä vaan uudisrakennusprojektissakin kannattaa sinne suunnata! Valikoimissa on paljon kaikenlaista hienoa yksityiskohtaa, joilla saa viritettyä uudenkarheaa taloakin omannäköisekseen, lähtien säkökalusteista ja heloista aina maaleihin, lattiamatskuihin, kylppärikamppeisiin ja keittiöihin saakka. Tuolta näkee koko sortimentin.)
 

Kun ensimmäiset vuodat olivat paikallaan, alkoi hahmottua millainen tunnelma huoneeseen tulisi. Kuin ihanan pajuviidakon syliin sukeltaisi. Lämmin, kotoisa, rauhoittavat. 





Talon muissa pienissä huoneissa on maalatut seinät ja niissä päätin jättää tuollaisen vähän reilumman katon värisen kaistaleen seinän yläreunaan. Samaa linjaa jatkoin tapetin kanssa. Jotta sain vuotien yläreunat kulkemaan suoraa linjaa, piirtelin ennen tapetointia lyikkärillä vatupassin avustuksella seinien yläreunaa kiertämään viivan jonka mukaan sitten tapetin stemmasin. Hyvä tuli.



Katkaisijoiden kohdalla piti käyttää vähän luovuutta. Siistein jälki olisi tietty tullut jos tapetointia varten olisi sähkökalusteet irroitettu, mutta eipä ollut aikaa jäädä odottelemaan sähkömiestä kun tapiseerausinnostus iski. Luovalla ongelmanratkaisulla etiäppäin!



Kesäillan kajossa kelpasi valmiin äärellä ihastella kättensä jälkeä. Pajutapetista tuli työhuoneeseen magneetti, joka vetää puoleensa hänet joka haluaa keskittymään tai rauhoittumaan. Keskeneräisyyden fiilis oli tipotiessään, vaikka huone oli vielä melkein tyhjä. Tapetti teki siis myös huoneesta siksi helpon sisustaa: huone itsessään on jo niin luonteikas ettei juuri montaa kalustetta tai mitään koristetta enää kaipaa. (Tavaraähkyiselle minimalistisisustajille siis vinkki: seiniin kunnolla ytyä niin tavaraa ei sisustukseen sen lisäksi paljon tarvita!)

Laitanpa jäljempänä tulemaan vielä kuvia kun työhuone valmistui ja saatiin niitä muutamia kalusteitakin paikalleen.