31.3.2016

Marimekko meillä: kevään ja kesän uutuuksia



















Kaupallinen yhteistyö: Marimekko


Kylläpä nämä blogityöt voivatkin vaan olla innostavia! Ilokseni voin sanoa että innostavia juttuja näkyy tämän blogin horisontissa enemmänkin, mutta aloitetaanpa nyt tästä herkusta. Marimekko antoi nimittäin mulle ihan älyttömän mieluisan tehtävän kokeilla ja kuvata miltä tämän kevään ja kesän uutuudet näyttäisivät meillä kotona. Palasin hetkeksi mielessäni opiskeluaikojeni vuosiin Marimekon myymälöissä. Silloin työkseni myin, järkkäilin, hypistelin ja yhdistelin kaikkea kaunista. Sieltä on jäänyt rakkaus talon moniin kuoseihin, väreihin ja rohkeaan sisustamiseen.

Meille kotiin kuvattavaksi valikoitui uutuuskuosi Tiara, jonka on suunnitellut Erja Hirvi. Kuosi on suunniteltu käyttäen mustetta ja vesivärejä, kasvit ja kukat inspiraationa. Erilaiset villit kukkaset, lehdet ja siemenkodat kasvavat hehkuvan oransseista varsista, siellä täällä pilkahtelee kirkas keltainen. Kuosin pääväriksi nousee vihreä syvissä sävyissään. Tiarasta on tehty kevääksi Oiva-astioita ja kangastuotteita, hauskimmasta päästä minusta tuo kuvioitu keraaminen kannu, komea tarjotin ja pieni neliön muotoinen lautanen.

Tiaran kaveriksi valkkasin kuvattavaksi Oiva Siirtolapuutarha -sarjan mustavalkoisia astioita ja purkkeja ja Armi Ratian ruudullista Tiiliskivi-kuosia.  Lisäksi kuvissa vilahtelevat Carina Seth-Anderssonin Marimekolle suunnittelemat uutuudet, tosi hienot kookkaat lasimaljakot valkoinen Ming ja kirkas Urna. Varsinkin tuo laakea Urna-maljakko taipuu moneen. Mä ujuttelinkin vihreät oksat kokeeksi sen sisäpuolelle ja testailin miten se palvelisi appelsiinien säilyttimenä.

Monet Marimekon vahvat kuosit ovat minusta siitä jänniä että niitä on yllättävän helppo yhdistellä muihin väreihin ja kuvioihin. Tiaran kasvien värit osuivatkin hyvin yhteen meidän kaupunkikodin krumeluurikoristeisen vihreän kaakeliuunin kanssa. Kuosin orgaaniset kuviot olivatkin passeli pari vanhalle marokkolaiselle matolle. Ja meidän aikaa nähneiden Artek-huonekalujen kumppanina nuo Marimekon tujummat kuosit kyllä aina vain mun mielestäni toimivat. Vaikka Tiara-kuosikin on ensivilkaisulla aika villi, on se isoinakin röykkiöinä lopulta rauhallinen. Ja terästyy entisestään kun saa rinnalleen graafista mustavalkoista; Räsymatto-kuosin palloja ja Tiiliskivi-kuosin jämptiä ruudukkoa. Puhtaaseen valkoiseen yhdistettynä Tiara on keväinen ja rapsakan raikas. Siitä vain valkoiselle pöydän kannelle kattamaan!

Marimekon tämän kevään mallisto on ensimmäinen joka on syntynyt kokonaan uuden luovan johtajan Anna Teurnellin luotsauksessa ja jotakin uudenlaista hän on kyllä kokonaisuuten puhaltanut. Samaan aikaan mallisto on mun mielestä kuitenkin edelleen ehtaa Marimekkoa: uraauurtaneiden, vahvojen Marimekko-naisten vaikutus näkyy selvästi. Uudet kuviot ja tuotteet jatkavat Vuokko Eskolin-Nurmesniemen, Annika Rimalan, Maija Isolan ja kumppaneiden omintakeista, vaivatonta ja ajatonta meininkiä.

