27.6.2017

Tikuista asiaa


Kaupallinen yhteistyö: Sampo tulitikut

Ne eivät saa koskaan päästä maalla loppumaan. Ilman tulitikkuja ei syty saunaan pesään valkea eikä lämpene keittiössä hella. Vihreässä talossa vierailleet tietävät että olen tikuistani tarkka. Keittiössä on omansa, saunalla omansa, eikä niitä saa sekoittaa. Kyökin tikkurasiat ovat värikkäitä retromallisia, saunalla luotetaan Sampoon. Kahden erilaisen rasiamallin systeemillä tikkujen paikasta ei ole koskaan epäselvää eivätkä ne jää seilaamaan takkien taskuun. Tikkumerkkien suhteen ei jousteta, näiden rapsakkaan raapaisuvarmuuteen luotetaan.


Saunan Sampot säilytetään mustassa Marimekon Muija-kuvioisessa peltipurkissa pukuhuoneen pienen kaapin päällä. Sinne niitä palautetaan seilaamasta verkkahousujen taskuista ja ties mistä. Välillä  purkin tikkuaskimäärä saattaa hetkeksi huveta mutta pohja ei koskaan näy. Pidän huolta että aina ostetaan puntti jos askien määrä uhkaavasti vähenee.


Jos jokin vetää fiilingin saunanlämmityshommissa mustaksi niin se että joku nurjamielinen laittaa poltetut tikut takaisin rasiaan. Kyllä en semmoista toimintaa ymmärrä enkä hyväksy!


Olen perinteisen tikkukoon naisia. Vaikka joskus olisi tarpeen sytytellä pidemmällä tulitikulla etteivät näpit pala, ostan silti melkein poikkeuksetta Samponi traditionaalisessa pienessä koossa. Tulen tekemisessä on omat kommervenkkinsä ja jokaisessa tulisijassa oma luonteensa. On tämän tee-se-itse -naisen kunnia-asia saada tuli omassa torpassa aikaan ilman vippaskonsteja, vain sytykepaperilla ja mielellään vain yhden tulitikun raapaisulla. Silloin pitää tietää millainen määrä halkoja tarvitaan ja miten ne asetellaan, mihin väliin suikkastaan sanomalehteä, miten saadaan aikaan otollinen veto.




Mutta jos sataa monta päivää putkeen, on myönnyttävä. Kosteus tunkeutuu jokaiseen kolkkaan ja sytykepaperit saunan pukuhuoneessa pehmenevät. Uskollinen haapapuinen tulitikkumerkkini syttyy kyllä säässä kuin säässä. Mutta halot tulipesässä vain hiiltyvät ja sytykkeet kytevät kituen. Silloin tartun pitkin hampain douppinkiin. Ässimmät sytytyspalat ovat minusta sellaisia joita ei tarvitse erikseen tikuilla korventaa, vaan ne syttyvät itse kuin stidit konsanaan raapaisemalla askin kylkeen.



Tulen kautta tämä mökki elää ja hengittää. Se lämmittää saunan kiukaan lisäksi rintamamiestalon keskusmuurin joka hönkii sitten hehkuaan kaikkiin huoneisiin. Lämmityksen sivutuotteena keitellään teetä, tehdään ruokaa, kuumennellaan vettä tiskiin ja pesuihin ja pyykätään pyykkejä. Kun tuli on saatu hellaan syttymään, katsellaan sen loimotusta hiljentyen hyvä tovi. Kun tikkuaski on tehnyt tehtävänsä, rahistellaan sitä hetki rytmikkäästi kuin marakassia ja nakataan sitten takaisin peltirasiaansa odottamaan seuraavaa tärkeää sytytystehtävää.

9 kommenttia :

  1. Stidit aiheuttaa paljon ärsytystä jos ne "ei toimi". Jos joudut raatiin monta kertaa kunnes tikku vaan katkeaa, tai jos joku on vieny saunasta mukanaan! Ja toi että ne käytetyt laitetaan takas rasiaan!!! Argh! Mutta äärimmäisen nautinnollista kun yksi raapaisu ja pesä on tulessa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kyllä! Mä en kestä semmosia tikkuja joita joutuu raapaisemaan monta kertaa ennenkuin syttyvät. Ja tikulla silmään niitä jotka laittavat poltetut rasiaan takas! :D

      Poista
  2. Olipa kiva postaus. Itse olen huolimaton tikkuilija ja haluaisin olla tikkuperfektionisti, kuten sinä. Miksihän tikkuaskia tulee ravisteltua?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Sanna! Hahaa, mietin samaa että miksi sitä tikkuaskia pitää silläviisiin rytmikkäästi lopuksi ravistella. Mutta kiva rituaali, yhtä kaikki!

      Poista
  3. Ihana postaus :D Tikusta asiaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tätä oli kyllä kiva tehdä :)

      Poista
  4. Miehelläni on myös tuo raivostuttava tapa laittaa käytetty tikku rasiaan sen sijaan että heittäisi takkaan. >:( muutaman ärräpään olen päästänyt kun askissa ei ole enää muita ollutkaan enkä löydä uutta askia,kun on ottanut niitä paheelliseen käyttöön eli tupakointiin. Olen myös tarkka siitä että yksi koristeellinen aski on aina takan reunalla ja olen miestä kieltänyt sitä ottamasta tupakointitarkoituksiin. Silti ei ole yksi eikä kaksikaan kertaa kun se on kadonnut, mies on kieltänyt syytökset ja sitten se vähin äänin on palannut jonkun ajan päästä takan reunalle ja mies on teeskennellyt että se oli siinä koko ajan. :D Ja tietysti se on sitten täynnä niitä poltettuja tikkuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo se on just pahinta kun luulet että rasiassa on vielä tikkuja mutta ne onkin kaikki poltettuja! Kyllä on omituista hommaa se. Luulisi että on helpompi viskata tulipesään kuin ujutella takaisin rasiaan. Ja jos jossakin on tikkuaski niin jo se vain pian katoaa. Siksi tässä taloudessa tikkuaskeja aina isot läjät. :D

      Poista
  5. Jätän askiin usein kynttilänsytytystikuiksi niitä vain päästään palaneita yksilöitä, kun usein ei kynttilämäärään yksi tai kaksikaan tikkua riitä, niin on hyvä olla pari jo poltettua tulenjakoon. Eivät mene turhaan hukkaan, hah! Tulevat kuitenkin lähes aina seuraavalla käyttökerralla loppuunpoltetuiksi.

    VastaaPoista

Blog Design by Get Polished