Paluu bloggeriin

Jo hetken on ollut ikävä entisiin aikoihin. Divaaniblogit on hieno sisustusblogikeskittymä ja siinä on ollut (ja on!) ilo olla mukana. Tällaisia paikkoja joissa mainioita sisustusblogeja kerääntyy lukijain löydettäviksi soisi olevan enemmänkin. Blogeja on niin paljon että uusien hyvien tuttavuuksien etsiminen runsaudesta on toisinaan vaikeaa.

Olen nyt sopinut että Vihreä talo jatkaa Divaaniblogeissa vielä tammikuun loppuun. Ja hyvillä mielin jatkaakin, kaikki on täällä porukkaa myöten mainiota. Sitten palaan takaisin bloggeriin jatkamaan näitä romuhorinoitani entiseen tapaan itsenäisenä talollisena.

Toivottavasti seuraatte mukana paluumuutossa. Ilmoittelen siitä vielä lähemmin sitten tammikuussa.

This blog will be moving back to blogger in the end of January. I´ve loved blogging in Divaaniblogit, but at the same time I miss my days of independence. I´ll let you know more when the time of the move arrives in January. Until then I´ll be happily posting here.

Pizzaperjantai

Ystävä väänsi nerokkaan taikinan, josta sai vanutettua millinohuita, uunissa rapsakaksi paistuvia pohjia. Ohjetta ei suostunut kirjoittamaan, kun kuulemma taikina pitää tehdä näppituntumalla. Mutta jauhoina oli ainakin vehnän lisäksi grahamia rapsakkuutta lisäämässä. Taikinan lisäksi ystävän antama paisto-ohje osoittautui hyväksi: uunin pitää pizzoja paistessa olla niin kuuma kuin nupeista lähtee. Kyökin vanha hella taisi pystyä pyöreästi 280:n asteeseen, hyvin toimi. Kuvissa valmistuu klassikkolätty miehen suosikkitäytteillä: ananasta, homejuustoa ja kanaa. Mun suosikissani on keltaista paprikaa ja artisokkaa.

Baking pizzas in the old oven with a friend´s unbeatable dough recipe.

Kirpputorin koni

Edellisessä postissa kirjoitinkin Mokon peltipeurasta - se sai taannoin kirppikseltä seuraa. Intensiivisen sininen peltinen lehmä/hevonen/aasi maksoi vitosen ja jaksaa kantaa yhtä kynttilää. Nyt kynttilä on valkoinen mutta vaihdan sen timakamman väriseen kunhan se palaa loppuun.

Blue metal cow/horse/donkey candle holder is a fleamarket find. It might even be a distant relative to the deer chandelier in my previous post.

Peltipeura

Moko möi joskus vuosia sitten satumaisen näköisiä, peltisiä peura-kynttelikköjä. Muistan kuinka haaveilin omasta peltipeurasta ja ynnäilin opiskelijana vähiä rahojani ja mietin riittäisivätkö ne sellaisen ostoon. Peura oli kuitenkin sen verran hintava että hylkäsin haaveen ja jätin ostamatta. Kyntteliköt hupenivat myymälän hyllyltä ja lopulta oli jäljellä enää kaksi. Ja kun niitä oli enää vain kaksi, laittoi myyjätär niihin lappusen joka lupasi hinnasta puolet pois. Otin toisen mustista metallikaunottarista siltä istumalta kainalooni ja vein kassalle.

Ostos osoittautui aikaa kestäväksi; peura on kulkenut mukanani kodista toiseen jo ehkä yli kymmenen vuotta ja yhä vaan enemmän siitä tykkään. Värkkäsin sen sarviin juuri uudet enkelikellon kynttilät, jotka menevät aina sen verran killiin että niitä polttaessa steariinia tippuu pitkin peuran selkää.

I bought this deer chandelier maybe over ten years ago and still love it. I remember thinking long and hard about buying it, the price was way over my student budget. When it went on sale for -50% I didn´t hesitate to grab it and count my pennies at the cash register.

Iltahämy

Onhan toki niin että pimeä tulee nyt aikaisin ja kestää luvattoman pitkään. Ja niinkin on että valokuvaaminen keinovalossa ei suju yhtä mutkitta kuin päivänvalossa. Mutta minä tykkään tuhnuisista väreistä ja kellansävyistä jotka tarttuvat syys- ja talvi-iltoina kameran kennoon. Sellaistahan se tunnelma on, hämärää, lämmintä ja turvallista.

Dark evenings in the autumn and winter are just perfect for burning candles and enjoying the cosy atmosphere under a blanket.