30.3.2016

Kaupunkikodin remonttipäivitys, osa 15: uuden keittiön asennus alkanut








Uudet keittiönkaapit ja -koneet ovat alkaneet pikkuhiljaa löytää paikkojansa. Tummanharmaa väri osoittautui ihan nappivalinnaksi tähän asuntoon. Passaa lipeöidyn lattian kanssa aika hyvin. Minä olin pitkään valkkaamassa vaalean harmaata sävyä, kun ajattelin että tumma saattaa olla liian tuju. Epäilin myös miten se sopisi kaakeliuunin kanssa yhteen. Mutta onneksi kuitenkin tuohon tummempaan päädyttiin, se näyttää kokonaisuudessa oikein hyvältä. Pienistä mallipaloista värejä oli vähän hankala valkata - oikeastaan vasta isoista elementeistä paikallaan näkikin toimiiko lopulta vai eikö. Hyvin kävi.

Uunikin on jo tullut, tykkään siitä tosi paljon. Tuossa Whirlpoolin mallissa on aika kiva vähän vanhahtava ulkomuoto, olematta kuitenkaan liian koristeellinen. Se tilattiin lopulta virolaisesta nettikaupasta, koska oli Suomessa maahantuojalta kokonaan loppu. Uunin kahvan ja namiskoiden piti nettikaupan myyjän mukaan olla messinkiset, mutta kun pakettia avattiin niin terästä sieltä sitten kuitenkin löytyi. No, en minä jaksa enää ruveta venkslaamaan. Hieno se on noinkin!

Keittiöduunit taukoavat taas joiksikin päiviksi kun asentavien tahojen pitää välillä tehdä muita hommia. Laitan kuvia sitten taas kun etenee. Ero tuohon ennen-kuvaan on kuitenkin jo aika huima, vaikka vasta ensimmäisiä runkoja on asenneltu ja sokkelikin on vain malliksi paikallaan.

25.3.2016

Pitääkö vai luopuako?



Pitäisi muistaa että sisustusmieli aika varmasti muuttuu kun aikaa kuluu. Pohdin sitä kun katselin tätä olkkarin nurkassa valaisevaa jalkalamppua. Lampun on suunnitellut Lisa Johansson-Pape ja se on valmistettu 60-luvun lopulla. Ostin sen ystävän varastosta joskus vuosia sitten ja tykkäsin heti - niinkuin Johansson-Papen tuotannosta muutenkin. Mutta sitten seuraavaan kotiin se ei oikein istunutkaan, vaan näytti jotenkin liian hotellimaiselta. Etsi paikkaansa ja oli vähän joka nurkassa tiellä. Mietin jo että pitäiskö se kuitenkin laittaa myyntiin. Mutta onneksi en saanut aikaiseksi, koska tässä uudessa kodissa lamppurakkaus taas roihuaa kuumempana kuin koskaan. Valaisimen kermanvalkoinen väri ja messinkiset yksityiskohdat ovat taas minusta oikein ihanat ja sen mallikin viehättävästi erilainen kuin minkään muun näkemäni jalkalampun. Tuntuu jopa siltä että tämä vois olla yksi sellainen loppuelämän esine.

Mikä se tämän lampputarinan opetus sitten olisi? No, jos joku esine kyllästyttää tai tuntuu sillä hetkellä tarpeettomalta niin en säntää oikopäätä hankkiutumaan siitä eroon. Annan vaikka ensihätään jollekulle kaverille tai siskolle lainaan. Aika sitten näyttäköön että onko se oikeasti eron paikka vaiko vain tilapäinen huuman laimeneminen.



