31.10.2017

Loppuun kulutetut - sisustamisen hiilijalanjäljestä


Sisustamisen hiilijalanjälki on mietityttänyt mua paljon. Ajatus lähti liikkeelle taannoin kun olin kuuntelemassa keskustelua Tori.fi:n vertaiskaupan ympäristövaikutuksista teettämästä tutkimuksesta. Tilaisuudessa esittivät tutkimukseen osin kriittisetkin kommenttinsa myös Sitran ja Suomen Luonnonsuojeluliiton edustajat - kaikkinensa sain sieltä monelta kantilta ajattelemisen aihetta.

Olenkin nyt viime aikoina hahmotellut mielessäni itselleni sellaisia "teesejä", joiden avulla sisustushankintojen hiilijalanjälki pysyisi kohtuullisena ja mielellään pienenisi. Hiilijalanjälki on tietty kokonaisvaltaisempi homma johon vaikuttavat isosti esim. asuminen ja siihen liittyvät ratkaisut laajemmin. Mutta teki mieli nyt tarkastella tätä juttua rajatusti sisustamisen näkökulmasta. Tämä teesilista on vasta hahmotteluasteella ja varmasti ajan myötä hioutuu - ehkä teidänkin kommenttien auttamana?

  1. Hiilijalanjälki pysyy kohtuullisena jos sisutuksen tuote on valmistettu kestävästi ja kestäväksi, sillä on pitkä elinkaari ja se käytetään aivan loppuun. Uutta ostaessa aina tämä mielessä.
  2.  Suurilla esineillä on suuri hiilijalanjälki. Erityisesti sohvan kaltaisen kookkaan kalusteen kohdalla pitää elinkaaren maksimaalista hyödyntämistä miettiä tarkkaan.
  3. Kannattaa huolehtia omalla toiminnalla siitä että tuotteen käyttöikä on mahdollisimman pitkä: Hankkia kotiin vain tuotteita joilla on pitkä käyttöikä ja käyttää ne mielellään itse loppuun. Kierrättää eteenpäin seuraavalle käyttäjälle se mitä ei itse kuluta tappiin.
  4. Tuotteen kierrättäminen eteenpäin ei kuitenkaan auta hiilijalanjäljen kannalta, jos ostaa omaan kotiin kierrätetyn tilalle aina uutta. Sisustuksen (harkitut!) uudistukset kannattaisikin siis mahdollisimman pitkälti hoitaa hankkimalla pois myydyn tilalle käytettyä.
  5. Tuotteiden materiaalien kestävyyttä, muokattavuutta ja kierrätettävyyttä kantsii ostaessa aina katsastella kriittisesti, osti sitten uutta tai käytettyä. Luonnonmateriaalien suosiminen kannattaa mun kokemukseni mukaan. Esimerkiksi kokopuinen huonekalu on hyvän kestävyyden ja kierrätettävyyden lisäksi helppo uudistaa maalaamalla sopimaan monenlaisiin sisustuksiin ja monenlaisille käyttäjille.

Olen myös huomannut että omalla kohdallani sisustuksen tavaroiden käyttöikää pitenee mulla huomattavasti jos tunnen niiden valmistusprosessia ja historiaa. Usein se ehkä tarkoittaa myös ettei tuote ole se ihan halvin. Hyperhalvalla massatuotetut ja myydyt tuotteet taas lähtevät mun kokemukseni mukaan meillä herkemmin kiertoon. Jos siis mahdollista, yritän pysytellä uusien tuotteiden ostopäätöksiä tehdessä ensin mainituissa. Jos rahat ovat vähissä, jätän sitten sen hyperhalvankin ostamatta. Vähemmän ja kestävämpää, tavaraa jonka tuotanto-olot tiedän.

