19.11.2011

Peltipeura



Moko möi joskus vuosia sitten satumaisen näköisiä, peltisiä peura-kynttelikköjä. Muistan kuinka haaveilin omasta peltipeurasta ja ynnäilin opiskelijana vähiä rahojani ja mietin riittäisivätkö ne sellaisen ostoon. Peura oli kuitenkin sen verran hintava että hylkäsin haaveen ja jätin ostamatta. Kyntteliköt hupenivat myymälän hyllyltä ja lopulta oli jäljellä enää kaksi. Ja kun niitä oli enää vain kaksi, laittoi myyjätär niihin lappusen joka lupasi hinnasta puolet pois. Otin toisen mustista metallikaunottarista siltä istumalta kainalooni ja vein kassalle.

Ostos osoittautui aikaa kestäväksi; peura on kulkenut mukanani kodista toiseen jo ehkä yli kymmenen vuotta ja yhä vaan enemmän siitä tykkään. Värkkäsin sen sarviin juuri uudet enkelikellon kynttilät, jotka menevät aina sen verran killiin että niitä polttaessa steariinia tippuu pitkin peuran selkää.

I bought this deer chandelier maybe over ten years ago and still love it. I remember thinking long and hard about buying it, the price was way over my student budget. When it went on sale for -50% I didn´t hesitate to grab it and count my pennies at the cash register.

3 kommenttia :

  1. Asunnosta toiseen seuraavat tavarat, jotka vielä löytävät oman paraatipaikkansa asunnosta kuin asunnosta, ovat pidemmän päälle ne rakkaimmat ja usein täynnä ihania muistoja. Omia "peltipeurojani" on ehkä äidiltä viemäni lamppu (jonka "vahingossa" hajotin ja sitten korjasin) ja iso-mummin rukki, joka vie tajuttomasti tilaa, mutta muistuttaa joka päivä ihanista muistoista mummolassa.

    Tämä sinun peurasi on kyllä aivan ihana! :D

    VastaaPoista
  2. Minä muistan ja tunnistan tämän peltipeuran. Jotkin koriste-esineet kestää aikaa, tämä on sellainen.
    Peura on uljas sarvineen ja siinä on veistoksellista liikettä.

    VastaaPoista
  3. Just olin toissa iltana kylpylähotelli Peurungan Villipeura-ravintolassa ja ihastelin siellä ihan samanlaista peuraa!

    VastaaPoista

Blog Design by Get Polished