Mies kävi loppukesästä isossa jenkkiautotapahtumassa ja nappasi sen yhteydessä järkätyltä rompetorilta vaimolle tuliaseksi kaksi kaunista käsinmaalattua posliinista Arabian aterinpidikettä. Niiden käyttötarkoitus on minusta hupsun turha, pysyväthän aterimet pöydällä pidikkeettäkin - tai sitten en vain ole hoksannut hyödyntää niitä oikein. Turhia tai tarpeellisia, Gunvor Olin-Grönqvistin suunnittelemat kauniit pienet posliinipidikkeet ovat koko ajan esillä keittiön pöydällä enkä ole niitä vähästä käytöstä huolimatta raaskinut piilottaa laatikkoon. Kahveleita ei ole niissä lepuutettu muuten kuin testimielessä, mutta hypistelty ja katseltu niitä on senkin eestä.
Silmä poimi talosta (posliiniturhakkeiden lisäksi) tällä kertaa sinisen ja keltaisen yhdistelmiä.
Yellows and blues from the summer house.
28 kommenttia :
Hienoja värioivalluksia!
Tuollaisia pidikkeitä en ole tiennyt olevankaan, hauskat :-)
Empä ole tuollaisia nähnytkään...ihanat...:)
syömäpuikkoja jos käyttää, ovat ihan ehdottomat!
Nättejä silti, vaikka minullekin täysin vieraita.
Vaahteramäen emäntä Nurkalla vaahtera -blogista
Onpas kauniit turhakkeet :) Odotan aina postauksiasi kuin kuuta nousevaa, jotenkin nämä sinun kuvasi iskevät suoraan sydämeeni :)
Ei voi kun kompata Talvikettua.
Olisiko käyttö paistinlastan/puuhaarukan pidikkeenä liian arkista..? Minulla on välillä ongelma kun paistaa jotain mutta ei koko ajan viitsisi pidellä lastaa kädessä. Tosin sen lepuuttamiseen käy vaikka tavallinen lautanenkin.
Kauniita kuvia ja kuvakulmia sinulla.
Oi, ihania kuvia <3 Hyvä mieli tuli näistä :)
Eikä, noihan on tosi tarpeelliset :)! Mulla usein ongelma, kun syödään ensin jotain pikkulautaselta ja sitten jatketaan pääruokaan, mutta en viitsisi laittaa kaksia atrimia. Tuo pidike täydellinen siihen hetkeen, kun korjaan pikkulautaset pois ja vien isot lautaset täytettäväksi keittiöön. Ikävä laitaa ne käytetyt aterimet pöydälle/liinalle odottelemaan.
Lempi Sveitsistä
Nuo on kyllä niin kauniit aterinpidikkeet että!
Luulen kanssa, että noita olisi ajatus käyttää nimenomaan jo käytössä olleille ja edelleen käyttöön tuleville aterimille. Eli esimerkiksi, jos vaikka käy välillä hakemassa lisää ruokaa. Servietti voi toki ajaa samaa asiaa, mutta ei yhtä hienosti :)
Ja aamupalapöydässä tai juhlapöydässä siihen voisi tukea voiveitsen.
Komppaan edellisiä, kuvat ja tunnelmat ovat täällä ihania. Myös se, että hyvä tunnelma ei synny siitä, että joka nurkka on remontoitu viimeisen päälle uudelleen.
Olen totta puhuen aika kyllästynyt nykyisin lukemaan monia sisustusblogeja, kun ne alkavat vaikuttaa pelkiltä mainosblogeilta ja tuotekuvastoilta (vähän kuin aikuisten versio lelukuvastoista, joita tähän aikaan vuodesta tupsahtelisi tiuhaan tahtiin ellei lukisi "ei mainoksia"). Kuitenkin todellisuus tällä maapallolla on se, että kulutusta (uuden tavaran) tulisi vähentää ja varsinkin uusiutumattomien luonnovarojen kulutusta. Tämä blogisi on ihana poikkeus tuohon valtavirtaan, kiitos siis :)
Olen varma siitä, että pidike on tarkoitettu nimenomaan veitselle. Ennen oltiin tarkkoja siitä, että paikat pysyy puhtaana eikä pöytäliinaakaan joka käytön jälkeen pesty. Näin liina saatiin pysymään ilman rasvatahroja, kun voin levityksen jälkeen veitsi laitettiin pidikkeelle eikä liinalle.
Minulla ainakin olisi käyttöä tuollaiselle. Meillä on arkiliina aina pöydällä, ja kun pojat käy välipalaa jääkaapilta, voiveitsen voisi jättää aterianpidikkeen päälle seuraavaa käyttäjää varten. Nyt liina likaantuu. Kauniit on pidikkeet!
Kiitos, Enne!
En minäkään, ennen kuin sellaiset tupsahti tupaan :)
Ihanat ovat kyllä, ihailtaviksi sopivat!
Haa, hyvä vinkki!
Enpä ollut minäkään moisiin ennen törmännyt!
Talvikettu, kiitos PALJON kauniista sanoista. Mukavaa tietää että siellä joku odottaa :)
Kiitos SarP. Ja mä odotan erityisesti sun hyllypostauksia :)
No ei lainkaan liian arkista, kiitos vinkistä. Arkiseen käyttöön kauniit esineet just onkin parhaita!
Anni, kiitos, ihanaa jos tykkäät.
Hehee, nyt mäkin alan näiden teidän kommenttien myötä kallistua noiden tarpeellisuuden kannalle - niillehän tuntuu olevan montakin funktiota :)
Juu, pienet mutta kauniit ovat!
Tuon voiveitsivinkin taidan ottaa oitis käyttöön!
Kiitos paljon sanoistasi, tosi mukavaa että tykkäät. Tokihan täälläkin välillä kaupalliseksi heittäydytään, mutta yritän pitää nämä tunnelmoinnit ja vanhojen tavaroiden hypistelyt kuitenkin pääosassa :)
Ainakin voiveitsen lepuuttaminen olisi semmosta toimintaa jota joka päivä harrastaa - ja aina ne rasvalähmät vähän ahdistaa :)
Jo kolmas ääni voiveitsen lepuuttamiselle! Otan vinkeistänne vaarin :)
Lähetä kommentti