Tuumasin että jos kirjoitan ajatuksiani auki, ne varmemmin siirtyvät vielä isommin omalla kohdalla jokapäiväiseen käytäntöön. Ajattelen myös että varmaankaan ei tuo lista ihan sataprosenttisesti toteudu, mutta kaikki prosentit ovat kotiin päin. Listaa kirjoittaessani huomasin myös että monessa kohtaa sisustellessa onkin tullut tehtyä ihan tosi hyviä liikkuja hiilijanjäljen kannalta, vaikkapa tuossa mökin olkkarin make overissa jossa kierrätin käytettynä hankitut huonekalut eteenpäin ja hankin niiden tilalle vain käytettyä. Ja kyllähän mä muutenkin sisustan kotia aika pitkälti käytettyinä hankituilla tavaroilla, astioita myöten. On toki tullut myös tehtyä urpoja impulssisisustusostoksia, jotka ovat lähteneet kotoa aika liukkaasti kiertoon sen kummemmin elinkaarta miettimättä. Sitä siis jatkossa vieläkin vähemmän.

Ja sitten vielä näihin postauksen kuviin. Tuli nimittäin kulutettua nyt eräskin sisustuksen tuote omassa käytössä ihan loppuun. Mun rakkaat Marimekon Tantsu-kankaasta ommellut tyynynpäälliset hiutuivat puhki. (Terkkuja Johannalle joka mulle nuo silloin muinoin ompelit!) Kaksi sinnittelee vielä käytössä sohvan nurkalla, kaksi repesi jo riekaleiksi. Päällisiä onkin käytetty tosi ahkerasti; ne ovat olleet jatkuvassa käytössä kaikissa meidän kodissa ja myös maalla noin 15 vuoden ajan. Niihin on nojailtu loputtomasti, koirat ovat niitä rakastaneet ja nyt viimeisimpänä lapsi kuskaillut niitä omissa puuhissaan ympäri kämppää. Kiitos Tantsu-tyynynpäälliset 2002-2017, olitte ulkomuodoltanne ajattomat, kuosiltanne ihanat, pinnaltanne pehmoiset ja ilahdutitte arjessa joka päivä!

Kuinka paljon mietitte sisustaessa ympäristövaikutusta? Onko heittää lisää näkökulmia listaan tai kommenttia aiheeseen muuten?



8 kommenttia :

  1. Kiitos, kiinnostava ja tärkeä aihe ja hyviä huomioita. Lisäisin tuohon vielä sen, että kun tekee mieli uutta, niin harkitse vielä kerran, tarvitsetko sitä todella (, siis vaikka se olisi hankittu käytettynä kirpparilta), vai pärjäisitkö kummiskin ilman? Entä voisitko lainata ja vaihdella tavaroita omassa ystäväpiirissä? Sekin voi joskus riittää tyydyttämään vaihtelunhalua, josta sisustamisessa usein on kysymys. - Lispe

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Ja jes, harkinta ostosten tekemisen yhteydessä on aina ilman muuta paikallaan. Lainaaminen ja vaihtaminen ovat huippu vinkki kans, hyvä kun tulit niistä huikkaamaan.

      Poista
  2. Aika hyvää pohdintaa ja järkevän kuuloiset periaatteet. Itsellä tässä kiinnittyy huomio siihen, että vaikka itselle tarpeettoman kierrättäminen onkin erittäin hyvä asia, tapahtuu siinä aika usein jonkinlaista hävikkiä, uutta omistajaa ei löydy ollenkaan tai tuotteen elinikä jää muuten lyhyeksi riippumatta edellisen omistajan hyvistä aikeista. Epäilen, että kierrätys myös lisää kulutusta, ihmiset ostaa helpommin uutta jos vanhakin kiertää helposti ja nopeasti.

