30.1.2021

Vähän jo kevättä rinnassa

Ei toki hoppuilla talven kanssa - sehän on täydessä vauhdissa ja parhaimmillaan. Mutta myönnettävä on että kyllähän kevät on jo vähän mielessä. Selailin koneelta viime syksyisiä kaupunkikodin pihakuvia ja viherpeukalo alkoi pikkuriikkisen syyhytä. Muistin taas miten paljon viherhommat tuottavat nautintoa ja tuli ihan minipieni ikävä mullan tuoksuun.

Alettiin rakentaa tätä pihaa raksan valmistuttua kesällä -19. Lähtökohta oli tasainen sorakenttä. Teetimme tutulla alan ammattilaisella pihasuunnitelman, jonka mukaan lähdettiin pikkuhiljaa kerryttämään pihaan vihreää. Ensimmäisenä kesänä laitettiin isoilla koneilla muodot ja maa-ainekset kohdilleen ja istutettiin muutamia kasveja. Kesällä -20 tehtiin kevättyöt perusteellisesti, hiottiin pihan muotoja ja siistittiin yleisilmettä kuorikatteella. Kesän mittaan istutettiin iso läjä kasveja lisää, rakenneltiin suuri istutusallas ja elettiin viherelämää myös terassilla

Ja syyskuussa -20 pihassa näyttikin jo näin vehreältä! Lokakuussa vielä rakenneltiin hiekkalaatikkoa ja sen sellaista, tilukset saatiin ennen talvea mainioon malliin.


Kun niin monessa asiassa elämässä täytyy olla niin saamarin tarkka ja kaikkea ennakoida, tykkään ottaa puutarhahommat hiukan löysemmin rantein. Perusasiat toki kuntoon: kasvit niille sopivaan maahan ja valoon, ja lannoitus- ja kasteluasiat kuntoon. Mutta sitten muuten vähän free style. Meillä on huippu pihasuunnitelma ohjenuorana ja istuttelen kasveja sitä seuraillen, mutta vähän sen mukaan mitä taimia tulee edullisesti vastaan. Pihaan on lisäksi tuotu jakotaimia kavereiden pihoista ja syreeniä ja muutamia perennoja otin muistoksi myös Vihreän talon pihalta.

En myöskään ota painetta että perennapenkkien pitäisi olla kertalaakista täydellisiä ja harmonisia. Kyllä elämässä jotakin voi opetella yrityksen ja erehdyksen kautta. Kasveja voi siirtää, jos näyttää etteivät ne johonkin kohtaan sovikaan. Mikään ei ole peruuttamatonta.

Koko pihan idea on näkymien kerroksellisuus. Tässä kuvassa se ehkä jo alkaa hiukan hahmottua. Kun katsoo johonkin suuntaan, kasvit eri etäisyyksillä ja korkeuksilla peittävät suoraa näköyhteyttä naapureihin. 

Tuossa kuvan alareunassa pilkottaa seppelvarpujen alla kuorikatekerros, sellainen löytyy kaikista istutusalueista kauttaaltaan. Se on ollut nuorelle pihalle aivan erinomainen homma. Paitsi että pihan ilme on siisti, vaikka nuoret taimet näyttävät vielä kovin harvoilta, on se pidättänyt kosteutta maassa aivan erinomaisesti ja kastelun tarve on vähentynyt. Ja rikkaruohoja on tarvinnut nyppiä todella kohtuullisesti.

Pihaideologiaani kuuluu myös pölyttäjäystävällisyys. Sekalaisista perennoista löytyy paljon eri aikoina kukkivaa, ja kesän mittaan aina jossakin päin pihaa käy pörinä ja kuhina kun hyönteiset surraavat menemään. Toinen juttu on puiden runsas määrä. Omankin pihan mittakaavassa voi tehdä ilmastoteon ja istuttaa puita niin paljon kuin mahtuu - yksikin on jo plussaa! Lehtipuuthan ovat myös erinomainen varjon antaja kuumina aikoina, sen lisäksi että toimivat hiilinieluina. Ja sitten talvisin eivät lehdettöminä blokkaa vähäistä valoa. On myös ihanaa kun linnut ovat alkaneet pikku hiljaa viihtyä pihan puiden oksilla.

Tässä kuvassa vielä tuo kaareva, isokokoinen istutusallas joka laadittiin itse. Se tehtiin todellisella budjettimenetelmällä: muurattiin itse lecaharkoista ja rapattiin. Tuli aivan hieno vaikka itse kehunkin. Allas on nyt aika turbotäynnä kasveja. Tykkään napata taimia loppusyksyn alennusmyynneistä - silloin aleprossat saattavat olla jopa -70% kun kasvien parhain kukoistus on jo takana päin. Mutta keväällähän ne taas kukoistavat! Olen lykkinyt alelöytöjä tuohon altaaseen ja sijoittelen niitä sitten pihaan sopiville paikoille kun puutarhakausi taas alkaa.

Saas nähdä miten paljon kaupunkipihassa ehditään tulevana kesänä puuhata, kun tiedossa on suuritöinen mökkiraksa. Osa pihan hoidosta hoituu kyllä pienelläkin panoksella: tiedän jo että se jo auttaa eteenpäin että silloin tällöin aamukahvikuppi kädessä kuljeskelee, suunnittelee ja vähän nyppii rikkaruohoja. Kasvin istuttaminenkaan ei paljon aikaa vie ja jos laittaa vaikka yhdenkin kasvin päivässä paikalleen, on kuukaudessa sijoillaan jo 30 tainta. Hiljaa hyvä tulee.

22.1.2021

Mökkitontin metsästys - mitä ottaa huomioon?

