30.1.2021

Vähän jo kevättä rinnassa

Ei toki hoppuilla talven kanssa - sehän on täydessä vauhdissa ja parhaimmillaan. Mutta myönnettävä on että kyllähän kevät on jo vähän mielessä. Selailin koneelta viime syksyisiä kaupunkikodin pihakuvia ja viherpeukalo alkoi pikkuriikkisen syyhytä. Muistin taas miten paljon viherhommat tuottavat nautintoa ja tuli ihan minipieni ikävä mullan tuoksuun.

Alettiin rakentaa tätä pihaa raksan valmistuttua kesällä -19. Lähtökohta oli tasainen sorakenttä. Teetimme tutulla alan ammattilaisella pihasuunnitelman, jonka mukaan lähdettiin pikkuhiljaa kerryttämään pihaan vihreää. Ensimmäisenä kesänä laitettiin isoilla koneilla muodot ja maa-ainekset kohdilleen ja istutettiin muutamia kasveja. Kesällä -20 tehtiin kevättyöt perusteellisesti, hiottiin pihan muotoja ja siistittiin yleisilmettä kuorikatteella. Kesän mittaan istutettiin iso läjä kasveja lisää, rakenneltiin suuri istutusallas ja elettiin viherelämää myös terassilla

Ja syyskuussa -20 pihassa näyttikin jo näin vehreältä! Lokakuussa vielä rakenneltiin hiekkalaatikkoa ja sen sellaista, tilukset saatiin ennen talvea mainioon malliin.


Kun niin monessa asiassa elämässä täytyy olla niin saamarin tarkka ja kaikkea ennakoida, tykkään ottaa puutarhahommat hiukan löysemmin rantein. Perusasiat toki kuntoon: kasvit niille sopivaan maahan ja valoon, ja lannoitus- ja kasteluasiat kuntoon. Mutta sitten muuten vähän free style. Meillä on huippu pihasuunnitelma ohjenuorana ja istuttelen kasveja sitä seuraillen, mutta vähän sen mukaan mitä taimia tulee edullisesti vastaan. Pihaan on lisäksi tuotu jakotaimia kavereiden pihoista ja syreeniä ja muutamia perennoja otin muistoksi myös Vihreän talon pihalta.

En myöskään ota painetta että perennapenkkien pitäisi olla kertalaakista täydellisiä ja harmonisia. Kyllä elämässä jotakin voi opetella yrityksen ja erehdyksen kautta. Kasveja voi siirtää, jos näyttää etteivät ne johonkin kohtaan sovikaan. Mikään ei ole peruuttamatonta.

Koko pihan idea on näkymien kerroksellisuus. Tässä kuvassa se ehkä jo alkaa hiukan hahmottua. Kun katsoo johonkin suuntaan, kasvit eri etäisyyksillä ja korkeuksilla peittävät suoraa näköyhteyttä naapureihin. 

Tuossa kuvan alareunassa pilkottaa seppelvarpujen alla kuorikatekerros, sellainen löytyy kaikista istutusalueista kauttaaltaan. Se on ollut nuorelle pihalle aivan erinomainen homma. Paitsi että pihan ilme on siisti, vaikka nuoret taimet näyttävät vielä kovin harvoilta, on se pidättänyt kosteutta maassa aivan erinomaisesti ja kastelun tarve on vähentynyt. Ja rikkaruohoja on tarvinnut nyppiä todella kohtuullisesti.

Pihaideologiaani kuuluu myös pölyttäjäystävällisyys. Sekalaisista perennoista löytyy paljon eri aikoina kukkivaa, ja kesän mittaan aina jossakin päin pihaa käy pörinä ja kuhina kun hyönteiset surraavat menemään. Toinen juttu on puiden runsas määrä. Omankin pihan mittakaavassa voi tehdä ilmastoteon ja istuttaa puita niin paljon kuin mahtuu - yksikin on jo plussaa! Lehtipuuthan ovat myös erinomainen varjon antaja kuumina aikoina, sen lisäksi että toimivat hiilinieluina. Ja sitten talvisin eivät lehdettöminä blokkaa vähäistä valoa. On myös ihanaa kun linnut ovat alkaneet pikku hiljaa viihtyä pihan puiden oksilla.

Tässä kuvassa vielä tuo kaareva, isokokoinen istutusallas joka laadittiin itse. Se tehtiin todellisella budjettimenetelmällä: muurattiin itse lecaharkoista ja rapattiin. Tuli aivan hieno vaikka itse kehunkin. Allas on nyt aika turbotäynnä kasveja. Tykkään napata taimia loppusyksyn alennusmyynneistä - silloin aleprossat saattavat olla jopa -70% kun kasvien parhain kukoistus on jo takana päin. Mutta keväällähän ne taas kukoistavat! Olen lykkinyt alelöytöjä tuohon altaaseen ja sijoittelen niitä sitten pihaan sopiville paikoille kun puutarhakausi taas alkaa.

Saas nähdä miten paljon kaupunkipihassa ehditään tulevana kesänä puuhata, kun tiedossa on suuritöinen mökkiraksa. Osa pihan hoidosta hoituu kyllä pienelläkin panoksella: tiedän jo että se jo auttaa eteenpäin että silloin tällöin aamukahvikuppi kädessä kuljeskelee, suunnittelee ja vähän nyppii rikkaruohoja. Kasvin istuttaminenkaan ei paljon aikaa vie ja jos laittaa vaikka yhdenkin kasvin päivässä paikalleen, on kuukaudessa sijoillaan jo 30 tainta. Hiljaa hyvä tulee.

Ei kommentteja :