    Sisustaminen ajatuksena ja hiilijalanjäljen hillitseminen kuulostaa jotenkin ristiriitaiselta. Sisustamisen mieltää joksikin muuksi kuin välttämättömämpien hyödykkeiden hankkimiseksi. Suomalaisten hiilijalanjälkien ollessa todella kaukana kestävältä tasolta, tuntuu, että sisustamisen kaltaiset 'ylellisyydet' ainakin kannattaisi unohtaa. Ainakin jos miettii laajempaa mittakaavaa, jos suuri osa ihmisistä sisustaa, tarvitaan melkoisia määriä uutta/hyväkuntoista silmää miellyttävää tavaraa, joka korvaa vähemmän miellyttävää rompetta, jolle kaikelle ei voi olettaa löytyvän uutta käyttäjää vaikka se olisikin käyttökelpoista muuten. Sisustaminenhan on toimintaa, jossa pyritään luomaan kauniimpi ja toimivampi ympäristö vaikka kotiin. Se on tavallaan jatkuva prosessi, jota voi hioa loputtomiin, kauneushan on katsojan silmässä ja tilojen käyttöön liittyvät tarpeet muuttuu ihmisten mukana. Jos niitä alkaa tarkemmin analysoimaan, voi varmasti todeta, että suurin osa omistamistamme ja haluamamistamme tavaroista ei ole elintärkeitä ja melko suuren osuuden kohdalla elämänlaatukaan ei juuri hetkahtaisi jos joutuisi olemaan ilman.

    Toi loppuun käyttämisen ajatus on myös aika liukuva. Sen voi ajatella täyttyvän, kun tyynyliinassa on ensimmäinen pieni reikä tai sitten, kun se reikä on kasvanut niin, ettei tyynyliina suojaa enää tyynyä. Kummasti olen huomannut olevani taipuvaisempi luopumaan nopeammin tekstiilistä, jossa on reikä, jos se ei miellytä silmää muuten kuin niistä suosikeista. Sitten on vielä se, että joku esine voi olla loppuunkäytetty alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan, mutta sisältää jotain käyttökelpoista muuta käyttöä ajatellen. Tässä tulee usein omien tuunaustaitojen rajat vastaan ja se, että juuri sillä hetkellä ei itsellä tunnu olevan käyttöä sille asialle muussa muodossa. Monesti juuri rikkinäisen materiaalin kierrätys on hankalaa ja siinä tärkeintä tuntuu olevan saada asia pois silmistään. Tässä kuitenkin tulee se ajatus, että voisiko sen käyttää vielä perusteellisemmin loppuun itse. Tällä ajatuskululla kun menee, jää sisustamiselle aika vähän tilaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah ihanaa, kiitos Heidi laajasti pohdiskelevasta kommentistasi! Tää kirvoitti mussa monta jatkoajatusta:) Tuo kierrätyksen kulutusta lisäävä vaikutus jota pohdit tuossa ekassa kappaleessa oli itseasiassa juurikin Sitran edustajan huolenaihe siellä tilaisuudessa josta tuossa mainitsin. Varmasti osin on niinkin. Ja varmasti kierrätyskulttuurin voimakkaalla yleistymisellä (valtavirtaistumisella?) on toisaalta paljon positiivisiakin piilovaikutuksia. Puhun nyt toki vain omasta puolestani, mutta esmes parikymmentä vuotta kirppistelleenä olen nähnyt osani niistä hyödyttömistä tavaramääristä joita ei ehkä koskaan olisi pitänyt kenenkään tuottaa saatikka ostaa. Se on toiminut mun kohdalla aika tehokkaasti ostamisharkinnan lisääjänä ennemmin kuin itse ostostelun lisääjänä.

      Mietin tätä tekstiä julkaistessa että voikohan keskustelua sisustamisen ympäristövaikutuksista käydä ilman että kyseenalaistaa sisustamisen kokonaan toimintana sinänsä. Ehkä toivon että voisi. Ajattelisin että sisustusharrastajien kesken keskustelu olisi hedelmällisempää ja vaikuttavampaa jos lähdettäisi ehdotuksista joilla kukin voi muuttaa toimiaan ekologisempaan suuntaan. Jos taas todetaan (kärjistetysti) että kannattaisi ympäristön nimissä lopettaa sisustaminen tykkänään, loppuu keskustelu aika nopeasti siihen. Silloin ei ehkä pääse muodostumaan niitä kuuluisia pieniäkään puroja.

