sunnuntai, 8. helmikuuta 2009

Siitä se ajatus sitten lähti




Mökkikuume on toki vaivannut minua jo teinivuosista, mutta ylimmilleen se alkoi nousta muutama vuosi takaperin. Niihin aikoihin julkaistiin Ullamaija Hännisen umpikaunis torppaelämän ylistys "Kauhalla ja vasaralla". Sitä selatessani päätin että on laitettava mökkirintamalla tuulemaan ja hankittava mahdollisimman pian oma talo pellon reunasta. Hännisen kuvissa on juuri oikeanlaista tunnelmaa; sieltä täältä hankittua harkitusti aseteltuna, eikä liian sliipattua. Varsinkin tuon kuvista ylimmän päätin esikuvakseni.

Kuvat napattu siis kirjasta "Kauhalla ja vasaralla - Torpan neljä vuodenaikaa" (Ullamaija Hänninen), lainasin sen taas kerran kirjastosta fiilistelläkseni.


Ja pitäiskö SITTENKIN riipiä ruususalongista ruusutapetit hiivattiin ja tempaista se Kiurujen yö seinille? Kun se Ullamaijankin talossa noin hienolta näyttää...

5 kommenttia:

  1. Meillä on vähän torppaa isompi projekti maalla ja vähän yksiötä isompi pesä kaupungissa (sopivasti kuudelle ;-). Seuraan projektiasi mielenkiinnolla.
    Tuota mainitsemaasi kirjaa en ole lukenut, mutta pistetäänpä muistilistalle.

    VastaaPoista
  2. Täytyykin lainata tuo kirja kirjastosta. Näyttää ihanalta. Minullakin on mieletön mökkikuume, ollut jo useamman vuoden. Vielä täytyy kyllä muutama vuosi ainakin odotella, ennen kuin sen haaveen voi toteuttaa..

    VastaaPoista
  3. Kiurujen yötä kuolaan aina vaan, mylös tuon kirjan sivuilta aina säännöllisin väliajoin.
    Muta kun liian monilla kavereillani on sitä seinillä, kaikissa väreissä, joten siksi taitaa jäädä.

    Hyvä kirja tuo kyllä!

    VastaaPoista
  4. Mää olen Liivian kanssa vähän samaa mieltä, Kiurujen yötä näkee vähän jo liikaa, menettänyt ainakin mulla hohtoaan.. Jätä ruusutapetti, sanoisin minä :)

    VastaaPoista
  5. Linnea, mukavaa että seuraat :)

    Emmi, mökkipalaset loksahtanevat paikalleen kun aika on, ja kuume helpottaa :)

    Ihanat, tyylikkäät Liivia ja Merja, säestän sanojanne! Tapetti olisi varmaan ensmätteeks tällätty vihreän talon seinään, ellei sen runsas käyttö siellä ja täällä olisi aiheuttanut munkin mieleeni kyllästymisen oireita. Ja sitten aina välillä mietin että jos kuitenkin... Loppuukohan mun kiurujen yö -jahkailuni koskaan?

    Tilanteen voisi ratkoa joku VIELÄ hienompi tapetti.

    VastaaPoista