Olen kadehtinut pitkään siskon messinkistä krumeluurikynttilänjalkaa. Samanlaisia on tullut vastaan kirpputoreilla silloin tällöin, mutta hinta on kieppunut nuukuutta aiheuttavasti parin kympin kieppeillä. Nyt viimein löysin tällaisen kymmenellä eurolla Hämeenlinnalaiselta kirppikseltä. Kauniit munakoison väriset kynttilät ovat Ikeasta, 1,50 euroa kahdeksasta kappaleesta. Mahtava väri, täytynee hamstrata noita lisää talveksi.
Mokon Vanity-astioiden aiheuttama jahkailu sai onnellisen lopun kun ystävä antoi minulle yllätyslahjaksi kuusi kalpean vaaleanpunaista ruokalautasta. Toisinaan toverit tietävät paremmin mitkä hankinnat ovat välttämättömiä. Ilmeisesti tämän astiasarjan saatavuus on lopahtamassa, se on harmi.
Kauniit ranskalaiset lasipurkit löytyivät kirpputorilta puolikkaalla eurolla kappale. Muistelen omistaneeni näitä kookkaampina joskus, olenkohan laittanut ne kiertoon jossakin minimalismin taikka muun tavaraähkyn puuskassa?
Auringon haalistama vaaleanpunainen on sopivina annoksina mahtava väri. Muovinen ostoskori löytyi lahtelaisesta osto- ja myyntiliikkeestä, muistaakseni sain sen kaupantekijäiseksi jotakin muuta ostaessani. Kirppikseltä kahdella eurolla hankittu lyhyenlyhyt (50cm) räsymaton pätkä on väreiltään täydellisin koskaan näkemäni; vaaleanpunaisen seurana erilaisia murrettuja vihreitä, oliivia, sammalta ja levää. Löytyisipä joskus oikein pitkä räsykaunotar samankaltaisissa väreissä.
Keittiön komero imee sisuksiinsa astioita niin paljon, ettei lisäkaappien hankkimisella ole hoppu. Sinne on kulkeutunut yhtä ja toista vuosien varrelta; teini-ikäisenä kirppikseltä hankitut sinikukkaiset arabiat, Franckin musta klassikkokannu kyljessään purkillinen jasmiiniteetä sekä siskon vastikään minulle tuoma kirkkaanpinkki pilkullinen metallipurkki, muun muassa.
Marimekon Tantsu harmaa-ruskeana on mielestäni kankaista kaunein. Mieleni tekee hankkia sen sisarversiota Satulaakin pätkä, vaikkei sille juuri nyt mitään käyttöä olisikaan. Harmaa tantsu oli ensin pitkä pöytäliina ja muuttui sitten tyynynpäällisiksi kaupunkiasunnon sohvalle. Tyynyt kävivät kaupungissa turhiksi ja nyt ne ovat vihreässä talossa rautasängyn kaunistuksena.
Note to self: tältä näyttää se keittiön seinä, jolle pitäisi suunnitella keittiö. Panelointikin ulottuu ansiokkaasti puoleen siitä mihin sen pitäisi ulottua. Haaveilen koko seinän mittaisesta tasosta jonka alla olisi hyllyjä ja laatikoita, tai jostakin sen tapaisesta. Suunnitelmaa hankaloittaa matalalle sijoitettu akkuna, jonka pokan oikeasta alareunasta vanha tiskipöytä on haukannut palan.
Vihreän talon kahvikuppivarustus on vuosien saatossa käynyt vetoisuudeltaan liian pieneksi, aivan kuin kupit olisivat kaapissa kutistuneet. Söpöjen ruotsalaisten kupposten tilavuus taitaa olla vain desin luokkaa, se on nykykahvijuopolle liian vähän. Kelpaavat toki mokkakupeiksi - ja ihailtaviksi tietenkin.
Voe näitä siskon löydöksiä. Mistähän ne nämäkin tuhdista rautalangasta taivutetut 50-lukulaiset tuolimallit meille ajelehtivat? Ovat ilmeisesti palvelleet sisustuskankaiden mallaustarkoituksessa; tuolimallin on voinut tällätä kankaan päälle ja kuvitella miltä se kullakin kuosilla verhoiltuna näyttäisi. Oi aikaa ennen tietokoneita ja kuvankäsittelyohjelmia. Näille pitää ehdottomasti löytää talosta sopiva paikka.
Yläkertaan vievät rappuset toimivat kaikenlaisten kenkien sekä talosta löytyneiden vanhojen lehtien ja roskaromaanien säilytyshyllykkönä. Jonakin päivänä vielä ne ovat romuista vapaat ja siellä täällä nököttää muutama hieno, tarkoin valittu metallinen kynttilälyhty.
Mokon Vanity-sarja astiat haalean vaaleanpunaisena kuuluvat osastoon "tavarat jotka on hankittu taloon ennenkuin talosta oli tietoakaan". Nyt niitä vielä saisi puoleen hintaan ja pohdiskelen tyytyäkö kahvikuppeihin ja pullalautasiin vai hankkiako ruokalautasiakin.
Ostin kaksi messinkikynttilänjalkaa, joista tässä toinen vaaleanpunaisen hatturasian seurana valkoisen kaapin päällä olohuoneessa. Löytyivät samaiselta kirpputorilta kuin kiisselikulhot, hintaa kahdeksan euroa kappale.
Löysin hienot puristelasiset jälkiruokakulhot taannoisella kirpputorikierroksella, kuusi kappaletta kuudella eurolla. Olivat pieniksi kiisselikipoiksi suhteellisen hintavat, mutta jotenkin vain siellä hyllyssä huusivat nimeäni (vaikka sisko vieressä inttikin että täydellisempiäkin varmasti löytyisi).
Aivan vihreän talon pihasta löytyi herkkutattien lauma. Voissa sipulisilpun kera paistettuna ne ovat nimensä veroisesti mahtavaa herkkua. Tosin parhaan terän makunautinnolta vei minua koko viikonlopun piinannut nuha.