23.3.2016

Kaksi huippua puutarhakirjaa ja edulliset viljelylaatikot



Onkos siellä ruudun toisella puolella nyt justiin muita jotka ovat hurahtaneet viljelemään itse pihalla tai partsilla yrttejä, salaatteja ynnä muita vihreitä? Tuntuu että oma puutarhainnostukseni koko ajan vain kasvaa vaikka osaamista ei vieläkään ihan mahdottomasti ole. Mutta joka suvi oppii jotain uutta. Keväisen kasvun kohinan seuraaminen on kyllä vuosi vuodelta entistäkin koukuttavampaa puuhaa. Nyt pari vinkkiä teille jotka olette saman kuumeen kourissa.

Ensinnä kaksi ihan huippua kirjaa, joista aion itse poimia kylvöhommiin vinkin jos toisenkin. Lena Israelssonin Keittiöpuutarhuri on tosi informatiivinen ja kaunis paketti kaiken syötävän kasvattamisesta. Kirjasta on harmillisesti painos loppu, eikä sitä oikein löydy mistään ostettavaksi. Mutta kirjastosta löytyy, sieltä hain lainaksi omankin kappaleeni. Toinen hyvä opus on ihan uunituore ja vasta kauppoihin tullut, sen saatavuudessa ei siis ongelmia: Kati Jukaraisen, Maria Keräsen ja Hanna Sumarin Keittiöpuutarha. Tässä kirjassa on tiedon ja vinkkien puolesta samaa henkeä kuin Israelssonin klassikossa, mutta hiukan tiiviimmässä muodossa. Lisäksi lopussa on kaunis paketti ruokaohjeita puutarhan antimista. Ahmin noita kumpaistakin nyt iltalukemisena, molempi parempi.



Ja sitten kun kirjat on luettu niin eiku kasvattelemaan! Kuormalavan kaulukset ovat huippuja puutarhan viljelyhommiin. Taitavatkin nykyään olla aika suosittuja viljelylaatikoina eikä niitä enää löydä tuosta vain ilmaiseksi tai pikkurahalla lojumasta. Kevätsuunnitelmissa on laajentaa mökillä puutarhaa uusilla viljelylootilla. Pitkän etsinnän jälkeen halvimmat lavankaulukset löytyivät kympillä kipale Biltemasta. Nämä ovat mun metsästystuloksieni mukaan edullisimmat mitä tällä hetkellä löytyy - halvempia kuin muutamista kuormalavafirmoista kyselemäni käytetyt yksilöt (Ja jos jostain löytyy vielä edullisemmin niin saa vinkata!). Ovat vielä käsittelemätöntä kuusta,  nämä voi siis sipaista sen värisiksi kuin haluaa myrkyttömästi vaikka tuolla Osmon Ecogardenilla.  Näitä lootia on mulla nyt pino odottamassa että viimeisetkin lumet sulavat Vihreän talon pihasta.

21.3.2016

Kirppislöytö --- Marimekon Artturi ja Johansson-Papen Lisa



Remonttitohinoiden keskellä ei ole kauheasti kirppistellä, mutta kerran ehdittiin sentään tehdä siskon kanssa pieni kirpputoriturnee tammi-helmikuussakin. Muuton alla ei todella tehnyt mieli hankkia tavaraa sen kummemmin. Mutta nämä Marimekon jykevät Artturi-lasit ovat sellaisia että aina nappaan kirppikseltä mukaan jos löytyy - tällä kertaa ne menivätkin keräilyä aloittelevan ystävän kaappiin. Laseja on valmistettu vissiin 60-luvulla ja ne on tehty ilmeisesti alunperin olutlaseiksi - ne ovat komean kokoiset ja tosi paksua lasia. Yleensä myyjät eivät ehkä tiedä Artturien alkuperää ja siksi näitä löytyykin joskus aika halvalla. Taisivat tälläkin kertaa maksaa vain pari euroa kappaleelta. 

