Vihreä talo -tuoksukynttilät

No siinä ne ny on, kauan suunnittelut ja värkkäilyt ihkaomat tuoksukynttilät! Kynttilät ovat käsinvalettuja ja valmistettu soijavahasta. Soijavaha on täysin kasvipohjaista ja biohajoavaa, mainio kynttiläraaka-aine siis ja käsittääkseni myös huoneilman laadun kannalta järkevä vaihtoehto. Tuoksuaineena käytin 100% eteerisiä öljyjä. Tein neljä erilaista tuoksua jotka ovat kaikki omia suosikkejani; Rosmariini, Laventeli, Sitruunaruoho ja Petitgrain. Tuo Petitgrain on pomeranssipuun oksista ja lehdistä uutettu tuoksu, sellainen hiukan kuiva ja hiukan sitruksinen - tosi hyvä. Koska materiaalina on soijavahaa ja eteerisiä öljyjä, nämä eivät tuoksu amerikkalaiseen tyylin voimakkaasti poltettaessa vaan tuoksu on mukavan vieno ja mieto. Saatavilla on myös kokonaan tuoksuton vaihtoehto, Naturel. Se passaa myös hierontaöljykynttiläksi.

Vihreän talon omia tuoksukynttilöitä saa ostaa vain ja ainoastaan Parolan aseman joulumarkkinoilta ensi lauantaina 28.11. klo 11-16. Tuoksukynttilät maksavat 10 euroa kpl ja tuoksuton Naturel 6 euroa kpl. Tervetuloa silloin sinne ostoksille, myyntiin on tulossa monelta mainiolta tekijältä tosi paljon kaikenlaista kaunista. Kannattaa varata käteistä rahaa mukaan, vain pienellä osalla myyjistä on korttimaksumahdollisuus.

Superupean etiketin Vihreä talo -tuoksukynttilöihin suunnitteli taitava graafinen suunnittelija Johanna Hörkkö. Kiitosta vielä kerran siihen suuntaan, kyl tuli älyttömän hienot. Kynttilät kääräisen ostajalle puuterin (eli mummokalsarin) väriseen silkkipaperiin. Johanna suunnitteli myös tuollaisen pienen hienon sinettitarran jolla silkkipaperipaketti sipaistaan kiinni.

Mitä Vihreän talon myyjäispöydästä löytyy...

Parolan asemalla, Hämeenlinnan kupeessa Hattulassa on ihanat joulumarkkinat ensi viikon lauantaina 28.11. klo 11-16. Myymässä on mainio joukko käsistään käteviä ja ideoillaan ihastuttavia tekijöitä. Tarkemmat tiedot tapahtumasta, mm. listan myyjistä näet tuolta myyjäisten Facebook-sivulta. Asemalle pääsee näppärästi suoraan junalla - kuinkas muutenkaan. Pienen matkankin päästä voi siis lähteä retkelle ja piipahtaa paikanpäälle.

Kun aseman valtiatar Katja kertoi että tällaiset markkinat voisi järjestää, aloin päivät pääksytysten miettiä mitä voisin sinne myytäväksi tehdä. Markkinoiden idea ja sijainti on niin kivat että halusin kuumeisesti mukaan. Jotakin sellaista sen ehdottomasti pitäisi olla mitä itsekin voisin myyjäisitä mökille ostaa. Ja sitten mulla viimein välähti.

Vimmatun tuotekehityksen ja testailun tuloksena on nyt valmistumassa pieni erä käsinvalettuja Vihreä talo -tuoksukynttilöitä. Ne on valmistettu soijavahasta ja tuoksuina on 100% eteerisiä öljyjä. Erilaisia tuoksuja on tulossa neljä ja lisäksi valoin pienen satsin ihan naturellina, ilman tuoksua. Taitava Johanna Hörkkö (Kotilo-blogistakin tuttu graafinen suunnittelija) suunnitteli kynttilöihin vielä tosi tyylikkäät etiketitkin. Enpä malta oottaa että alkaa tulla valmista ja voin laittaa kynttilöitä tännekin näytille. Sellaisia tuotteita siis viikon päästä löytyy Vihreän talon myyntipöydästä - vilautan niitä täällä vielä tarkemmin alkuviikosta. Toivottavasti nähdään Parolassa!

Kattauksia, osa 1.

Kun on tämä rakkaus astioihin. Ja erityinen himo vintageastioihin. Suomalaiset 50-60-lukujen design on erityisesti mun mieleen, enkä koskaan kyllästy katselemaan kuvia joissa sen ajan esineitä vilahtelee sisustuksessa. Totesin että sellaisia kuvia voisin kyllä enemmän itsekin tänne blogiin laittaa, erityisesti erilaisista kattauksista jossa rakkaat aarteet ovat käytössä. Harvemmin oikeasti näin pieteetillä katetaan meillä pöytää - useimmiten vaan tempaistaan kaapista ne astiat mitkä käteen osuvat. Kauniit liinakankaatkin hapettuvat käyttämättä piirongin laatikossa! Mutta nyt mulla on hyvä syy kattaa kun perustin täten juuri uuden postaussarjan. Säännöllisen epäsäännöllisesti ilmestyköön tästä eteenpäin siis postauksia erilaisista kattauksista, joissa on mukana vintageaarteita.

