3.2.2016

KATJAN KOTONA



















Tässä blogissa on parikin silloin tällöin päivittyvää postaussarjaa. Yksi kertoo kattauksista, toinen siitä mitä milloinkin syödään. Ja sitten on tällainen sarja jossa käydään kylässä. Kameran kanssa on kyläilty muun muassa Eevan ihanassa puutalokodissa Loviisassa ja Mikon & Stellan edellisen kodissa keskellä kaupunkia. Ja sitten löytyy myös pari aika ikonista kotia suomalaisen muotoilun ja arkkitehtuurin historiasta, Alvar Aallon Riihitie ja Eliel Saarisen Hvitträsk. Ja monta muuta hienoa.

No nyt kyläilysarja jatkuu. Tällä kertaa tehdään visiitti luonnokosmetiikkavelho Katja Kokon kotiin. Katja asuu tässä samoilla nurkilla kuin minä ja kipitin kylään vanhaan kivitaloon kamera kainalossa. Helsinkiin satoi juuri muutaman sentin kerros kevyttä lunta ja asunnossa oli sopivasti älyttömän hieno valo. Minä kuvasin, Katja naputti töitä tietokoneella ja Romppu-kissa kuorsasi vieressä suosikkipaikassa omalla viltillään. Katjan sisustus on yhdistelmä kaunista vintagea ja hallittua puuterista värimaailmaa. Siellä täällä on kontrastina syviä sävyjä; harmaata, mustaa ja tummaa puuta. Yhden huoneen ja keittiön asunnossa on kalusteita ja tavaraa kaikenkaikkiaan ihanan vähän. Tuntuu että esineet joita Katjalla on, ovat todella valikoituneet harkiten. Kaunista on kaikkialla minne katsoo ja fiilis asunnossa on jotenkin ihanan boheemi.

Näistä kuvista ja tunnelmista sitten takaisin oman kodin remontin keskelle. Kiitos Katja kun sain käydä!

17 kommenttia :

Kaisa Palomäki kirjoitti...

Todella ihana koti! <3

Vilja @ muotoseikka\ kirjoitti...

Voi miten kaunis ja kotoisa koti!

Unknown kirjoitti...

Missä tuolla vieraat istuu, kun ei ole sohvaa tai nojatuoleja... Kovia metallituoleja vaan :-0

SarP kirjoitti...

Ihastuttava. Valoisa, simppeli ja lämminhenkinen.
Tykkään tästä(kin) postaussarjasta.

Syvältä.Sanna. kirjoitti...

Kaunista ja selkeää.

Syvältä.Sanna. kirjoitti...

Kaunista ja selkeää.

Anonyymi kirjoitti...

Niin valkoista, että silmiin sattuu. Koska tämä valkoisuusmuoti katoaa?

Annika kirjoitti...

Mulla tuli kommentistasi tällainen ajatus; taidan olla vähän allerginen sisustuksen trendeille ylipäänsä. Olisi hienoa että ihmiset tekisivät kodeistaan aina, muodeista riippumatta, itsensä näköisiä. Jollekin se tarkoittaisi kokovalkoista, jollekin värikästä, jollekin jotain muuta. Ja toinenkin ajatus: mistä sitten kuvia katsomalla tietää onko asunto jonkun muodin mukainen vai asujansa näköinen?

Annika kirjoitti...

On kyllä. Ja paikan päällä tosi levollista.

Annika kirjoitti...

Joo, se lämminhenkisyys! Ja kiitos, pitääpä jatkaa tätä(kin) sarjaa :)

Annika kirjoitti...

Haa! Mä ainakin heittäytyisin oitis sängylle :)

Annika kirjoitti...

On kyllä! Kukas se tämmönen ms Palomäki on? ;)

Annika kirjoitti...

Minustakin!

Unknown kirjoitti...

Yksinkertaisesti puhtaan kaunis ja taatusti asujan näköinen. Itse olen rönsyilijä ja kadehdin tällaisia askeettisia järjestyksen koteja, joissa kaikki tavarat vaatteista lyijykynään keskustelevat keskenään.

Unknown kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
naurispelto kirjoitti...

Jenni-Kaisa osasi tiivistää hyvin minunkin ajatukset! Ihanan näköistä, tuo mattokin tosiaan juttelee noiden vaatteiden kanssa jne. :) Ja vaikka meillä ei ole yhtään valkoista seinää lukuunottamatta palomuureja ja paria vessan kaakeliseinää, niin kyllähän nuo esineet pääsee valkoisella taustalla ihan eri tavalla esiin ja siinä mielessä valkoista välillä kaipaakin omaankin kotiin.

Jo kirjoitti...

eikös se koti laiteta itseä varten, ei mahdollisia vieraita varten? Kaunis pieni koti jossa on kuitenkin tilaa, loistava kuvasarja!