Pieni veistos

Opiskeluaikoina en juuri arvostanut taidekursseilla tekemiäni harjoitustöitä, vaan annoin niitä hövelisti pois. Omiin arkistoihin ei ole jäänyt kuin muutamia maalauksia ja grafiikan vedoksia. Tämän kuvanveistokurssilla elävästä mallista tekemäni keraamisen luonnoksen olin esimerkiksi antanut jo aikaa sitten äidilleni. Kun äiti joitakin vuosia sitten kuoli, poimin tämän hänen jäämistöstään. Ensimmäisistä taideopinnoistani on nyt jo parisenkymmentä vuotta (valmistuin kuvisopettajaksi 2003) ja nyt katson omia sen aikaisia töitäni aika eri silmin. Silloin ehkä ajattelin koko ajan, että tulossa on jotain paljon hienompaa. Nyt hoksaan, että silloiset työt olivat jo todella hienoja ja todellakin säilyttämisen arvoisia.
 

DIY kulmasohva runkopatjoista mökille

 

 

 Kaupallinen yhteistyö: Familon

Mökille tarvittiin lokoisa sohva, joka toimisi samalla maailman mukavimpana vierassänkynä. Ja mikäpäs parempi vierrassänky kuin ihan kunnollinen runkopatja sijauspatjoineen. Mun filosofiaani kuuluu, että vieraiden petipaikat saisivat olla aina yhtä mukavat kuin isäntäväenkin - lomareissuillahan on nimenomaan tarkoitus rentoutua ja levätä hyvin. Tykätään myös itse mökillä vaihtaa nukkumapaikkaa fiiliksen mukaan, silloin on hyvä että jokainen peti on yhtä laadukas.

 

Ahkiolla kulkee kevyesti hangessa sänkykuormakin!

 

Siispä päätin kehitellä kulmasohvan itse kahdesta runkopatjasta. Meillä on ennestään kotona ja mökillä sänkyinä Familonin runkopatjat ja olemme olleet niihin älyttömän tyytyväisiä. Luotettiin siis jälleen hyväksi havaittuun ja valkattiin tähänkin projektiin Familonit. Uni-runkopatja on hinta-laatusuhteeltaan erinomainen ja passasi tähän sohvamateriaaliksi mitoiltaankin hienosti. Se on sopivan tukeva ja napakan joustava, tosi hyvä.

 

Runkopatjojen mallausta paikoilleen, ensimmäiset testikäyttäjät.

 

Siispä seuraavaksi miettimään, miten runkopatjat muuntuvat kulmasohvaksi. Sohvanmitat määräytyivät Uni-runkopatjan mittojen mukaan. Istuinsyvyydeksi valkkasin 90cm ja kahdella patjalla ulkomitoiksi muodostui 200 x 290cm. Sitten jatkoin sopivan istuinkorkeuden miettimisellä. Uni-runkopatjan korkeus on noin 26cm ja Uni-sijauspatjan 7 cm, eli yhteensä 33cm. Vertailin vähän sohvien istuinkorkeuksia ja totesin että noin 40-43 cm voisi olla sopiva. Sohvan runko-osa tai sokkeli voisi siis olla vajaat kymmenisen senttiä korkea. Mökkiraksalta oli jäänyt yli kakkosnelosta ja päätin hyödyntää sen materiaalina.

 

Sokkelin rakenne muodostuu kuudesta kakkosnelosen pätkästä.

 

Vanerikappaleet varmistivat että nurkat ovat 90 asteessa ennen liimausta.

Nurkan liitos liimauksessa.

Sokkelin alapintaan liimailin 6kpl huopatassuja.

 

Sokkeli kiinnitettiin runkpatjan runkoon kulmaraudoilla.

 

Piirtelin aikani vaihtoehtoja ja päädyin simppeliin sokkeliin, jonka voi yksinkertaisimmillaan valmistaa jämämatskuista mökkiolosuhteista. Puutavaran lisäksi ei oikeastaan tarvitse kuin sirkkelin/sahan, akkuporakoneen/ruuvinvääntimen, kulmarautoja ja ruuveja, santapaperia ja huopatassuja. Mulla oli käytössä sirkkelin lisäksi oikohöylä ja vannesaha, niillä sain sipisteltyä puutavaran siistiksi ja jopa vähän hifisteltyä ulkonurkkien liitoksia. 

