25.2.2014

Avaimia ajattomiin suomalaisiin sisustuksiin


 




Mä olen ihaillut sisustusarkkitehti Hanni Koroman kätten jälkeä jo kauan ja tiesinkin odottaa hyvää kun sain tämän opuksen käsiini. Hanni Koroma, Sami Sykkö ja Jaanis Kerkis ovat tehneet hienon sisustuskirjan, Avaimia ajattomiin suomalaisiin sisustuksiin. Kirjassa on Jaanis Kerkiksen ottamat, mahottoman kauniit kuvat. Upeista kuvista huolimatta sanoisin että sen paras anti on Sami Sykön kirjoittama teksti Hanni Koroman sisustusajatuksista. Ne ohjaavat tutkimaan sisustettavan asunnon historiaa, ympäröivää maisemaa ja huoneistossa kulkevaa valoa. Kirjassa esiteltävät kodit eivät seuraa trendejä, mutta ovat mitä suurimmassa määrin tässä ajassa kiinni. Ja sitten kuitenkin samaan aikaan sillä tavalla iättömiä, etteivät ehkä vanhene vuosikymmenissäkään. Tykkään, tykkään paljon.

Kirjasta löytyy myös liuta konkreettisia niksejä sisustamiseen; värien ja maalin kiiltoasteen valitsemiseen, seinien koemaalaamiseen, kaappien syvyyden miettimiseen, mattojen värin päättämiseen, ja niin edelleen. Ja ehkä nikseistä parhain:  kirjan asunnon asukas oli saanut valmistujaislahjaksi pari tuntia Hanni Koroman palveluja. Koroma oli tuossa kahdessa tunnissa valinnut asunnon seiniin värit, jotka tekivät sisustuksesta kokonaisen. Sisustusarkkitehdin voi siis palkata ihan vain hetkeksikin, antamaan sisustukselle oikeaa suuntaa.

Pelkään että kirjan mattapintainen, aranoloinen kansi pian selatessa lähmäytyy ja kolhiutuu pienestä klommoille. Tämän kirjan soisi nimittäin säilyvän somana pitkään. Sitä lukiessa melkein tekisi mieli hankkiutua johonkin uuteen suureen remppaprojektiin, jossa saisi taas miettiä kaiken alusta asti.

(Kirjan arvostelukappale saatu blogin kautta.)


A beautiful book about finnish interiors: "Avaimia ajattomiin suomalaisiin sisustuksiin" by Hanni Koroma, Sami Sykkö and Jaanis Kerkis.
.

16.2.2014

Yövesi






Joskus yöllä kesken unien iskee niin kova jano että siihen herää. Varsinkin talvella kun patterit hohkavat kuumina ja porin matissa poltetaan tulta. Silloin etenkin alkaa janottaa kun tietää että lähin vesitilkka on alakerrassa, kylmän ja pimeän porraskäytävän läpi kuljettavan matkan päässä. Olen alkanut pitää yöpöydällä sängyn vieressä yövettä patenttikorkkisessa lasipullossa. Ensin yöpöydällä oli pahvimuki, mutta sitten totesin että mitä kauniimpi yövesilasi, sitä mukavampi siitä on herätä juomaan.

A pretty bottle of water and a beautiful glass on the bedside table. Just in case i get thirsty during the night.
.

11.2.2014

Pihalla toukokuussa










 








 






 

Toukokuu on kyllä aika huikea kuukausi. Se alkaa siemenien hypistelyllä, kuoppien kaivuulla ja multasäkkien halailulla. Pihaan ilmestyy muhevia multaisia läikkiä kun puutarhuri suunnittelee valtakuntaansa neliömetri kerrallaan. Kirppiksiä kierrellään silmä kovana perinneperennan jakotaimet tähtäimessä. Jännitetään selviääkö laventelipöheikkö taas yhdestä talvesta (on selvinnyt jo kolmesta!). Ihmetellään mitä maasta nousee - istutinko mä tuommoisenkin viime vuonna? Kuun lopulla piha alkaa pukata vihreää niin että huimaa. Kun pääsee maalle, on heti käytävä vahtaamassa jokaisen pienen taimen viimeaikaiset saavutukset. Sitten levitetään patiolle katos, nostetaan korituolit varastosta ja avataan kuohuviini.

Oi toukokuu, ihan kohta se jo on. Vielä ehtii kuitenkin hetken kaikessa rauhassa täkin alla tuumata kuoppien paikkoja, suunnitella istutuksia ja valkata mielessään siemeniä.


May must be my favourite month of the year. It´s amazing how much is going on in the garden during those weeks of spring. 
.

9.2.2014

Kesälemmikki






Olen ehkä maailman surkein huolehtimaan huonekasveista.  Aina onnistun jotenkin kaiken tappamaan, viimeksi mehikasvin jonka piti olla erityisen helppohoitoinen. (Paitsi kerran eräs sitkeä kultaköynnös pysyi elossa vuosikausia, mun huolenpidostani huolimatta. Poikkeus vahvistaa säännön.) Puutarhan puolella kasvit pysyvät kyllä elossa, mutta siellähän luonto niitä pääasiassa hoitelee.

Maalla ei voikaan pitää huonekasveja ympäri vuoden. Taloa ei lämmitetä silloin kun siellä ei olla, joten talven tulo tekisi kasveista selvää. Niin tekisi kyllä pidemmällä aikavälillä varmaan mun viherpeukalonikin. Mutta muutaman kuukauden kesähoidokkeja voi kyllä taloon ottaa ja niin olen vihreän kaipuussa tehnytkin. On ollut begonia ja pelakuu, jonkun sortin orkideakin. Ilman suorituspaineita ihan vain  kesän ajan.

