Arvonta --- Finnish Design Shop + Pihlgren ja Ritola & Ferm Living -tapetit

Kaupallinen yhteistyö: Finnish Design Shop

Joku teistä on näiden vuosien aikana saattanut hoksatakin tätä blogia lukiessaan että tykkään aika paljon tapeteista - niitä on vihreän talon seinillä monta ja erilaisia. Paitsi mökille, olen laittanut monta tapettia myös koteihin kaupungissa. Vuokra-asunnossakin liisterillä vaan seinään ja suihkupullolla poismuuttaessa irti!

Ja nyt tapetteihin liittyen armaan yhteistyökumppanini Finnish Design Shopin kanssa juonittiin teille lukijoille tällainen kiva tapettiarvonta syksyn kodinlaittosuunnitelmia vauhdittamaan. Finnish Design Shopista löytyy kahden mainion valmistajan tapetteja: klassikko-osastoa edustaa suomalainen Tapettitehdas Pihlgren ja Ritola, uudenuutta kuosimaailmaa Ferm Living. Molemmilta on poimittu FDS:n valikoimaan tyylikäs otos värejä ja kuvioita - joukossa monta omaakin suosikkiani. Tässäpä muutamia esimerkkejä:

Arvonnan palkintona on kaksi vapaavalintaista tapettirullaa Finnish Design Shopista. Niillä saa viritettyä kodin fiilinkiä mukavasti vaikka tapetoimalla huoneesta yhden seinänpätkän.

Osallistuminen on helppoa: jätä tähän postaukseen 15.10. mennessä kommentti jossa kerrot MITKÄ KAKSI TAPETTIRULLAA VALITSISIT FINNISH DESIGN SHOPIN VALIKOIMISTA JOS VOITTAISIT. Rullat voivat olla samaa tai eri kuosia, ihan miten haluat. Tapettivalikoiman näet näpsästi tuolla.
Jos kommentoit anonyyminä, keksithän itsellesi nimimerkin jotta erotut muista. Ja jätä toki halutessasi sähköpostiosoitteesi kommentin mukana, se nopeuttaa voittajan tavoittamista.

Mitäköhän mä itse valkkaisin... Ehkä Rut Brykin perhoskuvioista Apolloa tai ikisuosikkiani Birger Kaipiaisen Kiurujen yötä mustapohjaisena Pihlgren ja Ritolalta.


Ja sitten vain tapettia valikoimaan ja kommentoimaan - onnea arvontaan!

EDIT: Osallistumisaika on päättynyt! Voittaja julkistetaan pian.

Tapettikuvat Finnish Design Shop.

Kirppislöytö --- Astiakaunottaret

Mä jo aiemmin kirjoitinkin että löysin MyIittala Vintage -kirppikseltä kauan himoitsemani Saara Hopean Nuutajärven lasille suunnitteleman Pinottava-mehuastiaston. Vuonna 1952 (ilmeisesti) suunnitellussa astiastossa on kahdeksan mehulasia ja kannu, jotka on pakattu somaan rottinkikahvaiseen koriin. Näitä settejä on eri värisiä. On ainakin kokonaan harmaata, kokonaan turkoosia ja sitten tällaisia sekosettejä joissa värivalikoima vaihtelee. Sekalainen kokoelma oli tietenkin mun tähtäimessäni, värien ystävä kun olen. Mun setissäni litran kokoinen kannu on tosi vaalea vihertävän rusehtava. Pinottavia laseja on neljää sorttia: kaksi punaista, turkoosia, sammalenvihreää ja ujoa violettia. Punaiset ovat hiukan paksumpaa lasia, muut värit herkän ohuita.

Tiiättekö kun joistain esineistä näppituntumalla tietää että ne on suunniteltu ja valmistettu suurimmalla mahdollisella pieteetillä? Näistä tulee hypistellessä juuri sellainen fiilinki. Ovat käytössä aivan ihanat. Jotenkin lämpimät, juhlavat ja arvokkaat vaikka ovatkin periaatteessa ihan arkiset mehulasit. Täytyypä töräyttää tänne blogiin jossain vaiheessa kuvia kokonaisesta kattauksesta, jossa setti on käytössä. Nyt se keikailee tuossa kaupunkikodin ruokapöydän valokeilassa ihan yksinään.

Vintiltä puutarhaan, puutarhasta kotiin.

Mökiltä kaupunkiin palatessa napattiin puutarhasta takakonttiin vihreän talon vintiltä joskus löytynyt AIV-pullo. Se on kaunista vihertävää lasia ja mittasuhteiltaan mukavan kookas. Kaupungissa makuuhuoneen pukukaappi kaipasi päälleen jotakin suurikokoista - kaappi näytti korkeassa huoneessa vähän orvolta ja lyhyenlännältä. Nyt sen päällä on tuo kaunis, puhtaaksi puunattu pullo korkeutta tuomassa. Pullolla ei ole ollut puutarhassakaan sen kummempaa funktiota, se on ollut koristeena ja ajoittain palvellut maljakkona. Jatkakoon samoissa hommissa kaupungissakin.

Taidetta kotiin: Birger Kaipiaisen Viola

Birger Kaipiainen on mun suuri idoli ja olen ihaillut hänen kättensä jälkiä teini-ikäisestä asti. Kaipiaista on löytynyt kotoa aiemmin ainakin Paratiisi-astioina ja Kiurujen yö -tapettina. Mestarin tuotannon keraamisesta isosta vadista olen haaveillut vuosia. Haaveilu ja kuumeilu nousi huippuunsa pari vuotta takaperin, kun Espoon modernin taiteen museo Emmassa oli iso Kaipiaisen näyttely. (Silloin panin muuten merkille että aika ison osan näyttelyn esineistä omisti Tokmanni-liikemies Kyösti Kakkonen, joka myös taiteen keräilystään tunnetaan. Aika kadehdittava Kaipiais-kokoelma Kakkosella.) Siellä oli niin hienoja uniikkeja vateja että hiljaiseksi veti. Tuolta voi vähän katsella millaisista esineistä on kyse.

Nyt meillä on kotona vaikuttavan kokoinen, Arabian valmistama Kaipiaisen Viola-sarjan keraaminen orvokki. Uniikkiin vatiin ei meikäläisen budjetti venynyt, mutta tällaisen sarjatuotetun, numeroidun taide-esineen saatoin hankkia. Kauan sitä netistä naarasin ja viimein sopivan hintainen yksilö löytyi loppukesästä tamperelaisen panttilainaamon myymälästä. Tämä orvokki oli kuulemma ollut panttilainaamon varastossa vuosikausia ja etsinyt oikeaa ostajaa. Minkälaisen tarinan saattelemana se on alunperin pantattu, sitä ei kerrottu. Violaa on valmistettu muutamassa koossa joista tämä on suurin. Korkeutta on vajaa puoli metriä, varsin komia kukkanen siis. Tuossa isojen kaari-ikkunoiden kainalossa se ei tosin miltään jättiläiseltä näytä.

Sunnuntaisauna

Nää on näitä onnen hetkiä. Ilta-aurinko paistelee sunnuntaiehtoona maalla ja saunan piipusta nousee savu. Puhtaat laudeliinat ja viileä saunalimu odottavat pukuhuoneessa. Saapuva syksy on tehnyt kaikesta vähän nuhjuista, kylmää ja märkää mutta se kaikki unohtuu kun kiipeää ylälauteelle. Lämpö saavuttaa pian sormet ja varpaat. Löylyt ovat lempeämmät kuin kesällä kuunaan.