Sokkelin liitokset liimasin puuliimalla ja vahvistin sisäpuoleltakulmaraudoilla. Olisi toki voinut ruuvata kakkosnelosten läpikin, mutta tällä kertaa en halunnut ruuveja ulkopuolelle lainkaan näkyviin. Pelkkä liimauskin saattaisi riittää, liitoksiinhan ei tässä kohdistu juurikaan rasitusta. Mitoittelin sokkelin niin, että se on patjan mittoihin nähden hiukan sisennetty. Se tekee runkopatjaan keveämmän vaikutelman ja antaa kantapäille hiukan tilaa sohvalle istuessa ja siltä noustessa. Valmiin sokkelin ulkomitoiksi tuli 83x193 cm. 

Runkopatjan runkohan on umpipuuta, joten sokkelin kiinnittämisen mahdollisuuksia on paljon erilaisia. Päädyttiin nyt ratkaisemaan kiinnitys runkoon ulkonurkista kulmaraudoilla. 

 

Ensimmäinen sokkeli valmiina paikoillaan.

 

Sokkelin lisäämisellä runkopatjaan tuli vähän sellainen 60-70 -lukulainen fiilis - niin kuin koko mökissäkin on. Ja 60-70 -lukulainen fiilinki on toki siinäkin, että raksalta yli jäänyttä puutavaraa hyödynnetään mökin kalusteiden valmistamisessa.

 

DIY kulmasohva valmis!

 

Päätin jättää kulmasohvan puolikkaat toisistaan irrallisiksi, jotta niitä voi vetää tarpeen vaatiessa erilleen ja varioida halutessaan mökkiolkkarin järjestystä. Sokkelin alareunaan liimatut huopatassut suojaavat lattiaa naarmuilta siirrellessä. Sokkelirakenne painaa jonkin verran, joten sohvan puolikkaat pysyvät hyvin yhdessä ja paikoillaan ilman sen kummempaa kytkemistäkin. Sohvan mukavuus maksimoitiin vielä muhkeilla 60x80 cm tyynyillä, ne ovat Familonin Grandet. Tuli kyllä todella mukava löhönurkka ja mahtavat kalustuksen muuntelumahdollisuudet! Katsotaanpa vielä sohvanpuolikkaat muutamissa mahdollisissa eri asennossa:

 

Puolikkaat peräkkäin, eli 4m leveä jättisohva.

Japanilaishenkinen daybed-ratkaisu, eli puolikkaat erillään ja vierekkäin.

Luxus-vierassänky, eli puolikkaat vierekkäin yhdessä.

 

Ja lopuksi vielä paluu kulmamalliin.

Seuraavaksi alan sitten miettiä tarkemmin tämän sohvakokonaisuuden verhoilua. Suunnitelmissa on tyynyille ja petareille vetoketjulliset päälliset, jotka on helppo tarvittaessa irrottaa pesuun. Ja runkopatjoille olen visioinut yksinkertaisen irrotettavan hupun. Vielä pitäisi päättää se kangas… Mutta niin kuin tässä mökkihankkeessa muutenkin, fundeerailen ja mallailen sitä kaikessa rauhassa kiirehtimättä. Ihan parasta! Sohva toimii nyt ilman verhoiluakin aivan mainiosti, lakanat ja tyynyliinat vain paikalleen niin kuin sängyissä muutenkin.

 

Sohvamaisemat ovat kohdallaan.

 

Ensimmäinen viinilasillinen vasta valmistuneen sohvan nurkassa.

 

Nythän on toki käynyt jo pari kertaa niin että heräänkin itte tuosta sohvalta/vierassängyltä aamulla. Illalla olen jäänyt siihen peiton alle katselemaan öistä tähtitaivasta ja sitten ihanasti nukahtanut. Ja onpa siihen päiväsaikaankin joku perheenjäsen silloin tällöin simahtanut. Tavoitteet nukkumismukavuuden suhteen siis täyttyvät hienosti. Ensimmäisiä kesävieraita odotellessa!