      Osasinkohan selittää mitä tarkoitan? Jos vaikka jääkiekkoa harrastava henkilö pohtii miten voisi harrastuksensa puitteissa toimia ympäristöystävällisemmin, hänen toimensa tuskin muuttuvat ympäristöystävällisemmiksi sillä että hänelle ehdottaa lätkän lopettamista. Lopettamisehdotus saattaisi kuitenkin aika nopeasti joltakin taholta kysyttäessä tulla, liittyyhän lätkän pelaamiseen kosolti hiilijalanjälkeä kasvattavaa ulottuvuutta, matkustamista, jäähalleja yms. joiden kohdalla varmasti voi tehdä ympäristöä ajatellen kestävämpiä valintoja. Tuskin hän lopettaisi. Mutta ehkä lopettaisi keskustelun ja siirtyisi etsimään vastauksia muualta.

      Hei onpa mukavaa pyöritellä näitä ajatuksia!

      Vielä nopsat näkökulmat tuon viimeisen kappaleesi pohdintoihin. Reikäteoriasi saattaa monelta osin pitää paikkansa :) Mutta kuitenkin ensin on ollut etes jonkinlainen reikä olemassa ennekuin tyynyliinaa on lähdetty vaihtamaan! Onkohan tuon rikkinäisen materiaalin kierrättäminen yleisesti ottaen helpompaa silloin jos kyseessä on luonnonmateriaali? Jotenkin kuvittelisin että olisi, voin toki olla väärässäkin. Siltä pohjalta mä olen itse ajatellut että luonnonmatskujen suosiminen sisustuksessa voisi olla yksi positiivinen tekijä.

      Poista
  3. Olipa hyvä kirjoitus ja kommenttiosio helmiä täynnä!

    Mie jäin miettimään, että miten määritellä "sisustaminen" tai "sisustusharrastus"? Millä puhua siitä, että laittaa kotiaan, jollei varsinaisesti harrasta sisustusta? Minimalistihömpötyksiin hurahtaneena ajattelen, että myös karsiminen on sisustamista ja ylipäänsä kaikki kodin tarpeiden ja toimintojen kyseenalaistaminen ja uudelleen organisoiminen on sisustamista vaikkei se ehkä ole sisustamista jollekin toiselle.

    Oli se kodin seinien sisällä tapahtuva toiminta sitten mitä tahansa niin ekologisuuden huomioiminen ja kestävämmät ratkaisut tuskin vievät harhaan :)

    - Aino

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uuh, toi harrastamisen määrittely onkin vaikea. Mä saatoin tuossa ajatella ehkä niin että jos ei ole elämiselle välttämätöntä niin sitten ehkä lasketaan harrastamiseksi? Mutta sehän se on sitten taas oma keskustelunsa että miten elämälle välttämätön määritellään :D

      Poista
  4. Harrastaminen on varmaan jotain sellaista mitä tekee tietoisesti omaksi ilokseen. Siis vaikka ruoanlaitto on johonkin pisteeseen asti välttämätöntä ja jossain vaiheessa siihen paneutuminen muuttuu välttämättömyydestä harrastamiseksi. Luultavasti suuressa osassa meissä on jonkin asteista ruokaharrastajaa. Sisustuksessa voi tietysti ajatella, että tavaran vähentäminen ja järjestäminenkin mahtuu määritelmän alle, mutta se ei varmaan se perinteisin muoto siitä ole. Mut tavallaan luulis, että jos minimalismin ajattelee harrastuksena, tuleeko se koskaan valmiiksi vai riittääkö ihmisellä loputtomiin jotain mistä karsia elämässään? Mä kuvittelisin, että se kertoo jostain jatkuvasta osteluprosessista siellä taustalla tai sitten se aktiivinen harrastus muuttuu elämäntavaksi tai unohtuu, mikä taas ei ympäristön kannalta ole hyvä.