Näiden kuvien rakkaimmat aarteet ovat varmaankin nuo Saara Hopean Nuutajärvelle suunnittelemat jalalliset lasit. Mallin nimi taitaa olla Veikko, jos olen oikein ymmärtänyt. Vaikka ne ovat aika kookkaat, me käytetään niitä reteesti viinilaseina. Alunperin ihastuin noihin kun selasin ihanaa kirjaa Alvar Aallon suunnittelemasta Villa Maireasta. Siellä näitä laseja oli astiakaapissa kolmessa värissä: oliivinvihreänä, sinisenä ja luumunpunaisena. Ankaran etsimisen tuloksena mulla on nyt jokaista väriä kaksi, eli kiva sekavärinen kuusikko. Näissä kuvissa väreistä sininen ja luumu (mikä lie värin virallinen nimi?).
 
Kangas: Maija Isolan Tantsu, Marimekko
Emalipannu: Antti Nurmesniemen Pehtoori, Finel
Jalalliset viinilasit: Saara Hopean Veikko, Nuutajärvi
Juomalasit: Anu Penttisen Sukat makkaralla, Marimekko
Lautaset, etikkapullo ja rasia: Kaj Franckin Teema, Arabia
Aterimet: Bertel Gardbergin Lion, Hackman

Latasin muuten justiinsa tuonne mun StyleRoom-albumeihinkin kuvakansiollisen erilaisia kattauksia vuosien varrelta. Näiden kuvien lisäksi siellä on kaikenlaista astiakokoelmaa maalta ja kaupungista. Käykäähän kattomassa tuolla, sieltä löytyvät mun muutkin albumini! Ja hakusanalla "kattaus" löytyy StyleRoomista kans aika älyttömän paljon katseltavaa...

Kotiutunut kaupunkiin

Muuton jälkeen jaksaa pitää asuntoa puts plank ja järjestyksessä kokemukseni mukaan maksimissaan noin kaksi kuukautta. Sen jälkeen alkavat lehtipinot kertyä, johdot luikerrella lattioilla ja vaatteet jäädä tuolien karmeille roikkumaan. Hyvä niin - siinä vaiheessa koti viimeistään muuttuu kotoisaksi. Kotoisaksi tämän kaupunkiasunnon on tehnyt myös se että täällä on visiteerannut paljon ystäviä. Yksi toi ihanan, itse sitomansa kukkasommitelman tuparilahjaksi. Niin, sitähän voi tehdä niinkin nerokkaasti että käy hakemassa kukkakaupasta yksittäisiä kukkia ja laatii niistä kimpun itse.

Kaupungissa asuminen on ollut kyllä ihanaa. Tiedä sitten onko vielä joku city-kuherruskuukausi meneillään, mutta nyt tuntuu siltä että ihan heti ei pois muuteta. Ajatukset ovat näillä seuduilla jopa niin tiiviisti että ollaan alettu katsella syrjäsilmällä myytäviä asuntojakin. Jos vaikka löytyisi jotakin remontoitavaa... Saahan näitä suunnitella. Sillä aikaa asutaan tässä huikeaikkunaisessa vuokra-asunnossa.

Menovinkki: Avoimet ovet Udumbarassa

 

Jos liikutte viikonloppuna Helsingissä Kallion suunnalla niin piipahtakaapa Udumbarassa, keraamikko Eva Spoofin työhuoneella. Bongasin tapahtuman Instagramista ja kävimme siellä tänään ystäväni Mikon kanssa hypistelemässä kauniita käsintehtyjä esineitä ja kurkistamassa keraamikon työtilaan. Kamerakin oli sopivasti mukana. Eva valmistaa kotimaisesta punasavesta tosi hienoja simppeleitä käyttöesineitä. Pöydällä keikkuivat pinoissa sisältä valkoiset, superhienot lattekulhot ja kahvimukit. Hyllyiltä löytyi mm. puurokulhoja, monen kokoisia kukkaruukkuja ja pilkkumeja. Pari pientä pilkkumia ostinkin mukaani Evan poistolaarista (jossa oli mun mielestä pelkästään kauniita juttuja). Pilkkumi on siis tuollainen kaatonokallinen kulho. Niitä nyt täällä kotona onnelisna ihastelen - niille on mielessä jo monta käyttöä keittiöhommissa. On hienoa että Evan kaltaisten suomalaisten käsityöläisten tuotteet ovat alkaneet enenevässä määrin pilkahdella somessa ja sisustuslehtien sivuilla. Tällaisten tekijöiden töistä tosi mielellään täällä blogissakin rummuttaa.

Udumbaran avoimet ovet vielä la - su 7. - 8.11. klo 11-17 osoitteessa Kaarlenkatu 15, Helsinki. Siellä voi nyt keraamikon työhuoneeseen tutustumisen ohella tehdä vaikka jouluostoksia notkuvista hyllyistä. Tai hankkia järkyn kauniit kulhot joulupuurolle. Tai hölpötellä itse artistin kanssa. Ja alelaarikin tosiaan löytyy. Udumbaran tuotteet osuivat alunperin mun silmääni Samujin Erottajan myymälässä - sieltäkin niitä joitakin siis saa silloin kun työhuoneen ovet ovat kiinni. Evalla oli juuri uunista tulossa satsi kauniita puurokulhoja ja pilkkumeja Samujille, ne ehtivät sinne myyntiin vielä hyvissä ajoin ennen joulua.