 

 

Lopuksi vinkki jos olet kotiin uutta sänkyä vailla tai jos vaikka kesämökin sängyt ovat uusimisen tarpeessa: Familonilla on paraikaa käynnissä Sleep Week ja sängyt ja patjat ovat -25% alennuksessa. Toimitus on ilmainen (myös kotiinkuljetus!) kun kirjautuu sisään kauppaan ja aktivoi koodin VIP22 ostoskorissa. Kamppis on voimassa 27.3.2022 asti. Tuolla esimerkiksi tässä kulmasohvaprojektissa käytetyt Uni-sänky ja Uni-petauspatja.

 

Meidän Rantama

 

Kaupallinen yhteistyö: Honkarakenne

 

Kalusteet perillä, ensimmäiset nukutut yöt mökillä. Tässä nyt vihdoin ollaan. Uusi vaihe elämässä, elo järven rannassa voi alkaa. Tällä paikalla on ollut rauhoittava vaikutus jo ensimmäisestä tonttivisiitistä lähtien. Rantakaistale tutulla järvellä on ihmeellisen kaunis, veden pinta aina jonkinlaisessa hypnoottisen värisevässä liikkeessä. Vanhojen mäntyjen oksat erityisen viehkeästi taipuneet, pienet pihlajat siellä täällä kuin koristeet.

Sain suunnitella tämän meidän mökkimallin Honkarakenteen taitavien arkkitehtien kanssa ja jokaisessa neliösentissä näkyy mun ajatuksiani. Olen siitä tosi iloinen. Malli löytyy nyt myös Honkarakenteen hirsimökkimallistosta. Yhdessä ideoitiin myös mallille suuhun mukavasti sopiva nimi, Rantama. Se henkii justiin sitä hiukan nostalgista, 70-lukulaista fiilinkiä, joka oli mielessä kun mökistä haaveilu alkoi. Rantamassa on jotakin perinteistä, jotakin modernia, jotakin pelkistettyä ja jotakin lämmintä.  

Rantaman muuntautumiskyky ilahduttaa myös, se enteilee minusta sitä että se tulee kestämään aikaa. Pohjaa voi viilata omaan makuunsa passeliksi, makuusoppien kokoa muokata, sisäänkäynnin paikkaa justeerata, keittiön ulkomuotoa varioida ja niin edelleen. Mökin ulkomuodon henkikin muuttuu ihan tyystin kun sen väritystä vaihtelee. Rantamasta on kaksi valmista mallistomallia 57-neliöinen ja 77-neliöinen. Meillä on 57-neliöinen malli, sellainen minimuokkaus vain tehtiin että makuusopista puristettiin vielä hiukan kompaktimmat. Isommassa mallissa tilat ovat kauttaaltaan hiukan väljemmät ja mukana on myös suihkutila saunan yhteydessä sekä sisä-wc.

 

Niin monta ensimmäistä: ensimmäinen saunan lämmitys, ensimmäiset löylyt ja lämpimältä iholta nouseva höyry terassilla, ensimmäinen nukahtaminen paksun täkin alla hiljaisuuden keskellä, ensimmäiset aamukahvit tukka pystyssä, koirien ensimmäiset päiväunet, ensimmäinen sekainen iltapalapöytä, ensimmäinen kuutamo mökin suurista ikkunoista. Ensimmäinen ohut lumipeite mökin katolla.  

 

 

Ja sitä ihanaa hidasta sisutuksen tuumailua. Esineiden harrasta sijoittelua ja makustelua mikä sopisi meidän Rantaman henkeen. Alusta asti oli ajatus tehdä kesäpaikka, joka olisi vaatimattoman ylellinen. Mukavuuksiltaan ja esineistöltään niukka, luonnonläheinen. Yleensä himoitsen ympärilleni värejä ja kuvioita, mutta tänne tekee mieli valita hillitympää. Sellaista joka ei ala huutelemaan järvi- ja metsämaisemien päälle. Jokaista järven rantaan kuskattua esinettä puntaroidaan tarkkaan; tarvitaanko varmasti, onko tarpeeksi "hiljainen", ilahduttaako joka päivä. Hyödynnetään jo olemassa olevaa, ostetaan käytettyä, pengotaan omista varastoista sopivaa. Uutta vain ehdottomaan tarpeeseen.

