Rouvat kaapin päällä

Karsin maatuskalaumaa vähälukuisemmaksi ja laitoin pulleat rouvat poseeraamaan keittiön kattilakaapin päälle. Pituusjonoon, niinkuin ruokailussa ala-asteella. Luokan lyhimpänä sain aina kumiperunani ja tillilihani ennen muita, se oli hienoa se.

Helepotus

Tulihan sitä valoa viimeinkin torppaan!

Räsyaarre

Moneen kertaan pestyt räsymatot ovat kauniita ja mukavia jalan alla. Mäntysuovantuoksuinen, pari metriä pitkä matto löytyi talvella kirpputorilta ja maksoi kympin. Eipä kannata uusia mattoja paljon kaupasta katsella - kirpputorien räsymattotarjonta ylittää reippaasti kysynnän ja valikoimaa riittää.

Sunnuntai

Tämä idea ei ole oma, vaan varastettu tyylikkään kaverin keittiöstä Tampereelta. Ikeasta muutamalla eurolla vitriinikehys ja sen sisään talteen tästä ajasta jauhopaketti, jonka sisällön tyhjensin yhteen miljoonista purkeistani. (Kaverilla kehys oli muistaakseni maalaamaton ja sen sisällä sokeripussi, sellainen ruskeasta kierrätyspaperista valmistettu). Sunnuntai -pussi löytyi puolityhjänä ruokakomerosta ja siinä oli kyökkiin sopivasti raikas värityskin.

Tällaisista vois tehdä pienen kokoelman, monikin arkinen asia näyttäisi aika hienolta kehystettynä.

Ja sitten loputkin purkit

Romua on vieläkin pitkin poikin ja vailla säilytyspaikkoja, mutta uusien avohyllyjen ansiosta keittiö näyttää jo asteen verran enemmän keittiöltä.

Valmis! Melkein.

Ensimmäisen emaliaarteen mallaus hyllylle oli suoritettava jo, vaikka maalipinta olikin vielä vähän tahmea.

Suurpiirteinen maalarimestari

Maalasin avohyllyn kannakkeet vasta kiinnityksen jälkeen, mun maalausmetodeilla tuli siten vähemmän sotkua. Hyllymaalin sävy oli tismalleen sama kuin seinämaalin, joten en suurpiirteisenä remonttinaisena vaivautunut turhaan maalatessani suojaamaan seinää maalarinteipillä.

Kalustemaalipurkki maksoi kermanvalkoiseksi sävytettynä noin 13 euroa. Pieni maalipurkki riitti mainiosti kahteen hyllyyn, jäi ylikin sen verran että saanen vielä entrattua pienen keittiöjakkaran.

Keittiönäpräystä

Rakentelimme viikonloppuna keittiöön avohyllyt ikkunan molemmin puolin. Ostin ikeasta valmiit kannattimet ja rautakaupasta liimapuulevyä, materiaalit kahteen hyllyyn maksoivat parisen kymppiä. Mies ruuvasi kannattimet seinään ja minä sahasin puulevyt oikeaan mittaan.



Kannattimien kohdalle hyllylevyyn oli tarpeen tehdä kolot, jotta levyn ja seinän väliin ei jää rakoa. Lampun johtokin tarvitsi oman kolosensa.



Ja kah, parissakymmenessä minuutissa valmista. Sitten vielä maalia pintaan...

Purkkihamsteri

"Sitten joskus mökkini keittiössä on purnukoille sellaisia sieviä avohyllyjä", ajattelin ennen mökin ostoa aina kun törmäsin kirppiksellä taas uuteen tarpeettomaan peltipurkkiin. Purkkeja on vuosien varrella kertynyt kiitettävä määrä ja mökkikin on - enää puuttuivat avohyllyt. Sellaisia siis näpräämään!

Kuu kiurusta kesään, vaan ei vielä.

Melkein jo ostin liisterinkin, mutta sitten tulin järkiini. Tapetointi lienee parempi suorittaa sitten kun mökki ei jo valmiiksi ole kylmän kostea. On siis maltettava vielä. Mutta mallaamista ja fiilistelyä on nyt jo harrastettava.

Jahkailun loppu

Ruususalonkijahkailu tuli päätökseensä Toijalassa, tapettitehtaan myymälässä. Myymälän alehyllystä löytyi kolme ja puoli rullaa kakkoslaatuista Kiurujen yötä sopuhintaan ja ruusutapettien turmio sinetöityi. Mustapohjaistakin olis ollut, mutta onneksi liian vähän - lisäjahkailu eri värivaihtoehtojen välillä tästä nyt vielä olis puuttunut.

Jumitin jahkailussa ehkä siksi niin pitkään, että olin mielessäni valitsemassa tapetteja loppuelämäksi. Nyt toteutetaan vuosia vanha unelma kiuruista ja sitten taas joidenkin vuosien kuluttua jotakin muuta. Se on jämpti niin!

Ruususalongin vaiheet

Talon ongelmallisin huone - tai se joka on eniten vaiheessa - on alakerran makuuhuone. Tällainen oli lähtötilanne; kokolattiamatto, kelloradiosänky ja mintunvihreäksi maalattu haltex-katto.


Mattokerrosten alla ollut lattia oli alunperin väriltään sinertävä vankilan harmaa. Oikealla pilkottava muuri on tässä kuvassa jo muuttunut kermanvalkoiseksi - sekin oli alunperin mintunvihreä.


Ankaraa mattojen riipimistä, naulojen nyppimistä, hiomista ja reikien kittaamista.



Saatuani kiiltävän valkoisen maalin lattiaan ja katonkin valkoiseksi, alkoi helpottaa. Ikean Tromsnes-sohvasänky tuli taloon huuto.netistä. Kivan pelkistettyä vielä tässä vaiheessa. Näkymä olohuoneen suunnalta (joka sekin oli vielä mukavan pelkistetty).


Kalusteet etsivät paikkojansa ja ruusukuosi alkaa ahdistaa. Minimalisisella sisustuksella (= pelkkä valkoinen rautasänky) tapetti toimi aivan hyvin - heti kun huoneeseen ajelehti enemmän romua, alkoi kuviota olla mielestäni liikaa.



Tässä ollaan nyt: viihtyisää, mutta toden totta asteen verran liian romantillista mun makuuni. Mitähän tälle huoneelle ny keksis?

Löytöjä siskon varastoista

Eilinen visiitti siskoni kotikaupunkiin kirpputorille ja osto- ja myyntiliikkeeseen ei tuottanut minkäänlaista tulosta, mutta siskon talosta ei onneksi koskaan tarvitse lähteä tyhjin käsin. Kirppikseltä joskus löytyneet Merita-pankin e, r, i ja t -valokirjaimet jaettiin tasan, ja minä sain kaupunkikeittiön kaappien päälle koristetta.

Kaupungissa

Vihreään taloon ei paukkupakkasilla himota lähteä - lämmittäminen nollakelilläkin vie melkein kokonaisen päivän. Napotan siis kotisohvalla ja odotan kesää.

Ennen joulua osto- ja myyntiliikkeestä ostettu nojatuoli on jumittunut kaupunkiin. Sopii kamalan hienosti Marianne Niemisen maalaukseen ja on mitä mukavin istua. Saapa nähdä maltanko enää viedä sitä maalle. Olohuoneen messinkilappu löytyi, kuten kerrottua, taloyhtiön roskiksesta ja munankuoren väriset aallon jakkarat Hietsun kirppikseltä Helsingistä.