Viime kesänä makuuhuoneen yöpöytää koristi Varpusen taloon tuliaiseksi tuoma valkoinen pelargonia. Kukan mukana tuli maailman hienoin ruukku, jonka artisti itse on taiteillut. Ruukku odottaa nyt tyhjänä uutta kesäasukkia. Ehkä laitan taas pelakuun. Tai sitten hienohelman, sekin olisi tuossa ruukussa varmasti kaunis.

I´m terrible at looking after houseplants. They all die on me, sooner or later. I´ve decided to stick to summer time flowers: a few months commitment isn´t that hard.




7.2.2014

Kaunista arkea




 




Mökin yläkerran makkarissa surisee usein talon lämmetessä joitakin kärpäsiä. Aina sitä surinaa peiton alla kuunnellessani mietin että olispa hyvä jos muistaisi hankkia makkariin oman kärpäslätkän. Talon ainoa lätkä on tähän asti löytynyt kyökistä ja peiton alta ei ole aina viitsinyt hipsiä alakerrasta sitä noutamaan.  No nyt on yläkerrassakin omansa, tuollainen pyökistä ja nahasta valmistettu lätkäkaunotar. Oikein sisustuselementti, aina näyttää kauniilta missä hyvänsä se lojuu. Ja hyvin palvelee tarkoitustaankin: on saatu sen saapumisen jälkeen nukkua surinalta rauhassa.

(HAY kärpäslätkä ostettu Finnish Design Shopilta saadulla lahjakortilla.)

How can a simple every day object be so pretty? 
(Flyswatter by HAY, a blog gift from Finnish Design Shop.)

.

4.2.2014

Alkuperäisasukas















Vihreässä talossa on sen ostamisen jälkeen myllerretty paikkoja paljon. On putsattu, puunattu, raivattu, maalattu, käännetty, rakennettu, hamstrattu ja laitettu kiertoon. Mutta muutama juttu on jäänyt justiinsa niille sijoille joilla olivatkin silloin kun taloon tultiin ensimmäistä kertaa omilla avaimilla. Yksi tämmösistä alkuperäisasukeista on portailla nököttävä sammakko. Sille on kesäisin melkein päivittäin käyttöä; painavan sammakon hommana on pitää auki ulko-ovea niin ettei se kolise tuulessa metallista kaidetta vasten. Talvisin konnalle ei ole juurikaan käyttöä ja se pääasiassa vain vahtaa pihamaata rappuselta käsin. Sammakon muotoinen ovistoppari. Enpä olisi itse varmaankaan hoksannut lähteä moista kaupasta rahalla hommaamaan, vaan olisin nostanut ovenpieleen ehkä kivenmurikan. Mutta kun se siinä jo valmiiksi oli niin sammakolla mennään.

Välillä kun en pitkään aikaan pääse maalle, mietin miten sammakolla hurisee.


Country house hoods in the winter time.







2.2.2014

Minkä valitsisit?



 





Joskus hurvittelen mielessäni ja pelaan keskenäni "minkä valitsisit?" -peliä. Peliä voi pelata vaikka mökin huussilukemistosta löytyvällä 70-luvun Anttilan postimyyntiluettelolla, jonka sivuilla on kaikkea lapsuuden inkkariteltoista muikean värisiin silkkitäkkeihin. Mieluiten seilaan kuitenkin Designmuseon sivuille Arabian tehtaan käyttökeramiikkaa selaamaan ja unelmoimaan minkä sarjan valitsisin uudelleen tuotantoon jos saisin ihan vapaasti valita. Sivulla voi ihastella astioita vuosien takaa suunnittelijoittain, se on lystiä. Valkkaisinko jonkun hienon käsinmaalatun sarjan takaisin kauppojen hyllylle, niinkuin Anja Jaatinen-Winquistin suunnitteleman Pajun? Tai Anja Juurikkalan kuvioiman Zoo-lastenastiaston lautasen josta söin aina pienenä mummolassa?

Ehkä kuitenkin päätyisin Esteri Tomulan suunnittelemaan Tattiin. Valkkaisin tehtaassa uudelleen valmistettavaksi leikkuulaudan, kahvikupit, lautaset ja uunivuoat. Nyt ei taidakaan olla mitään järisyttävän hienoja uunivuokia millään firmalla kaupan, sellaisille olisi ainakin mun kaapissani tilausta. Ja jos saisi vielä toivoa posliiniesineiden kylkeen emaliastioitakin, voisi pyöräyttää myytäväksi vielä tattikulhoa ja tattikattilaakin.

(Jutun kuvituksena ihana Valencia -sarjaa, teekuppi ja mieheltä joululahjaksi saatu söpö makeisrasia. Valencian valmistus loppui Arabiassa 2002, käsittääkseni viimeisenä käsinmaalattuna sarjana.)


What would you choose to be remanufactured, if you had the freedom to pick from the archives of your favourite porcelain factory? My choice would probably be Tatti by Esteri Tomula for Arabia. I would love to see the cutting board, coffee cups, plates ja casseroles on store shelves again. I wouldn´t mind if the enamel bowl and kettel were available again as well.

(The series in the photos above is Valencia by Arabia, discontinued in 2002.)

Blog Design by Get Polished