Myös nuo Facebookin kirppikset ovat pikkuhiljaa nousemassa varteenotettaviksi paikoiksi tehdä sisustusostoksia. Niitä pitää kyllä seurata aktiivisesti ja olla päätöksissä aika nopea jos löytöjä haluaa tehdä. Pohjoismaisen Designin kirpputori ja Minimalistin sisustuskirpputori ovat jo mun listoilla ja toisesta niistä nappasinkin aika vastikään Johansson-Papen Lisa-valaisimen. Tuo yksilö on ilmeisesti vähän vanhempaa tuotantoa ja sen messinkipinnassa on tosi kaunis himmeä hohto. Oman kaupungin ja kaupunginosan kirppisryhmät ovat kans hyviä paikkoja ostaa ja myydä, mutta niissä on sitten tietenkin myynnissä kaikenlaista tavaraa aivan laidasta laitaan.

Olisko teillä antaa vinkkejä muista hyvistä sisustuskirpputoreista Facebookissa joita kannattaisi seurailla?

19.3.2016

Kaupunkikodin remonttipäivitys, osa 14: ei etene









Muuton jälkeen ei ole kyllä huvittanut senttimetriäkään jatkaa remontin viimeistelyä. Vapaahetket on käytetty sohvalla torkkumiseen, töllön vahtaamiseen (näemmä rakastan Teboilia) ja koirien rapsutteluun. Jalkalistat ovat edelleen irti, ikkunat pesemättä ja smyygit maalaamatta. Säilytyskalusteitakaan ei ole vielä toimerruttu hankkimaan ja muuttolaatikoita on pinoissa purkamatta. Jospa keittiön saapuminen ensi viikolla laittaisi sitten taas vauhtia persauksiin ja lisäisi loppumetrien motivaatiota. Nyt kerätään lähinnä innostusta viikata pyykit narulta väliaikaisvaatesäilöön - eli pahvilaatikkoon. Mikäpä kiire tässä toisaalta on. Kai ne tämmöiset vaiheetkin kuuluvat remonttiin. Osa rosessia, näkisin.

Viis keskeneräisyydestä ja akuutista laiskuudesta - täällä kotona on ihanaa. Tuntuu niin viimesen päälle kodilta ja viihtyisältä ja omannäköiseltä. Kadunkulmat ikkunan alla tuntuvat myös jo kovin tutuilta. Korttelileipomosta on löytynyt suosikkilihis ja koirapuistoa on käyty ahkerasti haistelemassa.

Mutta nyt jos haluatte nähdä kauniita ja inspiroivia koteja joissa ei ole pyykit kuivumassa, käykäähän katsomassa ketkä tulivat valituiksi StyleRoomin Suomen inspiroivin koti -äänestyksen finaaliin!  Joukossa on viisi keskenään mainion erilaista ehdokasta, kaikki tosi suosittuja ja paljon katseltuja jäseniä StyleRoomissa. Yleisö päättää voittajan äänestämällä ja äänestäneiden kesken arvotaan StyleRoomin tapaan reilusti palkintoja. Mua ilahduttaa se että kaikilla ehdokkailla on sisustuksessaan ainakin hiukan jotain vintagea, vanhaa tai kierrätettyä - vaikka jokunen modernia tyyliä noin muuten edustaisikin. Nyt on kyl aika vaikea valkata kenelle ääni menee...


18.3.2016

Vinkki kilpipiileaa etsiville



Kauniita ja hauskan näköisiä kilpipiileoita on vilahdellut kuvissa siellä täällä, mutta niitä on ollut vähän hankala löytää. Mulla on ollut pari vuotta yksi tällainen kasvatti jonka olen saanut mustan pörssin pistokkaana Suskilta. Mutta nyt kilpipiileoita alkaa vissiin saada muualtakin kuin tiskin alta. Toissapäivänä kurvailin kevätpäissäni Plantageniin haistelemaan multaa ja sitruspuiden kukintoja ja siellähän niitä elefantinkorvaisia oli kuudella eurolla! Tämä vinkkinä jos olet sattumalta tuloksetta etsiskellyt omaa kilpipiileaa.

