Viikonloppuna veimme Vihreään taloon kerralla yhtä ja toista nurkissa pyörinyttä pakettiautolla. Autolastiin mahtui muun muassa siskon jo blogissaan mainitsema kaappi, ruokapöytä tuoleineen, runkopatjasänky, lääkekaappi sekä kolme pahvilaatikollista astioita ja lasitavaraa. Tällaiseen on ollut avomieheni seurustelumme aikana tottuminen - tavaraa tulee ja menee, ja niitä kantaessa tulee välillä hiki.Tuota umpipuista, jumalattoman painavaa kaappia puntattiin yläkerran makuuhuoneeseen tunti; ensin oli ruuvattava kaapin ovet irti että paino edes vähän vähenisi, lopulta irrotettava makuuhuoneen ovi saranoiltaan jotta kaappi mahtui kääntymään huoneeseen kapeasta portaikosta. Mutta olihan se taas kaiken vaivan arvoista, komero sopii huoneeseen mainiosti. Taidan maalata sen pintaan ensi kesänä jonkun herkullisen värin...
6 kommenttia :
Kyllä, vallan hieno se on!
Vihdoinkin se näyttää hyvältä jossain ja pääsee toimittamaan sitä virkaa mihin se on luotu, eikä toimi romuvarastona.
Olen melkein kateellinen tuosta kaapista! Varmasti vaivan arvoinen.
Eilen illalla löysin tänne blogilistan kautta.
Ihana blogi, ihana vihreä talo! Ihan varmasti sait juuri uuden vakilukijan!
tuhannen ja yhden yön taikatossut sievästi omalla paikallaan.
Aivan ihana kaappi!
Lähetä kommentti