 


Mökkitontin ostamisessa saa kyllä olla monella tavalla kieli keskellä suuta. Pitää tutkailla etäisyyksiä, kaavamääräyksiä, sähköliittymien hintoja, tien tekemisen kustannuksia, mökin rakentamisen mahiksia, ilmansuuntia, naapurustoa, rannan muotoja, veden laatua - mitä kaikkea. Ja se tuli myös aika nopeasti mökkipaikkaa katsellessa selväksi että ihan kaikkia toiveita ei varmastikaan saa täytettyä, ellei budjetti ole todella lihava. Ja nyt toki erityisen lihava kun kesäpaikkojen kysyntä on erityisen kuumaa. Kerronpa nyt lyhyesti millaisiin juttuihin me satsattiin kun tämä rantapläntti kohtuullisella budjetilla valittiin, ja millaisissa jutuissa joustettiin.

 

  

Näistä joustettiin:

  • Ilmansuunnat
  • Tonttitie hankala
  • Naapurit lähellä

Suomalainen mökkitontti-ihanne olisi kaiketi etelään tai ilta-auringon suuntaan länteen avautuva ranta. Meidän ranta on itään ja aurinko paistelee pihaan aamusta noin iltaviiteen - siitä eteenpäin auringonsäteitä voi ihastella vastarannalla. Tämä ei kuitenkaan meille ole niin iso miinus, ei olla mitään suuria koko päivän paahteen ystäviä. Vaikka olishan se toki myös mukava jos aurinkoa riittäisi myös illalla. Rakentamisen kannalta tontin reunasta meidän pihaan johtava tie on vähän kimurantti: se tekee aika tiukan mutkan ja on lyhyeltä matkalta tosi jyrkkä. Sen parantamiseen jouduttaneen käyttämään nyt jonkun verran rahaa ja kaivinkonetta, tai maksamaan vaihtoehtoisesti enemmän rakennustarvikkeiden kuskauksesta pihaan sitten kun rakennetaan. Tontti sijaitsee alueella joka on kaavoitettu tiiviisti, naapureita siis todellakin on. Ollaan kuitenkin aika etelässä vielä, täällä mökkikansaa riittää ja naapurittomat tontit ovat harvassa ja kalliita. 

 


 

Nämä saatiin:

  • Etäisyys hyvä
  • Järviveden laatu kunnossa
  • Kaavoitettu alue
  • Sähköliittymä valmiina
  • Tontilla yksityisyyttä
  • Tunnelma ihana

Etäisyys kotoa mökille oli meille kriteeri numero yksi. Tie perille on nopea ja suora, hidaskulkuista hiekkatietä on vain lyhyehkö pätkä. Ajomatka on nyt niin vaivaton ja sukkela että sen takia ei jää koskaan mökille lähtemättä - ja niin sen piti ollakin. Ajallisesti matkan taittaa paraimmillaan vain puolessatoista tunnissa kotiovelta Helsingistä mökin pihaan. Lyhyempi se ei oikein meidän budjetilla mitenkään voinut ollakaan. Järviveden laadusta oltiin myös tarkkoina, sen oli oltava erinomainen tai hyvä. Mistä sen sitten tietää? Järvivesien ekologista ja kemiallista tilaa voi katsastella esimerkiksi tuolla Suomen ympäristökeskuksen karttapalvelussa. Ja jos järvien syvyydet kiinnostavat, niistä löytyy tietoa Metsähallituksen retkikartasta. Vesien syvyyskäyrät alkavat näkyä kun karttaa zoomaa haluamansa järven kohdalla tarpeeksi lähelle. Ihan kaikkien järvien tietoja ei noista palveluista löydy, mutta valtaosa kyllä.

Rakentamista aikovalle helpotti että meidän mökkialueella on voimassaoleva osayleiskaava. Ei siis ennen ostopäätöstä tarvinnut arpoa saako tontille varmasti rakentaa, ja jos saa niin mitä ja mihin asentoon. Kaavasta ja kunnan rakennusjärjestyksestä selvisi melkein kaikki ranta-alueella rakentamiseen liittyvät ehdot ja loputkin saatiin nopsasti kysäistyä rakennusvalvonnasta. Olemassa oleva sähköliittymä oli myös ehdottomasti plussaa. Sähköliittymän olisi toki voinut itsekin tontille hoitaa, mutta sen kustannukset olisivat olleet sitten taas yksi homma ja rahareikä.

 


 

Lopuksi vielä tärkeä kriteeri: tunnelma. Ensivisiitistä alkaen tästä paikasta tuli sellainen olo että täällä halutaan viettää aikaa. Täällä on ihana valo ja näkymät, ollaan metsän kainalossa suojassa ja mukavan rannan ulottuvilla. Näkymiä naapureihin rajaavat toisella puolella kallio, toisella puolella metsikkö. Järven suunnalta näkösuojaa tarjoavat muutamat kaunisoksaiset männyt. Vaikka tontteja on tiivisti vierekkäin, fiilinki on yksityinen. Ja eipä ollut haittaa siitäkään että juuri tämä järvi on mulle jo teiniajoista tuttu. Samoilla vesillä on tullut moneen kertaan kelluttua ja tuntumaa seutuun otettua. Mökille tekee nyt jo mieli mennä, vaikka varsinaista mökkiä ei vielä edes ole. Vaan saattaapa olla että tämäkin tilanne alkaa tässä pikkuhiljaa muuttumaan.

Näistä kaikista kriteereistä varmaan kullakin on omat suosikkinsa ja se mikä yhdelle on ehdotonta, saattaa toiselle ollakin yhdentekevää. Millaisiin juttuihin sinä satsaisit mökkipaikan etsinnässä?