Hirrestä rakentaminen tuntuu justiinsa oikealta ratkaisulta. Haluttiin myös käyttää mökin sisustuksessa mahdollisimman paljon mäntyä, sitä ovat nyt hirsien lisäksi kaikki sisäpinnat kauttaaltaan. Tuoksu on huumaavan ihana. Myös kalusteissa on paljon puuta ja puun väriä. 50-vuotiaan ruokapöydän käsittelemätön mäntypinta antaa uudelle puulle kauniin patinoitumisen mallia. Tavoitteena oli että mökki olisi mahdollisimman tunnelmallinen ja näyttäisi sisätilojenkin puolesta vähän siltä kuin olisi aina ollut tässä.

Juttelimme Hongan kanssa Rantama-mallin taustalla vaikuttavista ajatuksista, koko jutun voi lukea Hongan blogissa tuolla. Mukana on mm. lapsuuden mökkiä, klassikkoarkkitehtien kätten jälkien tutkimista, luonnonmateriaaleja ja itselaadittuja kalusteita raksajämistä. Niitä suuntaviivoja seuraillen rakennellaan elämää tähän uuteen hirsimökkiin.

 

 

Vielä riittää kaikenlaista viimeisteltävää: odotellaan väliovia saapuvaksi, mietitään takan asentamista tupaan, funtsaillaan ilmalämpöpumppua, suunnitellaan keittiötä, rakennellaan sohvaa. Pihakin on vielä raksa-ajan jäljiltä karu ja levällään, senkin suhteen sormet vähän syyhyävät. 

 

Mutta ihan rauhassa nyt, Rantama. Ei ole mihinkään kiire.

Suunnittelin työpöydän

Pikkuhiljaa opintojen myötä tästä suunnittelu-uunista alkaa  tulla kalusteitakin ulos. (Opiskelen siis sisustusarkkitehtuuria Aalto-yliopistossa.) Tässä viime syksynä suunnittelemani työpöytä. Valmistin sen tuppeensahatusta koivulankusta, niin että puun menekki on justiinsa yhden lankun verran. Osasten dimensiot määrittyivät koivulankun vahvuuden mukaan, siitä sai tehtyä sahauksen ja höyläyksen jälkeen maksimissaan noin 36mm paksua puutavaraa. Pöydässä käytetyt liitokset ovat suht simppeleitä. Kanneksi värkkäämäni liimapuulevy pysyy ojennuksessa sarjojen lohenpyrstöliitoksilla ja rungon osat kiinnittyvät toisiinsa hakaliitoksilla. Tuon prototyypin rungon laitoin kasaan ihan vain liimaamalla, sitä voisi vielä vahvistaa tapittamalla liitoskohdat tai funtsaamalla liitoksista itsestään jäykemmät. Toimisi varmaan mainiosti myös ruuveilla koottavana mallina.

Kannen takaosassa on pieni lippa joka estää kynien ynnä muun pikkutavaran tippumisen pöydän taa. Itse pöydän muoto on siro,  kulmikas ja ilmava. Näkisin että toimii kauniisti koristeellisemmassakin ympäristössä, tässä esmes meillä kotona hiukan kurvikkaan ja rottinkipunosselkänojaisen Ton-tuolin ja työhuoneen William Morris -tapetin kanssa.

En ole sipaissut pöydän pintaan mitään ainetta, ainakaan toistaiseksi. Puun käsittelemättä jättäminen on alkanut viehättää. Erilaiset puulajit ovat tosi kauniita ja niiden värisävyt hienoja. Puu ikääntyy ja patinoituu käsittelemättömänä hienosti, tästä esimerkkinä vaikkapa mökille löytämäni Ben af Schultenin suunnittelema, kohta 50-vuotiaaksi ilman pintakäsittelyä elänyt mäntypöytä. Ans kattoo siis saako työpöytä pintaansa jonkinlaisen vahan vai jääkö tuolleen.

Nyt kun olen alkanut päästä kärrylle erilaisten rakenteellisten ratkaisujen ja materiaalien salaisuuksista, on kasvanut into tehdä kalusteita lisää. Tulevalle mökille on pään sisällä hautumassa jo muutamakin idea. Vähän sellaiseen 70-luvun malliin, silloinhan tehtiin kesämökkien kalusteita paljonkin itse ja niihin hyödynnettiin hienosti rakentamisen jämämatskuja.

Kuvassa alla vielä työpöytä juuri valmistumisen jälkeen koulun aulassa.