4.9.2020

Uuden äärellä


 
Ja niin vihreä rintamamiestalo pellonreunassa löysi uudet omistajat alkukesästä, muutama hassu päivä myynti-ilmoituksen julkaisun jälkeen. Kaupat tehtiin juhannuksen alla. Luovuin talosta todella hyvillä mielin, tuntuu että se jatkaa nyt elämäänsä juuri oikeissa käsissä. Samalla tuli fiilis että voisi olla syytä pitää pieni hiljainen hetki täällä blogissa - tuntui hupsulta alkaa kirjoitella niitä näitä kun blogin pitkäaikainen päätähti olikin yhtäkkiä kokonaan poissa. Vaikka olinkin jo aiemmin vähentänyt mökkijuttujen kirjoittelua, mutta silti. 
 
En ole ikävöinyt taloa, uniinkin se on tullut vain kerran kaupanteon jälkeen. Olin tehnyt eroa siitä mielessäni jo hyvän aikaa ennen kuin laitoin sen myyntiin. Talo lähti, mutta kaikki muistot, hetket, juhlat, rempat ja hupsuttelut säilyy kyllä mielen päällä. Meillä oli aivan huiput 12 yhteistä vuotta!
 
Nyt olkoon tuon hiljaisen hetken loppu ja horinat tällä tontilla jatkukoon. Moni on minulta kysellyt loppuuko blogi ja vaihtuuko vähintäänkin sen nimi. En missään vaiheessa ole ajatellut että loppuisi tai vaihtuisi. En itse ajattele että Vihreä talo olisi mihinkään seiniin sidottu homma, vaan jotakin sellaista joka kulkee mun mukana aina. Se on niitä fiiliksiä, tiloja ja tunnelmia joita minä teen ja tarinoita joita minä kerron, ei niinkään juuri tietty paikka tai rakennus. Joku saattaa tietenkin tästä olla eri mieltä, mutta niinhän aina elämässä joku jostakin on.

Juhannuksen jälkeen oltiinkin yhtäkkiä uuden äärellä. Sanotaan että kun jostakin luopuu, mahtuu jotakin uutta tilalle. Tutulta järveltä tuli edullisesti myyntiin rantatontti, jossa oli pieni hirsinen 70-luvun saunamökki. Käytiin katsomassa sitä helteisenä kesäpäivänä, sudenkorennot pörräsi rannassa (kuva yllä) ja mökkiradiossa soi iskelmä. Paikan tunnelma, ympärillä kohoavat korkeat puut ja kalliot, lämmin rantavesi ja kaikki tuntui justiinsa oikealta. Niin me sitten yhtäkkiä ostettiin se mikroskooppinen mökkerö ja pala rantaa, vaikka ei juuri siihen hetkeen pitänyt mitään uutta mökkihanketta ainakaan käynnistää. Ja nyt tuumaillaan kiirehtimättä mitä sille tehdään, ehkä rakennetaan uutta kun ollaan siihen vauhtiin päästy. Ei hötkyillä, vaan käydään hissuksiin omassa rannassa saunomassa ja grillaamassa ja tuumaillaan mikä olisi juuri sille ympäristölle ja meille just nyt parasta.
 
Joku ehti jo Instagramissa kyselläkin että kai kirjoitan blogiin uudesta mökkiprojektista myös. Ans kattoo ny! Mutta täällä joka tapauksessa ollaan taas.

6 kommenttia :

  1. Hei, ihan huippua, että jatkat kirjoittamista. Kiitos! Olen samaa mieltä, ettei Vihreä Talo ole vain jokin tietty paikka tai rakennus vaan se on hetkiä, tunnelmia, elämää. Ja lisäksi arvoja. Mielestäni blogisi edustaa vihreitä arvoja, sillä uuden hamstraamisen sijaan arvostat vanhaa ja annat sille mahdollisuuden. Niinpä kirjoituksesi sopivat edelleen mitä parhaiten Vihreä Talo -otsikon alle.

    VastaaPoista
  2. Hih, mietin että noinko löytyi uusi mökki entisen tilalle.