    Mikä meidän mielestä on välttämätöntä liittyy olennaisesti tähän länsimaiseen korkeaan elintasoon, joka jatkuvasti on kohonnut. Itse mieluummin tähyäisin jonnekin menneisyyteen sen materiaalisen välttämättömyyden suhteen. Sekin on kyllä mielenkiintoista, että eri ihmisille loppuun kuluttaminen tarkoittaa eri asioita. Joku lähtee sujuvasti ihmisten ilmoille iso reikä paidassaan, toiselle lievemmät käytön jäljet vaatteissa on jo syy siirtää ne kotikäyttöön tai kierrätykseen. Toiset on hirmu tarkkoja omista vaatteistaan ja toisille taas se miltä kotona näyttää on tosi tärkeää.

    Mulla itsellä linjanveto menee varmaan tällä hetkellä jokseenkin siinä, että vaatteissa ei olisi näkyviä reikiä, mutta kodin tekstiileissä pienet ei haittaa. Toki niitä korjailen, mutta usein näissä pieni reikä muuttuu nopeasti isommaksi ja sitten se ei enää yleensä toimi käyttötarkoituksessaan. Taisin olla aiemmin hieman sisustusorientoituneempi, kun tuntuu, että perspektiivi on muuttunut. Aiemmin olin heittämässä pois kodin tekstiileitä heti sen pienen reiän ilmaantuessa, nyt olen sillä kannalla, että se ei yleensä haittaa. Näen enemmän tuotteen sen käytettävyyden ja materiaalin kautta kuin sisustustuotteena, jonka virheetön ulkonäkö olisi tärkeintä. Ehkä olen jotenkin myös alkanut arvostaa enemmän sitä mitä minulla on ja tietoisesti vähemmän keskittyä siihen mitä voisin hankkia.

    Tekstiilijätteen kierrätys on vielä aika keskeneräinen asia. Siinä on juuri se ongelma, että suurin osa tekstiileistä on sekoitteita ja ilmeisesti niiden käyttäminen sellaisenaan tai kuituina on sitten vaikeaa. Että sikäli tässä vaiheessa luonnonkuidut tavallaan on parempi vaihtoehto. Toisaalta en välttämättä haluaisi luonnonkuituja ihan kaikkeen, niiden kestävyys kovassa kulutuksessa on usein aika heikkoa. Keinokuiduissa taas on laaduissa eroa, jotkut on esim kulutuksen kestävyydessä tosi hyviä, toiset taas kulahtaa hirveän helposti ja päästelee mikromuoveja pesuvesiin... Keinokuitujen valmistus voi olla vähäpäästöisempää kuin esim puuvillan kasvatus.

    En halua mitenkään torpata asioista keskustelemista. Enhän mä vaikka ruokavalinnoissakaan liputa veganismin puolesta vaan sellaisen noin 80% kasviperäisyyden puolesta. Suuret linjat kuntoon, on yleensä helpommin lähestyttävää ja mielekkäämpää kuin totaalisempi lähestymistapa.

    Ehkä tässä on kuitenkin se, että ympäristöystävällisyydestä puhuttaessa helposti menee sekaisin haittojen pienentäminen ja positiivisen vaikutuksen aikaansaaminen. Tulee siis helposti ajatelleeksi, että jonkun paremman valinnan tekemällä saa aikaan jotain positiivisia vaikutuksia, vaikka kyse on oikeastaan siitä, että hankinnan haittavaikutukset on pienemmät kuin muissa tuotteissa. Eli ihmiset helposti viherpesee omaa kulutustaan, unohtamalla, että hyvästäkin valinnasta ostoksilla on kuitenkin aina myös haittaa. Kirppistelyssä on varmasti noi molemmat puolet, luulen, että toi sun näkökulma tulee esille vasta tietyn perehtyneisyyden asteen jälkeen, jolloin kuitenkin suuri massa saattaa helposti toimia vähän ajattelemattomammin.

    VastaaPoista
  5. Muovi... Sisustan, mutta täysin ilman muovia. En myöskään osta nk. sisustustavaraa lainkaan. Pelkkiä käyttöesineitä tai taidetta. Ikeaa ostan vain kierrätettynä. Pitää muistaa, että jokainen ostos lisää, jonkun muun kulutusta. Aina.

    VastaaPoista