Nyt pitää vielä muistaa hakea maalta ruukkuvarastoista ruukku ja multavarastoista multaa uudelle piileatulokkaalle. Sitten vaan komiaa vartta kasvattelemaan.

15.3.2016

Väliaikaiskeittiö ja kaksi lounaspaikkavinkkiä



Vielä reilun viikon eletään kaupunkikodissa ilman keittiötä. Keittiöttömyys on tarkoittanut alkeellista kokkausta pienellä keittolevyllä ja tiskausoperaatioita suihkun lattialla. Keittonurkkauksessa on kamaa ja kampetta, se mitä tarvitsee on aina siellä alimmassa laatikossa. Tästäkin johtuen on syöty aika paljon ulkona. Mutta onni on se että tässä meidän nurkilla riittää kyllä kivoja ruokapaikkoja! Nyt vinkkaan kahdesta lounaspaikasta Helsingissä, jotka mun mielestäni tällä hetkellä ovat yli muiden. Nämä kannattaa laittaa korvan taa kaupunkivisiittejä ajatellen, hinta ja laatu kohtaavat viimesen päälle.



Hoku on pikkuinen ravintola joka tarjoilee havaijilaista ruokaa Merimiehenkatu 18:ssa Punavuoressa. Paikka on lounasaikaan 11-14.30 tosi suosittu, joten jos haluat varmistaa pöytäpaikan ole oven takana jo viittä vaille yksitoista. Lounaslistan klassikko on hillittömän hyvä teriyaki-lohi. Yleensä vaihdan annoksen riisin tilatessa perunasalaattiin; riisi on Hokussa myös tosi hyvää, mutta pottusalaatti se vasta hyvää onkin! Olen maistellut listalta lohen lisäksi myös siikaa ja possua, kaikki mahtavia.

Hoku on tosiaan usein lounaalla täynnä kuin turusen pyssy, mutta myy annoksia myös mukaan. Jos et saa pöytää niin ota ruoka kainaloon. Kesäaikaan sen voi syödä vaikka meren rannassa istuen.




Toinen lounasvinkki joka ei koskaan petä on Abertinkadun Pompier. Se sijaitsee Kampissa, pienellä sisäpihalla osoitteessa Albertinkatu 29. Vanhassa Helsingin VPK:n talossa sijaitseva ravintola on sym-paat-ti-nen. Palvelu on huumorintajuista, kotiruokafiiliksellä tehty lounas aina aivan ihana ja miljöö musiikkeineen itsessään mieletön. Ravintolasalissa istuessa tuntuu siltä kuin vpk:n kokous joskus 60-luvulla olisi justiinsa päättynyt. Olen käynyt Pompierissa lounaalla monet kerrat ja aina sieltä lähtiessä on maha täynnä ja tosi hyvä mieli. Suosittelen ottamaan lounaaksi "kaikki herkut" (13 eur) jotta pääset maistelemaan lämpimän pääruoan lisäksi salaattipöydän vaihtuvat, huippuhyvät marinoidut kasvikset ja päivän keitonkin. Kassalta saa myös halutessaan pienen lounasviinin kahdella eurolla. Pompierin sali on aika iso ja sinne mahtuu kokemukseni mukaan aina - silläkin tapaa paikka on takuuvarma.

Myös Espalta löytyy Pompier, joka on hitusen fiinimpi ja asteen tyyriimpi - toki hyvä sekin.

Jos teillä jollakulla on kuumia lounaspaikkavinkkejä niin vinkatakaa ihmeessä kommentilaatikkoon! Muutkin kaupungit kuin Helsinki kiinnostavat kovasti, esimerkiksi vakioretkikohteissa Turku, Tampere, Rauma ja Pori olen monesti ollut huippua lounasta vailla.