    Miehen perheellä oli kesäpaikka Suomessa, jossa vierailimme lasten kanssa monena kesänä. Siitä tuli tärkeä paikka. Oli surullista, kun se sitten myöhemmin myytiin. Tosin mun muistoissa paikka oli aina sellainen kuin se oli ennen kuin trombi iski ja kaatoi kaikki vanhat puut. Jos alkaa ikävää pukata, niin muistutan siitä karusta maisemasta, kuin sodan mylläämästä. Sitä muistojen paikkaa ei ollut enää moniin vuosiin.

    Onnea uudelle mökille! Ja olen samaa mieltä, ei blogi ole yhteen taloon tai seiniin kiinni napanuoralla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hahaa, juu mä ajattelin tosiaan että uutta mökkiä ei tule, mutta elo päätti nyt toisin. Hyvä niin. Mäkin ikävöin toisinaan lapsuuden mökkiä joka myytiin pois kun olin teini-ikäinen. Se tuli viime keväänä uudestaan myyntiin ja olisi ollut mahis ostaa se takaisin. Mutta lopulta totesin että muistot sieltä paikasta on ja pysyy ja nyt on aika tehdä uusia muistoja jossain muualla. Sekin paikka oli muuttunut aika paljon mun teinivuosista.

      Poista
  3. Hei mahtavaa, uusi mökki ja uusia juttuja siellä elosta ja olosta!<3

    40+ ikäisenä olen vaan kyynistynyt näiden mökkitonttien kanssa, kun niitä hiljakseen katselemme: onko teillä niin iso tontti ettei kukaan naapuri, metsänomistaja, yhtenä kauniina aamuna ahneesti kaada koko ympäröivää upeaa metsää, ja maisema muutu pysyvästi?:(
    Iso osa mitä eteemme on tullut, on joko laitettu myyntiin siten että ennen upea tontti on kaadettu tyhjäksi jokikisestä puusta mistä rahaa saa ja kuvitellaan ostaja niin tyhmäksi ettei huomaa. Tai toinen vaihtoehto, myydään pieni pläntti ja mökki omista maista, vanhan kauniin hongikon keskellä jolloin pitäisi ostajan ymmärtää ettei ne puut siinä humise oston jälkeen montaa kuukautta kauempaa. Tällä hetkellä eteläisessä Suomessa alkaa olla vaikeaa löytää taloa kauniilla tontilla, kypsän puuston läheltä. Kaikki lanataan rahan takia. Ihanaa jos te löysitte paikan missä maiseman säilymiseen voi uskoa, ja marjastus sekä sienipaikkojen. Lintujen ja muiden eläinten pesimäympäristön myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu tuntuu todella että mökkitonttien kanssa peli on sellaista että kaikkea ei voi koskaan saada ja mikään ei ole varmuudella pysyvää. Ellei ole aivan rajaton budjetti ja mahis ostaa maata hehtaarikaupalla. :) Tää meidän mökkerö on aika tiuhaan kesämökkitonteiksi kaavoitetulla alueella joten pelko ympäröivien metsien parturoinnista on pieni. Mökkeilijät halunnevat säilyttää tonteillaan mahdollisimman paljon puustoa näkösuojana naapureihin, paahteen varjostajana jne. Mutta kaikenlaista muuta muutoksen uhkaa tietenkin leijuu ilmassa. Naapurit voivat vaihtua metelöiviin. Kaavoitus voi muuttua ja vastarannalle tärähtää lisää mökkejä. Mitä näitä nyt on. Paljon noita mahdollisia muuttujia puntaroitiin ennen ostopäätöstä, mutta lopulta tultiin tällaiseen ajatukseen: Muutoksia tulee ajan mittaan varmasti ja niitä ei kuitenkaan voi hallita. Aina voi sit laittaa paikan myyntiin jos joku alkaa ylitsepääsemättömästi harmittaa. Tosi hyvä ja ajatuksia herättävä kommentti, kiitos siitä! Alkoi tässä ny hautua mielessä blogipostauskin tuosta mökkitontin ominaisuuksien häilyvyydestä ja siitäkin, miten tarttee tonttiostoksilla todella valita mitä painottaa kun kaikkee ei voi kohtuullisilla summilla saada.

      Poista