14.3.2016

Kokkailua maalla: Turkkilaiset aamiaismunat




Glorian ruoka ja viini on kyllä hyvä lehti. Siinä on tosi kauniit ja inspiroivat kuvat ja mulle sopivan helponhaastavat reseptit joita tekee mieli testata. Nappaan aina irtonumeron uunituoreena ruokakaupasta kärryyn mukaan ja kokkailen useammankin ohjeen läpi. Jokaisessa lehdessä on jotain uutta ja yllättävää, niinkuin nyt tässä uusimmassa pääsiäisnumerossa Turkkilaiset gilbir-aamiaismunat. Jugurtin ja kananmunien yhdistelmä kuulosti ensialkuun aika eksoottiselta, mutta heti houkuttavalta. Maalla kylässä olleen Eevan kanssa hoksattiin että melkein kaikki tarvittavat aineksethan löytyvät sattumalta kaapeista ja päätettiin laittaa aamulla uppomunat tulille.

Ja oli muuten hyvää! Turkkilaisen jugurtin ja uppomunien lisäksi annokseen tuli savupaprikavoisulaa ja yrttiöljyä. Tätä tehdään taatusti toistekin. Alkuperäistä ohjetta muokattiin hiukan: savupaprikan määrää lisättiin. Yrttiöljyyn löytyi meiltä vain korianteria, puuttuvien lehtipersiljan ja oreganon sijaiseksi laitettiin kevätsipulia. Muokattu ohje meni suurinpiirtein näin:


Turkkilaiset gilbir-aamiaismunat kahdelle

3 dl turkkilaista jugurttia
4 kananmunaa
2 l vettä
n. 1dl  väkiviinaetikkaa


Yrttiöljy

nippu korianteria silputtuna
kevätsipulia silputtuna
valkosipulin kynsi hienonnetuna
4rkl oliiviöjyä
1 rkl valkoviinietikkaa
suolaa
mustapippuria

Savupaprikavoi

pari rkl voita
1tl savupaprikajauhetta


Sulata voi ja sekoita siihen savupaprikajauhe. Sekoita yrttiöljyn ainekset keskenään.

Valmista uppomunat: Kuumenna vesi kattilassa niin että se juuri ja juuri poreilee, melkein kiehuu. Riko munat yksittäin vaikka juomalaseihin valmiiksi. Lisää poreilevaan veteen väkiviinaetikka. Pyöräytä lusikalla veteen pieni kierre, kaada yksi muna kerrallaan kyytiin. Kattilassa mahtuu yhtä aikaa kypsymään kaksi uppomunaa, muuten menee hässäkäksi. Keitä 3-4 minuuttia, nosta sitten vedestä pois reikäkauhalla tai lusikalla.

Kokoa annokset pienille lautasille. Alle ensin jugurttia, päälle kaksi uppomunaa per annos, niiden päälle savupaprikavoita ja yrttiöljyä mausteeksi. Syö heti!



Muita landella kokkailtuja ja hyväksi havaittuja herkkuja löytyy muuten tästä blogista ruokapöydässä -tunnisteen alta!



12.3.2016

Vihdoinkin maalla












Kahteen kuukauteen ei keretty ollenkaan maalle Vihreään taloon. Alkoi tulla vierotusoireita ja hermo kiristyä. Ja ah sitä tunnetta kun pitkän tauon jälkeen käännytään autolla tutulle kinttupolulle ja kaupunkilaiset remonttistressin rippeet alkavat virrata jalkojen kautta pois. Ja pian sen jälkeen, kun on saatu ruokakassit kannettua jääkaappiin ja talo lämpimäksi, alkaa nukuttaa. Alkaa nukuttaa ihan tajuttomasti ja on mentävä sohvalle tai sänkyyn peiton alle nokosille. Lepo-sana saa mökillä aina ihan uuden merkityksen.


Samalla reissulla avattiin mämmisesonki. Luomumämmiä (ei lisättyä sokeria) ja vaniljakastiketta sen olla pitää!

(Kuva minusta lärpättämässä puhelimeen sohvalla: Eeva Kolu)

Blog Design by Get Polished